31. elokuuta 2012

Tavoitteena ihan kädetöntä menoa!


Miten jotkut asiat voikaan olla niin vaikeaa oppia?

Siis itselle. Useimmiten koirille se ei ole niin vaikeaa. ;)

Mulle käsien hallinta on sellainen asia. Välillä mä en kerta kaikkiaan tunnu olevan edes tietoinen niiden toimista (huolestuttavaa - ko..?). Mikä tarkoittaa sitä, että kouluttajaparat joutuvat kerta toisensa jälkeen muistuttamaan niistä. Eilen alkoi taas kauan odotetut Jaakon treenit, ja kädet oli _taas_ mun suurin ongelma. Eilen (ja monta kertaa aikaisemmin) todettiin, että kun mä käytän käsiäni (liioitellusti, usein ihan tiedostamattani), mä "unohdan" kaikki muut, ne tärkeämmät, ohjausavut: jalat, yläkropan, rytmityksen jne. Jaakko sanoikin, ettei käsien käyttössä olisi mitään vikaa, jos mä ohjaisin muutenkin, mutta useimmiten mä vaan heilautan käteni ja oletan että "that'll do it". ;) Luulenpa että esimerkiksi valtaosa meidän kielloista johtuu siitä, että mä oon heilutellut käsiäni epämääräisesti ja lopettanut (käsi)ohjauksen yhtä epämääräisesti. Ja siis hauskintahan tässä on, että mä kyllä tiedostan tämän ongelmani, mutta siitä huolimatta mun kädet elää ihan omaa elämäänsä enkä mä radalla ollessani edes huomaa sitä. Mirvan kanssa puolestaan on ollut puhetta, että mun pitäisi ostaa vaikka pienet käsipainot, joiden kanssa mä juoksisin, että hahmottaisin mitä mun kädet puuhaa. Ei huono idea. Ja Jaakko ihmetteli, miksi mun ylipäätään pitää käyttää käsiä, kun mä kuulemma ohjaan niin hyvin ilmankin. Ei huono ajatus sekään. ;) Mä mietin, pitäiskö mun ihan tosissaan lanseerata itselleni kädetön syyskuu ja keskittyä ihan oikeasti ohjaamaan ilman käsiä niin treeneissä kuin kisoissakin... Ja katson sitten, annanko käsien tulla mukaan töihin vaikkapa osa-aikaisesti.

Ihan huippua oli kuitenkin aloittaa Jaakon treenit taas tälle syksylle! Darcykin oli samaa mieltä, hänellä oli sata lasissa ja hymy huulilla. :) Ensi viikolla Bingley pääsee mun kädettömään ohjaukseeni. :)

Olin myös tosi iloinen, että Lizzy mahtui Elinan penturyhmään ja että Jaakon ratakurssi ja Elinan pentukurssi saatiin lähes peräkkäin. Ensimmäisenä Elina halusi nähdä kaikkien leikkivän. Lizzyllä on (sheltiksi) tosi kivasti taistelutahtoa ja olenkin ajatellut, että tulen palkkaamaan Lizzyä pääasiassa lelulla. Darcyhan on agilityssa täysin namipalkattava, vaikka muuten leikkiikin ihan ok:sti, Bingley taas sekapalkattava; sen kanssa usein aloitan lelulla, johon se tarttuukin raivolla, mutta jossain vaiheessa siirryn nameihin kun huomaan että Bingley alkaa vähän väsyä (siinä vaiheessa tosin yleensä lopetellaankin).

Pentukurssilla mentiin myös hypylle ja putkeen vastaanottaen, lähettäen ja mukana juosten. Näitä ollaan tosin tehty jo itsekin, mutta harjoitus tekee mestarin. :) Lopuksi Elina kävi läpi kontaktien opetusta. Olin päättänytkin, etten ala tehdä mitään kontaktien kanssa ennen Elinan kurssia, vaan odotan että saan yksityiskohtaiset ohjeet mestarilta. ;) Darcyn ja Bingleyn kanssahan kontaktit on Elinan opetuksessa myös opetettu uusiksi, mutta vähän sovelletusti, koska olivat jo ehtineet tehdä kontakteja (vähemmän onnistuneesti). Kotiläksyjen kimppuun on jo tänään käyty käsiksi, ja mun kontaktipala on päässyt taas käyttöön. Tänään Lizzy alkoi jo tarjoamaan nokkimista ihan itse. :)

26. elokuuta 2012

Kisaaminen - kivaa kaikesta huolimatta!


