Miten jotkut asiat voikaan olla niin vaikeaa oppia?
Siis itselle. Useimmiten koirille se ei ole niin vaikeaa. ;)
Mulle käsien hallinta on sellainen asia. Välillä mä en kerta kaikkiaan tunnu olevan edes tietoinen niiden toimista (huolestuttavaa - ko..?). Mikä tarkoittaa sitä, että kouluttajaparat joutuvat kerta toisensa jälkeen muistuttamaan niistä. Eilen alkoi taas kauan odotetut Jaakon treenit, ja kädet oli _taas_ mun suurin ongelma. Eilen (ja monta kertaa aikaisemmin) todettiin, että kun mä käytän käsiäni (liioitellusti, usein ihan tiedostamattani), mä "unohdan" kaikki muut, ne tärkeämmät, ohjausavut: jalat, yläkropan, rytmityksen jne. Jaakko sanoikin, ettei käsien käyttössä olisi mitään vikaa, jos mä ohjaisin muutenkin, mutta useimmiten mä vaan heilautan käteni ja oletan että "that'll do it". ;) Luulenpa että esimerkiksi valtaosa meidän kielloista johtuu siitä, että mä oon heilutellut käsiäni epämääräisesti ja lopettanut (käsi)ohjauksen yhtä epämääräisesti. Ja siis hauskintahan tässä on, että mä kyllä tiedostan tämän ongelmani, mutta siitä huolimatta mun kädet elää ihan omaa elämäänsä enkä mä radalla ollessani edes huomaa sitä. Mirvan kanssa puolestaan on ollut puhetta, että mun pitäisi ostaa vaikka pienet käsipainot, joiden kanssa mä juoksisin, että hahmottaisin mitä mun kädet puuhaa. Ei huono idea. Ja Jaakko ihmetteli, miksi mun ylipäätään pitää käyttää käsiä, kun mä kuulemma ohjaan niin hyvin ilmankin. Ei huono ajatus sekään. ;) Mä mietin, pitäiskö mun ihan tosissaan lanseerata itselleni kädetön syyskuu ja keskittyä ihan oikeasti ohjaamaan ilman käsiä niin treeneissä kuin kisoissakin... Ja katson sitten, annanko käsien tulla mukaan töihin vaikkapa osa-aikaisesti.
Ihan huippua oli kuitenkin aloittaa Jaakon treenit taas tälle syksylle! Darcykin oli samaa mieltä, hänellä oli sata lasissa ja hymy huulilla. :) Ensi viikolla Bingley pääsee mun kädettömään ohjaukseeni. :)
Olin myös tosi iloinen, että Lizzy mahtui Elinan penturyhmään ja että Jaakon ratakurssi ja Elinan pentukurssi saatiin lähes peräkkäin. Ensimmäisenä Elina halusi nähdä kaikkien leikkivän. Lizzyllä on (sheltiksi) tosi kivasti taistelutahtoa ja olenkin ajatellut, että tulen palkkaamaan Lizzyä pääasiassa lelulla. Darcyhan on agilityssa täysin namipalkattava, vaikka muuten leikkiikin ihan ok:sti, Bingley taas sekapalkattava; sen kanssa usein aloitan lelulla, johon se tarttuukin raivolla, mutta jossain vaiheessa siirryn nameihin kun huomaan että Bingley alkaa vähän väsyä (siinä vaiheessa tosin yleensä lopetellaankin).
Pentukurssilla mentiin myös hypylle ja putkeen vastaanottaen, lähettäen ja mukana juosten. Näitä ollaan tosin tehty jo itsekin, mutta harjoitus tekee mestarin. :) Lopuksi Elina kävi läpi kontaktien opetusta. Olin päättänytkin, etten ala tehdä mitään kontaktien kanssa ennen Elinan kurssia, vaan odotan että saan yksityiskohtaiset ohjeet mestarilta. ;) Darcyn ja Bingleyn kanssahan kontaktit on Elinan opetuksessa myös opetettu uusiksi, mutta vähän sovelletusti, koska olivat jo ehtineet tehdä kontakteja (vähemmän onnistuneesti). Kotiläksyjen kimppuun on jo tänään käyty käsiksi, ja mun kontaktipala on päässyt taas käyttöön. Tänään Lizzy alkoi jo tarjoamaan nokkimista ihan itse. :)
Siis tuo kuulostaa niiin tutulta tuo käsillä huitominen :) Oon niin monesti sortunut siihen itsekin ja vaikka kuinka sen itse tiedostaa niin siellä ne kädet vaan heiluu ja huitoo kuin missäkin sääksiparvessa. Toivottavasti saat hyvät neuvot ja avut tuohon vaivaan! Voit sitten jakaa ne vaikka miullekin :)
VastaaPoista