27. huhtikuuta 2013

Pattitilanne


Ensinnäkin, juoksu-A-projekti on nyt siinä vaiheessa, että olen turhautuneena ollut jo valmis lopettamaan koko agilityn, koska ei se vaan toimi. No, en sentään, mutta aikamoisessa pattitilanteessa olen tällä hetkellä. Mähän olen käyttänyt ihan älyttömästi aikaa ja vaivaa vahvistaakseni nimenomaan kahta laukka-askelta alastulolle, ja se toimiikin hyvin silloin - mutta vain ja ainoastaan silloin -, kun A:lle tullaan kovassa vauhdissa pitkältä suoralta ja mieluusti vielä jatketaankin suoraan. Kuitenkin fakta on, että suurin osa kolmosluokan rataprofiileista ei ole mainitun kaltaisia. Pienen koiran (tai ainakaan minun pienten koirien) fysiikka ei vain yksinkertaisesti riitä venyttämään laukkaa tarpeeksi pitkäksi.
 
Ääääh. Ja syvä huokaus.
 
Kieltämättä harmittaa isosti, että olen kuluttanut niin paljon energiaa jonkun asian opettamiseen vain todetakseni, ettei se toimi mun koirilla. Olen todennut, että näillä kriteereillä en voi jatkaa. Nykyinen A on aivan liian epävama, enkä suoraan sanottuna usko, että siitä saisi toimivan vaikka kuinka treenaisi. Uskon ettei se ole edes fyysisesti mahdollista. Isoksi kysymysmerkiksi onkin muodotunut, mitä sitten teen? Vaikkei mulla mitään ihmeellisiä tulostavoitteita kesän arvokisoihin olekaan, en mä silti A:n kontaktivirheitä halua sieltä mennä hakemaan. Olen jutellut asiasta paljon eri ihmisten kanssa, ja tänään luulen saaneeni varmuuden mielessäni siitä mitä teen seuraavaksi. Lasken treeneissä boxia alemmas ja koitan, saanko sillä aikaan kolmen laukan alastulon. Jos se lähtee toimimaan, jatkan sillä, jos ei, siirryn ainakin toistaiseksi takaisin pysäytyksiin, vaikka se tarkoittaakin takapakkia, jos joskus vielä haluan juoksukontaktia yrittää.
 
 
Näillä toivottomilla A-mietteillä olikin tosi huippu fiilis lähteä kisaamaan pitkästä aikaa... Tiesin että A on äärimmäisen huono ja virhealtis, mutta päätin sitten, että nyt yritän nollata ajatukseni niin, etten edes mieti koko A:ta, vaan yritetään tehdä muuten sujuvaa rataa. Pääkopan hallinta onnistui aika hyvin ja päivän saldona neljä sujuvaa rataa. Neljä henkistä nollaa - kolme myös papereissa. ;) Darcylle tuplanolla sijoilla 3 ja 2. Se on niin kultainen ja kiltti kisakaveri. :) Molempien, mutta etenkin Darcyn, A:lla näkyy epävarmuutta, joka johtuu varmasti myös siitä, ettei me olla juurikaan ehditty treenata A:ta ilman apuvälineitä.
 
 
 
 
 
Bingleyn kanssa teimme sitten sen henkisen tuplanollan. ;) Ensimmäisellä radalla Bee loikkasi A:n kontaktin yli, mikä harmitti kovasti, vaikkei tullut lainkaan yllätyksenä. Toisella radalla nolla, ei siinäkään A:n kontakti mitenkään hyvä ollut, mutta osui juuri ja juuri. Aika riitti voittoon isossa 50 koirakon sakissa. Nyt Bingleylläkin on kaikki arvokisanollat kasassa, MM-karsintanollista puuttui nimittäin yksi yksittäinen ennen tätä. :) 
 
 
 
 
 
Kaiken kaikkiaan siis ihan hyvä kisapäivä, ja sekin helpotti oloa, kun omassa mielessä alkoi selkeytyä suunnitelma B juoksu-A:ta ajatellen. Huomenna jatketaan Tsaukkilassa hyppärillä, ihanaa kisata molempien kanssa yksi startti ilman kontaktiahdistusta! ;)
 
Erityispisteet ja -kiitokset annan Bingleylle vielä siitä, että se jaksoi vetää hyvällä draivilla, vaikka kotona se on ollut muutaman päivän ihan täysin sekaisin tärppipäiväisestä Lizzystä. Se raukka on ulisssut, vinkunut, tärissyt, ollut syömälakossa ja muutenkin kovin stressaantunut rakkaudesta (tai himosta kai ennemminkin :D ). Onneksi sain Lizzyn päiväksi hoitoon, että Bingley sai hetkeksi levähtää, ja nyt alkaa parhaimmat päivät olla muutenkin hiipumassa. Mutta kuinka kivaa, kohta päästään treenaamaan Lizzynkin kanssa kuukauden tauon jälkeen! :)
 
 
 
 
 

7. huhtikuuta 2013

Pikkumusta osasi tänään A:n!


