Loppuvuosi pakettiin

Sanomattakin on selvää, että blogipäivitykset laahaavat jälleen jossain historiassa. Se selviää pelkästään vilkaisemalla edellisen postauksen päivitystä. 26.10.12. *nolo*  Hiljaisuus ei kuitenkaan tällä kertaa ole laiskuuden merkki...paketoidaanpa siis loppuvuosi lyhyesti kauniisiin kääreisiin koira kerrallaan.

Herra Darcy

Täytyy myöntää, että viime aikoina treenaaminen (ja myös kisaaminen) on keskittynyt vähän enemmän Bingleyyn. Toki silti Darcykin on päässyt treenaamaan ja pari kertaa kisaamaankin viimeisen kahden kuukauden aikana. Erityismainintana vuoden viimeiset Jaakon ratatreenit, joissa Darcy meni ihan superpätevästi. Hitsit kun oppisin ohjaamaan sitä kisoissakin yhtä hyvin kuin Jaakon valvovan silmän alla treeneissä! Joulukuun kisoissa Darcy teki tuplanollan, joten näin ollen meillä on nyt SM-nollat ensi kesää varten kasassa. :)

Herra Bingley

...on päässyt tällä kertaa puuhailemaan vähän enemmän. Lokakuussa olimme jälleen Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla, ja Bingley sai positiivista palautetta siitä huolimatta, että varsinainen hyppytekniikkatreeni on taas jäänyt hävettävän vähälle... Mutta yleinen kropan hallinta on muun oheistreenin ansiosta parantunut ja takapäähän tullut enemmän voimaa, mikä näkyy muun muassa hyppäämisessä ja uskoisin että myös lisääntyneenä vauhtina radalla. Jee, tämä antaa motivaatiota taas jatkaa sekä hyppytekniikka- että kropanhallintatreenejä! :)

Kisaamaan Bingley on päässyt viime postauksen jälkeen kolme kertaa. Pääosin hyviä ratoja tai ainakin pätkiä, mutta aina lisänä sitä kuuluisaa "jotain pientä". Yksi nollavoitto kuitenkin napsahti sopivasti 24.11. eli ensimmäisissä kisoissa, joissa Bingleyn oli mahdollisuus valioitua. :) Ihana Bingley! Nollan myötä Bingley sai myös tulevan kesän SM-nollat kasaan, karsintanollista puuttuu vielä yksi yksittäinen. Eiköhän se ehdi ensi vuoden puolella tulla... ;)

FI AVA Sleepless Wizard of Oz *Bingley*

Joulukuun alussa osallistuimme myös ensimmäiselle TopTeam-leirille, joka järjestettiin sopivasti omassa kotihallissa ATT:lla. Lähdin leirille (tai koko "TT-projektiin") avoimin mielin, toiveena saada itselleni lisää motivaatiota ja etenkin enemmän suunnitelmallisuutta treenaamiseen. Ehkä isoimpana ja konkreettisimpana antina leiriltä jäi vakava pohdinta siitä, mitä aion tehdä kontakteille, jotka tällä hetkellä ovat paitsi hitaat, myös epävarmat (ja kyllä - syytän tästä vain ja ainoastaan tyyppiä, joka katsoo peilistä takaisin... :D ). Jo kauan aikaa sitten olen todennut, että jottain tarttis tehrä. Leirillä Juha O. antoi kokeilun arvoiset vinkit pysäytyskontaktien vahvistamiseen ja nopeuttamiseen. Bingleyn puomin vauhti kellotettiin tuloksena 2,2 s. Tämä siis etupalkalla, ja yllätyksekseni edes oma taaksejääntini ei vauhtia himmannut. Ihan ok, mutta jos saisin tästä vielä hieman nipistettyä (noin kahteen sekuntiin?) ja etenkin jos saisin saman vauhdin ja varmuuden siirrettyä myös kisoihin, olisin puomin osalta enemmän kuin tyytyväinen. Tällä hetkellähän tilanne on valitettavasti se, että kisoissa puomi on paljon hitaampia ja vähintäänkin pelottavan epävarma. 

Aan osalta suunnitelman tekeminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa. Tällä hetkellähän Aa on - jos mahdollista - vieläkin epävarmempi ja hitaampi kuin puomi. Osa kouluttajistani on ollut sitä mieltä, että mun pitäisi vaan vahvistaa oikeaa paikkaa (eli 2o2o) ja että vauhti tulee sen myötä. Mä taas olen päätynyt pohdintojeni ja tarkkailun jälkeen siihen tulokseen, että fyysisesti Bingleyn ei ole edes mahdollista suorittaa Aata pysäytyskontaktina niin nopeasti kuin haluaisin. Sillä on tosiaan hieman heikohko takapään hallinta yhdistettynä melko lyhyeen runkoon, joten se ei varmaan ikinä tule pääsemään täysillä alas vaikka kuinka treenattaisiin...poikapolonen varmaan pelkää, että kepsahtaa sieltä kuperkeikalla alas, joten sinänsä ihan fiksustihan se toimii jarruttaessaan alastulossa. Puhumattakaan siitä, ettei pysäytys Aalle ole maailman etupääystävällisintä touhua. Olen jutellut parin kaverin kanssa, jotka ovat opettaneet/opettavat/aikovat opettaa juoksukontaktit. Ajatus alkoi kiehtoa, vaikken ainakaan vielä ole valmis lähtemään kaikkien kontaktien uudelleen opetukseen. Puomi ja Aa ovat kuitenkin niin erityyppiset esteet, että uskoisin pelkän juoksu-Aan opetuksen olevan täysin mahdollista ja koiralle loogista, vaikka samalla vahvistaisinkin pysäytyspuomia. Leirillä - tai pikemminkin sen jälkeen - ajatukset alkoivat selkiytyä (kiitokset erityisesti Kajsalle ja Annalle!) ja nyt on tulevaa opetusta varten ostettu pensaskehikko sekä opetusdvd Sander's box -metodista. :) En malta odottaa, että joulutauon jälkeen päästään opiskelemaan tätä myös käytännössä! Seuraavat pari kuukautta on siis suunnitelmissa vahvistaa puomia ja opettaa juoksu-Aa Sandersin menetelmällä. En aio kilpailla tuona aikana (paitsi ehkä hyppäreillä), jotta vanhat huonot tavat ehtivät kunnolla unohtua ja saan uusia hyviä tapoja riittävästi vahvistettua. :) Lisäksi ajattelin, että opetan juoksu-Aan samalla vaivalla myös Darcylle, vaikka sen pysäytys-Aa onkin aina ollut huomattavasti parempi kuin Bingleyn. Mutta juoksu-Aa lienee kuitenkin vähän nopeampi ja jos ei muuta, niin ainakin parempi etupäälle. 

TT-leirillä Jenny Damnin ja Jari Suomalaisen radoilla juostessani päätin myös, että ehkä olisi tarpeen tehdä myös omalle (rapa-)kunnolle jotain. :D  Käytin siis hyväkseni Jerryn tarjouksen tehdä jokaiselle halukkaalle oma kunto-ohjelma. Kovien pakkasten takia en ole vielä kauheasti päässyt ulos spurttailemaan, mutta ehkä mä saan itseäni nyt paremmin niskasta kiinni, kun kunto-ohjelma roikkuu jääkaapin ovessa... ;)

Neiti Lizzy

Mun hassu-Missu viettää tänään 9 kk synttäreitään. :) Hän on lopettanut kasvun jo 1,5 kk sitten ollen tällä hetkellä 33,5 cm korkea kaunistus. Varmaan se saa vielä joitain millejä kun kroppa saa massaa ja lihasta, mutta ei (onneksi) tarvitse jännittää, mitataanko se miniksi vai mediksi. Sen verran selvä tapaus lienee. :)  Ensimmäisiä juoksuja ei vielä ole kuulunut, tosin välillä Bingley osoittaa kiinnostustaan ja on selkeän tietoinen siitä, että Lizzy on neitikoira. Kuulemma Lizzyn emälinjassa ensimmäiset juoksut ovat alkaneet vasta reilun vuoden iässä, joten sinänsä en nyt kovin aktiivisesti vielä juoksuja odotakaan...

Lizzyn kanssa olemme nyt olleet Elinan pentujatkokurssilla...hauskaa kyllä seurata kuinka tuo oppii ja kehittyy, vaikka varsinaista treeniä tehdäänkin ainakin vielä toistaiseksi ihan tosi vähän. :) Kuitenkin se on oppinut jo vähän hakemaan esteitä ja seuraamaan ohjausta, vaikka toki ihan kamalan möllejä vielä ollaankin. Niin kuin pennun kanssa tietysti kuuluukin olla! :) Ensi syyskaudeksi päästiin myös Elinan valmennusryhmään, treenit siis jatkuvat myös missuttajan kanssa, niin kivaa! Olemme myös olleet Mirvan vetämällä Turun shelttikerhon pentukurssilla, vaikkei Lizzy enää mikään pikkupentu olekaan. Halusin kuitenkin osallistua, että tulee puuhailtua häiriössä muutakin kuin agilityjuttuja. Ja kurssin innoittamana ollaan taas naksuteltu kotonakin kaikkien kolmen kanssa vähäsen jotain pientä ja turhaa...vaikein tehtävä ehkä onkin aina, kun kaksi joutuu kerralla odottamaan sohvalla, kun kolmas saa puuhata kanssani lattialla. ;) 

 Haluamme toivottaa kaikille oikein ihanaa joulun aikaa

ja onnea vuodelle 2013!

