Sen jälkeen kun Bingleyn "kinner meni" eli pinnallinen koukistajajänne luksoi, olen lukenut monia blogeja, joista olen saanut sekä vertaistukea että vinkkejä kuntoutumisen pitkässä prosessissa. Siksi päätin itsekin koota yhteen ketjuun kuulumiset Bingleyn kuntoutumisesta. Kirjaukset toimivat oman muistin tukena, mutta toivottovasti ne voivat tarjota myös vertaistukea tai vinkkejä jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle.
******
24.5.2014 Agilitytreeneissä Bingley alkaa yhtäkkiä liikkua oudon
hitaasti ja ottaa kieltoja esteiltä epätavalliseen tapaan. Ajattelen
ensin, että se on vain väsynyt (hyvin kuuma päivä), joten lopetamme
treenit pian. Jäähdyttelylenkin ravaa hyvin, odottaa autossa jonkin
aikaa, ja kun otan pois autosta, se ontuu vasenta takajalkaa. Ontumista
kestää noin vuorokauden, sen jälkeen ravaa jälleen normaalisti.
Seuraavan reilun viikon aikana Bingley ontuu kolmeen otteeseen vasenta jalkaa hyvin lyhyen ajan kerrallaan. Ontumisten yhteydessä kintereen alue tuntuu turvonneelta, muuna aikana eroa kintereiden välillä ei tunnettavissa.
3.6. Ell Mikael Granholm tekee diagnoosin pinnallisen koukistajajänteen luksaatiosta ja suosittelee leikkaushoitoa.
11.6. Ell Jan Räihä Espoon Eläinsairaalasta
13.6. Bingley on pissannut normaalisti (nostaen vaihdellen molempia
jalkojaan), mutta ei kakannut. Annan aamulla parafiini-öljyä ruoan
sekaan. Puhelinkonsultaatiossa ohjeena myös antaa tarvittaessa
Levolacia, mikäli ei senkään avulla ulostaisi, täytyisi mennä
peräsuolihuuhteluun... Onneksi iltapäivällä Bingley kakkaa (ennen kuin
ehdin antaa Levolaciakaan), vaikka asentoa jalkapaketin kanssa piti
kovin hakea. ;) Sen jälkeen ulostanut normaalisti.
Lenkit toistaiseksi hyvin lyhyitä, ainoastaan niin että tarpeet
tulee tehtyä. Bingley viettää aikaa pääosin aitauksessa, yöt se nukkuu
isossa kevythäkissä sänkyni vieressä. Bingley on onneksi jo sen verran
"vanhempi" (täyttää 5 v.), että se osaa olla rauhassa kun mitään ei
tapahdu. Näin ollen olen suonut sille aikaa aitauksen ulkopuolella,
rajaten senkin alueen kuitenkin niin, ettei pääse hyppimään minnekään.
Bingley on selvästi tyytyväisempi kun saa hengailla muun lauman kanssa.
:) Kauluriakaan ei ole tarvinnut pitää, koska Bingley ei ole
kiinnostunut siteestä.
17.6. Ensimmäinen siteen vaihto Koira-Kissaklinikalla ell Johanna
Koposen vastaanotolla. Bingley on helppo käsiteltävä, joten rauhoitusta
ei tarvita. Haava-alue näyttää oikein hyvältä eikä kinner ole turvonnut.
Lyhyillä pissalenkeillä Bingley haluaisi kovasti vetää
eteenpäin...menohaluja olisi. Yrittäessään ravata se alkaa hyppyyttää
leikattua jalkaa. Kun askellaji hidastetaan käyntiin, astuu hyvin
molemmilla jaloillaan. Uskoisin siis hyppyyttämisen johtuvan ennen
kaikkea jalkapaketista johtuvasta "kömpelyydestä" kuin kivusta tms.
24.6. Lizzy on osteopaatti Leena Piiralla hoidettavana ja samalla tulee puhe
Bingleystä. Piira suosittelee (jänteiden) kuntoutuksen tueksi
nokkoskalkki-valmistetta (Vogel: Urticalcin), jota alan antaa 1 tbl
päivässä.
25.6. Side vaihdetaan toisen kerran. Bingley kävelee edelleen leikatulla jalalla hyvin, side kastunut varpaista, iho ei tulehtuneen näköinen, putsattiin ja kuivattiin ja bacibactia varvasväleihin. Tikit poistettiin, haava oli siisti. Uusi side. Ensi viikolla siteen vaihto.
Kaikesta varovaisuudesta huolimatta side oli siis päässyt kastumaan ja tassujen pohja oli kostea, muhinut paketissa. :( Ei onneksi kuitenkaan ollut tulehtunut. Ei-sateisina päivinä en ole laittanut siteen suojaksi kurahanskaa, mutta maa on kuitenkin ollut märkää (vaikka näyttänyt päälle päin kuivalta), jonka vuoksi side päässyt kastumaan. Jatkossa pitää näköjään aina suojata side ulos lähtiessä! Onneksi kuitenkin itse leikkaushaava oli hyvin siistin näköinen edelleen.
2.7. Siteen vaihto ell Johanna Koposen vastaanotolla. Lasta jätettiin nyt pois. Siteenä kaksinkertainen Robert Jones. Seuraavalla kerralla vielä Robert Jones, ja sitten vain alkuun kinnertuki lenkeillä. Kävelykertoja voi lisätä, mutta edelleen lyhyitä lenkkejä ettei väsy.
Viikko on kulunut hyvin. Olin Pohjanmaalla vanhempieni luona pidennetyn viikonlopun ja hyvin Bingley sopeutui sinne olohuoneen lattialle koottuun aitaukseen. Edelleen Bingley astuu hyvin kaikilla neljällä jalalla, paitsi silloin kun se yrittää mennä lujempaa (minkä tietysti estän) tai keskittyy johonkin ihan muuhun. Koko kuntoutuksen aikana on tärkeää, että Bingley käyttää myös leikattua jalkaa. Saatiin lupa "lenkkeillä" useamman kerran päivässä (4-5), edelleen kuitenkin kävelyt hyvin lyhyitä. Eli ensin pidennetään lenkkikertojen määrää, sitten vasta niiden pituutta. Lisäksi saatiin ohjeeksi tehdä kolme kertaa päivässä lyhyt sarja (10 x puoli) "takapään kevyttä tönimistä", mikä paitsi vahvistaa syviä lihaksia, myös edesauttaa painonsiirtoa puolelta toiselle ja siten leikatun jalan käyttöä. Lasta jätettiin nyt pois eli jalassa on vain sidepaketti. Tarkoituksena, että jalka saa aavistuksen enemmän liiketilaa ollen kuitenkin vielä vahvasti tuettu. Sidettä ilman lastaa pidetään vielä kaksi viikkoa.
8.7. Siteen vaihto. Kävelee jo ilman sidettä todella hyvin. Siteen vaihto. Iho leikkaushaavan alueella hieman rupeilee irti; ihonalaistikit näkyy. Paikallispuhdistus ja bacibact pulveria. Jos tikit erittää, otettava pois. Viikon kuluttua side pois, sitä seuraava viikko ei vielä lisätä liikuntaa, mutta siitä seuraava asteittain 10 min / viikko lisätään liikuntaa (5 min aamulenkkiin ja 5 min iltalenkkiin). Kontrolli 2-3 viikkoa fysioterapiasta. Asentotuntoharjoitteet jatkuu.
Viime siteen vaihdon jälkeen ilmat ovat olleet lämpimämmät ja ehkä osittain siitäkin johtuen Bingley yritti kovasti nuolla kohtaa, johon side loppuu. Iho vähän ärtyikin siitä kohtaa, joten Bingley joutui ensimmäistä kertaa pitää kauluria (puhallettava) päässään. Siteen vaihdossa ensimmäistä kertaa myös leikkaushaava oli rupinen ja iho irtoili. Jalkaan laitettiin nyt vielä viikoksi aiempaa ohuempi side, viikon päästä otan sen itse pois. Tukea on siis vähennetty vähitellen: ensi lähti lasta, mutta jätettiin kaksinkertainen side, nyt jalkaa tukee hieman vielä yksinkertainen side. On myös ihanaa nähdä, miten hyvin Bingley jo liikkuu! Myös asentotuntoharjoitusten tekeminen palkitsee: viikko sitten aloittaessamme Bingley ei ottanut yhtään vastaan työntäessäni kevyesti, nyt syvät lihakset ovat ihan selkeästi jo kehittyneet. :)
14.7. Poistan itse siteen, kuten sovittu eläinlääkäri Johanna Koposen kanssa. Bingley liikkuu ilman sidettä loistavasti, mutta haavakohdassa iho kesii ja jalka selkeästi kutisee. Puhdistan Betadinella ja laitan Bacibact-pulveria. Bingleyllä kauluri kaulassa.
18.7. Jalka kutisee kovasti edelleen ja kauluria on pakko pitää. Liikkuminen kuitenkin puhdasta eikä ole pomputtanut jalkaa kertaakaan. Soitan Koira-kissaklinikalle, jossa neuvotaan pesemään jalka ja suihkuttamaan Humilac-hoitosuihketta. Jalasta lähtee melko pian rupi ja haava näyttää siistiltä.
22.7. Suihkutin Humilacia muutaman päivän ajan, sen jälkeen yritin pitää jalan kuivana. Kutina on helpottanut pikkuhiljaa ja tänään kauluri voitu jättää pois. Ell:n ohjeistuksen mukaan eilen saatu myös lisätä hieman lenkin pituutta, aamulla ja illalla mennään n. 15 min. lenkki, päivällä vähän lyhyempi.
24.7. Ensimmäinen fysioterapiakäynti Sofie Henrikssonin vastaanotolla. Kuntoutuminen edistyy loistavasti ja Bingley käyttää leikattua jalkaa erinomaisesti. Bingley oli kuitenkin ihan kireänä koko poika, kuten nyt olettaa saattaa, jos on yli kuukauden jalka paketissa ja rajoitetulla liikunnalla. Hoito tuli siis enemmän kuin tarpeeseen!
Lenkkien pituutta saadaan alkaa lisätä parin käsittelyn jälkeisen lepopäivän jälkeen. Ensin lisätään yhden lenkin pituutta (esim. 25 min) ja seurataan, miten se vaikuttaa. Vähitellen pituutta lisätään asteittain. Lisäksi yritetään etsiä joku ranta, jossa päästäisiin kahlaamaan. Uimaan ei vielä saada mennä, mutta kahlaaminen tekisi hyvää. Sofie (fysioterapeutti) suosittelikin nyt kahlaamista luonnonvedessä, kun sitä voi vielä käyttää hyväksi. Tarpeen mukaan myöhemmin sitten vesijuoksua. Tässä vaiheessa kun Bingley käyttää itse jalkaa niin hyvin, pärjätään aika lailla kotikuntoutuksella: lenkkiä, syvien lihaksten vahvistusta ja kahlaamista. Kolmen viikon päästä meillä on osteopaattiaika ja siitä kolmen viikon päähän seuraava fyssariaika. 14.8. lääkärikontrolli.
11.5. aamulla, ihan ilman mitään ihmeellistä, Bingley yhtäkkiä ontui leikattua jalkaansa. Agilitysta oli ollut yli viikon tauko ja lenkitkin ihan tavanomaisia. Saimme onneksi samalle päivälle ajan ortopedi Mikael Granholmille, joka silloin vuosi sitten alunperin diagnosoi Bingleyn kinnervian (varpaan pinnallisen koukistajajänteen luksaation). Toteama oli, että "Vasemman kantaluun päällä pehmeää turvotusta, tulehdusreaktio. Tunnustellen aikaisemmin korjattu pinnallinen koukistajajänne tuntuisi pysyvän oikeassa paikassa, mutta turvotus hankaloittaa tutkimista. Hoitona tukiside viikko ja tulehduskipulääke ohjeen mukaan. Remmiliikunta ohjeen mukaan. Kontrolli viikon kuluttua." Jännittävä kontrollipäivä koitti 18.5. Polttava kysymys mielessä oli, luksoiko jänne vai ei. Kamala tunne odottaa tuomiota, kun eläinlääkäri tunnustelee naama vakavan keskittyneenä kinnertä... Onneksi tällä kertaa tulos oli suuri helpotus. "Kantapään turvotus laskenut, nyt voidaan tunnustellen todeta jänteen olevan oikealla paikalla ja jännettä ei saa sormin siirrettyä paikaltaan. Turvotusta vielä sisemmän retinaculumin alueella, kohta missä jänteen ompeleet ovat. Jatketaan remmiliikuntaa 3 viikkoa, side viikko, poisto kotona. Kontrolli 3 viikon kuluttua. Tulehduskipulääkitys voidaan lopettaa." Kysymykseeni "miksi", ei tietysti täysin varmaa vastausta löydy. Granholmin mukaan voi olla, että sulamattomat tikit ovat aiheuttaneet kiristystä ja ärsytystä arpikudoksessa, mikä on aiheuttanut sinne nesteen kertymistä ja se taas hetkellisen tulehduksen ja ontumisen. Tämä on hypoteesi. Kuulemma niin voi joskus käydä. En vielä viime käynnillä uskaltanut edes kysyä mitään tulevaisuuteen liittyvää. Hartain toiveeni on, että Bingley kuntoutuisi ainakin niin hyvin, että se saisi kirmata metsässä ja elää normaalia pienen pojan elämää. Vaikka Bingley on normaalisti rauhallinen arjessa, alkaa se hieman turhautua liikunnan rajoituksen vuoksi. Nyt se on kuitenkin käyttänyt jalkaansa jopa siteen kera ilman minkäänlaista aristusta, peukku että saadaan jälleen hyviä uutisia 11.6. kontrollissa.
25.6. Side vaihdetaan toisen kerran. Bingley kävelee edelleen leikatulla jalalla hyvin, side kastunut varpaista, iho ei tulehtuneen näköinen, putsattiin ja kuivattiin ja bacibactia varvasväleihin. Tikit poistettiin, haava oli siisti. Uusi side. Ensi viikolla siteen vaihto.
Kaikesta varovaisuudesta huolimatta side oli siis päässyt kastumaan ja tassujen pohja oli kostea, muhinut paketissa. :( Ei onneksi kuitenkaan ollut tulehtunut. Ei-sateisina päivinä en ole laittanut siteen suojaksi kurahanskaa, mutta maa on kuitenkin ollut märkää (vaikka näyttänyt päälle päin kuivalta), jonka vuoksi side päässyt kastumaan. Jatkossa pitää näköjään aina suojata side ulos lähtiessä! Onneksi kuitenkin itse leikkaushaava oli hyvin siistin näköinen edelleen.
2.7. Siteen vaihto ell Johanna Koposen vastaanotolla. Lasta jätettiin nyt pois. Siteenä kaksinkertainen Robert Jones. Seuraavalla kerralla vielä Robert Jones, ja sitten vain alkuun kinnertuki lenkeillä. Kävelykertoja voi lisätä, mutta edelleen lyhyitä lenkkejä ettei väsy.
Viikko on kulunut hyvin. Olin Pohjanmaalla vanhempieni luona pidennetyn viikonlopun ja hyvin Bingley sopeutui sinne olohuoneen lattialle koottuun aitaukseen. Edelleen Bingley astuu hyvin kaikilla neljällä jalalla, paitsi silloin kun se yrittää mennä lujempaa (minkä tietysti estän) tai keskittyy johonkin ihan muuhun. Koko kuntoutuksen aikana on tärkeää, että Bingley käyttää myös leikattua jalkaa. Saatiin lupa "lenkkeillä" useamman kerran päivässä (4-5), edelleen kuitenkin kävelyt hyvin lyhyitä. Eli ensin pidennetään lenkkikertojen määrää, sitten vasta niiden pituutta. Lisäksi saatiin ohjeeksi tehdä kolme kertaa päivässä lyhyt sarja (10 x puoli) "takapään kevyttä tönimistä", mikä paitsi vahvistaa syviä lihaksia, myös edesauttaa painonsiirtoa puolelta toiselle ja siten leikatun jalan käyttöä. Lasta jätettiin nyt pois eli jalassa on vain sidepaketti. Tarkoituksena, että jalka saa aavistuksen enemmän liiketilaa ollen kuitenkin vielä vahvasti tuettu. Sidettä ilman lastaa pidetään vielä kaksi viikkoa.
8.7. Siteen vaihto. Kävelee jo ilman sidettä todella hyvin. Siteen vaihto. Iho leikkaushaavan alueella hieman rupeilee irti; ihonalaistikit näkyy. Paikallispuhdistus ja bacibact pulveria. Jos tikit erittää, otettava pois. Viikon kuluttua side pois, sitä seuraava viikko ei vielä lisätä liikuntaa, mutta siitä seuraava asteittain 10 min / viikko lisätään liikuntaa (5 min aamulenkkiin ja 5 min iltalenkkiin). Kontrolli 2-3 viikkoa fysioterapiasta. Asentotuntoharjoitteet jatkuu.
Viime siteen vaihdon jälkeen ilmat ovat olleet lämpimämmät ja ehkä osittain siitäkin johtuen Bingley yritti kovasti nuolla kohtaa, johon side loppuu. Iho vähän ärtyikin siitä kohtaa, joten Bingley joutui ensimmäistä kertaa pitää kauluria (puhallettava) päässään. Siteen vaihdossa ensimmäistä kertaa myös leikkaushaava oli rupinen ja iho irtoili. Jalkaan laitettiin nyt vielä viikoksi aiempaa ohuempi side, viikon päästä otan sen itse pois. Tukea on siis vähennetty vähitellen: ensi lähti lasta, mutta jätettiin kaksinkertainen side, nyt jalkaa tukee hieman vielä yksinkertainen side. On myös ihanaa nähdä, miten hyvin Bingley jo liikkuu! Myös asentotuntoharjoitusten tekeminen palkitsee: viikko sitten aloittaessamme Bingley ei ottanut yhtään vastaan työntäessäni kevyesti, nyt syvät lihakset ovat ihan selkeästi jo kehittyneet. :)
14.7. Poistan itse siteen, kuten sovittu eläinlääkäri Johanna Koposen kanssa. Bingley liikkuu ilman sidettä loistavasti, mutta haavakohdassa iho kesii ja jalka selkeästi kutisee. Puhdistan Betadinella ja laitan Bacibact-pulveria. Bingleyllä kauluri kaulassa.
18.7. Jalka kutisee kovasti edelleen ja kauluria on pakko pitää. Liikkuminen kuitenkin puhdasta eikä ole pomputtanut jalkaa kertaakaan. Soitan Koira-kissaklinikalle, jossa neuvotaan pesemään jalka ja suihkuttamaan Humilac-hoitosuihketta. Jalasta lähtee melko pian rupi ja haava näyttää siistiltä.
22.7. Suihkutin Humilacia muutaman päivän ajan, sen jälkeen yritin pitää jalan kuivana. Kutina on helpottanut pikkuhiljaa ja tänään kauluri voitu jättää pois. Ell:n ohjeistuksen mukaan eilen saatu myös lisätä hieman lenkin pituutta, aamulla ja illalla mennään n. 15 min. lenkki, päivällä vähän lyhyempi.
24.7. Ensimmäinen fysioterapiakäynti Sofie Henrikssonin vastaanotolla. Kuntoutuminen edistyy loistavasti ja Bingley käyttää leikattua jalkaa erinomaisesti. Bingley oli kuitenkin ihan kireänä koko poika, kuten nyt olettaa saattaa, jos on yli kuukauden jalka paketissa ja rajoitetulla liikunnalla. Hoito tuli siis enemmän kuin tarpeeseen!
Lenkkien pituutta saadaan alkaa lisätä parin käsittelyn jälkeisen lepopäivän jälkeen. Ensin lisätään yhden lenkin pituutta (esim. 25 min) ja seurataan, miten se vaikuttaa. Vähitellen pituutta lisätään asteittain. Lisäksi yritetään etsiä joku ranta, jossa päästäisiin kahlaamaan. Uimaan ei vielä saada mennä, mutta kahlaaminen tekisi hyvää. Sofie (fysioterapeutti) suosittelikin nyt kahlaamista luonnonvedessä, kun sitä voi vielä käyttää hyväksi. Tarpeen mukaan myöhemmin sitten vesijuoksua. Tässä vaiheessa kun Bingley käyttää itse jalkaa niin hyvin, pärjätään aika lailla kotikuntoutuksella: lenkkiä, syvien lihaksten vahvistusta ja kahlaamista. Kolmen viikon päästä meillä on osteopaattiaika ja siitä kolmen viikon päähän seuraava fyssariaika. 14.8. lääkärikontrolli.
11.5. aamulla, ihan ilman mitään ihmeellistä, Bingley yhtäkkiä ontui leikattua jalkaansa. Agilitysta oli ollut yli viikon tauko ja lenkitkin ihan tavanomaisia. Saimme onneksi samalle päivälle ajan ortopedi Mikael Granholmille, joka silloin vuosi sitten alunperin diagnosoi Bingleyn kinnervian (varpaan pinnallisen koukistajajänteen luksaation). Toteama oli, että "Vasemman kantaluun päällä pehmeää turvotusta, tulehdusreaktio. Tunnustellen aikaisemmin korjattu pinnallinen koukistajajänne tuntuisi pysyvän oikeassa paikassa, mutta turvotus hankaloittaa tutkimista. Hoitona tukiside viikko ja tulehduskipulääke ohjeen mukaan. Remmiliikunta ohjeen mukaan. Kontrolli viikon kuluttua." Jännittävä kontrollipäivä koitti 18.5. Polttava kysymys mielessä oli, luksoiko jänne vai ei. Kamala tunne odottaa tuomiota, kun eläinlääkäri tunnustelee naama vakavan keskittyneenä kinnertä... Onneksi tällä kertaa tulos oli suuri helpotus. "Kantapään turvotus laskenut, nyt voidaan tunnustellen todeta jänteen olevan oikealla paikalla ja jännettä ei saa sormin siirrettyä paikaltaan. Turvotusta vielä sisemmän retinaculumin alueella, kohta missä jänteen ompeleet ovat. Jatketaan remmiliikuntaa 3 viikkoa, side viikko, poisto kotona. Kontrolli 3 viikon kuluttua. Tulehduskipulääkitys voidaan lopettaa." Kysymykseeni "miksi", ei tietysti täysin varmaa vastausta löydy. Granholmin mukaan voi olla, että sulamattomat tikit ovat aiheuttaneet kiristystä ja ärsytystä arpikudoksessa, mikä on aiheuttanut sinne nesteen kertymistä ja se taas hetkellisen tulehduksen ja ontumisen. Tämä on hypoteesi. Kuulemma niin voi joskus käydä. En vielä viime käynnillä uskaltanut edes kysyä mitään tulevaisuuteen liittyvää. Hartain toiveeni on, että Bingley kuntoutuisi ainakin niin hyvin, että se saisi kirmata metsässä ja elää normaalia pienen pojan elämää. Vaikka Bingley on normaalisti rauhallinen arjessa, alkaa se hieman turhautua liikunnan rajoituksen vuoksi. Nyt se on kuitenkin käyttänyt jalkaansa jopa siteen kera ilman minkäänlaista aristusta, peukku että saadaan jälleen hyviä uutisia 11.6. kontrollissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti