Treeneissä meillä on edelleen ollut haasteita pujottelun sekä puomin ja keinun erottelun kanssa. Sanonpa vaan, että on tosi tylsää, kun pienen koiran on lähes mahdotonta pystyä erottamaan ajoissa onko kyseessä puomi vai keinu, kun keinu lähtee laskemaan vasta koiran ehdittyä jo päähän (mikäli siis hakeutuu sinne nopeasti). Isompi koira saa vihjeitä erotteluun jo huomattavasti aiemmin, kun keinu lähtee nopeammin laskemaan painon voimasta. No, pienen koiran kanssa näillä mennään ja sanallisesta erottelusta täytyy vaan treenata tosi hyvä!
Näiden haasteiden kera emme siis lähteneet perjantaina ATT:n kisoihin todellakaan henkseleitä paukutellen. Päin vastoin ei jännittänyt yhtään, kun olin niin varma siitä, että vähintäänkin kepeiltä tulee virhe. Lisäksi Lizzy on näin juoksujen jälkeen selkeästi enemmän omissa maailmoissaan ja rauhallisempi, joten en yhtään tiennyt millaisen vireen kanssa menemme radalle.
Lee Gibson oli tehnyt ykkösille kivat ja vauhdikkaat radat. Kummassakaan radassa ei ollut mitään kovin ihmeellistä niin kuin ei mielestäni ykkösissä tarvitsekaan olla, molemmilla radoilla kuitenkin yhteen kohtaan päätin tehdä takaaleikkauksen. Ja kas, niin vain Lizzy yllätti minut totaalisesti tekemällä nollan molemmilla radoilla! Huomasi hyvin, että viimeinen terä vauhdista puuttui näin juoksujen jälkeen, mutta pääasia että sillä oli vahvasti ajatus tekemisessä ja myös ne kepit onnistuivat hyvin! :) Keinua varmistelin molemmilla radoilla vähän liiankin voimakkaasti, vähän iski takaraivoon pelko edellisten kisojen lentokeinusta. :D
Tuplanollalla (sij. 3. ja 1.) Lizzy ansaitsi puuttuvat kaksi LUVAa ja näin ollen siirtyi kisaamaan kakkosiin. Huh, enpä olisi arvannut että näin voisi käydä! :) Valitettavasti ratoja ei ole videolla.
Olen tietysti pettynyt, kun toivottuja kevätpentuja ei tulekaan, mutta lohdutuksena on nyt mahdollista keskittyä treenaamiseen ja kisaamiseen Lizzyn kanssa. :)