Kahdenlaisissa kehissä

Kävimme viime viikonloppuna pyörähtämässä vähän harvinaisemmillakin mestoilla Bingleyn kanssa. Bingley-parka luuli, että oltaisiin tultu johonkin hauskaan paikkaan (uusi aksahalli?) ja pettymys olikin pojalle suuri, kun hän havaitsi, että kehästä löytyy ainoastaan pöytä...eikä sekään ollut agilitypöytä. Mutta hienosti herra nieli pettymyksensä ja esiintyi ihan superisti siitä huolimatta, ettei kahteen vuoteen olla näyttelyissä käyty saati treenattu moista. ;) Ilo on olla kehässä itsevarman koiran kanssa! Tällä kertaa hieno esiintyminen ei kuitenkaan riittänyt hurmaamaan tuomaria kuin EH:n verran. Mun mielestähän Bingley on tietysti vähintäänkin erinomainen ellei jopa täydellinen rotunsa edustaja!

Kuva: Sari Sainio

Pääosin tunnistan kyllä koirani arvostelusta: 

"Typical head. Good ears. A bit round on eye. Needs more neck. Correct topline. Tailset a bit high. (Liikkeessä nosti häntää aavistuksen yli selkälinjan, vaikkei mitenkään kovin pahasti...) Correct shoulders. Good hindquarters. Overall lacks refinement of the breed. (Mitä sekin sitten tarkoittaa..) Moved well on profile, close behind. Good coat."

AVO EH, tuomari: Margaret Martin

Joka tapauksessa päivän tavoite tuli täytettyä, kun ystäväni koira valioitui. Siis agilityssa, virallisesti nyt kun se näyttelytuloskin tuli. Onnea vielä Mini ja Jenna! :)   

Viime päivityksen jälkeen olemme käyneet kisaamassa tutummillakin kentillä pari kertaa. Kotikisoissa oli jopa videokamera mukana, mutta akku oli loppunut ihan ensimmäisen startin alussa. Tsaun järjestämissä piirimestiksissä taas juoksin kahden radan väliä, enkä ottanut kameraa enää ylimääräiseksi stressoriksi. Siispä ei valitettavasti taaskaan kuvatodistetta suorituksista! ATT:lla Bingleylle yksi nollavoitto hyppikseltä, jonka myötä saimme myös ensimmäisen hyppysertimme. :) Muuta muistettavaa ei noista kisoista tainnutkaan jäädä... ;) Piirimestiksissä kisasimme molempien kanssa ATT:n joukkueessa, Bingley ykkös- ja Darcy kakkosjoukkueessa. Bingleyn kanssa kaksi huolimattomuuskieltoa, joten siitä 10. Joukkueemme nousi kuitenkin hopealle. :) Darcylle viralliseksi tulokseksi 15, vaikka oikeasti se oli 10 koska olen 100 % varma, että saimme väärän tuomion Aan alastulolta. No, en ollut ainoa, joka kyseenalaisti ko. tuomarin tuomioita... Kuitenkin myös medien joukkueemme sai hopeaa. :) Yksilökisat alkoivatkin sitten lupaavasti, kun hyllytin Bingleyn kanssa hukkaamalla sen selkäni taakse, jolloin poika pujahti väärään päähän putkea. Toisella radalla Bingleylle vitonen toiseksi viimeisen esteen kiellosta, kun päällejuoksussa en ottanut koiraa mukaan hyppyyn... Tosin luulin, että olisimme saaneet toisen vitosen Aan kontaktista, jonka Bingley hyppäsi törkeästi. :/ Olisi pitänyt lopettaa rata siihen... Darcylle ensimmäiseltä radalta vitonen, toiselta nolla sijoituksella 4. :)

 

Eilen Lizzy sai ensimmäisen kerran ihmetellä sitä, kun maa on täynnä valkoista hauskaa ainetta, johon voi muun muassa työntää nenänsä. Lisäksi se sai hepulin, pyydysteli suuria lumihiutaleita eikä muistanut aamulenkillä tehdä tarpeitaan, kun lumi täytti lapsen pienen mielen. Joka talvi se on yhtä hellyyttävää katsoa, kun toiset innostuvat niin silminnähtävästi lumen tulosta! Ainoa huono puoli tässä talven tulossa on, että auton talvirenkaat ovat vielä kaksi viikkoa Pohjanmaalla. Onneksi sain työkaverilta kyydin töihin, mutta suunniteltu iltapäivätreeni sai tänään jäädä. Niinpä menemme sunnuntaina Ulla Kaukosen hyppytekniikka-kurssille ilman että on ehditty (/ muistettu) tehdä hyppytekniikkaharjoitteita pitkään aikaan. Mutta hyvä siitä tulee! :)

Sydän sykkii sulle eikä hellitä vieläkään

No nyt on hyviä uutisia!

Viime postauksessa kirjoitin Bingleyn sydämestä kuuluneesta rytmihäiriöstä. Ja nyt voin suuresti helpottuneena todeta, että kyse oli enemmän tai vähemmän väärästä hälytyksestä. :) Bingley kävi EKG:ssa, jossa todettiin "normaali sinusaurytmia eli rytmi muuttuu hengityksen tahdissa. Lisälyöntejä ei ollut havaittavissa (6 min. tallennus). Aikaisempi rytmihäiriö on saattanut liittyä nenäpunkkiin (voimakas vagushermoärsytys mm. hengitystieongelmissa voi aiheuttaa sydämen rytmin muutoksia)". Bingleyllähän oli tuolloin juuri nenäpunkkioireita, joiden vuoksi koko poppoo saikin lääkityksen ja eläinlääkäri selitti, että Bingleyllä on saattanut käydä samoin kuin usein lyhytkuonoisilla koirilla eli hengitysvaikeudet (niiskutus, tukkoisuus) ovat jollain tavoin vaikuttaneet sydämeen aiheuttaen harmitonta sivuääntä. Tärkeää oli kuitenkin tutkia sydän jälleen kerran ja saada taas siunaus normaalille elämälle ja harrastamiselle! :)

Bingleyllä on on-off-nappula. Se on joko-tai. Säätö nyt offilla.

Harrastettu on. Kisattukin on! Tosin kartturi on ollut vähän huolimaton, eikä nollilla ole juurikaan juhlittu. Pari viikkoa sitten Tsaulla Bingleylle pari hienoa (Jalosen!!!) rataa ärsyttävillä vitostuloksilla: toisella rima ja toisella huolimaton ohjaus (eli oletus) että koira menee putkeen - ei mennyt eli kielto tuli siitä. Viime viikonloppuna Maalahdessa en kertakaikkisesti löytänyt itselleni kisafiilistä. Bingleylle molemmilla radoilla kielto keinulle. :/ Ensimmäisellä radalla ohi myös viimeiseltä hypyltä, jota en edes lähtenyt korjaamaan... Ja kun kisojen jälkeen otin muutaman kerran puukeinua "ettei jäisi jäisi mitään traumoja", meni kaikki tietysti kuin Strömsössä. Darcy-rakas yritti paikkailla p***aa ohjaajaansa, toisella radalla siitä huolimatta jotain sekoilua ja hylly, toisella kökösti ohjattu nolla, sij. 3. Kuten Mikkilän Sari asian kauniisti ilmaisi, "sä et kyllä yhtään ohjannut Darcya". :D

Kuva: Sirpa Saari

Darcy ihan itsensä näköisenä. Kuva: Sirpa Saari

Maailman ihanin Darcy. Sydän!!   Kuva: Sirpa Saari

Lissumissu oli pätevä viimeisellä Elinan pentuagilitykerrallaan. Joku on varmasti käynyt treenaamassa salaa, koska neiti ylitti mun odotukset (jotka tosin olivat ihan olemattomat!) ihan täysin. :) Lizzyn kanssa idea on ollut mennä ihan superlyhyttä pätkää kerrallaan: pari toistoa, superpalkka ja autoon. Mutta täytyy myöntää, että kerran jos toisenkin on käynyt mielessä, että miten ihmeessä mä oon ikinä saanut opetettua pojat (edes) tuolle tasolle jolla nyt ovat. :D

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Leyan kanssa vauhdissa :) Kuva: Sirpa Saari

Lizzy joutui myös lääkäritädille, koska neiti oli näköjään päättänyt että viisi kulmuria on parempi kuin neljä. Mä olin eri mieltä. Siispä Lissu nukkui keskiviikkona sikeitä kauneusunia ja häneltä poistettiin viimeinen sitkeä maitokulmuri. Sen juuri olikin niin pitkälle kasvanut, ettei varmasti olisi heiluttelulla tai repimisellä lähtenytkään... Hyvä uutinen on, että kaikki legot löytyivät suusta, tosin kaksi etuposkihammasta vasta tuloillaan, mutta tuntuivat ikenen alla. Näin ollen Lizzyllä ei ole hammaspuutoksia, mikä jo sinällään on hurraahuutojen paikka!