Pakko laittaa tänne hehkutusteksti! Tänään kävimme tekemässä lyhyet treenit hallilla, tarkoitus oli tehdä kuusi A:n toistoa, joista kahdella keskimmäisellä jatkettiin rataa putkeen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun A:n jälkeen jatketaan vielä seuraavalle esteelle, eikä se tuottanut ongelmaa. Bingley teki täydellistä työtä, hidastetuissa versioissa ei ole edes epäilystä, etteikö kaikki tassut joka kerta osuisi kontaktille! Verrattuna viime treeniin näyttäisi siltä, että Bingley loikkaa harjanteen yli vähän pidemmälle, mikä auttaa kontaktipinnalle yltämisessä. Jee, tämä tuntuu niin työvoitolta! :)
 
 
 
 
Jos tänään oli Bingleyn vuoro onnistua, teki Darcy sitten virheitä molempien puolesta. :( Tarkoitus oli senkin kanssa tehdä vain kuusi toistoa, mutta teimme lopulta tuplamäärän, koska onnistumisia ei kerta kaikkiaan meinannut tulla. En ymmärrä, miksei Darcy tänään yltänyt boxille asti...? Näytti myös siltä, että enemmän virheitä tuli ollessani itse vasemmalla puolella. Olen kuullutkin, että joillain koirilla on vahvempana puoliero, joka ilmeisesti liittyy kummalla laukalla koira etenee luontevammin. Tätä siis pitää muistaa treenata enemmän!
 
 
 
 
 
Olemme nykyisin aina tehneet pari puomia A-treenien päätteeksi, ettei pääse unohtumaan, että puomilla pitää edelleen pysähtyä. Yllättävän hyvin tämä onkin pysynyt poikien mielessä...ainakin näin treeneissä. ;) Lopuksi teimme vielä muutaman toiston sylkkäriä. Emme ole käyttäneet sitä pitkään aikaan, joten tekniikka oli vähän ruostunut sekä minulta että koirilta. Saimme sen kuitenkin onnistumaan, pitänee yrittää joskus muistaa kokeilla sitä sopivassa kohdassa ratatreeneissäkin. :)

 

6. huhtikuuta 2013

No sitä juoksu-A:ta edelleen... ;)


Alkaa käydä päivityksen aiheet tylsiksi... :D

Tänään treenattiin jälleen kerran A:ta. Olen todennut, että tähän Sandersin metodiin istuisi parhaiten iso medikoira. Darcy on aika lähellä sitä, Bingley vähän kauempana siitä. Ison medin laukka luultavasti osuisi luonnollisesti just kohdilleen.
 
Vaikka Darcy itse asiassa tällä hetkellä tekee enemmän virheitä, on sen juoksu paljon vaivattomamman näköistä kuin Bingleyn, joka joutuu kurottaa ja venyttää melkoisesti. Tämän huomaa videolla mm. siitä, että Darcy pääsee jo ylöstulolla kahdella laukalla paljon ylemmäs kuin Bingley. Lisäksi Darcy pääsee loikkaamaan harjan yli paljon pidemmälle kuin Bingley, mikä tekee kontaktille osumisesta helpompaa. Bingleyn harjan ylitystä olen yrittänyt parantaa pitämällä harjan takana yhtä bumperia. Parannusta onkin tapahtunut! Bingleyn haaste on, että sen laukkaa pitäisi saada vielä aavistuksen pidemmäksi - alastulolla sen toinen laukka-askel osuu juuri kontaktipinnan alkukohtaan...mikä ei ole kovin hyvä asia tulosvarmuutta ajatellen. Alastulon laukka-askelta yritän nyt pidentää sillä, että boxi on aluksi vähän ylempänä ja pikku hiljaa sitä siirretään alemmas kohti kontaktipintaa. Bingleyn vahvuus on, että se tekee tosi tasaista suoritusta - pitkään aikaan se ei esim. ole ottanut väärää määrää laukka-askeleita. Darcy taas onnistuessaan tekee tosi hyvän ja vaivattoman näköisiä suorituksia, mutta sen  haaste on, että edelleen sille tulee jonkin verran ns. rytmitysvirheitä eli joko se ottaa vain yhden laukka-askeleen alastulolle hypäten kamalan näköisesti ylhäältä tai sitten se on hieman epävarma ja ottaa joko kaksi lyhyttä laukkaa (eikä osu kontaktille) tai hiippailee alastulon. Onneksi nämä ovat kuitenkin toistojen myötä huomattavasti vähentyneet!
 
Laskin tänään, että jos tämä projekti onnistuu, niin me saadaan ajassa voitettua ehkä vähintään sekunti.
 
