Pattitilanne

Ensinnäkin, juoksu-A-projekti on nyt siinä vaiheessa, että olen turhautuneena ollut jo valmis lopettamaan koko agilityn, koska ei se vaan toimi. No, en sentään, mutta aikamoisessa pattitilanteessa olen tällä hetkellä. Mähän olen käyttänyt ihan älyttömästi aikaa ja vaivaa vahvistaakseni nimenomaan kahta laukka-askelta alastulolle, ja se toimiikin hyvin silloin - mutta vain ja ainoastaan silloin -, kun A:lle tullaan kovassa vauhdissa pitkältä suoralta ja mieluusti vielä jatketaankin suoraan. Kuitenkin fakta on, että suurin osa kolmosluokan rataprofiileista ei ole mainitun kaltaisia. Pienen koiran (tai ainakaan minun pienten koirien) fysiikka ei vain yksinkertaisesti riitä venyttämään laukkaa tarpeeksi pitkäksi.

 

Ääääh. Ja syvä huokaus.

 

Kieltämättä harmittaa isosti, että olen kuluttanut niin paljon energiaa jonkun asian opettamiseen vain todetakseni, ettei se toimi mun koirilla. Olen todennut, että näillä kriteereillä en voi jatkaa. Nykyinen A on aivan liian epävama, enkä suoraan sanottuna usko, että siitä saisi toimivan vaikka kuinka treenaisi. Uskon ettei se ole edes fyysisesti mahdollista. Isoksi kysymysmerkiksi onkin muodotunut, mitä sitten teen? Vaikkei mulla mitään ihmeellisiä tulostavoitteita kesän arvokisoihin olekaan, en mä silti A:n kontaktivirheitä halua sieltä mennä hakemaan. Olen jutellut asiasta paljon eri ihmisten kanssa, ja tänään luulen saaneeni varmuuden mielessäni siitä mitä teen seuraavaksi. Lasken treeneissä boxia alemmas ja koitan, saanko sillä aikaan kolmen laukan alastulon. Jos se lähtee toimimaan, jatkan sillä, jos ei, siirryn ainakin toistaiseksi takaisin pysäytyksiin, vaikka se tarkoittaakin takapakkia, jos joskus vielä haluan juoksukontaktia yrittää.

 

 

Näillä toivottomilla A-mietteillä olikin tosi huippu fiilis lähteä kisaamaan pitkästä aikaa... Tiesin että A on äärimmäisen huono ja virhealtis, mutta päätin sitten, että nyt yritän nollata ajatukseni niin, etten edes mieti koko A:ta, vaan yritetään tehdä muuten sujuvaa rataa. Pääkopan hallinta onnistui aika hyvin ja päivän saldona neljä sujuvaa rataa. Neljä henkistä nollaa - kolme myös papereissa. ;) Darcylle tuplanolla sijoilla 3 ja 2. Se on niin kultainen ja kiltti kisakaveri. :) Molempien, mutta etenkin Darcyn, A:lla näkyy epävarmuutta, joka johtuu varmasti myös siitä, ettei me olla juurikaan ehditty treenata A:ta ilman apuvälineitä.

 

 

 

 

 

Bingleyn kanssa teimme sitten sen henkisen tuplanollan. ;) Ensimmäisellä radalla Bee loikkasi A:n kontaktin yli, mikä harmitti kovasti, vaikkei tullut lainkaan yllätyksenä. Toisella radalla nolla, ei siinäkään A:n kontakti mitenkään hyvä ollut, mutta osui juuri ja juuri. Aika riitti voittoon isossa 50 koirakon sakissa. Nyt Bingleylläkin on kaikki arvokisanollat kasassa, MM-karsintanollista puuttui nimittäin yksi yksittäinen ennen tätä. :) 

 

 

 

 

 

Kaiken kaikkiaan siis ihan hyvä kisapäivä, ja sekin helpotti oloa, kun omassa mielessä alkoi selkeytyä suunnitelma B juoksu-A:ta ajatellen. Huomenna jatketaan Tsaukkilassa hyppärillä, ihanaa kisata molempien kanssa yksi startti ilman kontaktiahdistusta! ;)

 

Erityispisteet ja -kiitokset annan Bingleylle vielä siitä, että se jaksoi vetää hyvällä draivilla, vaikka kotona se on ollut muutaman päivän ihan täysin sekaisin tärppipäiväisestä Lizzystä. Se raukka on ulisssut, vinkunut, tärissyt, ollut syömälakossa ja muutenkin kovin stressaantunut rakkaudesta (tai himosta kai ennemminkin :D ). Onneksi sain Lizzyn päiväksi hoitoon, että Bingley sai hetkeksi levähtää, ja nyt alkaa parhaimmat päivät olla muutenkin hiipumassa. Mutta kuinka kivaa, kohta päästään treenaamaan Lizzynkin kanssa kuukauden tauon jälkeen! :)