Tämä viikonloppu onkin pyhitetty agilityn seuraamiseen, ei tekemiseen. Sekin on ihan tervetullutta vaihteeksi. :) Huikeita fiiliksiä MM-kisojen livestreamin äärellä, nautin!!

Pieni, suurempi, medi. Nuori, vanhempi, viisain.

Rytmi sydämessä

 

Kliseisesti sanottuna mulla on hyviä ja huonoja uutisia.

Aloitetaan hyvistä.

 

 

Tai oikeastaan, aloitetaan imelästi! Pahoittelut kaikille siirappiallergikoille. ;) Bingley on sydän sydän sydän. Tuntuu että kesällä me oltiin toisillemme hieman epävireessä, mutta nyt ollaan taas synkronoitu samalle taajuudelle. Sydän!!!

 

Viime viikonloppuna olimme TopTeam-valintatilaisuudessa pikkumustan kanssa. Halusin mennä kokeilemaan ja vähän testaamaan omaa tasoamme. Lähdettiin tekemään parhaamme, mutten ollenkaan olettanut, että pääsisimme tiimiin. Rata oli helppo juoksurata, ja meitä ohjeisettiin menemään täysillä. Mä yritin mennä, sillä seurauksella, että Bingleyllä tuli kiire mun perään ja molemmilla kierroksilla yksi rima tippui. Muuten oli ihan nättiä menoa. Ajattelin, että joukkuepaikka taisi nyt tippua niiden rimojen mukana, koska mineissä tehtiin myös paljon hienoja nollatuloksia. Fysiikkaosiossa meinasin kuolla, mutta loppuviikosta aloin olla jo toimintakunnossa... :D Yllätys oli oikeasti melkoinen, kun sain sähköpostiin tiedon, että meidät on valittu joukkueeseen. Aika hienoa ja mielenkiintoista päästä tällaiseen valmennussysteemiin! :) 

 

Tajusin valintatilaisuudessa, että aika harvoin menen oikeasti täysillä. Yritänkö mä varmistella tai oonko mä muuten jäässä kisatilanteessa? Päätin siinä, että nyt yritän oikeasti päästää hieman kontrollista ja mennä täysillä, riskilläkin.

 

Uskon että tänään kotikisoissa oli nähtävissä hieman tuosta päätöksestä. :) Olo oli flunssainen ja vähän puolikuntoinen, mutta melkein kaikille radoille sain hyvän fiiliksen päälle! Bingleyn ensimmäisellä radalla ( - kännykkävideolaatua, sori - ) ei auttanut kuin luottaa siihen, että koira osaa putki-puomi-erottelun. Molemmat pojat osasivat sen kiitettävästi! Vaikka koira näkikin renkaalta suoraan putken suun, osasivat molemmat sanallisella käskyllä mennä puomille. :) Muutenkin rata meni ihan sujuvasti, ja sillä nappasimme nollavoiton. :) Samalla radalla Darcy lähti jahtaamaan mua alun suoralla ja tuli muurista ohi. Muuten ihan jees menoa sen jälkeen, mutta viimeiselle putkelle ei taas löytänyt millään tietään ja käväisi puomillakin koittamassa, jos se oli se mitä halusin... Tuloksena hyl. Toisella radalla Bingley tiputti riman alkupuolella enkä saanut poispäinkäännöstä onnistumaan kepeille. Koska virheitä oli joka tapauksessa alla, keskeytin Aalle, josta Bingley juoksi läpi. Tämä rupesi tosin heti kaduttamaan... Syystä että eihän koira voi tietää, onko meillä virheitä alla vai ei, ja onhan se nyt hyvänen aika epäjohdonmukaista, että välillä vaadin kunnon 2on2offin ja välillä annan juosta läpi (toki niin että aina pitää kontakti ottaa). Ärsyttää itseäkin että olen niin epäjohdonmukainen! Olen päättänyt, että Lizzyn kanssa olen alusta asti tarkka kontakteilla! Toisella radalla Darcy sai nollan. :) Pari kaarrosta valui, mutta muuten ihan nättiä menoa. Medien taso on täällä niin kova, että olen tyytyväinen 4. sijaan. :) Viimeisiä ratoja en enää saanut videolle. Bingley teki taas näpsäkän nollan, jolla päivän toinen nollavoitto! Darcyn kanssa pakka hajosi sitten ihan kunnolla, radan alkupuolella hukkasin itseni ja koirani eikä sitten enää saatu rytmiä koottua. No, ei se mitään, oon tosi iloinen päivän saldoon joka tapauksessa! Nyt Bingleyllä on kasassa sekä tuplanolla että voittonolla ensi kesän koitoksia varten! :)

 

Kuitenkin mun mieltä varjostaa pieni juttu. Sydän. Siis kirjaimellisesti Bingleyn sydän. Sillähän on jo 1-vuotiaana todettu pieni sivuääni sydämessä, joka silloin tutkittiin huolella ja eläinlääkäri antoi luvan elää ja harrastaa mielen mukaan, koska sydän on rakenteeltaan kuitenkin normaali. Viime viikolla Darcy oli rokotuksilla, ja Bingleyn sydän kuunneltiin siinä samalla. Eläinlääkäri (sama joka tutki sydämen pari vuotta sitten) kuunteli tosi pitkään, ja kertoi itsekin yllättyneenä, että sydämestä kuuluu nyt rytmihäiriö, jota ei ollut kuultavissa silloin viimeksi. :( Syke oli kuitenkin normaali, joten eläinlääkäri arveli, että sen vuoksi Bingley ei olekaan mitenkään oireillut rytmihäiriötään. Ell ei mitenkään lietsonut paniikkia, mutta varattiin aika ensi keskiviikoksi tarkempiin tutkimuksiin eli tällä kertaa EKG:hen. Mua jännittää ja pelottaa. Voi Bingleyä ja hänen suurta sydäntään...

 

Samaisella eläinlääkärireissulla kuultiin kuitenkin onneksi myös hyviä uutisia. :) Darcyhan on nyt saanut kaksi kertaa kohtauksen, joita olen kuvitellut epilepsiakohtauksiksi. Kerroin kohtauksista eläinlääkärille, joka totesi, että ne kuullostavat ennemmin ns. pyörtymiskohtauksilta. Molemmat kohtauksethan ovat alkaneet sillä, että Darcy on syönyt ruohoa ja alkanut yökkäämään / oksentamaan. Eläinlääkäri arveli, että Darcy on "unohtanut" hengittää, ja hapen puute on saanut aikaan kohtauksen, joka kyllä näyttää hurjalta (ja epileptiseltä) mutta on vaaraton ja harmiton. Näitä vastaavia tapauksia tulee kuulemma aina silloin tällöin vastaan. Juteltiin tästä pitkään ja eläinlääkäri oli melko vakuuttunut tästä pyörtymishypoteesista, vaikka tietysti epilepsiaakaan ei voida täysin poissulkea. Mutta pyörtyminen kuullostaa ehdottomasti kivemmalta kuin epilepsia! :) Toistaiseksi tämä ei vaadi mitään lisätutkimuksia tai muuta, mutta toki jos kohtauksia alkaa tulla useammin, niin sitten mennään tarkempiin tutkimuksiin.

 

Maanantaina ehdimme käydä myös Piiralla. Bingley oli melko hyvässä kunnossa, Darcylla etupää aika jumissa. Piira kävi myös Lizzyn läpi, neidin ranka oli suora eikä hurjan näköinen riekkuminen poikien kanssa ole onneksi jättänyt jälkiä. Piira kehui myös kovasti Lizzyn rakennetta ja luonnetta. Se onkin aika ihana tyttönen!

 

 

Lizzy reilu 5 kk
Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Lizzy ja Leya
Kuva:Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

 

 

 

Tavoitteena ihan kädetöntä menoa!

Miten jotkut asiat voikaan olla niin vaikeaa oppia?

Siis itselle. Useimmiten koirille se ei ole niin vaikeaa. ;)

Mulle käsien hallinta on sellainen asia. Välillä mä en kerta kaikkiaan tunnu olevan edes tietoinen niiden toimista (huolestuttavaa - ko..?). Mikä tarkoittaa sitä, että kouluttajaparat joutuvat kerta toisensa jälkeen muistuttamaan niistä. Eilen alkoi taas kauan odotetut Jaakon treenit, ja kädet oli _taas_ mun suurin ongelma. Eilen (ja monta kertaa aikaisemmin) todettiin, että kun mä käytän käsiäni (liioitellusti, usein ihan tiedostamattani), mä "unohdan" kaikki muut, ne tärkeämmät, ohjausavut: jalat, yläkropan, rytmityksen jne. Jaakko sanoikin, ettei käsien käyttössä olisi mitään vikaa, jos mä ohjaisin muutenkin, mutta useimmiten mä vaan heilautan käteni ja oletan että "that'll do it". ;) Luulenpa että esimerkiksi valtaosa meidän kielloista johtuu siitä, että mä oon heilutellut käsiäni epämääräisesti ja lopettanut (käsi)ohjauksen yhtä epämääräisesti. Ja siis hauskintahan tässä on, että mä kyllä tiedostan tämän ongelmani, mutta siitä huolimatta mun kädet elää ihan omaa elämäänsä enkä mä radalla ollessani edes huomaa sitä. Mirvan kanssa puolestaan on ollut puhetta, että mun pitäisi ostaa vaikka pienet käsipainot, joiden kanssa mä juoksisin, että hahmottaisin mitä mun kädet puuhaa. Ei huono idea. Ja Jaakko ihmetteli, miksi mun ylipäätään pitää käyttää käsiä, kun mä kuulemma ohjaan niin hyvin ilmankin. Ei huono ajatus sekään. ;) Mä mietin, pitäiskö mun ihan tosissaan lanseerata itselleni kädetön syyskuu ja keskittyä ihan oikeasti ohjaamaan ilman käsiä niin treeneissä kuin kisoissakin... Ja katson sitten, annanko käsien tulla mukaan töihin vaikkapa osa-aikaisesti.

