24. heinäkuuta 2011

Vuorikiipeilyä

Huh huh, mikä kisaviikonloppu takana päin! Edelliset kisat oli juhannuksena, joten kuukauden kisatauon jälkeen oikein odotin, että päästään taas kisaamaan. No, ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. ;)

Olin ilmoittanut Darcyn lauantaille ja Bingleyn sunnuntaille. Raumalla oli kaksi kenttää käytössä, joten en jaksanut ottaa stressiä kahden koiran kanssa kisaamisesta. Hyvä että ilmoitin ne eri päiville, minien ja medien radat meni nimittäin jatkuvasti päällekäin eikä kentätkään olleet ihan vierekkäin... Lauantaina mietin aamupäivällä pitkään, lähdenkö lainkaan, kun koko iltapäiväksi oli luvattu vesisadetta ja ukkoskuuroja. No, kun startit oli kuitenkin maksettu, niin eipä hullua taida pitää poissa muu kuin äärimmäinen hätätapaus. Eikä kurjaa säätä lasketa hätätapaukseksi. ;) Sään puolesta lauantai oli kuitenkin kamalin kisapäivä, missä tähän mennessä olen ollut...ensin oli hiostavan kuuma ja sitten alkoi sateet + ukkoset. Säästä huolimatta fiilis oli ihan hauska...eikä vähiten pitsiteemaan kunnolla panostaneiden vuoksi. ;) Tuloksista Darcylle ekalta radalta vitonen, kahdelta muulta hyl.

Sunnuntaina oli Bingleyn vuoro. Olin odottanut kovasti Bingleyn kanssa radalle pääsyä erityisesti, koska viime aikoina treenit sen kanssa ovat menneet superhyvin. Siksi ehkä pettymys olikin suuri ensimmäisen radan jälkeen, kun meno oli yhtä pyörimistä ja hyörimistä. :( Yleensä pystyn pitämään positiivisen asenteen yllä, vaikka epäonnistumia tulee, mutta nyt kyllä otti päähän ja paljon. Treenikaveri Jenna nauroi vielä kotimatkallakin mun ensimmäistä järkyttyneen kuuloista kommenttiani maaliviivan ylitettyäni: "Mitä mä teen kisoissa väärin?" Kyllä mä aika pian jo pystyin itselleni nauramaan, vaikka aluksi olinkin lähinnä järkyttynyt. ;)) Olihan se jo aika surkuhupaisaa... Miten meillä voikaan kisoissa mennä niiiin eri tavalla kuin treeneissä? Seuraavalle radalle pyysin Elinaa katsomaan meidän suoritusta ja antamaan kommenttia, että saisin vastauksen siihen mun aikaisemmin esitettyyn kysymykseen. Rata menikin yhtä penkin alle kuin ensimmäinen, ja radalla huomasin ajattelevani, että jes, nyt Elina näkee kuinka huonosti me mennään! ;D Se kun ei meinannut uskoa, kun joskus treeneissä sanoin, että Bingleyn isoin ongelma kisoissa on kiellot. Elina näki myös pari mun ja Darcyn rataa lauantaina, ja sainkin kaipaamaani suoraa ja hyvää palautetta kisasuorituksistani.

Treeneissä mä kuulemma ohjaan (pääsääntöisesti) hyvin ja teknisesti puhtaasti. Uskallan antaa koirille tilaa ja myös lähden rohkeammin etenemään. Kisoissa mä näköjään toimin ihan päinvastoin. Varmistelen turhaan enkä etene. Siitä huolimatta katse tai ainakaan ajatus ei ole koirassa. Mä myös jätän ohjaukset kesken eli kädet saattaa tippua kesken ohjauksen alas tms. Tai sitten mulla on ohjaava käsi oman olkapään kohdalla...eihän pieni koira sitä sieltä näe. Treeneissä mun kädet ei kuulemma yleensä heilu. Lisäksi tekniikoista Bingleyn kanssa esim. takaaleikkauksissa oli radalla rytmitykset pielessä enkä ottanut koiraa mukaan edelliseltä esteeltä, minkä vuoksi niissä tuli kieltoja. Ilmeisesti oon treeneissä osannut rytmittää oikein, koska siellä on tullut useita hienoja onnistumisia viime aikoina. 

Puhuttiin myös mitä mun pään sisällä liikkuu... Mua ei nyt viikonlopun kisoissa jännittänyt ihmeemmin eikä myöskään ollut "löysäily"-olo, vaan mielestäni ihan hyvä fiilis kaikilla radoilla. Mutta se mikä mulla on, on kamala kiireen tuntu koko ajan. Ilmeisesti se aiheuttaa tämmöistä sähläämistä...? Onhan mulla välillä treeneissäkin kiire (ja kiireen tuntu), mutta ilmeisesti osaan siellä kanavoida sen tarkempaan ohjaukseen, jolloin pääsen myös itse etenemään nopeammin. Mielenkiintoiseksi paketin tekee vielä se, että mähän en oo yksin radalla. Ja sekä Darcyyn että Bingleyyn mun kisasählääminen vaikuttaa eri tavalla. Darcylla se selvästi hidastaa menoa, toki virheidenkin määrässä se näkyy, mutta luulen silti, että vauhdin hidastuminen on ykkösongelma, mihin se vaikuttaa. Bingley taas on erilainen (kuten olen saattanut kerran jos toisenkin mainita ;)). Se on hyvin herkkä mun ohjaukselle, mikä on toisaalta hyvä asia, mutta aiheuttaa myös sen, että tekee virheitä paljon enemmän, jos mä en ohjaa kunnolla. Darcy antaa joitain mun ohjauskämmejä anteeksi, Bingley on melko armoton siinä suhteessa. ;))

Mä ihmettelen, miten mä muka voin ohjata NIIN eri tavalla treeneissä kuin kisoissa? Onko se vaan se kiireen tuntu yhdistettynä pieneen kisajännitykseen? Oli syy mikä tahansa, pakko kai se on uskoa, että mä ohjaan hyvin eri tavalla kisoissa ja treeneissä. Sain siis vastauksen alkuperäiseen kysymykseeni, mitä mä teen kisoissa väärin. Seuraava kysymys kuuluukin, miten mä opin ohjaamaan kisoissa samalla tavalla kuin treeneissä. Agilityssa kun ei pysähdytä kesken rataa analysoimaan, että mitenkäs mä treeneissä toimin, joten kaippa se analysointi täytyy tehdä kisojen ulkopuolella ja sitten vaan yrittää kiinnittää kisoissa huomio aina joihinkin asioihin. En tiedä... Pitänee alkaa kuvata treenejäkin, että näkee itsekin, missä kaikissa asioissa toimii eri tavalla. Huoh. Oon kyllä äärettömän kiitollinen Elinalle suorista ja asian ytimeen osuvista kommenteista! Kyllä mä vielä opin ohjaamaan...kisoissakin! ;)

Ja ettei projekti jäisi liian pieneksi, on meillä edessä myös (kisa-)kontaktikoulu - molempien kanssa. Tällä kertaa ihan aikuisten oikeasti. Esimerkiksi jälkimmäisellä radalla Bingley hyppäsi ihan törkeästi puomilta. Ainoa syy, miksi en keskeyttänyt siihen, oli että tiesin Elinan katsovan ja halusin kommentit koko radasta. Mutta nyt olen päättänyt - käsi sydämellä -, että vaadin puomilla 2on2offia kisoissa. Vaikka kiva rata jäisikin siihen tai olisi nolla alla tai mitä muuta tahansa. Tämä räiskiminen ei vaan voi jatkua. Joten katotaan päästäänkö ensi viikonloppuna Vaasassa yhtään rataa läpi...yksi taitaa olla hyppäri, joten ehkä se sitten. ;))

Jännää, kuinka olo on toisaalta aika masentunut...tuntuu että pitää kiivetä kokonainen vuori, eikä oikein tiedä mistä olisi järkevää aloittaa kipuaminen. Ja silti odottaa innolla, että pääsee matkaan.

Olen myös päättänyt, että aion olla itselleni armollinen. Vielä vuosi sitten yksikään meistä kolmesta ei ollut startannut virallisissa kisoissa, joten ei kai voi olettaakaan, että kaikkea oppisi yhdessä yössä...tai edes yhdessä vuodessa. Mutta tahto kehittyä on ainakin kova ja siitä on hyvä lähteä! :)

20. heinäkuuta 2011

Darcy 3 v. ja liikutuksia

Onnea maailman ihanimmalle Darcylle, joka täytti eilen 3 vuotta!

Kuva: Sirpa Saari

Mä aina lähes liikutun, kun ajattelen, kuinka paljon Darcy on jo nyt (vajaassa) kolmessa vuodessa mua opettanut. Kuinka paljon sen kanssa ollaan jo ehditty kokea...iloita isosti, mutta myös surrakin...opetella elämää, agilitya, ihan kaikkea. Sillä tulee aina olemaan mun ensimmäisenä omana koirana ihan valtava paikka mun sydämessä. <3  Ja mikä parasta, sehän on vasta 3-vuotias! Toivottavasti meillä on yhteistä aikaa vielä ainakin 15 vuotta jäljellä! ;))

Darcy ja mun sitä kohtaan tuntema hellyys saa mut usein liikuttumaan, mutta niin saa myös se, kun näen koiran ja ihmisen saumatonta yhteistyötä, oli laji oikeastaan mikä hyvänsä. :') Ihan erityisellä tavalla tietysti agilitysta saa kaikenlaisia fiboja, koska se on se mun juttu. Niinpä MM-karsintoja katsellessa silmännurkka kostui kerran jos toisenkin...ilosta ja myös pettymyksestä toisten puolesta. Mutta kaiken kaikkiaan oli kyllä ihan mielettömän hienot karsinnat! Huh, mitä jännitystä loppuun saakka! Onnea kaikille joukkueeseen päässeille! :) Ensi vuonna päästään sitten toivottavasti mekin kisaamaan. Jännittää jo nyt.... ;) 

MM-karsinnat saivat kyllä mussa aikaan uuden agilitykipinän. Pitkästä (?) aikaa on oikeasti hinku päästä treenaamaan ja kisaamaan. Onneksi molempia pääseekin pian tekemään! Huomenna mennään hallille treenaamaan ja kokeilemaan pätkiä karsintaradoista, ja viikonloppuna pääsen Raumalle kisaamaan molempien kanssa. Suunnitelmissa olisikin kisata mahdollisimman paljon tässä loppukesän / syksyn aikana ja pitää sitten taukoa kylmimmän talven ajan.

Darcy juhannuskisoissa.
Kuva: Sirpa Saari

12. heinäkuuta 2011

Pieni urheilusuoritus ennen penkkiurheilurupeamaa

Ollaan taas pääosin laiskoteltu. :) Tänään kello herätti kuitenkin jo (!) klo 9, ja suunnattiin nokka kohti hallia, jossa nähtiin taas Jennan ja Minin kanssa. Rakennettiin rata agi.fi-lehden ensimmäisestä numerosta, jossa oli yhdelle radalle kolme versioita...tehtiin näistä kaksi. Ratojen loppuun lisättiin vielä pöytä, lähinnä Minille muistutukseksi ennen karsintoja. Radat oli helpohkoja, toisella radalla omalla linjauksella oli suuri merkitys, että koira ei suorittanut esteitä väärin päin. Ensimmäillä radalla oli vaikea okserin jälkeinen kuvio, missä takuttiin kerta jos kymmeneskin Darcyn kanssa. Sanoinkin ennen Bingleyn vuoroa, että en edes viitsi ajatella, millaisia ongelmia Been kanssa tulee, kun Darcynkin kanssa oli haastavaa. Mutta Bingley yllätti (jälleen), eikä sen kanssa ollut mitään ongelmaa...ainoastaan kepit vähän tökki tänään jostain syystä. Ihmettelen suuresti, milloin Bingleystä on tullut agilitykoira? Se on varmasti käynyt salaa treenaamassa... ;)) Tuntuu että sillä on oikeasti loksahtanut jotain (agility)palikoita aivoissa paikoilleen, kun meno alkaa olla oikeasti jo eteenpäin menevää...eikä paikoillaan pyörivää. :) Nyt alkaa vaan kovasti jo kisahammasta kolottaa, haluan päästä testaamaan, toimiiko Bingley oikeasti hyvin myös kisoissa...

Huvikseni väkersin ja yhdistelin joistain treenipätkistä myös videon, kun huomasin, että koneeltani löytyy movie maker. :) Ei siellä ihan niitä surkeimpia kohtia löydy...esim. sitä, jossa törmäsin suoraan esteeseen ja kaadoin sen. ;D Jossain matkan varrella videon laatu myös huononi, mutta eikös siitä jotenkin selvää saa...


Viikonlopuksi lähdetäänkin sitten Pohjanmaalle kyläilemään vanhempien luo...ja katsomaan mm-karsintoja. Viime vuonnahan olin osittain töissä karsinnoissa, mutta ehdin kuitenkin katsellakin suorituksia. Tunnelma oli kyllä jotain ihan mieletöntä, ja samaa odotan tulevalta viikonlopultakin. Penkkiurheilua parhaimmillaan! :D Ei mun ja Darcynkaan osallistuminen kovin kauas jäänyt tänä vuonna...tuplanolla jäi uupumaan. Mutta viisi nollaa (joista yksi voittonolla) on kyllä joka tapauksessa huimasti yli odotusten, kun ajattelee, että vasta toukokuussa startattiin ensimmäisen kerran kolmosissa. :) Eli tänä vuonna vielä penkkiurheillaan, ensi vuonna sitten urheillaan oikeasti, kun kisaan molempien koirien kanssa...hih... ;)

9. heinäkuuta 2011

Bingley 2 v. ja lomakuulumisia :)

Onnea mun ihanalle pienelle mustiaiselle, joka täyttää tänään kokonaiset 2 vuotta! <3 

Kuva: Sirpa Saaari


     
Viikko lomailua on nyt takana, ja oon ehtinyt tehdä vaikka mitä. :) Sisustaa ja shoppailla, käydä aksakavereiden kanssa kirkkovenesoutamassa (oli muuten ihan mielettömän hauskaa!), lukea, nähdä kavereita ja ihan vaan laiskotella. Koirien kanssa ollaan tehty lähinnä tuota jälkimmäistä...ne on siinä(kin) aika päteviä. :) Mutta ettei nyt ihan laiskotteluksi menisi tämä koiraharrastus, niin on meillä ollut toko- ja agilitytreenitreffit shelttikavereiden kanssa. Tokoílu meni yllättävän nätisti, jopa Bingley jaksoi keskittyä, vaikka mukana oli sen kaksi lempityttöystävää (ihanat Aava ja Maya). Käytiin läpi alokasluokan liikkeet (paitsi hyppy), ja vaikka lähes kaikissa liikkeissä riittää vielä hiottavaa, niin tuli ihan optimistinen fiilis siitä, että ehkä me joskus (kun koirat on agilityeläkkeellä...?) saadaan tokokoulari kasaan. :) No, voipi olla että se on sellainen ylilyöntihaave, mutta tavoitteita pitää elämässä olla. ;))

Aksatreeneissäkin käytiin ensimmäisen kerran sitten juhannuskisojen. Muutamana päivänä jo sitä ennen olisi ollut täydellinen agilityilma (ei liian kylmä, kuuma, sateinen jne. jne.), mutta jotenkin ei vaan huvittanut lähteä. Siispä ei lähdetty. Samaisesta syystä ei lähdetty myöskään HAUn kisoihin keskiviikkona. Taukokin tekee hyvää välillä. Torstai aamuksi oltiin kuitenkin sovittu Jennan ja shelttineiti Minin kanssa agitreenitreffit. Oli huisin hauskaa treenata yhdessä! :) Treenin lomassa jaettiin myös kokemuksia ja todettiin, että aikalailla samanlaisten ongelmien kanssa painitaan näiden shetlantilaistemme kanssa. Vertaistuki on paras tuki. :) Tehtiin ASB:ssa julkaistu agirodun avoin rata (tai joku vastaava) - pikkasen loppupätkä muokattuna kun loppui tila kesken. Ehkä yllättäväksikin ansaksi muodostui vienti kepeille, joka periaatteessa näytti simppeliltä, mutta jossa kaikki kolme koiraa tekivät virheitä lähtemällä pujottelemaan kakkosvälistä...eli kulma oli yllättävän vaikea, vaikka ei siltä näyttänyt ilman tarkempaa tarkastelua... No, hyödyllinen treenihän se oli! Ja se myös konkretisoi vastakkaisen käden voiman. Huh, mä en oo tajunnutkaan aikaisemmin, kuinka herkästi molemmat koirat reagoi vastakkaiseen käteen! Vau, tätä pitää hyödyntää (ja myös varoa!) jatkossa! Jenna kuvasi viimeisen "nollaradan"...joka Darcyn kanssa oli kyllä kaikkea muuta, mutta Bingleyn kanssa tehtiin hieno nolla. :) Been rata tulee ehkä myöhemmin nähtäville. Se yllätti mut taas omalla pätevyydellään. <3  Ei tietoakaan pyörimisestä, vaan tosi nättiä menoa koko treenin ajan. Tuli taas tosi toiveikas olo meidän menosta! :)


Miksiköhän mulle tulee Bingleystä aina mieleen liito-orava? ;)
Kuva: Sirpa Saari
 
Kaverukset Bingley, Darcy, Aava ja Maya
Kuva: Sirpa Saari

1. heinäkuuta 2011

lomalomaloma :)

Siinähän se tärkein tulikin otsikossa. :) Kolmen viikon loma alkoi tänään! Suuria suunnitelmia ei ole; mä nautin siitä, kun saa tehdä juttuja, jos huvittaa tai sitten ihan vaan laiskotella, jos sille päälle sattuu. Molempia sopivassa suhteessa, niin hyvä tulee! Kisaamaan olisi kiva päästä pari kertaa, nyt kun Bingleykin on kolmosissa. :) Ehkä mennään juoksemaan yhdet startit HAU:lle ja sitten Raumalle agipitsiin heinäkuun lopulla. Juoksemisesta puheenollen...mä aina puhun, että pitäis alkaa juosta taas. No, nyt olen (ehkä) saanut ryhdistäydyttyä ja olen käynyt juoksemassa useammin kuin kerran tällä viikolla. ;) Koirat on olleet mukana, tekee varmasti niillekin hyvää juosta tasaista ravia. Toivottavasti tämä mun juoksuinto kestää... :))

En malta olla lisäämättä taas Sirpan hienoja kuvia... ;) Oltiin aikaisemmin viikolla tokoilemassa ja leikkimässä Bingleyn serkkujen Mayan ja Onnin kanssa. Kivaa oli, vaikka meinattiinkin läkähtyä helteessä!

Kuvat: Sirpa Saari

Bingley paikallaolossa. Mutta ei malta olla poseeraamatta kameralle...ja erityisesti ihanalle Mayalle. :)


Hih, liito-orava. <3 

Kapula nostetaan ja tiputetaan jo innolla, seuraavaksi treeniin pito. ;)

Darcy noutaa tosissaan...joskaan ei osaa vielä tuoda perusasentoon.

Hassu pikkuinen tokoilija.

"I lav juu beibi."
Maya ei vaan oikein ymmärrä Bingley-herran lähestymisyrityksiä... ;P

Ruudussa.

Ja sitten leikitään! :)

Maailman ihanin Darcy. <3

Kaverukset: Onni, Maya, Bingley ja Darcy