Viime blogikirjoitus jäi siihen, että oltiin menossa Lizzyn Happy Master's -kasvattipäiville. Olipa kyllä mukavaa nähdä neidin pentuesisaruksia, sukulaisia ja muita HM-kasvatteja. :) Darcy ja Bingleykin pääsivät mukaan kuokkimaan juhliin ja kaikilla nelijalkaisillani oli oikein hauska päivä, mitä nyt Bingleyllä korvassa reikä toisen uroksen kanssa isottelun seurauksena... Eipä sekään kyllä näyttänyt menoa haittaavan. ;) Ja Lizzy sen kuin kasvaa, eilen tuli mittariin 5 kk ja hän on jo kovin iso tyttö - tarkalleen ottaen 31 cm. Hampaat ja tukka ovat myös kovaa vauhtia vaihtumassa. Tuoreita kuviakin pitäisi pienestä ottaa... HM-päivilläkin Lizzyllä oli ilmeisesti niin kiire, että vain Darcy ja Bingley ehtivät kuviin:


Maailman ihanin Darcy
Kuva: Jari Savijärvi

Bingley tutustuu siskopuoleensa Nekkuun (heillä on sama isä).
Kuva: Jari Savijärvi


Eilen pakattiin Jennan kanssa auto täyteen shelttejä ja lähdettiin kisaamaan Vantaalle. Alunperin siellä piti olla toisena tuomarina Harri Huittinen, jonka kanssa mulla ja Darcylla on vielä revanssi ottamatta. ;) Nyt tuomarina oli kuitenkin ainoastaan Tuija Kokkonen, jonka radoilla en aikaisemmin ole ollut. Kisat oli melko pienet, mutta käytiin siitä huolimatta kahdella radalla. Täytyy myöntää, että huumorintaju meinasi loppua siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt jäähdytellä Darcy, lämmitellä Bingley ja samaan aikaan olla tutustumassa rataan ja heti perään olla palkintojenjaossa ja hakea uusi koira radalle. Kaiken kukkuraksi join aurinkoisen päivän aikana ihan liian vähän ja olo oli tosi löysä. No, loppu hyvin, kaikki hyvin, ja kyllä me voidaan myöhemminkin lähteä Vantaalle kisaamaan. :)

Darcyn ensimmäinen rata oli ainoa, jonka sain videolle. Rata oli melkoista vääntöä. Darcy hyppää luonnostaan pitkiä, laakeita hyppyjä eikä sitä ole helppo saada kääntymään. Rata ei sinänsä ollut mitenkään vaikea, mutta kyllä siinä sai tarkkana olla. Eihän se lopulta mikään wow-rata ollutkaan, mutta ihan ok kuitenkin ja nollalla tästä sijoitus 3. Darcyn toinen rata päätyi hyllyyn, kun en ehtinyt ohjaamaan yhdelle takaakierrolle ja Darcy hyppäsi sen väärinpäin.

Bingleyn kanssa ekalle radalle lähdettiin asetelmalla ylivireä koira ja alivireä ohjaaja. Ei kovin hyvä yhdistelmä. :D Eipä olla aikoihin tehty noin huonoa rataa, mutta ehkä sen seurauksena Bingley sai pahimmat paineet purettua ja itse sain taistelutahtoa seuraaville radoille. ;) Toinen rata oli (sama) vääntöhyppis, joka tuntui Bingleyn kanssa paljon helpommalta, kun ei sitä tarvitse niin kovin voimalla vääntää kun kääntyy ihan ilmankin. Muutamassa kohdassa se joutui kyselemään ja siinä menetettiin taas niitä pieniä sekunnin kymmenesosia... Ei sillä, päivän suvereeni voittaja oli sheltti Hunni, joten olimme oikein tyytyväisiä nollaan ja kakkossijaan tällä radalla. :) Matkalla kisapaikalle sanoin Jennalle, että olisi kyllä kiva saada tuplanolla jommalle kummalle. Bingley sen sitten tekikin saadessaan myös viimeiseltä radalta nollan, sijoituksella 3. :) Radalla oli tiukka vienti kepeille, sain Bingleyn sisään tosi hyvin, mutta käännöksessä petti omat jalat ja kaaduin. Bingley jäi tuijottamaan mua että mitä sä siinä teet... Onneksi se ei lähtenyt kauas oikeasta välistä, ja kun olin saanut kammettua itseni ylös, niin jatkettiin pujottelua. Yleensä en juurikaan kuuntele kuulutteluja, mutta nyt kuulin, kun kuuluttaja sanoi jotain, että ei tuomarin käsi noussut, että kyllähän sitä saa maassa käydä välillä.. ;) Tuntui kyllä ikuisuudelta tuo kaatuminen, vaikka kuulemma olinkin yllättävän nopeasti sieltä noussut...


Tänään kisattiin ATT:n seuramestaruus-kisoissa. Lizzylläkin oli hauskaa kun pääsi lämppäesteillä juoksemaan putkeen ja hypylle. Se on aika hauska tapaus, rakastaa agilitya ihan täysillä jo nyt vaikkei yhtään mitään osatakaan. ;) Odotan jo innolla ensi viikolla alkavaa Elinan pentukurssia!

Darcy tuntui mun mielestä radalla jotenkin oudolle (ja hitaalle), vaikkei se niin kamalalta sitten videolla näyttänytkään. Erityisen tyytyväinen olen kepeillä leikkaukseen, sitä kun en ole Darcyn kanssa juurikaan uskaltanut tehdä. Toisten keppien jälkeen oma ajoitus oli kuitenkin ihan pielessä, siitä hyl. Onneksi tuomari ei häätänyt meitä radalta, vaikka jäätiinkin "treenaamaan"...onneksi saatiin kohta kuitenkin kolmannella yrittämällä onnistumaan. Mineille rataa hieman helpotettiin ja otettiin yksi hyppy juuri tuosta kohdasta pois, missä Darcynkin kanssa mokattiin. Bingleyn rata meni ihan jees, toisten keppien jälkeen olin tarkkana, että sain ohjattua sen takaakierrolle, mutta seuraavan takaakierron jälkeistä elämää en ohjannut yhtään ja oma liike vei esteen ohi, joten ihan loogisestihan Bingley siinä sitten hyllytti. On se pienestä kiinni. ;) Mutta olipa taas kiva kisata tänä viikonloppuna "pitkästä" aikaa!

Tässä vielä kesäisiä muistoja eli pari Jukka Pätysen ottamaa kuvaa karsinnoista.



Ei ihme, että tässä tuli kielto...Darcyhan menee silmät kiinni. ;)
 

10. elokuuta 2012

Liikkuvaa kuvaa


Seurakaverini Silja oli Seinäjoen kisoissa radan reunalla minien kisojen ajan ja ystävällisesti kuvasi (ja latasi youtubeen) myös Bingleyn radat. Kiitos! :) Mä oon viime aikoina jaksanut tosi huonosti pyytää ketään kuvaamaan meidän ratoja, erityisesti Bingleyn kisoja ei ole kuvattu aikoihin. Olipa siis kiva nähdä liikkuvaa kuvaa liikkuvasta pikkumustasta! Niin kuin viimeksi kirjoitin, ensimmäinen rata meni yllättävän hyvin siihen nähden, että mun olo oli tosi flegmaattinen ennen radan alkua. Videolla näkee myös, miten hyvin Bingley kääntyy ihan peruspyörityksellä. Ja kuinka mä meinaan törmätä kahteen esteeseen enkä ohjaa hyppyä, josta tulee kielto. ;) Toinen rata taas on malliesimerkki siitä, mitä tarkoittaa, kun rata hajoaa käsiin. Oli siinäkin radassa hyviä kohtia, mutta joitain esteitä otettiinkin sitten ihan koko radan edestä... :D