Ihan huippua oli kuitenkin aloittaa Jaakon treenit taas tälle syksylle! Darcykin oli samaa mieltä, hänellä oli sata lasissa ja hymy huulilla. :) Ensi viikolla Bingley pääsee mun kädettömään ohjaukseeni. :)

Olin myös tosi iloinen, että Lizzy mahtui Elinan penturyhmään ja että Jaakon ratakurssi ja Elinan pentukurssi saatiin lähes peräkkäin. Ensimmäisenä Elina halusi nähdä kaikkien leikkivän. Lizzyllä on (sheltiksi) tosi kivasti taistelutahtoa ja olenkin ajatellut, että tulen palkkaamaan Lizzyä pääasiassa lelulla. Darcyhan on agilityssa täysin namipalkattava, vaikka muuten leikkiikin ihan ok:sti, Bingley taas sekapalkattava; sen kanssa usein aloitan lelulla, johon se tarttuukin raivolla, mutta jossain vaiheessa siirryn nameihin kun huomaan että Bingley alkaa vähän väsyä (siinä vaiheessa tosin yleensä lopetellaankin).

Pentukurssilla mentiin myös hypylle ja putkeen vastaanottaen, lähettäen ja mukana juosten. Näitä ollaan tosin tehty jo itsekin, mutta harjoitus tekee mestarin. :) Lopuksi Elina kävi läpi kontaktien opetusta. Olin päättänytkin, etten ala tehdä mitään kontaktien kanssa ennen Elinan kurssia, vaan odotan että saan yksityiskohtaiset ohjeet mestarilta. ;) Darcyn ja Bingleyn kanssahan kontaktit on Elinan opetuksessa myös opetettu uusiksi, mutta vähän sovelletusti, koska olivat jo ehtineet tehdä kontakteja (vähemmän onnistuneesti). Kotiläksyjen kimppuun on jo tänään käyty käsiksi, ja mun kontaktipala on päässyt taas käyttöön. Tänään Lizzy alkoi jo tarjoamaan nokkimista ihan itse. :)

Kisaaminen - kivaa kaikesta huolimatta!

Viime blogikirjoitus jäi siihen, että oltiin menossa Lizzyn Happy Master's -kasvattipäiville. Olipa kyllä mukavaa nähdä neidin pentuesisaruksia, sukulaisia ja muita HM-kasvatteja. :) Darcy ja Bingleykin pääsivät mukaan kuokkimaan juhliin ja kaikilla nelijalkaisillani oli oikein hauska päivä, mitä nyt Bingleyllä korvassa reikä toisen uroksen kanssa isottelun seurauksena... Eipä sekään kyllä näyttänyt menoa haittaavan. ;) Ja Lizzy sen kuin kasvaa, eilen tuli mittariin 5 kk ja hän on jo kovin iso tyttö - tarkalleen ottaen 31 cm. Hampaat ja tukka ovat myös kovaa vauhtia vaihtumassa. Tuoreita kuviakin pitäisi pienestä ottaa... HM-päivilläkin Lizzyllä oli ilmeisesti niin kiire, että vain Darcy ja Bingley ehtivät kuviin:

Maailman ihanin Darcy
Kuva: Jari Savijärvi

Bingley tutustuu siskopuoleensa Nekkuun (heillä on sama isä).
Kuva: Jari Savijärvi

Eilen pakattiin Jennan kanssa auto täyteen shelttejä ja lähdettiin kisaamaan Vantaalle. Alunperin siellä piti olla toisena tuomarina Harri Huittinen, jonka kanssa mulla ja Darcylla on vielä revanssi ottamatta. ;) Nyt tuomarina oli kuitenkin ainoastaan Tuija Kokkonen, jonka radoilla en aikaisemmin ole ollut. Kisat oli melko pienet, mutta käytiin siitä huolimatta kahdella radalla. Täytyy myöntää, että huumorintaju meinasi loppua siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt jäähdytellä Darcy, lämmitellä Bingley ja samaan aikaan olla tutustumassa rataan ja heti perään olla palkintojenjaossa ja hakea uusi koira radalle. Kaiken kukkuraksi join aurinkoisen päivän aikana ihan liian vähän ja olo oli tosi löysä. No, loppu hyvin, kaikki hyvin, ja kyllä me voidaan myöhemminkin lähteä Vantaalle kisaamaan. :)

Darcyn ensimmäinen rata oli ainoa, jonka sain videolle. Rata oli melkoista vääntöä. Darcy hyppää luonnostaan pitkiä, laakeita hyppyjä eikä sitä ole helppo saada kääntymään. Rata ei sinänsä ollut mitenkään vaikea, mutta kyllä siinä sai tarkkana olla. Eihän se lopulta mikään wow-rata ollutkaan, mutta ihan ok kuitenkin ja nollalla tästä sijoitus 3. Darcyn toinen rata päätyi hyllyyn, kun en ehtinyt ohjaamaan yhdelle takaakierrolle ja Darcy hyppäsi sen väärinpäin.

Bingleyn kanssa ekalle radalle lähdettiin asetelmalla ylivireä koira ja alivireä ohjaaja. Ei kovin hyvä yhdistelmä. :D Eipä olla aikoihin tehty noin huonoa rataa, mutta ehkä sen seurauksena Bingley sai pahimmat paineet purettua ja itse sain taistelutahtoa seuraaville radoille. ;) Toinen rata oli (sama) vääntöhyppis, joka tuntui Bingleyn kanssa paljon helpommalta, kun ei sitä tarvitse niin kovin voimalla vääntää kun kääntyy ihan ilmankin. Muutamassa kohdassa se joutui kyselemään ja siinä menetettiin taas niitä pieniä sekunnin kymmenesosia... Ei sillä, päivän suvereeni voittaja oli sheltti Hunni, joten olimme oikein tyytyväisiä nollaan ja kakkossijaan tällä radalla. :) Matkalla kisapaikalle sanoin Jennalle, että olisi kyllä kiva saada tuplanolla jommalle kummalle. Bingley sen sitten tekikin saadessaan myös viimeiseltä radalta nollan, sijoituksella 3. :) Radalla oli tiukka vienti kepeille, sain Bingleyn sisään tosi hyvin, mutta käännöksessä petti omat jalat ja kaaduin. Bingley jäi tuijottamaan mua että mitä sä siinä teet... Onneksi se ei lähtenyt kauas oikeasta välistä, ja kun olin saanut kammettua itseni ylös, niin jatkettiin pujottelua. Yleensä en juurikaan kuuntele kuulutteluja, mutta nyt kuulin, kun kuuluttaja sanoi jotain, että ei tuomarin käsi noussut, että kyllähän sitä saa maassa käydä välillä.. ;) Tuntui kyllä ikuisuudelta tuo kaatuminen, vaikka kuulemma olinkin yllättävän nopeasti sieltä noussut...


Tänään kisattiin ATT:n seuramestaruus-kisoissa. Lizzylläkin oli hauskaa kun pääsi lämppäesteillä juoksemaan putkeen ja hypylle. Se on aika hauska tapaus, rakastaa agilitya ihan täysillä jo nyt vaikkei yhtään mitään osatakaan. ;) Odotan jo innolla ensi viikolla alkavaa Elinan pentukurssia!

Darcy tuntui mun mielestä radalla jotenkin oudolle (ja hitaalle), vaikkei se niin kamalalta sitten videolla näyttänytkään. Erityisen tyytyväinen olen kepeillä leikkaukseen, sitä kun en ole Darcyn kanssa juurikaan uskaltanut tehdä. Toisten keppien jälkeen oma ajoitus oli kuitenkin ihan pielessä, siitä hyl. Onneksi tuomari ei häätänyt meitä radalta, vaikka jäätiinkin "treenaamaan"...onneksi saatiin kohta kuitenkin kolmannella yrittämällä onnistumaan. Mineille rataa hieman helpotettiin ja otettiin yksi hyppy juuri tuosta kohdasta pois, missä Darcynkin kanssa mokattiin. Bingleyn rata meni ihan jees, toisten keppien jälkeen olin tarkkana, että sain ohjattua sen takaakierrolle, mutta seuraavan takaakierron jälkeistä elämää en ohjannut yhtään ja oma liike vei esteen ohi, joten ihan loogisestihan Bingley siinä sitten hyllytti. On se pienestä kiinni. ;) Mutta olipa taas kiva kisata tänä viikonloppuna "pitkästä" aikaa!

Tässä vielä kesäisiä muistoja eli pari Jukka Pätysen ottamaa kuvaa karsinnoista.



Ei ihme, että tässä tuli kielto...Darcyhan menee silmät kiinni. ;)

 

Liikkuvaa kuvaa

Seurakaverini Silja oli Seinäjoen kisoissa radan reunalla minien kisojen ajan ja ystävällisesti kuvasi (ja latasi youtubeen) myös Bingleyn radat. Kiitos! :) Mä oon viime aikoina jaksanut tosi huonosti pyytää ketään kuvaamaan meidän ratoja, erityisesti Bingleyn kisoja ei ole kuvattu aikoihin. Olipa siis kiva nähdä liikkuvaa kuvaa liikkuvasta pikkumustasta! Niin kuin viimeksi kirjoitin, ensimmäinen rata meni yllättävän hyvin siihen nähden, että mun olo oli tosi flegmaattinen ennen radan alkua. Videolla näkee myös, miten hyvin Bingley kääntyy ihan peruspyörityksellä. Ja kuinka mä meinaan törmätä kahteen esteeseen enkä ohjaa hyppyä, josta tulee kielto. ;) Toinen rata taas on malliesimerkki siitä, mitä tarkoittaa, kun rata hajoaa käsiin. Oli siinäkin radassa hyviä kohtia, mutta joitain esteitä otettiinkin sitten ihan koko radan edestä... :D

Bingley liitelee Seinäjoella

Eilen kävin hallilla purkamassa keppiturhautumista. Bingleyn kanssa se (turhautuminen) purkautuikin: pikkupoika teki keppejä tosi hienosti, avokulmasta lähettämällä sisään ja kesti hyvin takaaleikkaamisen tiukassakin linjassa. Lähetin myös puolesta välistä keppejä avokulmaan (eli 140-180 astetta?), jossa meinasi pari kertaa aloittaa kakkosvälistä, kun itse olin lähettämässä kauempana. Tämäkin korjaantui, kun jätin pari kertaa lelun oikeaan väliin, josta Bee haki sen ja pujotteli loppuun lelu suussa. ;) Sen sijaan Darcyn kanssa keppiturhautuminen kasvoi entisestään. Höh. Se oli raukka ihan pihalla, kun yritin lähettää sitä avokulmaan vähän kauempaa. Tuntuu ettei se hahmottanut keppejä ollenkaan. Tuli mieleen, voiko tässä oikeasti olla kysymys jostain hahmotusvaikeudesta tai muusta...sama nimittäin tapahtuu putkillakin. Mun pitää oikeasti näyttää ne Darcylle, kun taas Bingley bongailee esteitä kauempaakin. Eli kyllähän Darcy kepit osaa, kun mä ohjaan läheltä. Mutta liian lähellä mä en saa olla sohlaamassa enkä näköjään liian kaukana lähettämässä. Just sanoin ensimmäisellä koulutuskerralla ryhmäläisilleni, että kisat on hyvä paikka testata omia taitojaan. No, me ollaan nyt testattu taitojamme ja todettu, että ei oo muuta vaihtoehtoa kuin treenata kepit paremmiksi! Ensi kerralla Darcy pääsee treenaamaan ohjureiden kanssa. Väännetään kullalle rautalangasta. Sydän. (Pölhö blogger ei enää hyväksy sitä faktaa, että kanannokka ja kolmonen tarkoittaa sydäntä.)

Ja Lissu senkun kasvaa! Sydän! Ja tiputtaa hampaitaan ja pentukarvojaan. Ei se mikään jättiläinen ole, eikä toivottavasti kasvakaan sellaiseksi. Mutta onhan tässä kasvuvaiheessa omat jännitysmomenttinsa... :) Neljän kuukauden iässä neiti oli 28,5 cm eli aika täydellisissä mitoissa (mun mittakaavan mukaan) ikäisekseen. Mutta katsotaan ja odotellaan. Myös Bingley on huomannut sen, että miss Liz kasvaa ja kehittyy. Rakkautta on toisinaan ilmassa, voin kertoa... ;)

Huomenna me mennään Lizzyn sukujuhliin eli Happy Master's -kasvattipäiville. Onpa kivaa nähdä Lissun sukulaisia!

FI AVA Darcy :)

Loman viimeinen viikonloppu kului kisatessa. Lauantaina kaksi starttia per poika Seinäjoella ja sunnuntaina samanmoiset Vöyrillä. Matkalla Seinäjoelle satoi ihan kaatamalla, ja kieltämättä kävi mielessä että ihan hullun hommaahan tämä on. ;) Kisajärjestäjät olivat kuitenkin ilmeisesti tilanneet hyvän sään ainakin kolmosten ajaksi, kiitos Lagulle siitä. 

Mun oli jotenkin tosi vaikea saada oikeaa fiilistä ensimmäiselle radalle...oli ihan flegmaattinen olo. Se yhdistettynä Bingleyn tauon jälkeiseen ylivirittyneisyystilaan olisi hyvin voinut tarkoittaa katastrofia, mutta ensimmäinen rata meni jopa ihan hyvin yhtä huolimattomuuskieltoa lukuun ottamatta. :) Darcy taas teki sillä radalla ihan ok:n nollan. Radalla oli vaikea avokeppikulma (suorakulma), johon tsemppasin ja sain hyvin onnistumaan molempien kanssa. Sen jälkeen sitten alkoikin pieni keppipainajainen... Seuraavallakin radalla oli avokulma kepeille ja sössin sen molempien kanssa. Bingleyn kanssa rata hajosi ihan täysin sen jälkeen ja meni lähinnä hömpöttämiseksi, mutta Darcylle ei tullut muita virheitä.

Seuraavana päivänä Vöyrillä sössin jälleen kepit Bingleyn kanssa. Muuten hieno rata, mutta keppien sisääntulossa en taaskaan antanut tilaa koiralle vaan rynnin sinne itsekin. Tässä vaiheessa kävi mielessä, että enkö mä ikinä opi...karsinnoissa tein saman virheen ja viikonloppuna siihen astisilta viideltä radalta kolmella oli tullut keppivirhe. Niinpä päätin, että mitä tahansa muuta mä teen Darcyn kanssa samaisella radalla, niin en ainakaan tee keppivirhettä! Eikä tehty. Vaikka vähän kökkö se kohta olikin, kun otin Darcyn oikein kunnolla haltuun ennen kepeille lähetystä. (Kepeille tultiin putkesta suorakulmassa.) Eikä tehty muitakaan virheitä. :) Ehkä mun psyykettä auttoi, kun itseeni suivaantuneena keskityin vaan niihin keppeihin, eikä takaraivossa ollut ajatusta siitä, että jos nyt onnistutaan, niin valioituminen on lähellä... Radan jälkeen lähdettiin lenkille ja sen jälkeen kävin kurkkaamassa tuloslistat, jossa komeili Darcy 2. sijalla, nimen perässä SERT-A ja tällä siis Darcy valioitui. :) Aika huikeaa, mun ensimmäinen oma valioni! Seuraava rata oli samalla järjestettävien shelttimestaruuksien karsintarata (finaalirata oli epävirallinen varsinaisten kisojen jälkeen). Täytyy myöntää että lähdin radoille ajatellen, ettei oikeastaan haittaa vaikkei saataisi tulosta ja päästäisi finaaliin. Kello alkoi olla jo paljon ja edessä vielä neljän tunnin ajomatka kotiin Turkuun. Molempien kanssa radoilla oli paljon hyvää ja mm. kepit onnistuivat. ;) Hylkäys kuitenkin molemmille. Valiotunnelmissa oli kuitenkin hyvä lähteä kotimatkalle. :)

Karsinnat

Pari päivää ennen karsintoja juhlittiin Darcyn 4-vuotissynttäreitä.

Onnea mun Kultainen!

Darcy ei ole tässä jotenkaan yhtään itsensä näköinen. ;)
Mutta esittää kuitenkin hienoa hyppytekniikkaansa karsinnoissa.
Kuva: Pirkko Riekki

Yllätin itsenikin sillä, etteivät perhoset eläneet omaa elämäänsä mahassa ennen karsintoja; jännitys ei juurikaan tuntunut edes kisapäivänä. Vaikka vähän sentään kuitenkin. ;) SM-kisoja jännitin paljon enemmän jo siitä lähtien, kun lähtölistat julkaistiin. Toisaalta SM-kisoihin lähdin tietyin tavoittein ja toivein (finaalipaikka jomman kumman kanssa, ei nyt sen ihmeempää..), lisäksi joukkuekisassa koen paljon enemmän painetta kuin yksilöissä kisatessa. Meidän ensimmäisiin MM-karsintoihin sen sijaan lähdin täysin vailla tavoitteita! En tiedä kehtaanko sanoa, mutta toisaalta toivoinkin, ettei päästäisi sunnuntaille, jotta saisin harrastaa maailman jännittävintä penkkiurheilua ilman että täytyy koko ajan keskittyä omaan suoritukseen... ;) Joten ei siis ihme, että myös perhosia oli mahassa aika paljon vähemmän. Toki parhaamme lähdettiin tekemään ja joka tapauksessa oli superhienoa päästä kisaamaan kisoihin, joissa tunnelma on näin korkealla ja taso tosi kova.