Ja sitten alkoi naurattaa... Me nähdään ihan törkeän paljon vaivaa yhden vaivaisen sekunnin vuoksi. :) No, kaippa sitä voisi vapaa-aikansa huonomminkin kuluttaa?
 
 
 
 
 
 
 
Tänään korkattiin myös kevätkausi, kun kannettiin hangesta pari estettä parkkikselle ja Sirpa otti kuvia. :)
 
 
Kuvat siis Sirpa Saaren ottamia, kiitos jälleen kerran! :)
 
 
 
 
 

 
 
 




 
 
 
 

5. huhtikuuta 2013

Priima balleriina


Lizzy on kovin kuuliainen tyttö, ja hän kuunteli tarkasti ystäväänsä Relaa, joka aloittaessaan itse ensimmäisiä juoksujaan kuiskutteli Lizzyn korvaan, että ne kuuluu aloittaa yhden vuoden ja yhden viikon ikäisenä. Ja koska Bingleyn motto elämässä on, että rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu, ilmoitti hän minulle tästä Lizzyn aikuistumisesta pistämällä ihan tosissaan jalalla koreasti olohuoneen lattialla. Lizzy-pieni on niin iloinen, kun kerrankin Bingley haluaa leikkiä hänen kanssaan. Ei kai niillä pojilla mitään taka-ajatuksia voi olla, kysyy neiti Liz 1 vee.
 
Juoksujen aloitus pisti kuitenkin melkoisen mietintämyssyn omaan päähäni. Myytti ja urbaani legenda kertoo, että juoksujen aikaan nartun luusto löystyy. Vai onko se myytti sittenkään? Juoksuthan alkoivat tiistaina ja torstaille oli varattu terveystarkkiaika. Sain muutamilta ihmisiltä vahvistusta, joka puhuu urbaanin legendan puolesta, ja lisäksi soitin vielä eläinlääkäriasemalle, jossa oltiin samaa mieltä moisen väitteen totuusarvosta. Lopulta pääni sisäisessä kädenväännössä voiton vei uteliaisuus. Ja täten oman empiirisen tutkimukseni valossa voin todeta, että väite luuston löystymisestä juoksujen aikaan on myytti, urbaani legenda tai vähintään huono vitsi. ;)
 
 
Terve sydän!
Terveet silmät!
Okei, lukuunottamatta muutamaa ylimääräistä ripseä.
Normaali selkäranka!
Polvet 0/0!
Kyynärät ja lonkat lähtivät Kennelliittoon priimana!
:) !!!
 
 
Nyt voi (juoksujen jälkeen) jatkaa harrastamista hyvillä mielin ja lisäksi alkaa hahmotella luottavaisemmin tulevaisuuden suunnitelmiakin. Ehkä vielä joskus saadaan maailmaan pienen pieniä Cerebellum's-pentuja... :)
 
 
Elämä on kuitenkin muutakin kuin nuoren neitikoiran kehittymisen seuraamista. Se on myös muun muassa juoksu-A:n kanssa takkuamista...ja onneksi mukaan mahtuu myös onnistuneita ratatreenejä. A:lla ollaan nyt siirrytty täyteen korkeuteen, joka on sujunut yllättävän hyvin. Edelleen kuitenkin molempien kanssa on haasteena askeleen pidennys. Kahden laukan alastulo on todella haastava tehtävä minille ja myös Darcylle se aiheuttaa vähän haastetta, vaikka sen laukka-askel onkin pidempi kuin Bingleyllä. Masennus on meinannut projektin edetessä muutamaan kertaan iskeä, mutta edelleen (toistaiseksi) olen päättänyt pysyä valitsemallani tiellä. Tällä hetkellä siis tavoitteena on molempien kanssa pidentää laukka-askelta. Sandersin opetus-DVD väittää, että se on mahdollista, ja tällä hetkellä haluan uskoa siihen sokeasti.  
 
Lopuksi vielä videot ensimmäisistä treeneistä täyskorkealla A:lla. Isoksi ongelmaksi muodostui se, etteivät apuvälineet (bumpperi ja/tai kehikko) oikein tahtoneet pysyä paikallaan, koska kaltevalla kulmalla täräys koiran ylösmenossa sai välineet valumaan ennen aikojaan. Onneksi on isi. :D Kuinka sopivasti sattuikaan pääsiäisen vietto Pohjanmaalla, jossa isäni ystävällisesti askarteli mulle omat bumpperit, jotka saa kiinnitettyä A:han mustekaloilla. "Omat viemäriputket mukana." ;)
 
 
Darcy:
 


 
 
Bingley:
 
 
 
 
Usein olen tehnyt Lizzyn kanssa jotain pientä pätkää, kun pojat ovat treennneet A:ta.
Tässä pieni pätkä pitkän perjantain pikkutreeneistä: