27. joulukuuta 2010

Herkullinen joulu, menneiden muistelot ja uuden vuoden uudet kujeet

Joulu, mikä ihana tekosyy laiskotteluun. Ollaan syöty, nukuttu, nukuttu vähän lisää ja ulkoiltu sen mitä pakkaset ovat antaneet myöten. Nyt pakkasten vähän hellitettyä ollaan käyty parina päivänä pitkällä metsässä rämpimislenkillä ja eilen rehkimisen päätteeksi pojat saivat naudan luut kaluttavikseen. Miten ihanaa sen jälkeen olikaan kömpiä peiton alle lukemaan, kun koirat asettuivat lämmittämään jalkoja... <3

Joulupukki (a.k.a siskoni) oli myös muistanut mukavalla lahjalla. Darcy ja Bingley (Binkku, Kinkku...rakkaalla lapsella on monta nimeä ;)) saivat nimikkopipareitaan, oikean rotuisia tietysti. Piparit olivatkin pojille mieluinen lahja, ne kuuluvat lempiherkkuihin heti lihapullien jälkeen. Ja minä sain piparimuotin. Ensi jouluna pitänee pistää kenneli pystyyn ja alkaa kasvattaa pikkushelttejä oikein olan takaa. :))




Eilen saunassa makoillessani mietin, mitä kaikkea vuosi 2010 on pitänyt sisällään...ja mitä tavoitteita / toiveita mulla olisi vuodelle 2011.

 
2010
Darcy
- Vuosi sitten olimme juuri päättäneet agilityn alkeiskurssin. Huikeaa ajatella, kuinka paljon onkaan vuodessa opittu tästä niin rakkaasta lajista. Edelleen on paaaaljoooon opittavaa, mutta täytyy sanoa, että vuodessa ollaan kuljettu pidemmälle kuin olisin voinut haaveillakaan.
- Ensimmäiset kisat kisattiin 10.10.10. Loka-marraskuun aikana ehdittiin koluta viidet kisat, yhteensä yhdeksän starttia. Ja aikamoista ylä- ja alamäkeä niihin mahtuikin. Ylämäkeä kuitenkin onneksi monessa mielessä, ja  ehdittiin me kerätä 3 nollatulosta eli nousta kakkosiin. Darcy ansaitsi myös Shelttiyhdistyksen agility ykkösruusukkeen.
- Darcy kuvattiin terveeksi: lonkat B/B, polvet ja kyynärpäät 0/0.

Bingley
- Vuosi sitten Bingley oli vielä pentu. Hassua jotenkin, aika kuluu niin nopeasti. <3 
- Keväällä poika sai tutustua agilityyn, alkukankeuden jälkeen Bingleyn (...tai ehkä mun??) pään päällä syttyi lamppu ja sen jälkeen suunta on ollut nousujohteista. :)
- Bingley on ehtinyt kisata 3 epiksissä, sen kanssa on ollut hieno kisata, vaikka vielä haetaankin yhteistä säveltä.
- Myös Bingley kuvattiin terveeksi: lonkat A/A, polvet ja kyynärpäät 0/0. Sydämestä kuitenkin kuului pieni sivuääni, joka onneksi tarkemmissa tutkimuksissa todettiin "harmittomaksi" eli ei elämää rajoittavaksi tai haittaavaksi.
- Bingley on myös ehtinyt kiertää muutamissa näyttelyissä ja ansainnut Shelttiyhdistyksen näyttelyiden ykkösruusukkeen.

Minä
- Ensimmäisenä tulee mieleen, kuinka uskomattoman paljon olen oppinut vuoden aikana...monistakin asioista, mutta etenkin agilitystä. Olen täysin myyty lajille ja halu oppia lisää ja lisää on suuri. Suuri kiitos kuuluu niille lukuisille kouluttajille ja harrastuskavereille, jotka ovat jakaneet kokemuksiaan ja tietoaan. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin parhaille opettajilleni: Darcylle ja Bingleylle. <3
- Olkoot kuinka koirablogi tahansa, pakko mainita, että vuonna 2010 kuuden vuoden "uurastus" sai päätöksen, kun musta vihdoin tuli PsM. Täytyy tosin myöntää, että toisaalta kaipaan jo takaisin koulun penkille. :D Mutta on tässä työteossakin omat hyvät puolensa...ja pakkohan tämä koiraharrastus on jollain rahoittaa. ;)

2011
Darcy
- Tavoitteena on,  että vuoden 2011 lopussa kisaisimme 3-luokassa ja että ensimmäinen serti olisi saavutettuna.
- Toivon myös, että Darcy pysyisi terveenä ja että yhdessä jatkaisimme pelkojen voittamista.

Bingley
- Tavoitteena on, että Bingley olisi myös noussut 3-luokkaan. Tosin tämä tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta, kun emme ole vielä edes aloittaneet kisaamista. Mutta siitä huolimatta 3-luokka on tavoitteena... :)
- Toivon myös, että Bingley pysyisi terveenä ja että sen kanssa löytäisimme yhä enemmän ja enemmän yhteistä säveltä agilityssä.

- Molempien kanssa tavoitteena olisi kokeilla myös jotain uutta lajia...ehkä tokoa??

Minä
- Toivon että kehittyisin itse (agility)ohjaajana: uskaltaisin ottaa riskejä, lukea rataa paremmin ja soveltaa oppimiani asioita. 
- Toivon myös, että kasvaisin koirieni reiluna, oikeudenmukaisena ja hauskanakin emäntänä. Ja että olisin kärsivällisempi...


Antoisaa vuotta 2011 kaikille!

13. joulukuuta 2010

Leikkauksia ja fyssaria

Viimeksi julkistin meidän uuden projektin: leikkaukset kuntoon. Eilen oltiin sitten heti treenailemassa niitä sekä keppejä. Ja jo eilisen aikana alkoi leikkausten onnistumisprosentti nousta huimasti. :) Lopuksi alkoi molemmilla näyttää leikkaukset oikein hyviltä, toki vielä pitää harjoitella ja tehdä toistoja, mutta hyvältä näyttää. Ei siihen varmaan muuta tarvita kuin että ohjaaja tietää mitä tekee ja sitten vaan toistoja... Samoin ne kepit. Edelleen Janitan luennosta inspiroituneena tein Darcyn kanssa häiriötreenejä, laitoin pari ohjuria alkuun ja loppuun varmistamaan ja tein kaikkea mahdollista: menin kauas, juoksin keppien väliköistä, huidoin jne jne. Palkka odotti keppien päässä ja Darcy teki kepit hienosti loppuun joka kerta vilkuilemattakaan mua! Jee! Bingley ei vielä siedä yhtä paljon häiriötä, mutta vähän häiriötreeniä senkin kanssa tehtiin. :)

Tänään molemmat pojat pääsivät fyssarille. Ensin oli Bingleyn vuoro. En epäillytkään sillä olevan mitään ihmeellistä, eikä onneksi ollutkaan. Jonkin verran kireyksiä etupäässä, lapojen kohdalla, mutta muuten kaikki ok. Piira kuitenkin taas kiinnitti huomiota siihen, että Bee seisoo välillä kintereet yhdessä eli sillai takajalat vähän ulospäin kääntyneinä. Tuli puhetta, että voisin joskus kuvata takaapäin kun Bingley hyppää ja katsoa, kääntääkö se hypätessäänkin jalkoja. Jos se niin tekee, niin se saattaa rasittaa niveliä pidemmän päälle. Vaikka ei noilla jalan asennoilla varmaan muuten mitään haittaa pitäisi olla. Pitääpä muistaa ottaa joskus kamera mukaan treeneihin...  Darcykaan ei ollut yhtä huonossa kunnossa kuin joskus aikaisemmin. Tosin sen koko vasen puoli oli kauttaaltaan jumissa / kireänä. En tiedä olisko jotenkin loukannut, liukastunut tms... No, hyvin Piira sai nekin kireydet avattua. Seuraavan kerran fyssarille sitten huhtikuussa.   

Loppuun vielä pari kuvaa viikonlopun metsälenkiltä. Oli niin ihanaa kun vihdoin oltiin auringon kanssa ulkona yhtä aikaa... Viime kerrasta onkin jo tovi. ;)








11. joulukuuta 2010

Lyhyesti treeneistä...

Kontaktit. Viime viikon treeneissä oli "kontaktien tarkastus", ja saatiin lisätreenivinkkejä. Darcylla ei ollut mitään pulmaa kontakteissa, jatkossa vaan lisää häiriötreeniä. Bingleynkin kanssa kontaktit on tosi hyvällä mallilla. Bingley kestää eteenpäin tapahtuvan juoksemisen yms., mutta ainoa missä tuli virheitä oli, kun mä lähdin sivulle / takaviistoon. Tällöin Bee lähti myös kääntymään sivulle ja tiputti takajalat pois kontaktilta... No, luulenpa että tämä johtuu hyvin pitkälti siitä, kun Been kanssa suurin osa kontaktitreenistä on tehty kotona olkkarissa sellaisessa kohdassa, josta ei paljon sivulle irrota. Se siis ehkä on vaan tottunut siihen, että juoksen sen ohi. Nyt ohjelmassa lisätreeniä erityisesti sivulle irtoamisessa. Keskiviikkona olinkin hallilla treenailemassa mm. näitä. Darcy sai kunnon häiriösiedätystä, kun juoksin edestakaisin ihan sen vierestä ja heitin nameja sen nenän edestä kun se pysyi kontaktilla. ;) Janitan radanlukutaitoluennosta inspiroituneena lisäsin myös sen, että vapautuksessa juoksin itse toiseen suuntaan ja annoin juostessani vapautuskäskyn, jolloin Darcy sai mennä hakemaan siihen sen eteen heitetyt namit. Ensimmäisellä kerralla Darcy lähti juoksemaan mun perään, mutta ei onneksi tarvinnut kauaa patistaa sitä hakemaan palkkaansa. Sen jälkeen se jäikin vapautuksen jälkeen syömään palkkaansa eikä edes vilkaissut muhun kun juoksentelin pitkin kenttää. ;) Tollasia "itsenäistymisharjoituksia" pitäisi tehdä enemmänkin. Bingleyn kanssa tehtiin samoja juttuja kontaktilla ja erityisesti niin että juoksin itse sivulle. Nopeasti Bingley ymmärsi mistä on kyse eikä jäänyt enää tuijottamaan mua vaan eteensä palkalle.

Bingley ja kepit. Sanonta siitä, millainen loppu ahneella on, tuli keskiviikkona hallilla kumottua. ;D Bingley pujottelee kepit ohjureiden kanssa jo niin sujuvasti, että päätin kokeilla, missä raja tulee vastaan ja vähentää ohjureita yksi kerrallaan. Joo, tiedän että on järkevämpää treenata niin, että lopettaa ennen kuin virheitä alkaa tulla, mutta halusin kokeilla rajoja.. ;) Ja mä olin ihan äimistynyt, kun yksi kerrallaan poistin niitä pleksejä ja aina vaan Bingley pujotteli...ja vielä hämmästyneempi mä olin, kun poistin viimeisenkin ohjurin, ja edelleen poika pujotteli ja haki aloitusvälin ihan oikein! :)) Bingley olikin sitten niin tyytyväisen ja pollean näköinen kun kehuin sen maasta taivaisiin. Hih, suloinen. :) Jatkossa aion kyllä pitää vielä ohjurit alussa ja lopussa, mutta hieno fiilis tietää, että kepit on noinkin hyvällä mallilla. :)

Darcy ja poispäinkäännökset. Oon varmaan parissa aikaisemmassa blogikirjoituksessa harmitellut sitä, kun mä en vaan osaa ohjata poispäinkäännöksiä kunnolla, vaikka se nyt ei edes mikään ns. vaikea ohjaus ole. Mutta meille on ollut. Torstain treeneissä sitten radan ohjauksia suunniteltaessa päätin yrittää poispäinkäännöstä muutamassa kohdassa. Ja vitsit mikä fiilis, kun nyt vihdoin palaset on jotenkin loksahtaneet kohdilleen ja ne kaikki onnistui! Mä oon ehkä oppinut ohjaamaan ja olemaan huitomatta käsiäni, ja Darcy on oppinut lukemaan mun ohjausta tosi hyvin, nyt se lähti kääntymään jo heti kun mä aloin tehdä ohjausta: "joojoo, kyl mä tiiän mitä toi tarkoittaa" ja sit se olikin jo kääntynyt ja esteellä. :)) Myös ajoitukset loksahti kerrankin kohdilleen. Mä tykkään poispäinkäännöksistä huomattavasti enemmän kuin esim. valsseista ja se onkin ihan kätevä tekniikka osata. Toivottavasti seuraavissa kisoissa olis kohtia, joihin sitä vois kokeilla...

Bingleyn kanssa ei torstain treeneissä oikein päästy kovin pitkälle, kun jotenkin takuttiin ja jäätiin alkumetreille koko radalla. No, sentään se yksi poispäinkäännös mitä kokeilin, niin se onnistui. ;) Mutta välillä näitä tahmeita päiviä tulee väistämättä...

Seuraava projekti: leikkaukset. Ja se missä me takuttiin eniten, oli lähinnä leikkaukset. Yllätys yllätys, koska sitä on nyt vissiin liikkeellä. ;) Ei ne Darcynkaan kanssa sujuneet, mutta vielä vähemmän Been. Halusin kokeilla sitä radalla ihan vuoksi, että kuulen Elinalta, mitä mä oikein teen väärin, kun en saa leikkauksia onnistumaan muuta kuin joskus satunnaisesti. Pitkään ja hartaasti Elina sitä jaksoikin selittää ja korjata mua, ja luulen että sain kiinni siitä, miten se pitäisi oikeasti tehdä. Nyt vaan harjoittelemaan molempien kanssa...