Ensimmäinen rata vaikutti rataantutustumisessa ihan kivalta, tuomarina Pertti Siimes, jonka radoilla en aikaisemmin ollutkaan kisannut. Meitä ennen vuorossa oli 80 koirakkoa, ja vaikka olisin toivonut vähän aikaisempaa lähtönumeroa, niin odottelu ja valmistautuminen meni oikeastaan yllättävänkin hyvin. Ja toisaalta oli oikein hyvä, että lähdettiin vasta myöhemmin...sen verran kuitenkin jännitti, että kävin ihan ylikierroksilla rataantutustumisen jälkeen. :D Radan alku meni mukavasti, sain Darcyn kääntymään muurilla Darcyksi ihan hyvin. :) Ensimmäiseen putkeen vienti vähän pelotti - Darcy kun ei toisinaan tunnu ollenkaan hahmottavan putken suita eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun se on juossut niitä päin... Uskoin sitten kuitenkin treenikavereita, kun sanoivat, että kyllä Darcy sinne menee kun vaan ohjaat kunnolla. Ja niinhän se meni, ehdin onneksi saattamaan sen ihan putken suulle saakka. :) Toisen putken jälkeen tuli kohta, jossa yllättävän moni hyllytti tai otti kiellon. Siitä huolimatta en jotenkin osannut itse varoa tarpeeksi tai ohjata huolella. Darcy kaarrattaa yleensä aika pitkään putkien jälkeen, joten oletin että se ilman muuta ajautuu hypyn taakse ilman että sitä tarvitsee sinne erikseen törkätä. Eipä sitten kuitenkaan ajautunutkaan, vaan tuli  hypyn etupuolelle, josta sain sen onneksi kierrätettyä toisen siivekkeen kautta takaakiertoon. Kielto siitä kuitenkin tuli ja sekunteja tietysti paloi. Mutta saatiin sentään jatkaa matkaa. :) Tosin loppuradan sitten olinkin enemmän tai vähemmän myöhässä ja hukassa koko ajan. Pussin jälkeen ensimmäinen valssi meni aika hyvin, mutta toisen kohdalla hukkasin Darcyn jonnekin taakseni (missähän se katse oli, ei varmaan ainakaan koirassa...? ;) ), josta se jälleen ajautui hypyn väärälle puolelle...josta sain sen jälleen kiepautettua kauemman siivekkeen kautta. Tarkoitus oli siis tehdä tuohon kohtaan päällejuoksu. Aika hauska fiilis, kun yleisö elää niin mukana ja radalle kuulin molempien läheltä piti tilanteiden aikana yleisön huokauksen. :) Nättiä loppurata ei missään nimessä ollut (käännökset valuu ja valuu...), mutta sainpahan vietyä hyvin kepeille - toinen paikka missä moni otti hyllyn tai kiellon. Joka tapauksessa olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että saatiin radalta tulos (5 ja yliaikaa). Olen myös ylpeä Darcysta, ettei se ottanut painetta isohkosta yleisöstä...toki varmasti auttoi paljon, että kisattiin kotihallissa. :)

Ensimmäinen rata

Ensimmäisen radan jälkeen lähdin käymään kotona. Onni on asua lähellä kisapaikkaa. :) Söin kunnolla, seurailin kisoja livestreamin kautta ja torkuin välillä. Myös Darcy sai ottaa kunnon päikkärit. Nollauksen jälkeen oli hyvä lähteä takaisin hallille. Toinen rata oli Jalosen käsialaa. Tykkäsin radasta kovasti ja sain korjaavan kokemuksen... ;) Mietin itse asiassa, että tämä olisi mukava treenirata, koska monessa kohtaa oli valinnan vaikeus ja olisi kiva päästä koittamaan eri vaihtoehtoja. Ehkä eniten mietin alkua...normaalisti olisin luultavasti tehnyt siihen niistopersjätön, mutta täytyy myöntää että olin niin nössö, että halusin ottaa kohdan varman päälle, että pääsen varmasti jatkamaan rataa enemmän kuin kaksi estettä. :D  Darcylla niistot toimivat periaatteessa hyvin, mutta joskus kun itse hätäilen, se saattaa ottaa kiellon tai ajautua jonnekin. Päädyin siis pakkovalssiin, joka toimi itse asiassa aika hyvin tuossa kohdassa - vauhti pysyi eikä ylimääräistä kaarrattamista tullut. Myös putkesta Darcy kääntyi jälleen yllättävän hyvin. Keinulle suurin osa ohjaajista teki puolenvaihdon, mutta mä olin taas nössö enkä uskaltanut lähteä valssaamaan tms. kiellon pelossa. ;) Ja toisekseen huonosti ajoitettu valssi (mikä on valitettavasti melko todennäköistä allekirjoittaneelta) olisi vähintään hidastanut koiraa, vaikka se sitten olisikin löytänyt tiensä keinulle. Tämä ohjausvalinta osoittautuikin hyväksi. Kepeillekin sain korjattua vähän paremmalle linjalle, mutta yllätys yllätys -  sössin ne itse rynnimällä kepeille, vaikka olin vielä ennen rataa muistuttanut itseäni, että anna Darcylle tilaa hakea kepit, se osaa ne kyllä. Keppiharmistuksen jälkeen loppurata meni kuitenkin  ihan hyvin ja mielestäni Darcy luki rataa aika hienosti. Videoita katsellessa tosin omaan silmään pistää (heiluvien käsien lisäksi..), kuinka huonoa mun rytmitys kaiken kaikkiaan on. Rytmitys on mun mielestä yksi agilityn vaikeimpia osatekijöitä ja tuntuu että olen siinä vielä ihan lähtökuopissa. Tekemällä ja harjoittelemalla se kuitenkin pikku hiljaa paranee...toivottavasti. Onneksi Jaakon treenit jatkuvat taas muutaman viikon päästä! Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin etenkin tuohon meidän toiseen rataan tyytyväinen, vaikka siellä se typerä keppivirhe tulikin. Jos jotain tavoitteita olisi ollut, voisin sanoa niiden täyttyneen. :)

Toinen rata

Sunnuntain sainkin sitten penkkiurheilla. Ja mun mielestä agility onkin ihan parasta myös katsomosta käsin: nopeatempoista, jännittävää ja niin pienestä kiinni... Vaikka ATT-areenan koon suhteen karsinnat ovat ehkä ihan maksimi-isot kisat, mitä sinne mahtuu, niin mun mielestä juuri sen vuoksi tunnelma siellä onkin jotain ihan käsittämätöntä. Täydessä hallissa hiljaisuus on käsin kosketeltavaa ja toisaalta kun tunnelma nousee, se nousee kattoon saakka. Saatiin onneksi hyvät paikat, joista oli hyvä jännittää ja seurailla taistoa joukkuepaikoista. Hyvät joukkueet Suomi saikin - joka ikinen koirakko ansaitsi paikkansa, ja ihan erityisen onnellinen olen Jaakon & Zenin sekä Anun & Riinan puolesta. Loistavaa!

Agilityn täyteisen viikonlopun jälkeen pääsin melkein heti katkolle. ;) Vein Lizzyn kasvattajalleen ja pojat vanhemmilleni hoitoon, ja lähdimme siskoni kanssa Ahvenanmaalle pyöräilemään. Neljän päivän aikana mittariin tuli lähes 200 km, mikä on ehkä enemmän kuin monena viime vuotena yhteensä pyörän selässä... Kyllä se sitten tuntuikin istumaluissa ja -lihaksissa. :D Pyöräillessä kävi monta kertaa mielessä, kuinka ihanaa siellä olisi lomailla myös koirien kanssa...mielikuvissani teimme monta verijälkeä, kävelimme pitkiä metsälenkkejä ja kävimme uintiretkillä. Harmi vaan että Ahvenanmaa on myös punkkien paratiisi...

Huomenna päättyy Bingleyn kuukauden ja Darcyn kahden viikon agilitytauko, kun käydään vähän muistuttelemassa esteitä ennen viikonlopun kisoja. Saas nähdä kuinka vallatonta etenkin Bingleyn meno on vähän pidemmän tauon jälkeen... Sitten alkaakin taas arki kun palaan takaisin töihin. Vaikka tykkäänkin kovasti työstäni, niin kyllä mä voisin ihan hyvin lomailla vaikka aina. Tai ehkä tehdä 50 % työajalla. ;) Mutta kuka sitten maksaisi mun harrastukset?? Syksy tuo mukanaan myös vähän uusia haasteita, kun lupauduin ottamaan oman möllitasoisen koulutusryhmän. Kun sitä kysyttiin, ei tarvinnut kovin kauaa sulatella asiaa, kun jo alkoi tulla mieleen kaikkia ideoita, joita haluaisi päästä toteuttamaan ryhmän kanssa... ;)



Kesäkuulumisia

Loma! Mikä ihana tekosyy tehdä juuri niitä juttuja, joista tykkää...tai olla tekemättä yhtään mitään! :) Bingley on toteuttanut itseään maailman parhaana sylikoirana sillä aikaa kun sopulit painivat ja juoksevat toistensa perässä. Pennun kasvua ja kehitystä on aina hauskaa seurata, ja yhtäläisyyksiä löytyy molempiin "isoveljiin" (vaikka mitään sukuahan siis kukaan ei toisilleen ole ;) ). Lizzy rakastaa tutustua maailmaan suullaan ja kaikkea pitää kantaa suussa aina kivistä metallinpalasiin ja tupakantumppeihin - ihan kuin Darcy pentuna. Muutenkin Lissun leikissä on paljon samaa kuin Darcylla, ehkä siksi ne tulevatkin nykyään niin hyvin juttuun. :) Bingleyn kanssa taas yhtäläisyys löytyy ehkä asioihin suhtautumisessa, molemmat ottavat kaiken tosi lunkisti, kiinnostuneesti ja reippaasti, mutta (yleensä) turhia hötkyilemättä. Tosin Bingley osaa myös sen ylikeittämisen... ;) Eilenkin oli ilo kulkea Lizzyn kanssa kaupungilla ja käydä terassilla kahvilla ystävän kanssa. Liz tervehti ihmisiä (joista noin joka toinen tulee juttelemaan kun kulkee tuon ikäisen pennun kanssa), mutta muuten lähinnä lepäili jalkojen juuressa kun emäntä juorusi. Toisaalta Lizzystä löytyy myös "menovaihde" ja tekemisen meininki. Olen yleensä tehnyt Lizzyn kanssa hallilla aina jotain pientä kivaa, kun pojatkin ovat päässeet treenaamaan. Lähinnä ollaan leikitty ja sen varjolla menty putkeen, kierretty siivekkeitä jne. pientä hauskaa. Aika hassun hauska pentu se on. <3 Lissu palkkautuu hyvin sekä lelulla että nameilla, toivottavasti näin myös tulevaisuudessa. Suloisinta on, kun se tykkää hallilla puuhailusta jo niin paljon, että pistää aina jarrut päälle, kun ollaan lähdössä... ;) Kaiken kaikkiaan Lizzy on ollut tosi helppo pentu - toki pennuilla kai aina löytyy omia kotkotuksia, mutta tähän mennessä hiukset eivät ole päässeet harmaantumaan Lisssun vuoksi. ;)

Kaverikuva Lizzystä ja Leyasta. :)
Kuva: Sirpa Saari

Lizzy juhannuksena 3 kk / 13 vk
Kuva: Sirpa Saari

...ja reilua viikkoa myöhemmin 14 viikkoisena. Huh, tuo kasvaa silmissä!
Kuva: Sirpa Saari

Tähän asti korvatkin pysyivät kiltisti alhaalla... ;)
Kuva: Sirpa Saari

Jihaaaa!!
Kuva: Sirpa Saari



Poikien kanssa ollaan treenailtu vähäsen ja kisattu pari kertaa. Juhannuksena oltiin jo perinteisesti (lue: toista kertaa) Tuorlassa kisaamassa. Kovin montaa kertaa ei tuloksilla juhlittu, mutta muuten oli oikein hauskaa. :) Molemmat tekivät yhden nollan - samalla radalla, mikä jo sinänsä on harvinaista. Darcyn sijoitus 4/48 ja Bingleyn 2/61.

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Viime viikonloppuna olimme Pohjanmaan visiitin yhteydessä kisaamassa Maalahden uudehkossa hallissa. Kisakirjeessä luvattiin +15 astetta, mihin suhtauduin skeptisesti, mutta täytyy myöntää, että Paws-halli taitaa olla ensimmäinen tietämäni halli, jossa on oikeasti viileää, vaikka ulkona on helle. Mikkilän Sari oli tehnyt kivat radat, joissa sattui olemaan juuri niitä juttuja, joita oltiin aikaisemmin viikolla treenattukin. Päästiin heti testaamaan "tositilanteessa" ja kaikki ne kohdat menikin hyvin. :) Kahdesta radasta Bingleyn kanssa onnistuttiin agiradalla, jolla teimme nopeimman ajan, mutta harmittavasti yksi rima tippui eli tuloksena vitonen. Darcyn kanssa taas onnistuimme hyppärillä, josta nolla sijoituksella 2/12. Kiva että viimeinen kisarata Darcyn kanssa ennen karsintoja oli onnistunut ja sujuva. :)

Maalahden kisojen jälkeen Bingleyn piti jäädä kokonaan agilitytauolle, mutta enhän mä voinut jättää poikaa yksin kotiin syntymäpäivänään! Bingley täytti siis komeat 3-vuotta maanantaina 9.7. ja pääsi synttärilahjanaan mukaan treeneihin vielä silloin. :) Onnea rakas mustiainen!  Nyt Bingley saakin taukoilla vähän pidempään (no, kuukauden). Darcyn kanssa taas valmistaudutaan ensi viikonlopun karsintoihin, joihin lähdetään täysin ilman odotuksia. Tai ei, odotuksia kyllä on - pitää hauskaa ja erityisesti nauttia isojen kisojen tuomasta fiiliksestä. :)

Loppuun vielä muutama Jukka Pätysen (Koirakuvat) ottama kuva SM-kisoista.

Ihanaa kesää kaikille! :)



SM 2012

Matka alkoi pakkaamalla auto täyteen pieniä shetlantilaisia. Yhteensä viisi lähti, mutta yksi jäi matkan varrelle. Tuli tosin onneksi takaisin mukaan kotimatkan varrelta... :) Lizzy pääsi siis hoitoon kasvattajalleen Kaisalle. Lissulla olikin ollut ihan hurjan hauska viikonloppu, kun viisi kuudesta pentuesisaruksesta kokoontui yhteen. Menoa ja meininkiä kuulemma riitti sisaruksilla... Kiitin kyllä itseäni monta kertaa viikonlopun aikana loistavasta päätöksestä olla ottamatta pentua mukaan. Sen verran menoa ja meininkiä oli ihan noiden aikuistenkin kanssa. :) Tosin pojat yllättivät mut loistavalla käytöksellään! Varoittelin Jennaa menomatkalla, että voi olla että Darcy on tosi levoton yöllä..niin kuin on ollut niinä harvoina kertoina, kun ollaan hotellissa yövytty. Mutta pah! Meidän huoneen sopuliedustus näytti nuoremmilleen pikkumustille, miten hotellissa kuuluu olla. Darcykin hyppäsi sängylle heti ruoan jälkeen ja nukahti saman tien. Mahtoi olla väsynyt poika molempina iltoina. <3



Kuva: Kaisa Vanhatalo
Lissulla (edessä) oli ihan omat vauhtiajot Jämsässä. :)


Perjantaina olin ilmoittanut kummankin hyppikselle. Ensin oli Bingleyn vuoro Martti Salosen radalla. Usein ei käy niin, että on sellainen olo, ettei muista rataa tutustumisenkaan jälkeen. Nyt oli. Rata ei periaatteessa ollut mitenkään vaikea, mutta samaa pyöritystä mentiin pariin kertaan ja lisäksi linjat niissä kohdissa oli vähän haastavat. Siitä huolimatta, ettei rata tuntunut omalta, me tehtiin pikkumustan kanssa aika hyvä ja sujuva rata. Sitähän ei lasketa, että Bingley sinkosi väärässä kohtaa putkeen. ;) Radasta jäi hyllystä huolimatta kuitenkin tosi hyvä mieli seuraavaa päivää varten!

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Darcyn rata oli Sisko Pulkkisen käsialaa. Tosi kiva perusrata, jossa ei olisi pitänyt olla mitään ihmeellistä. Paitsi että unohdin, että ohjattavana on Darcy eikä Bingley. Kun Bingleyn voi vain huitaista putkiin, täytyy Darcy saattaa niihin ihan kädestä pitäen. Joten eka virhe tuli siitä kun herra sopuli törmäsi, siis törmäsi, putken suuhun. Mä oon ihan varma, että sillä on joku hahmotushäiriö. :o Radalla taisi tulla pari muutakin putken kieltoa, vaikka hyviäkin kohtia oli, enkä mä niihin virheisiin halunnut jäädä märehtimään. Niinpä päätin, että sunnuntaina pitää vaan ohjata Darcya tarkasti eikä olettaa mitään. :)

