27. joulukuuta 2014

Bingley treenaa taas!


Joulu on juhlittu. Koirat ovat sitä mieltä, että se on ehkä vuoden rankin juhla, kun pitää jatkuvasti vahtia silmä tarkkana ruoanlaittoa, käydä lenkillä ja ylipäänsä viihdyttää kaksijalkaista väkeä. Darcy-parka veti joulustressistä ja -herkuista vatsan ihan löysälle. Vanhempien valkoinen matto muuttui lehmäkuvioiseksi. Nyt ripulia vastaan taistellaan Canicurin ja riisi-kanaseoksen avulla. Aamupäivän jälkeen alkaa jo näyttää lupaavalta.

Eilen tulimme Pohjanmaalta takaisin Turkuun. Tänään oli historiallinen päivä, kun menimme hallille ja Bingley pääsi tekemään agilitya seitsemän kuukauden tauon jälkeen. 

25.5. Bingleyn varpaan pinnallinen koukistajajänne luksoi SM-treeneissä.
11.6. Ortopedi Jan Räihä leikkaa kintereen.
2.10. Bingley pääsee ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen juoksemaan vapaana.
3.11. Bingley aloittaa hyppytekniikkatreenit, joulukuussa aletaan lisäksi naksutella hypyn ja kontaktin alastulon tarjoamista sekä tehdään ennen joulua pari kertaa suora putki ja pari suoraa hyppyä.

Ja sitten...

27.12. Pääsemme tekemään jälleen yhdessä sitä mitä rakastamme!




Tänä vuonna olen oppinut kantapään kautta, että koiran kanssa harrastaminen ei koskaan ole itsestään selvää. Siksi en tänä vuonna haluakaan asettaa tulevalle vuodelle ääneen sanottuja tai ylös kirjoitettuja tulostavoitteita (vaikka niitä toki mielen syövereissä elääkin), vaan ainoastaan toivon sydämeni pohjasta että Darcy, Bingley ja Lizzy pysyisivät terveinä ja että osaisin nauttia jokaisesta hetkestä - oli se sitten harrastuksen tai arjen parissa vietetty.

23. joulukuuta 2014

Hyvää Joulua!



Myönnettäköön, vähän innostuin. 
Kortteja on nyt joka makuun.

Siispä toivotan kaikille oikein ihanaa Joulun aikaa
sekä onnea, menestystä ja etenkin terveyttä 
vuoteen 2015!














14. joulukuuta 2014

Pentutreffejä, pikkujouluepistelyä ja muita kuulumisia


Lizzyn kroppa on edelleen pysynyt ojennuksessa. :) Fysioterapeuttimme sanoin tavoite tiiviillä hoitovälillä on ollut saada Lizzy pysymään suorassa, jotta se taas oppisi käyttämään liikkumiseen oikeita liikeratoja ja lihaksia. Kuntoutus on toiminut suunnitellusti, ja täytyy sanoa, että nykyisin sen ravi on täysin eri näköistä kuin aiemmin! Keskiviikkona kävimme ensimmäistä kertaa kiropraktikolla, joka antoi hoidon yhteydessä myös akupunktiota. Hän näki Lizzyn lyhyesti yhden eläinlääkärikäynnin yhteydessä reilu kuukausi sitten ja sanoi nyt, että ajatteli silloin että selässä on jotain pahasti vialla. Nyt hänen kommenttinsa oli, että "not so bad". Tosi hienoa, että Lizzy on pysynyt hyvässä kunnossa ja että omat havaintoni ovat linjassa ammattilaisten kanssa. Nyt hoitoväliä pidennetään kolmeen viikkoon, treenejä lisätään vähän ja seurataan miten pysyy kunnossa. 

Tänään Lizzy ja Darcy pääsivätkin treenailemaan ja testaamaan Tsaun hallin uutta pohjaa pikkujouluepiksiin. Pohja vaikutti ihan hyvältä, ei moitittavaa. :) Molemmat sopulit tekivät nollan omassa sarjassaan. Darcy avoimissa ja Lizzy starttiluokassa. Ikuinen starttiluokkalainen. ;) No, starttiluokassa ei ole mitään vikaa, siellä on hyvä pienen tytön kisata! 
 




Bingley pääsi episten jälkeen omaan halliin tekemään vähän hyppytekniikkaa, puomin alastulon naksuttelua ja hypyn tarjoamista. Hän on kyllä niin hellyttävän onnellinen pieni poika päästessään tekemään jotain agilityyn viittaavaa. Bingley on saanut luvan aloittaa ratatreenaamisen joulun jälkeen. Tai itse asiasta eläinlääkäriltähän olisi lupa herunut jo pari kuukautta sitten, mutta fyssarin kanssa olemme halunneet edetä rauhassa ja ottaa varman päälle, siitä huolimatta että kuntoutus on koko ajan sujunut erinomaisesti ilman takapakkeja. Mutta koska takapakkeja en missään vaiheessa haluakaan, ei ole ollut tarvetta kiirehtiä. Joka tapauksessa koska lupa on takataskussa, päätin uskaltaa hakea Bingleyn kanssa ATT:n kevään valmennusryhmään, johon suureksi ihmeekseni pääsimmekin, vaikka tuloksia ei kuluneelta vuodelta juurikaan ehtinyt kertyä. Näin ollen kevään ajan treenaamme kerran kuussa Niinu ja Teemu Linnan ohjauksessa, kivaa! Ensimmäinen treeni on jo tammikuun alussa, silloin otamme treenit vielä vähän kevyemmällä otteella. Voi liikutus, kohta pääsen taas radalle oman pikkumustan kanssa! (Lässynlässyn, mutta juuri niin hunajainen on fiiliskin!)





Perjantaina oli toisella tapaa spesiaali ja mukava ilta, kun sain vieraaksi Lizzyn poikatrion. Renlyä näenkin lähes viikoittain ATT:lla Riikan kanssa, mutta Velmun olen nähnyt viimeksi kesällä SM-kisojen yhteydessä, Lukankin tapaamisesta on jo pieni tovi, vaikka lähimpänä asuukin. Ihanaa siis kun kaikki kolme poikaa pääsivät nyt kyläilemään! :) Pojilla oli keskenään ihan superhauskaa, kuten arvata saattaa. Lizzyhän tykkää leikittää pentuja, mutta totesi, että 10 kk ikäiset pojankoltiaiset eivät enää leikittäjää kaipaa. 

Kun pahimmat riehumiset oli riehuttu, pistettiin myös mittatikku heilumaan. Velmustahan näki jo pentuna, että siitä tulee iso, mutta silti järkytyin kun mittatikku näytti lähemmäs 50 senttiä (49,5 cm). :D  Hurjaa! Luka oli komistunut ihan valtavasti sitten viime näkemän, sillä alkaa olla oikein valloittava ilme, myöskin soopeliväri on oikein kaunis. Korkeutta Lukalla oli nyt vajaa 40 cm. Renlyn korkeudesta ei sen enempää...sanotaanko näin että hyvällä tahdolla siitä tulee mini. ;)  Valloittava trio, ei voi muuta sanoa. :) 

Äiti ja pojat, vasemmalta oikealle: Luka (C. Edge of Something), Renly (C. When I Get Famous), Lizzy ja Velmu (C. If I Ruled the World).

Tasapuolisuuden vuoksi myös tytöistä 10 kk kuvat. Mindy (C. Fascinating Rhythm) , kuvaajana Maria Pentikäinen.

Fay (C. Pure Imagination), kuvaajana Pia Helander. Fayn säkäkorkeus 10 kk iässä 32,4 cm.



29. marraskuuta 2014

Parempaan päin


Lizzy oli torstaina fysioterapiassa Sofie Henrikssonilla Koira-kissaklinikalla. Ja voi miten ihanaa oli kuulla Sofien sanovan, että Lizzy on paljon paremmassa kunnossa kuin kuukausi sitten, jolloin hän on viimeksi Lizzyn nähnyt! :) Lizzy oli tosiaan viimeksi neljä viikkoa sitten Sofiella hoidettavana, kaksi viikkoa sitten osteopaatti Jarna Uusitalolla ja nyt taas Sofiella. Lisäksi se on saanut tässä välissä laseria muutamia kertoja. Intensiivisemmän hoidon ansiosta Lizzy on nyt pysynyt suorassa, edelleen se oli vähän jäykkä, mutta kuitenkin huomattavasti parempi kuin kuukausi sitten eikä ollenkaan niin epäsymmetrinen. Jee! :) Tavoite onkin, että Lizzy pysyy suorassa ja oppii jälleen käyttämään kroppaansa tasapainoisemmin ja "oikein". Kahden viikon päästä meillä on kiropraktikkokäynti ja sen jälkeen pidennetään fyssariväli toistaiseksi kolmeen viikkoon. Sofien lupaus oli, ettei meidän tarvitse olla lopun ikää naimisissa klinikan kanssa. Toivotaan. :) Vaikka todennäköisesti Lizzy tulee aina tarvitsemaan vähän tiiviimmät käsittelyt kuin pojat.



On ihanaa katsoa, kun Lizzy liikkuu taas suorassa ja pitkällä askeleella lenkillä eikä enää ole kipeä. Se on nyt taas hurjan paljon paremmassa kunnossa ja saimme taas luvan agilityn treenaamiseenkin. Olen kuitenkin edelleen miettinyt kovasti, mikä tämän kaiken aiheutti. Yksi hypoteesi on, että Lizzy loukkasi itsensä luultua pahemmin kesäkuussa mölliradalla loikattuaan ihan hirvittävästi A:n harjan yli suoraan turvalleen. Tuon videon katsominen tekee joka kerta yhtä pahaa. Lizzyhän oli tuon kamalan A:n jälkeen hetken aikaa pöllämystynyt, sitten ravisti itsensä ja näytti siltä, että "jatketaas sitten rataa!". No, ei tietenkään jatkettu. Lizzy pääsi samalla viikolla Sofien hoidettavaksi, ja silloin ainakin vaikutti siltä, että selvittiin säikähdyksellä. Loppukesä me treenattiin melko tiiviisti. Tein paljon toistoja kepeillä, jotka ovat olleet Lizzylle tosi vaikeat oppia. Ajattelin pitkään, että sen on vain lyhytrunkoisena vaikea löytää rytmi pujotteluun, mutta nyt jälkikäteen mietin, että se on todennäköisesti ollut aika kipeä jo silloin ja siksi pujottelukin on tuntunut niin hankalalta. :( Sekä Sofie että osteopaattimme Jarna ovat olleet sitä mieltä, että on hyvin mahdollista, että siitä A:n alastulolta on tullut trauma, joka ei vaan heti ole näkynyt. Ja kun jatkoimme treeniä, lihaskireydet vain pahenivat ja lopulta selkä alkoi oireilla ilman mitään kysymysmerkkejä. 

Voi kun ne osaisivat puhua.

Itsesyytöksistä huolimatta pääasia nyt on, että Lizzy on taas paljon, paljon paremmassa kunnossa. Lisäksi olen edelleen tosi helpottunut siitä, että mentiin CT-kuviin toteamaan, ettei selässä ole mitään vikaa ja saatiin siten vahvistus sille, että kipu on lihasperäistä / toiminnallista.



Bingley oli Lizzyn seuraherrana fyssarikäynnillä. Meidän osteopaatti on joskus sanonut, että Hollywood menettää hyvän draamakingin Bingleyssä. Se on totta. Voi pientä poikaa, kun hänen pitäisi koko ajan saada olla huomion keskipisteenä ja se kyllä osaa huomion kerjäämisen taidon. Ärsyttäisi, jos ei naurattaisi niin paljon sekä itseä että fyssaria Bingleyn huomionkipeä toiminta. :D Puhuimme Bingleyn kuntoutumisesta, joka on edelleen sujunut loistavasti. Suunnitelmaksi muodostimme, että Bingley jatkaa hyppytekniikkaa vielä jouluun saakka ja sen jälkeen se voi alkaa tehdä ratatreeniä. Sydän!


Kuntoutuva miniosasto Bingley ja Lizzy ovatkin päässeet tekemään hyppytekniikkatreeniä 1 - 2 kertaa viikossa. Bingleyn meno näyttää siltä, kuin ei lähes puolen vuoden taukoa olisikaan ollut välissä. Lizzy sen sijaan nyt vasta aloittaa hyppytekniikkatreenejä. Noloudeksi myönnän, että sen kanssa en ole hyppytekniikkaa aiemmin tehnyt. Sen myös huomaa. Onneksi kuitenkin myös hyppytekniikka on taito, jota koira voi oppia ja jossa se voi kehittyä. Vaikka Lizzyn kanssa on vielä paljon opeteltavaa muutenkin, ei hyppytekniikkatreenejä saisi unohtaa.

22. marraskuuta 2014

Kuulumisia


Viime päivityksestä on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Toisaalta ei ole tapahtunut juuri mitään, ja toisaalta paljon. Parin viime kuukauden aikana erinäiset terveysasiat ovat olleet päällimmäisenä mielessä.

Ensilumi! Siitä piti tänään nauttia, koska sääennustuksen mukaan se on huomenna tai viimeistään ylihuomenna enää vain haaveuni.



Bingleyn toipuminen sujuu edelleen tosi hyvin. Siteen poiston jälkeen lenkkejä pidennettiin vähitellen. Lokakuun alussa eli vähän vajaa neljä kuukautta leikkauksen jälkeen se pääsi ensimmäisiä kertoja liikkumaan vapaana. Kun ensimmäisen kerran päästin sen vapaaksi, Bingley katsoi mua epäuskoisesti ja lähti sitten kannustavan luvan saatuaan laukkaamaan hymy huulilla. Ihana. :) Marraskuun alussa saimme luvan alkaa tehdä hyppytekniikkatreeniä. Olemme nyt käyneet kerran pari viikossa hyppelemässä hallilla. Hyppytekniikka sujuu yllättävänkin kivasti, vaikka on pitkä tauko takana. Bingley on ilmaissut intonsa hyvin kovaäänisesti, ja omakin fiilis on ollut katossa, kun on päässyt jälleen tekemään yhdessä oman pikkumustan kanssa. On myös mukava huomata, että alan vähitellen luottaa siihen, että jalka kestää. Toki sitäkään ei voi taata, mutta tähän asti ainakin kaikki on mennyt onneksi loistavasti. :) Hiljaa hyvä tulee!






Ettei tässä koiraharrastuksessa kuitenkaan liian helpolla, halvalla tai järjissään säilyisi, tuli Lizzylle epämääräisiä kipuoireita lanneselän alueelle elokuun lopulla. Niiden tutkimiseksi ja hoitamiseksi olemme nyt käyneet eläinlääkärissä ja fysioterapiassa ynnä muissa hoidoissa lähes lukemattomia kertoja. Kaikki alkoi siitä, kun Lizzy yllättäen istahti pari kertaa kesken lenkin ja vaikutti vähän kipeältä. Sen jälkeen sillä on ollut välillä enemmän ja välillä vähemmän epämääräistä kipuilua. Lizzy kuvattiin ensin röntgenillä kahteen kertaan. Kahteen koska ensimmäisellä kuvauskerralla kakkaa oli kriittisissä kohdissa. Toista kertaa varten Lizzy piti kana-raejuustokuurin ja sai ulostuslääkettä ennen kuvausta. Eipä ollut enää kakkaa häiritsemässä kuvien tulkintaa. ;) Koska röntgenkuvista ei kuitenkaan löytynyt mitään selittävää tekijää, ja Lizzy oli edelleen ajoittain kipeän oloinen, päätin että haluan CT-kuvat, joissa näkyisi sellaisetkin mahdolliset vaivat, joita ei röntgenissä näy. Yhtenä hypoteesina kun oli iskiashermopinne ja / tai välilevynpullistuma. Pari viikkoa sitten oli siis CT-kuvaus, ja olin jo täysin valmistautunut pahimpaan. Tunnelmaan sopi, että sillä aikaa kun Lizzy oli kuvattavana, kävelimme poikien kanssa pitkin Aurajoen rantaa räntäsateessa vaatteet märkinä. Kun menin kuuntelemaan kuvanneen ortopedi Mikael Granholmin palautetta kuvista, asettui suu pyöreään muotoon kun Mikael kertoi, että koko selkäranka on täysin normaali eikä sieltä löydy mitään vikaa. Olin niin kovin yrittänyt valmistautua henkisesti pahimpaan, että vasta seuraavana päivänä oikeasti sisäistin hyvät uutiset. Sekä kuvannut eläinlääkäri että oma hoitava eläinlääkärimme olivat sitä mieltä, että koska CT-kuvien perusteella voitiin poissulkea hermopinteet ja välilevymuutokset, on kyse toiminnallisesta vaivasta. Olen tietysti kovasti miettinyt, miksi Lizzy on aina ollut "jumiherkkä" koira ja mikä on aiheuttanut nyt tämän akuutin kivun ja kireyden. Lizzyllä on varmasti rakenteellisena heikkoutena jyrkkä lantio, minkä vuoksi sen taka-askel jää lyhyeksi, millä varmasti on vaikutusta myös lihaksiston toiminnallisuuteen. Lisäksi viimeksi tänään mietin, että toisaalta en ihmettele, miksi Lizzy on jatkuvasti jumissa. Päästin koirat aamulla pissalle ulos. Darcy ei jaksanut mennä ollenkaan, Bingley tepsutteli pian sisälle, jonka jälkeen Lizzy teki näyttävän sisääntulon. Se juoksi täydellä vauhdilla törmäten oven karmiin, siitä se liukastui ja liukui parkettia pitkin kunnes lopulta törmäsi pakastimeen. Hupsista. Multa pääsi pari kirosanaa. Lizzyn iloon kuuluu kaahailu, ja kaahailu valitettavasti johtaa sen kohdalla liukasteluihin. Ei pojat ole läheskään yhtä itsetuhoisia kuin pikkuneiti. Ei kai siis ihme, jos jumittaa. Joka tapauksessa Lizzy on nyt saanut tiivistä hoitoa. Aluksi se oli kipulääkekuurilla, ja nyt se on saanut vähän tiiviimpää fysioterapia- tai osteopatiakäsittelyä kahden viikon välein. Joulukuussa kokeilemme eläinlääkärin suosituksesta myös kiropraktikkoa. Lizzy on myös saanut kuureittain laseria, joka on toiminut ihan uskomattoman hyvin. Lisäksi olen kotihieronut Lizzyä ja tehnyt erilaisia taivutuksia. Nyt Lizzy onkin liikkunut taas paremmin ja suorempana kuin pitkään aikaan, valoa siis näkyy tunnelin päässä. Eiköhän Lizzykin tästä kuntoon saada. :) Harmittaa ainoastaan, että kaikessa tutkimusrytäkässä en huomannut pyytää selästä virallisia röntgenkuvia. Kysyin vielä erikseen CT-kuvat ottaneelta ortopediltä LTV:stä eli lanne-ristinikamasta, ja hänen mukaansa sekin oli Lizzyllä normaali (ja CT-kuvathan ovat moninkertaisesti tarkemmat kuin röntgenkuvat). Mahdollisesti kuitenkin vielä myöhemmin käyn kuvauttamassa selän virallisesti. Mutta tämän vuoden osalta Lizzyn rauhoitukset ja tutkimukset ovat toivottavasti nyt tässä.






Darcy on siis täyttänyt agilitykoiran paikkaa viime ajat. Mukavaa on ollut huomata, että yhteistyö sen kanssa on kehittynyt todella paljon Bingleyn tauon aikana. Mun rytmi menee luontaisesti paremmin yhteen Bingleyn kanssa, mutta toisaalta pikkumustan tauko on haastanut itseäni ohjaajana kun olen paneutunut Darcyn ohjaamiseen, mikä vaatii multa aika paljon enemmän kuin Bingleyn ohjaaminen. Huomenna Darcy pääsee kisaamaan tämän vuoden viimeiset kaksi starttia Tsaulle. Sen jälkeen se menee reilun viikon päästä kyynelkanavien huuhteluun, kun sen silmät ovat vuotaneet eivätkä silmätipat ole auttaneet. Onneksi vuotava silmä ei ole kuitenkaan häirinnyt sitä mitenkään. Surkuhupaisaa kyllä, kun aiempina vuosina eläinlääkärikäyntejä on tullut lähinnä pakolliset rokotukset. Tänä vuonna taas eläinlääkärit ovat tulleet tutuksi liiankin hyvin. Toivon todella, että ensi vuosi olisi onnekkaampi tässä suhteessa.







Sen sijaan olen kyllä ollut onnekas, kun ensimmäinen pentueeni löysi niin hienot kodit. :) Kaikkia viittä olen nähnyt enemmän tai vähemmän luovutuksen jälkeen. Ihanaa kun kaikki ovat muistaneet mut. :) Pennut ovat nyt vähän reilu 9 kk:n ikäisiä. Kokohaitari on Fayn reilusta 30 cm:stä Velmun reiluun 40 cm:iin. :D  Fay, Luka, Renly ja Mindy ovat myös jo käyneet misseilemässä pentukehissä. Kolmen ensimmäisen esiintymiset pääsin kehän laidalta todistamaan ja jännittämäänkin, hienoja pentuja ovat kaikki. :)

Luka ja Renly Turun pentunäyttelyssä 14.9.

Pienin ja suurin, Fay ja Velmu elokuussa shelttierkkarissa (Velmu turistina)

Äiti ja turkulaiset pojat Luka ja Renly elokuun lopulla Turun shelttikerhon shelttiriehassa. Kuva: Sirpa Saari


Fay (C. Pure Imagination):
6kk, siro. Tässä kehitysvaiheessa liioitellun neliömäinen. Korkea hännän kiinnitys. Hyvin narttumainen pää, kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Pyöreät silmät. Reilu korvien koko. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut. Kevyt luusto. Liikkeessä iloinen häntä. Askelpituus jää lyhyeksi. Reipas esiintyminen.
PEK ei sij.
Tuomari: Päivi Eerola, Shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttely 17.8.2014

Luka (C. Edge of Something):
Ikään nähden melko kookas urospentu. Oikeat mittasuhteet. Hyvin taittuvat korvat. Tyypillinen ilme. Hyvä kallonosa. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä askel takaa. Korkea etuaskel. Oikeanlaatuinen karvapeite. Korkealla kannettu häntä.  
PEK 2 
Tuomari: Pirjo Aaltonen, Turun pentunäyttely 14.9.2014

Renly (C. When I Get Famous):
Mittasuhteiltaan tyypillinen uros pentu. Hyvin taittuvat korvat, hyvä pään kiila. Tyypillinen ilme. Sopusuhtaiset kulmaukset. Seistessä kaunis kokonaisuus. Nostaa häntänsä välillä turhan korkealle. Sivuttain riittävä ulottuvuus. Etuaskel turhan korkea.

PEK 1 KP VSP 
Tuomari: Pirjo Aaltonen, Turun pentunäyttely 14.9.2014

Renly, Turun pentunäyttelyiden VSP

Mindy (C. Fascinating Rhythm):
8kk vanha, feminininen narttupentu. Oikeailmeinen pää, jossa kauniit linjat ja pituus. Kovin kevyt rintakehä, jossa oikea pituus. Sopivat kulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Hyvä ylälinja ja häntä. Mukava käytös.
PEK 4 
Tuomari: Tarja Löfman, Lahden pentunäyttely 26.10.2014

Mindy lokakuun alussa mätsäripalkintojensa kera. Kuva: Maria Pentikäinen


 

2. elokuuta 2014

Vielä on kesää jäljellä


Kesälomaa on vietetty näköjään paitsi töistä myös blogin päivityksestä. 
Maanantaina palasin töihin, nyt lienee siis korkea aika päivittää myös blogia.




Darcy
Darcy ei valita. Sillä on ollut hauska kesä. Kuten ylläoleva kuvakin todistaa, on se kesän aikana oppinut luottamaan uintitaitoihinsa ja sen myötä nauttii uimisesta. Sehän on pitkään tykännyt kyllä kahlailla vedessä, mutta uiminen on ollut lievä kauhistus. Puoliksi (tai no, ei edes puoliksi ;) ) pakotettuna olen kuitenkin uittanut sitä, ja tämän kesän aikana se on vihdoin todennut, että se pysyy pinnalla sittenkin. On oikeastaan aika hauskaa hypätä veteen ja hakea keppiä! Seuraavaksi pakotteet kohdistuvat Lizzyyn. (Toim. huom. Eläimiä ei vahingoiteta kuvausten tai harjoitusten aikana!)

Darcy on myös tullut ison miehen ikään täyttäessään kokonaiset 6 vuotta 19.7. Aika lentää ja sitä rataa. Onnea! :)

Heinäkuussa pidettiin muutaman viikon agilitytauko. Tauon aikana päätin myös (jälleen kerran) ryhdistäytyä treenipäiväkirjan pitämisessä. Etenkään Darcyn kanssa en ole viime aikoina ollenkaan suunnitellut treenejä etukäteen, minkä vuoksi usein omatoimitreeneistä jää vähän blaah-olo käteen. Jospa nyt saisin kirjattua ylös treeniaheet ja kisoissa tulleet virhepaikat, että hallille lähdettäessä olisi joku idea siitä, mitä treenaisi. 

Tauolta palattiin suoraan epiksiin. Se oli vallan hassunhauskaa rallattelua, Darcy mm. kipaisi loppusuoran ennen aikojaan ja ihmetteli maaliin päästyään suuresti, mihin ohjaaja jäi kupeksimaan. Darcyn treenipäiväkirja ei siis tule sisältämään irtoamistreeniä. Maanantaina Tiinan treeneissä alkoi yhteinen rytmi jo lopuksi löytyä, joten ihan hyvillä mielin lähdimme tänään piirimestaruuskisoihin Saloon. Samalla luovutimme kiertoon Bingleyn viime vuonna voittaman piirimestaruuspokaalin. Pieni haikeus yllätti, mutta toisaalta luottavainen olo sen suhteen, että kyllä mekin vielä joskus Bingleyn kanssa palaamme kisakentille tulevaisuudessa. Ensimmäisellä radalla Darcy teki darcyt eli ei hahmottanut putken suuta lainkaan. Se on hassu, kun sillä aina välillä käy niin, että se ihan suvereenisti joko juoksee putken pään ohi tai jopa törmää siihen. Hylkäys tuli lopulta, kun loppuradalla yksi hyppy jäi hyppäämättä. Hyppyradalla ihan ok nolla. Mua vaan nauratti jostain syystä ihan kauheasti radalla. Moni kaveri tuli kysymään, että mitä sä oikein nauroit (kuuluu jopa videolta :D). En mä tiedä, Darcyn kanssa agility on vaan niin hassunhauskaa. Kaukana totisuudesta. :) Tänä vuonna en edes hakenut joukkueeseen. Kisapaikalla kiitin itseäni viisaasta päätöksestä. Totesin että helteessä kaksi rataa on ihan riittämiin. Vaikka mikäs siinä päivää viettäessä, huipussa seurassa nauraen ja pari kertaa huipun koiran kanssa kisaten! 


Alla vielä hauska kuvasarja keinun suorituksesta. 
Kuvat otettu juhannuskisoissa ja kuvaajana Sirpa Saari.






Bingley
Olen päivitellyt (ja päivitän edelleen jatkossa) Bingleyn kinnerleikkauksen jälkeisen kuntoutuksen kuulumisia Kinnerpäiväkirja-välilehden alle. Kiinnostuneet voivat siis käydä sieltä tarkemmin lukemassa kuulumisia. Lyhykäisyydessään voi kuitenkin sanoa, että kuntoutus etenee erinomaisesti! :) Side on poistettu melkein kolme viikkoa sitten ja Bingley liikkuu todella hyvin eikä ole kertaakaan ontunut tai pomputtanut leikattua jalkaa! Lenkkejä (ja siten myös jalan rasitusta) pidennetään vähitellen, lisäksi treenataan syviä lihaksia ja käydään vesikävelemässä meressä. Bingleystä itsestäänkin huomaa, että se on nyt paljon tyytyväisempi, kun aktiviteettia on saanut jo vähän lisätä. Tietysti myös itse olen sanoin kuvaamattoman onnellinen hienosta toipumisesta. :)

Myös Bingley vietti kesällä syntymäpäiviään ja täytti huimat 5 vuotta 9.7. Onnea parhaalle pikkumustalle! 




Lizzy
Pikkuneiti (tai -rouva) on edistynyt jonkin verran keppitreeneissä alkukesästä. Melko lyhytrunkoisena sen on ollut hankala löytää sopiva rytmi pujotteluun, mutta nyt se on löytynyt ja alkaa armoton ohjureiden häivytys. Jos mulle vielä joskus tulee agilitykoira, sen kanssa haluan kokeilla 2x2-metodia. Mutta nyt vielä mennään ohjureilla...tai toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa ilman niitä. 

Treenit jäivät kuitenkin tauolle, kun Lizzy aloitti juoksunsa. Lizzy on tarkka tyttö ja juoksuväli on edelleen tasan 7,5 kk. Hieman pelkäsin ajankohtaa...vietimme reilun viikon Vaasassa, jossa myös siskoni meni naimisiin (ja sain kunnian toimia kaasona, sydän!). Onneksi kuitenkin vanhempani halusivat auttaa ottamalla Lizzyn hoitoon tärppien ajaksi. Ajoitus siis lopulta olikin mitä täydellisin: elo oli rauhallista siihen asti, kunnes lähdimme takaisin Turkuun, tärppien jälkeen vanhempani toivat Lizzyn sitten jälleen kotiin tiistaina. Säästyimme siis melkoiselta huutokuorolta á la Bingley, eikä mun tarvinnut stressata, että Bingley rakastuneena yrittäisi karata aitauksestaan ja samalla satuttaisi jalkansa uudelleen. Nyt on kuitenkin juoksut juostu ja treeni voi taas alkaa. Tänä vuonna kisaamaan, olisiko se meidän tavoite? :)





 

22. kesäkuuta 2014

Keskikesä(kö?)


Juhannuksen vietto on ollut tänä vuonna hyvässä tasapainossa. Torstaina ja perjantaina ei-koirallisia ystäviä, lauantaina koirallisia sekä muutama startti agilitya Darcyn kanssa ja tänään laiskottelun lisäksi treeniä Lizzyn kanssa. Ei huono juhannus! Lisäksi mieltä ylentää ajatus, että enää viisi työpäivää ennen kuin loma alkaa. Jee! 

Darcyn kanssa olimme yllättävänkin samalla kartalla pienistä virheistä huolimatta. On kyllä helpompaa kisata vain yhden koiran kanssa kuin vaihdella kahden tosi erityyppisen välillä. Tosin jos olisin saanut valita, olisin erittäin mielelläni kisannut vaikka viiden erilaisen koiran kanssa, jos yksi niistä olisi ollut Bingley. Mutta nyt ei ole sen aika, toivottavasti vielä joskus. 

Ensimmäisellä radalla harmillisesti lähdin liian nopsakasti niistosta liikkeelle, mistä tuli kielto ja vitonen. Toisella juoksuhyppyradalla nollatulos, erityisen tyytyväinen olen siihen, että alun suoran jälkeen valssasin ajoissa. Se jos mikä on harvinaista! Pitäisi ehkä ottaa useamminkin tavaksi. Kolmannella radalla en ollut ottanut huomioon, että toisen A-suorituksen jälkeen koira helposti ajautuu hypylle...olisi pitänyt mennä lähemmäs putkea tai ainakin ohjata kohta jotenkin. Lisäksi yksi keppiväli jäi pujottelematta, mutta muuten ihan nättiä menoa. Hieno Darcy! 


 



Lizzyn kanssa meillä on keppiprojekti menossa. Ja keinu. Vähän myös A ja puomikin. Ai niin ja rengas, irtoaminen ja agility nyt ylipäänsä. Mutta ennen kaikkea kepit ovat päivän sana. Neiti (tai rouva) on sen verran pieni ja lyhytrunkoinen, että sen on ollut vaikea löytää kunnon rytmi pujotteluun. Nyt se alkaa vihdoin löytyä, joten luulen että alamme olla voiton puolella, vaikka ohjureiden häivyttämisessä varmasti meneekin vielä tovi. Lizzy kuitenkin tekee jo kovasti juoksujaan, joten saa nähdä kuinka kauan vielä ehditään treenata ennen pakollista taukoa. Treenaavien narttujen huono puoli on, kun ei voi itse päättää, milloin pitää tauon...


Bingley voi olosuhteisiin nähden hyvin. Bingley osaa ottaa aika rennosti sisällä eikä yritä koheltaa mitään ylimääräistä, mutta ulos päästessään sillä alkaa kiehua yli (räyhräyhräyh). Vielä toistaiseksi ulkoilut ovat kuitenkin vielä lyhyitä tarpeidentekolenkkejä, joihin on Bingleynkin tyytyminen. Viime viikon tiistaina side vaihdettiin ensimmäisen kerran, ja leikkaushaava näytti kuulemma oikein siistiltä eikä ollut turvonnut. Hienoa! Ensi viikolla siteen vaihdon yhteydessä otetaan samalla tikit pois. 


Bingley esittelee kesän uusinta sadevaatemuotia. Tämän hienon töppösen avulla side pysyy kuivana. :)


14. kesäkuuta 2014

Kinner


Ei, se ei ollut pieni lihasvenähdys, kuten viime blogitekstissäni niin toiveikkaan optimistisesti otaksuin. 

Bingley ontui loukkaantumisen jälkeen noin vuorokauden, jonka jälkeen liikkui jälleen normaalisti. Hälytyskellot alkoivat soida, kun muutaman päivän päästä se ontui jälleen. Tuolloin ontumisaika oli paljon lyhyempi, mutta tunnustellessa kintereen alue tuntui paljon paksummalta ja aristi. Ajattelin että eihän se voi olla kinner, koska Bingley täyttää ensi kuussa 5 vuotta ja yleensä se menee huomattavasti nuorempana. Varasin kuitenkin ajan ortopedille. Eikä diagnoosi lopulta alkujärkytyksen jälkeen tullut enää yllätyksenä: Vasemmassa takajalassa pinnallinen koukistajajänne luksoi. Suosittelen korjausleikkausta. 

Facebookin kautta sain onneksi samantien vertaistukea ja kokemuksia ihmisiltä, joiden sheltin kinner on leikattu. Vaikka Turussakin leikkauksia tehdään, sain niin monelta suosituksen Espoon Eläinsairaalan Jan Räihästä, että oli selvää että haluan Bingleyn nimenomaan hänen kirurgiveitsensä hellään huomaan. Loukkaantuminen tapahtui 24.5., diagnoosi tehtiin 3.6. ja leikkaus oli 11.6. En niinkään pelännyt itse leikkausta, tiesin Bingleyn olevan parhaissa mahdollisissa käsissä. Sitäkin enemmän jännitti ja edelleen jännittää toipuminen. Onneksi tämä on vaiva (joskin äärettömän ikävä sellainen), johon on olemassa hoito ja sille hyvä ennuste.

Itse leikkaus meni hyvin. Ura oli kuulemma olematon, joten edelleen ihmettelen, miten voi olla mahdollista, ettei jänne ole mennyt sijoiltaan aikaisemmin. Bingley ei kuitenkaan ole mikään hienohelma agilityssa, joten rasitusta jalka ainakin on saanut osakseen. Hakiessani Bingleyä Räihä oli jo toisessa leikkauksessa ja jäi heti seuraavana päivänä lomalle, joten pääsin juttelemaan "vain" hoitajan kanssa eikä hänkään täysin osannut vastata tuohon kysymykseen. Ehkä soitan vielä Räihälle, kun hän palaa lomalta. :)

Olen miettinyt, että jos kintereen oli "pakko" mennä, niin onneksi se tapahtui näin vähän vanhemmalla iällä. Bingley on rauhallinen arjessa, joten se on huomattavasti helpompi pitää rauhallisena kuin 1-vuotias kahjopää. Tosin nyt jo parin päivän jälkeen huomaa, että menohalut alkavat karttua. Lyhyillä pissatuslenkeillä Bingley ei voi ymmärtää, miksei se pääse kirmaamaan pellolle ja metsään. Ei rakas auta, vaikka sinne vedät. Joudut olla hihnassa vielä piiiitkäään (ja mielummin vähän liian pitkään kuin liian lyhyen aikaa). Toivotaan että se on sen arvoista.


Pentuaitaus tuli nopeammin uudelleenkäyttöön kuin osasin villeimmissä unissanikaan ajatella. Lizzy ihmettelee nukutuksesta heräilevää tokkuraista Bingleyä.

Bingley puolestaan ihmettelee jalassaan olevaa ihmeellistä härpäkettä.


PS. Luonnollisesti SM-kisat jäivät osaltamme tänä vuonna väliin. Tai ne koetaan livestreamin ja huomenna livekatsomon puolelta. Isot onnittelut kuitenkin tämän päivän joukkuekisassa menestyneille ja tsempit huomiselle! Nauttikaa!

24. toukokuuta 2014

AVA-H...ja murhe


Vaasa oli viime viikon lauantaina _hyvin_ tuulinen. Maksien radalta vaihdettiin puomi turvallisuuden vuoksi pois, siivekkeet oli köytetty maahan putkipainoilla...hyvä että pienet shetlantilaiset pysyivät maan kamaralla! Tuulen keskellä lähimpänä nollaa oli Darcy, joka hienon radan lopussa tiputti hyvin epätyypilliseen tapaan viimeisen (okserin) riman. 

Sunnuntaina Vaasa oli maineensa mukaisesti _hyvin_ aurinkoinen. En taida ikinä oppia; jälleen poltin itseni vuoden ensimmäisissä paahtavan aurinkoisissa ulkokisoissa. Ei-niin-hyvä-perinne. :P  Ennen kisoja lueskelin Bingleyn sisarpuolten Millin ja Meten blogia, jossa muistutettiin, että kisat/kokeet ovat maksettuja treenejä. Sillä asenteella lähdin kisoihin (vanhempieni kodin kadun toiselle puolen :) ) ja se toimi. Tuloksena kolme nollaa neljästä. Ensimmäisenä oli hyppyrata, ja harvinaisesti onnistuin samalla radalla molempien poikien kanssa - ensin Darcylle nolla (sij. 4) ja sen jälkeen myös Bingleylle hieno nollavoitto, jonka myötä se sai viimeisen hyppysertinsä ja näin ollen herraa voi jatkossa tituleerata FI AVA & AVA-H Sleepless Wizard of Oz:na. :) Toinen rata tuntui meille  vaikealta ja Darcyn kanssa tulikin virheitä. Bingleyn kanssa mennessä näin, kun tuomarin käsi nousi A:lla (antoi omaan silmään aika herkästi virheitä kontakteilta), harmitti koska mun mielestä Bingley kyllä osui kontaktille, mutta vedettiin rata silti loppuun asti asenteella. Mitä nyt yksi putki kaarratettiin pitkän kaavan kautta. Palkintojenjaossa olin jo lähtemässä pois, kun kuuluttaja huhuili, että "älkää vielä lähtekö, te voititte tän seuraavankin radan". Hämmennyksessäni kyselin, että ai eikö siinä tullut ollenkaan nollia... Ihmettelin kun tuomari hihkui tuplanollaa. Oli pakko kysyä, eikö me siis saatukaan virhettä A:lta. :D Tuomari oli ilmeisesti siis "pyyhkinyt pois" A:n virheen, mitä en ollut enää huomannut. No, tuplanollavoitto siis, ihan jees! Pitkä kotimatka myöhässä olleiden kisojen jälkeenkään ei harmittanut ollenkaan. :)


Bingley
FI AVA & AVA-H Sleepless Wizard of Oz
Kuvat: Sirpa Saari (jostain kisoista kauan aikaa sitten :) )




Maanantaina pojat pitivät lepopäivän viikonlopun kisojen jälkeen ja Lizzy pääsi tuurailemaan Kuusiston Tiinan treeneihin. Ja vitsit se on ihana pieni rouva! Osasi jo vaikka mitä ja meni ihanalla draivilla! Enää ne kepit-kepit-kepit (ja vähän keinukin), että päästään kisaamaan...

Tänään oli Jenni Leinon koulutus SM-koirakoille. Päivä alkoi mukavasti, kun joku mies ajoi parkkipaikalla autoni kylkeen. Onneksi vauhdit olivat pienet ja säästyttiin pienillä peltivaurioilla, joiden korjaus tietysti menee kolaroijan (eli miehen) piikkiin. Treeneihin mennessä auton lämpömittari näytti + 29 astetta. Huh hellettä! Helteen vuoksi oma fiilis oli vähän nuutunut, mutta radalla oli paljon hyviä pätkiä! Ensimmäisen kerran A:lta Bingley tuli aika lujaa ja hyppäsi ylhäältä. Vähän sen jälkeen meno alkoi tuntua tahmealta ja hitaalta. Ravautin Bingleyä, mutta ravi hihnassa oli aivan puhdas. Jatkettiin vielä hetki, mutta lopetettiin kun Bingley oli niin väsyneen oloinen (ja varmasti olikin siinä helteessä). Rauhallisella jäähdyttelylenkillä Bingley ravasi täysin puhtaasti, juotin ja kastelin sen vielä vedellä ennen kuin laitoin häkkiin odottamaan. Hengailin vielä pari tuntia kentällä seuraten koulutusta. Kotipihassa kun otin koirat pois autosta, Bingley ontui toista takajalkaansa. Sain kipureaktioita kun kääntelin jalkaa, mutta toisaalta Bingley on niin kiltti, että asettuu käsittelyyn eikä sitten enää reagoi, joten en saanut kunnolla paikallistettua, mistä kipu lähtee. Oletan kuitenkin, että kyseessä jonkinlainen revähdys/venähdys, koska en usko että se olisi pystynyt rauhallisella jäähkälenkillä ravaamaan puhtaasti, jos esim. joku luu olisi murtunut. Voi, toivottavasti mun pieni musta mies paranisi pian!

13. toukokuuta 2014

Agilitya ja Jaakko-terapiaa


Fiilis agilityn suhteen on ollut viime aikoina jokseenkin ailahteleva. Välillä on innostunut ja toiveikas olo, toisinaan (lue: kisojen jälkeen) mielen valtaa epätoivoinen ajatus, ettei tästä tule yhtään mitään. Onneksi lopulta aina hyvä voittaa pahan (sanoo ikuinen optimisti), eikä tätä lajia (onneksi) harrasteta nollien tai voittojen takia.

Viime maanantaina treeneissä sain (tai taitava Tiina-kouluttaja sai ;) ) ahaa-elämyksen Bingleyn A-suorituksesta. Olen tehnyt juoksu-A:ta opettaessani sen virheen, että olen heittänyt sille lelun, mistä johtuen sillä on nyt suorituksessa ennemminkin eteen ja ylös (lentävän lelun perään) kuin alas juosten. Kun palkkailin treeneissä muutaman kerran vetämällä lelua alas, ei Bingleyllä enää ollutkaan mikään ongelma päästä kahdella laukalla selvästi kontaktialueen puolelle. Olen niin innoissani tästä, koska ehdin jo repiä hiuksia päästäni koko A:n kanssa! Nyt pitäisi vaan ehtiä treenailemaan ja vahvistamaan fokusta alas. Mutta jee! :)

Lauantaina kisasimme Espoossa. Päivä oli ihana, eikä onneksi satanut, mutta orastava flunssa häiritsi vähän menoa. Merkittävää mainittavaa ei tällä(kään) kerralla saatu. Kuudesta radasta yksi nolla. Darcyn tuplanolla jäi kiinni siitä, että se jostain ihmeen syystä keskeytti kepit kesken suorituksen. Taisin juosta liian lähellä keppejä, kun aivan vieressä oli hyppysiiveke. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin Bingleyn A:lta ei tullut virheitä! :)

Sunnuntaina saimme puolittaa Jaakon yksärin Tiinan ja Edi-russelin kanssa. Jaakko-terapia ei olisi parempaan saumaan voinut osua! Jaakko kysyi alussa, olemmeko kisanneet ja miten on mennyt. Vastasin että surkeasti; nollat ovat Bingleyn kanssa olleet pitkään haave vain ja Darcyn kanssakin meno on kisoissa vetelää, vaikka nollia tuleekin. Jaakon vastaus oli, että olemme ihan selkeästi hänen tarpeessaan ja että tilanne on korjattavissa. :D Jostain kumman syystä Jaakolla on kova usko ja luotto meidän tekemiseen.  Ja kun kouluttaja uskoo ja luottaa, niin omakin taistelumieli alkaa jälleen nostaa päätään. Läksyksi saimme tehdä nollaratatreeniä pitkillä (30-45 estettä) radoilla. Lopuksi puhuimme siitä, miten kisoissa teen usein valintoja varmistellen. Valitsen aivan erilaisia kuvioita, mitä treeneissä tekisin. Koska en luota...itseeni...Bingleyyn? Jaakko kertoi, että joutuu itsekin käymään saman kamppailun pään sisällä jokaisessa kisassa ja toteamaan, ettei ole vaihtoehtoja. Jos varmistelee yhdessä kohdassa, petaa vaikeudet seuraaville esteille. Ei ole vaihtoehtoja, täytyy luottaa että jos koira jonkun asian osaa treeneissä, se täytyy uskaltaa tehdä myös kisoissa. Siispä seuraaviin kisoihin lähdemme ajatuksella: miten suorittaisin tämän treeneissä!

Sunnuntaina ennen Jaakon yksäriä käväisimme ATT:lla Lizzy-maman kanssa. Ville Pirisjoki oli tullut pitämään koulutuksen, joka oli suunnattu etenkin möllikoirakoille. Treenirata oli juuri kuin meille tehty ja koulutus toi  muutenkin tosi hyvän mielen. :) Olin ihan varma, ettei Lizzy osaisi esim. päällejuoksuja, mutta niissä ei ollut mitään ongelmaa. Muutenkin Lizzy yllätti positiivisesti, mammaloma on näköjään tehnyt vain hyvää rouvalle! Ensimmäistä kertaa menimme näin pitkää rataa, eikä esteen ohituksia liikkeen mukana tullut kuin alussa ihan pari kertaa. Rengas radan osana tuotti vähän haastetta (Lizzy ei liene nähnyt ko. estettä puoleen vuoteen ;) ), joten se tuli kotiläksyksi ja radalle vaihdettiin tavallinen hyppy. Sitten vielä ne iänikuiset kepit ja kontaktit kuntoon, että päästäisiin kisaamaan. Jospa viimeistään kesällä olisi aikaa treenata riittävästi. :)






4. toukokuuta 2014

Vappukisat ja pentutreffit


Olen täyttänyt loppukevään kisakalenteria kohtuullisesti - kompensoikoon se muun kauden hyvin niukkaa kisamäärää. Tosin vapun kisojen jälkeen hieman mietityttää, onko järkeä edes kisata, jos ei kunnolla ehdi treenatakaan... Rytmitykset ovat pitkän lähes totaalitauon jälkeen vielä vähän hakusessa, lisäksi uudeksi ongelmaksi on muodostunut Bingleyn A:n suoritus. Ennen (pentu)taukoahan Bingley ei juurikaan ottanut virheitä juoksu-A:lta. Aika ylös se jäi, mutta osui kuitenkin selkeästi ihan joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Mähän aikoinaan yritin saada sitä tulemaan kolmella loikalla (tai enemmän juosten) A:n alastulon, mutta Bingley itsepintaisesti on halunnut suorittaa juoksu-A:n kahdella loikalla. Ja koska se toimi yli 90 %:n varmuudella, annoin sen tehdä niin. Tauon jälkeen virheitä kuitenkin on tullut melkein kaikilta radoilta. Epäilen vahvasti, että tauon aikana Bingleyn takapään voima on vähentynyt, mikä aiheuttaa sen, ettei se pysty aivan riittävästi venyttämään loikkaansa. No, se on onneksi korjattavissa enkä nyt kovin huolissani A:sta ole, koska aikaisemmin se on toiminut niin hyvin. Mutta ottaahan se silti päähän, että kisoista rapsahtelee muuten sujuvilta radoilta vitosia A:lta. Positiivista kontaktirintamalla sen sijaan on, että tauon jälkeen puomisuoritukset ovat olleet noin 10 kertaa parempia kuin aikaisemmin. Eivät ne edelleenkään täydelliset ole, mutta pysähtyy kuitenkin nätisti eikä loiki hullunkiilto silmissä. 

Vapun kisoista Kirkkonummella ei siis merkittävää muisteltavaa. Darcy teki kaksi (huonosti ohjattua ja siksi hidasta) nollaa, jotka eivät tietenkään olleet peräkkäisiltä radoilta. Sivuhuomautuksena todettakoon, että se tupla meiltä vielä puuttuisi... Bingleyn kanssa meno tuntui melko sujuvalta, mutta tuloksina 2 x hyl ja yksi vitonen.

Eilen saimme lyhyellä varoitusajalla peruutusajan osteopaatille. Ei olisi parempaan saumaan voinut osua! Otin mukaan sekä Bingleyn että Lizzyn ja onneksi molemmat ehdittiin hoitaa tunnin ajalla. Erityisesti Bingley olikin hoidon tarpeessa - se oli aivan vino, S:n muotoinen. Lieneekö tämäkin ollut osasyynä A:n toimimattomuuteen...on tietysti aivan väärin edes vaatia koiralta minkäänlaista suoritusta A:lta, jos ranka on noin vino. :( Onneksi Jarna sai kuitenkin Bingleyn suoraksi. Lizzy oli Riina Kellmanin hoidettavana reilu kuukausi sitten, pentujen jälkeen se tuolloin oli aivan ymmärrettävästi kovinkin vinossa. Oli mukava kuulla, että nyt se oli suorassa, hieman vielä jäykkyyttä lannerangassa, mutta muuten alkoi mamastiina olla hyvin palautunut pennuista. :)


Viikon ajan sain myös nauttia (tai sietää, miten sen nyt ottaa ;) ) pentuarjesta, kun Velmu (eli entinen Slaikka) tuli hoitoon omistajan reissun ajaksi. Hyvin meni neljäs koira lauman jatkona... ;) Perjantaille Velmun hakemisen yhteyteen saimme myös sovittua ensimmäiset pentuetreffit. Kaikki pennut omistajineen pääsivät paikalle, oli ihan mahtavaa nähdä kaikkia! Olen superkiitollinen ja iloinen, että kaikki pennut ovat saaneet niin ihanat kodit ja että kaikki pääsivät perjantaina vähän kauempaakin tulemaan. :) Pennut pääsivät rallattelemaan pellolle ja metsään, ja heillä kaikilla oli niin mukavaa. Tahtoa ja ärräpäitä löytyy...välillä meinasivat leikit muuttua vähän turhankin totisiksi. Toivotaan että veljekset pysyvät puheväleissä vielä teini-iässäkin. :P  

Noin 12-viikon ikäisinä mitat ovat: 
Velmu: 31 cm ja 4,6 kg (herra isoherra :D )
Luka: 27 cm
Renly: noin 25 cm ja 3,5 kg
Mindy: 24,5 cm
Fay: 24,5 cm ja 2,6 kg

Tytöt ja Renly ovat siis vähän pienempiä, Lukasta todennäköisesti tulee hyvinkin ihannekokoinen kun taas Velmu kasvaa ihan omia käyriään. ;) 


Lizzy ja Velmu jatkoivat painia siitä mihin jäivät ennen kuin Velmu muutti Lempäälään. Huomatkaa Velmun kaksi kertaa vahvemmat luut kuin tikkujalkaemällään. ;)


Mindy

Velmu
Koko porukka jonkun mielenkiintoisen hajun äärellä.


Luka ja Renly ottavat mittaa toisistaan.

Luka


Ahneet kerjäläiset. ;)

Renly
Fay



Sisarukset Luka ja Mindy