Eilen kävin hallilla purkamassa keppiturhautumista. Bingleyn kanssa se (turhautuminen) purkautuikin: pikkupoika teki keppejä tosi hienosti, avokulmasta lähettämällä sisään ja kesti hyvin takaaleikkaamisen tiukassakin linjassa. Lähetin myös puolesta välistä keppejä avokulmaan (eli 140-180 astetta?), jossa meinasi pari kertaa aloittaa kakkosvälistä, kun itse olin lähettämässä kauempana. Tämäkin korjaantui, kun jätin pari kertaa lelun oikeaan väliin, josta Bee haki sen ja pujotteli loppuun lelu suussa. ;) Sen sijaan Darcyn kanssa keppiturhautuminen kasvoi entisestään. Höh. Se oli raukka ihan pihalla, kun yritin lähettää sitä avokulmaan vähän kauempaa. Tuntuu ettei se hahmottanut keppejä ollenkaan. Tuli mieleen, voiko tässä oikeasti olla kysymys jostain hahmotusvaikeudesta tai muusta...sama nimittäin tapahtuu putkillakin. Mun pitää oikeasti näyttää ne Darcylle, kun taas Bingley bongailee esteitä kauempaakin. Eli kyllähän Darcy kepit osaa, kun mä ohjaan läheltä. Mutta liian lähellä mä en saa olla sohlaamassa enkä näköjään liian kaukana lähettämässä. Just sanoin ensimmäisellä koulutuskerralla ryhmäläisilleni, että kisat on hyvä paikka testata omia taitojaan. No, me ollaan nyt testattu taitojamme ja todettu, että ei oo muuta vaihtoehtoa kuin treenata kepit paremmiksi! Ensi kerralla Darcy pääsee treenaamaan ohjureiden kanssa. Väännetään kullalle rautalangasta. Sydän. (Pölhö blogger ei enää hyväksy sitä faktaa, että kanannokka ja kolmonen tarkoittaa sydäntä.)

Ja Lissu senkun kasvaa! Sydän! Ja tiputtaa hampaitaan ja pentukarvojaan. Ei se mikään jättiläinen ole, eikä toivottavasti kasvakaan sellaiseksi. Mutta onhan tässä kasvuvaiheessa omat jännitysmomenttinsa... :) Neljän kuukauden iässä neiti oli 28,5 cm eli aika täydellisissä mitoissa (mun mittakaavan mukaan) ikäisekseen. Mutta katsotaan ja odotellaan. Myös Bingley on huomannut sen, että miss Liz kasvaa ja kehittyy. Rakkautta on toisinaan ilmassa, voin kertoa... ;)

Huomenna me mennään Lizzyn sukujuhliin eli Happy Master's -kasvattipäiville. Onpa kivaa nähdä Lissun sukulaisia!

8. elokuuta 2012

FI AVA Darcy :)

Loman viimeinen viikonloppu kului kisatessa. Lauantaina kaksi starttia per poika Seinäjoella ja sunnuntaina samanmoiset Vöyrillä. Matkalla Seinäjoelle satoi ihan kaatamalla, ja kieltämättä kävi mielessä että ihan hullun hommaahan tämä on. ;) Kisajärjestäjät olivat kuitenkin ilmeisesti tilanneet hyvän sään ainakin kolmosten ajaksi, kiitos Lagulle siitä. 

Mun oli jotenkin tosi vaikea saada oikeaa fiilistä ensimmäiselle radalle...oli ihan flegmaattinen olo. Se yhdistettynä Bingleyn tauon jälkeiseen ylivirittyneisyystilaan olisi hyvin voinut tarkoittaa katastrofia, mutta ensimmäinen rata meni jopa ihan hyvin yhtä huolimattomuuskieltoa lukuun ottamatta. :) Darcy taas teki sillä radalla ihan ok:n nollan. Radalla oli vaikea avokeppikulma (suorakulma), johon tsemppasin ja sain hyvin onnistumaan molempien kanssa. Sen jälkeen sitten alkoikin pieni keppipainajainen... Seuraavallakin radalla oli avokulma kepeille ja sössin sen molempien kanssa. Bingleyn kanssa rata hajosi ihan täysin sen jälkeen ja meni lähinnä hömpöttämiseksi, mutta Darcylle ei tullut muita virheitä.

Seuraavana päivänä Vöyrillä sössin jälleen kepit Bingleyn kanssa. Muuten hieno rata, mutta keppien sisääntulossa en taaskaan antanut tilaa koiralle vaan rynnin sinne itsekin. Tässä vaiheessa kävi mielessä, että enkö mä ikinä opi...karsinnoissa tein saman virheen ja viikonloppuna siihen astisilta viideltä radalta kolmella oli tullut keppivirhe. Niinpä päätin, että mitä tahansa muuta mä teen Darcyn kanssa samaisella radalla, niin en ainakaan tee keppivirhettä! Eikä tehty. Vaikka vähän kökkö se kohta olikin, kun otin Darcyn oikein kunnolla haltuun ennen kepeille lähetystä. (Kepeille tultiin putkesta suorakulmassa.) Eikä tehty muitakaan virheitä. :) Ehkä mun psyykettä auttoi, kun itseeni suivaantuneena keskityin vaan niihin keppeihin, eikä takaraivossa ollut ajatusta siitä, että jos nyt onnistutaan, niin valioituminen on lähellä... Radan jälkeen lähdettiin lenkille ja sen jälkeen kävin kurkkaamassa tuloslistat, jossa komeili Darcy 2. sijalla, nimen perässä SERT-A ja tällä siis Darcy valioitui. :) Aika huikeaa, mun ensimmäinen oma valioni! Seuraava rata oli samalla järjestettävien shelttimestaruuksien karsintarata (finaalirata oli epävirallinen varsinaisten kisojen jälkeen). Täytyy myöntää että lähdin radoille ajatellen, ettei oikeastaan haittaa vaikkei saataisi tulosta ja päästäisi finaaliin. Kello alkoi olla jo paljon ja edessä vielä neljän tunnin ajomatka kotiin Turkuun. Molempien kanssa radoilla oli paljon hyvää ja mm. kepit onnistuivat. ;) Hylkäys kuitenkin molemmille. Valiotunnelmissa oli kuitenkin hyvä lähteä kotimatkalle. :)

2. elokuuta 2012

Karsinnat


Pari päivää ennen karsintoja juhlittiin Darcyn 4-vuotissynttäreitä.

Onnea mun Kultainen!

Darcy ei ole tässä jotenkaan yhtään itsensä näköinen. ;)
Mutta esittää kuitenkin hienoa hyppytekniikkaansa karsinnoissa.
Kuva: Pirkko Riekki

Yllätin itsenikin sillä, etteivät perhoset eläneet omaa elämäänsä mahassa ennen karsintoja; jännitys ei juurikaan tuntunut edes kisapäivänä. Vaikka vähän sentään kuitenkin. ;) SM-kisoja jännitin paljon enemmän jo siitä lähtien, kun lähtölistat julkaistiin. Toisaalta SM-kisoihin lähdin tietyin tavoittein ja toivein (finaalipaikka jomman kumman kanssa, ei nyt sen ihmeempää..), lisäksi joukkuekisassa koen paljon enemmän painetta kuin yksilöissä kisatessa. Meidän ensimmäisiin MM-karsintoihin sen sijaan lähdin täysin vailla tavoitteita! En tiedä kehtaanko sanoa, mutta toisaalta toivoinkin, ettei päästäisi sunnuntaille, jotta saisin harrastaa maailman jännittävintä penkkiurheilua ilman että täytyy koko ajan keskittyä omaan suoritukseen... ;) Joten ei siis ihme, että myös perhosia oli mahassa aika paljon vähemmän. Toki parhaamme lähdettiin tekemään ja joka tapauksessa oli superhienoa päästä kisaamaan kisoihin, joissa tunnelma on näin korkealla ja taso tosi kova.

Ensimmäinen rata vaikutti rataantutustumisessa ihan kivalta, tuomarina Pertti Siimes, jonka radoilla en aikaisemmin ollutkaan kisannut. Meitä ennen vuorossa oli 80 koirakkoa, ja vaikka olisin toivonut vähän aikaisempaa lähtönumeroa, niin odottelu ja valmistautuminen meni oikeastaan yllättävänkin hyvin. Ja toisaalta oli oikein hyvä, että lähdettiin vasta myöhemmin...sen verran kuitenkin jännitti, että kävin ihan ylikierroksilla rataantutustumisen jälkeen. :D Radan alku meni mukavasti, sain Darcyn kääntymään muurilla Darcyksi ihan hyvin. :) Ensimmäiseen putkeen vienti vähän pelotti - Darcy kun ei toisinaan tunnu ollenkaan hahmottavan putken suita eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun se on juossut niitä päin... Uskoin sitten kuitenkin treenikavereita, kun sanoivat, että kyllä Darcy sinne menee kun vaan ohjaat kunnolla. Ja niinhän se meni, ehdin onneksi saattamaan sen ihan putken suulle saakka. :) Toisen putken jälkeen tuli kohta, jossa yllättävän moni hyllytti tai otti kiellon. Siitä huolimatta en jotenkin osannut itse varoa tarpeeksi tai ohjata huolella. Darcy kaarrattaa yleensä aika pitkään putkien jälkeen, joten oletin että se ilman muuta ajautuu hypyn taakse ilman että sitä tarvitsee sinne erikseen törkätä. Eipä sitten kuitenkaan ajautunutkaan, vaan tuli  hypyn etupuolelle, josta sain sen onneksi kierrätettyä toisen siivekkeen kautta takaakiertoon. Kielto siitä kuitenkin tuli ja sekunteja tietysti paloi. Mutta saatiin sentään jatkaa matkaa. :) Tosin loppuradan sitten olinkin enemmän tai vähemmän myöhässä ja hukassa koko ajan. Pussin jälkeen ensimmäinen valssi meni aika hyvin, mutta toisen kohdalla hukkasin Darcyn jonnekin taakseni (missähän se katse oli, ei varmaan ainakaan koirassa...? ;) ), josta se jälleen ajautui hypyn väärälle puolelle...josta sain sen jälleen kiepautettua kauemman siivekkeen kautta. Tarkoitus oli siis tehdä tuohon kohtaan päällejuoksu. Aika hauska fiilis, kun yleisö elää niin mukana ja radalle kuulin molempien läheltä piti tilanteiden aikana yleisön huokauksen. :) Nättiä loppurata ei missään nimessä ollut (käännökset valuu ja valuu...), mutta sainpahan vietyä hyvin kepeille - toinen paikka missä moni otti hyllyn tai kiellon. Joka tapauksessa olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että saatiin radalta tulos (5 ja yliaikaa). Olen myös ylpeä Darcysta, ettei se ottanut painetta isohkosta yleisöstä...toki varmasti auttoi paljon, että kisattiin kotihallissa. :)


Ensimmäisen radan jälkeen lähdin käymään kotona. Onni on asua lähellä kisapaikkaa. :) Söin kunnolla, seurailin kisoja livestreamin kautta ja torkuin välillä. Myös Darcy sai ottaa kunnon päikkärit. Nollauksen jälkeen oli hyvä lähteä takaisin hallille. Toinen rata oli Jalosen käsialaa. Tykkäsin radasta kovasti ja sain korjaavan kokemuksen... ;) Mietin itse asiassa, että tämä olisi mukava treenirata, koska monessa kohtaa oli valinnan vaikeus ja olisi kiva päästä koittamaan eri vaihtoehtoja. Ehkä eniten mietin alkua...normaalisti olisin luultavasti tehnyt siihen niistopersjätön, mutta täytyy myöntää että olin niin nössö, että halusin ottaa kohdan varman päälle, että pääsen varmasti jatkamaan rataa enemmän kuin kaksi estettä. :D  Darcylla niistot toimivat periaatteessa hyvin, mutta joskus kun itse hätäilen, se saattaa ottaa kiellon tai ajautua jonnekin. Päädyin siis pakkovalssiin, joka toimi itse asiassa aika hyvin tuossa kohdassa - vauhti pysyi eikä ylimääräistä kaarrattamista tullut. Myös putkesta Darcy kääntyi jälleen yllättävän hyvin. Keinulle suurin osa ohjaajista teki puolenvaihdon, mutta mä olin taas nössö enkä uskaltanut lähteä valssaamaan tms. kiellon pelossa. ;) Ja toisekseen huonosti ajoitettu valssi (mikä on valitettavasti melko todennäköistä allekirjoittaneelta) olisi vähintään hidastanut koiraa, vaikka se sitten olisikin löytänyt tiensä keinulle. Tämä ohjausvalinta osoittautuikin hyväksi. Kepeillekin sain korjattua vähän paremmalle linjalle, mutta yllätys yllätys -  sössin ne itse rynnimällä kepeille, vaikka olin vielä ennen rataa muistuttanut itseäni, että anna Darcylle tilaa hakea kepit, se osaa ne kyllä. Keppiharmistuksen jälkeen loppurata meni kuitenkin  ihan hyvin ja mielestäni Darcy luki rataa aika hienosti. Videoita katsellessa tosin omaan silmään pistää (heiluvien käsien lisäksi..), kuinka huonoa mun rytmitys kaiken kaikkiaan on. Rytmitys on mun mielestä yksi agilityn vaikeimpia osatekijöitä ja tuntuu että olen siinä vielä ihan lähtökuopissa. Tekemällä ja harjoittelemalla se kuitenkin pikku hiljaa paranee...toivottavasti. Onneksi Jaakon treenit jatkuvat taas muutaman viikon päästä! Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin etenkin tuohon meidän toiseen rataan tyytyväinen, vaikka siellä se typerä keppivirhe tulikin. Jos jotain tavoitteita olisi ollut, voisin sanoa niiden täyttyneen. :)


Sunnuntain sainkin sitten penkkiurheilla. Ja mun mielestä agility onkin ihan parasta myös katsomosta käsin: nopeatempoista, jännittävää ja niin pienestä kiinni... Vaikka ATT-areenan koon suhteen karsinnat ovat ehkä ihan maksimi-isot kisat, mitä sinne mahtuu, niin mun mielestä juuri sen vuoksi tunnelma siellä onkin jotain ihan käsittämätöntä. Täydessä hallissa hiljaisuus on käsin kosketeltavaa ja toisaalta kun tunnelma nousee, se nousee kattoon saakka. Saatiin onneksi hyvät paikat, joista oli hyvä jännittää ja seurailla taistoa joukkuepaikoista. Hyvät joukkueet Suomi saikin - joka ikinen koirakko ansaitsi paikkansa, ja ihan erityisen onnellinen olen Jaakon & Zenin sekä Anun & Riinan puolesta. Loistavaa!


Agilityn täyteisen viikonlopun jälkeen pääsin melkein heti katkolle. ;) Vein Lizzyn kasvattajalleen ja pojat vanhemmilleni hoitoon, ja lähdimme siskoni kanssa Ahvenanmaalle pyöräilemään. Neljän päivän aikana mittariin tuli lähes 200 km, mikä on ehkä enemmän kuin monena viime vuotena yhteensä pyörän selässä... Kyllä se sitten tuntuikin istumaluissa ja -lihaksissa. :D Pyöräillessä kävi monta kertaa mielessä, kuinka ihanaa siellä olisi lomailla myös koirien kanssa...mielikuvissani teimme monta verijälkeä, kävelimme pitkiä metsälenkkejä ja kävimme uintiretkillä. Harmi vaan että Ahvenanmaa on myös punkkien paratiisi...


Huomenna päättyy Bingleyn kuukauden ja Darcyn kahden viikon agilitytauko, kun käydään vähän muistuttelemassa esteitä ennen viikonlopun kisoja. Saas nähdä kuinka vallatonta etenkin Bingleyn meno on vähän pidemmän tauon jälkeen... Sitten alkaakin taas arki kun palaan takaisin töihin. Vaikka tykkäänkin kovasti työstäni, niin kyllä mä voisin ihan hyvin lomailla vaikka aina. Tai ehkä tehdä 50 % työajalla. ;) Mutta kuka sitten maksaisi mun harrastukset?? Syksy tuo mukanaan myös vähän uusia haasteita, kun lupauduin ottamaan oman möllitasoisen koulutusryhmän. Kun sitä kysyttiin, ei tarvinnut kovin kauaa sulatella asiaa, kun jo alkoi tulla mieleen kaikkia ideoita, joita haluaisi päästä toteuttamaan ryhmän kanssa... ;)