Lauantaina erittäin huonosti nukutun yön jälkeen suunnattiin nokka aamulla kohti Tikkakoskea. Bingley edusti Sheltanninlammaskoiria mini-joukkueessa, oon tosi iloinen että saatiin mahdollisuus kisata joukkueessa! Darcy oli ATT:n medi-joukkueessa varakoirana, ja ATT:n medit pärjäsivätkin ihan huipusti ollen viidensiä. Onnea!! :) Bingley aloitti joukkueen ensimmäisenä koirana, meille se paikka sopi loppujen lopuksi tosi hyvin. Eipä tarvinnut jännittää loppupäivää muuta kuin kavereiden suorituksia. :) Rata oli Anne Viitasen ja tosi kiva rata olikin. Radassa oli pari kohtaa, mitkä mietitytti, mutta muuten aika sujuvaa menoa. Vaikeimpana itse pidin kepeille menoa, mutta se meni lopulta oikein mallikkaasti. :) Ensimmäinen virhe tuli kuitenkin riman tiputuksesta. Enpä edes muista koska Bee olisi viimeksi tiputtanut riman, joten harmi että se sattui juuri tähän kohtaan. Seuraava virhe oli kielto, kun Bingley juoksi keinun ohi laajan valssin jälkeen. Harmi sekin "helppo" virhe, mutta muuten jäi oikein hyvä olo radasta! Meno oli sujuvaa ja tehtiin kuitenkin tulos (10)! :) Ennen rataa jännitti sillä tavalla sopivasti; pikkasen ehkä liikutuin kun halailin mun pientä mustaa poikaa ja supatin sen korvaan, että on niin ihanaa saada kisata sen kanssa. <3  Muut meidän joukkueen mustat pikkupojat tekivät nollan, hyllyn ja vitosen, joilla tuloksilla lopulta olimme 12. paras minijoukkue. :)

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Lauantaina hotellille päästyämme kävimme syömässä ja juomassa viinilasilliset...ja saimme ehkä Suomen parasta palvelua. Turku, ota mallia Jyväskylästä! ;) Sen yön nukuin vähän paremmin kuin edellisen, ehkä koko päivä auringossa oli tehnyt unilääkkeenä tehtävänsä. Sunnuntaina vuorossa oli sekä Bingleyn että Darcyn yksilökarsintaradat. Itse olin tosi tyytyväinen uudesta järjestelystä eli siitä, että rataan tutustuttiin ryhmissä ja jokainen ryhmä suoritti radan heti tutustumisen jälkeen. Olin nimittäin ennen kisoja jännittänyt eniten sitä, miten pystyn kaiken jännityksen keskellä pitää mielessä kaksi rataa ja seuraamaan kehiä, koska on oma vuoro... Nyt sain onneksi lähteä Bingleyn kanssa ensimmäisessä ryhmässä, ja vasta Bingleyn suorituksen jälkeen vilkaista ensimmäisen kerran medien rataa ennen uutta rataantutustumista. Eli sain keskittyä molempien poikien suorituksiin erikseen, mistä olen tosi kiitollinen. Kiitos JAT tästä järjestelystä!

Minien radalla tuomarina oli Seppo Savikko. Hän oli tehnyt tosi kivan radan, jonka haasteena oli kova ihanneaika, johon kovinkaan moni ei yltänyt. Rata tuntui aikalailla meille sopivalta ja omaa suoritusta odotellessa oli taas tosi hyvä fiilis. Jälleen se sopiva jännitys. :) Se fiilis välittyi myös radalle, tuntui että oma ohjaus oli (kerrankin) sopivan tarkkaa, muttei kuitenkaan liian varmistelevaa eikä toisaalta myöskään sähläävää...virheet joihin mä usein sorrun jännityksessä. Bingleyn kanssa meno tuntui sujuvalta loppuun asti...harmi vaan Bingley meni taas väärään päähän putkea. ;) Olin lähes loppusuoralla sen verran myöhässä, etten ehtinyt ohjata sitä kunnolla ensimmäiseen, oikeaan, päähän. Jälkeenpäin ajatellen olisinhan mä voinut sitä sieltä kauempaakin ohjata kääntymään oikeasssa kohtaa omalla vartalon liikkeellä, mutta näin nyt kävi tällä kertaa. Enkä voi kieltää etteikö harmittanut... Mutta sitä agility on, joskus niin tosi pienestä kiinni. Ja loppujen lopuksi päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen hyvä ja sujuva meno. Edelleen muistellen, että sitä meidän meno ei vielä vajaa vuosi sitten ollut...lähelläkään... ;)

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Darcyn rataantutustuminen olikin melko pian Bingleyn suorituksen jälkeen. Jonkin verran vaati töitä unohtaa Bingleyn rata ja keskittyä seuraavaan suoritukseen. Rata oli Anne Viitasen, ja vähän oli ristiriitaiset fiilikset tutustumisessa. Rataprofiilissa oli paljon enemmän pyöritystä kuin mineillä, lisäksi rata sisälsi paljon ansaesteitä, erityisesti yhden putken, johon tosi moni upea koirakko hyllytti. Tiesin että radassa meidän vahvuutena on, että Darcy pysyy yleensä ihan hyvin hanskassa, vaikka lukeekin jo rataa aika hyvin. Eli kerrankin tämä Darcyn "putkivamma" oli meidän puolellamme. ;) Toisaalta tällainen pyörityksiä täynnä oleva rataprofiili ei ole ihan meidän omimpaamme, koska Darcy hyppää mielummin pitkästi kuin kääntyy pienesti. Tai siis en osaa ohjata sitä kääntymään pienesti... ;) Lähdimme siis melkein vailla odotuksia radalle. Darcy on kuitenkin näköjään päättänyt näyttää mulle, että siinä on munaa (vaikka ne siltä raukalta leikattiinkin) enemmän kuin mä uskonkaan. :) Sillä niin vaan väännettiin (ja korostan sanaa väännettiin) nolla kasaan! Mä hukkasin oman paikkani pari kertaa, kalastelin Darcya pariin kertaan, mutta ei näissä kisoissa tyylipisteitä jaeta ja kun virheitä ei kerran tehty, niin paikka finaalissa oli taattu. :) Ihan huippua! Vaikka lähdin ensimmäisiin SM-kisoihimme vailla odotuksia, niin ajatuksena kuitenkin oli, että olisihan se kiva olla finaalissa. Uskoin että Bingleyn kanssa siihen olisi paremmat mahdollisuudet, mutta toisaalta niin uskoin nollavoitonkin kanssa. Ja pari viikkoa sitten Darcy sai nollavoiton...ja nyt Darcy oli finaalissa... Mun maailman paras Darcy. <3 

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari
Kerrankin olen ajoissa lähdössä ohjauksessa... ;)

Kuva: Sirpa Saari

Medien finaalit oli ensimmäisenä kolmesta säkäryhmästä. Ja ehkä parhaimpaan aikaan; Darcyn mennessä radalle tuli nimittäin pari piskoa vettä, sen jälkeen alkoikin aikamoinen kaatosade, joka jatkui aina minien finaaliin asti. Aikaisemmilla radoilla oli vaan ollut fiilis, että nää on vaan "vähän isommat kisat", mutta finaalissa kaikki katsojat oli kerääntyneinä yhden radan ympärille, joten perhoset lentelivät vatsassa enemmän kuin koko viikonloppuna aikaisemmin. Onneksi bajamajat oli lähellä... :D Radan rakennusta katsellessa jännitys näkyi siinä, että olin "pikkasen" herkällä tuulella. Aloin mm. itkeä kun Anu kertoi Budin edesottamuksista...ja kun meidän kouluttaja Mirva tuli kysymään, onko ratasuunnitelma tehtynä, mä sain vaan suustani "joo" ja pyyhin silmäkulmaani. ;') Kiitos Mirvan ja Anun sain kuitenkin rataan jonkinlaista suunnitelmallisuutta ennen kuin lähdin tutustumaan siihen!  Darcy lähti suoritukseen 28. paikalta eli karsintaradan jälkeen oltiin 22. Oikein hyvä paikka lähteä. :) Ratakin oli aika mukava, tuomarina medeillä Seppo Savikko. Paria paikkaa mietin, mutta tuntuu että sain tehtyä meille sopivat ohjausvalinnat kaiken kaikkiaan. Jännitys näkyi ja tuntui alun kankeutena...ja ylipäänsä täytyy sanoa, ettei tuo finaalirata ollut parasta meitä. ;) Mutta vaikka jännitys ja väsymys näkyi vauhdissa (etenkin kontakteilla, en muista koska Darcy olisi noin varonut niillä...), niin pystyttiin kuitenkin tekemään lähes sujuvaa rataa, ja se jos mikä täytti kaikki odotukseni ja toiveeni finaaliradasta! Alussa Darcy sai kuitenkin kiellon (ja menetti aika paljon aikaa), kun juoksi oman liikkeeni mukanan Aan ohi. Videolla näkee, että Darcy jo melkein meni sinne, mutta päätyi kuitenkin seuraamaan jalkojani. Sinänsä harmittaa, kun samanlainen kontaktin (keinun) ohitus tuli myös Bingleyltä joukkueradalta. Oppituntina siis, ettei kontakteja pidä olettaa vaan oikeasti ohjata! Tässäkin (niin kuin Been joukkueradallakin) tultiin käännöksestä, joten itsekin varmaan peitän näkyvyyttä kontaktille ja kun vaan juoksen, niin ei varmaan ihme, että koirat juoksevat ohi... Jälleen olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Darcyn kanssa pakka ei hajonnut kiellon jälkeen, vaan tehtiin muuten puhdas rata loppuun. Aalla sekoilusta kuitenkin pienesti yliaikaa ja lopputulos oli 5,18 ja sillä kokonaissijoitus 32/178. Ei hullummin ekoissa SM-kisoissa. :) Täältä löytyy Darcyn finaalirata videolla, valitettavasti muut radat eivät tulleet nauhalle.

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari