20. syyskuuta 2013

Hoitopäivä


Tänään oli taas hoitopäivä. Viimeksi kaikki kolme pääsivät osteopaatti Jarna Uusitalon käsiteltäviksi kesäkuun alussa. Tuolloin Darcy oli hyvässä kunnossa eikä se ole nyt edelleenkään millään tavalla näyttänyt jäykkyyden merkkejä, joten aika oli varattu tällä kertaa vain Lizzylle ja Bingleylle. Ja hyvä niin, sillä Darcy olisi varmaan joka tapauksessa jäänyt kotiin, koska se on tänään kärsinyt jostain vatsavaivasta. :( Aamulla oli ripulissa, kotiin tullessa oli lattialla pari oksennusta ja lisäksi se on ollut vähän vaisu eikä ruoka ole maistunut, mikä on hyvin epätavallista Darcylle. Toisaalta en nyt vielä ole aivan hysteerinen, koska Darcylla on herkkä vatsa...joten seurailen nyt vielä ennen kuin alan huolestua enemmän ja soitella eläinlääkäriin.
 
Osteopaattinen hoito aloitettiin tänään Lizzystä. Se on vaikuttanut jälleen jäykältä ja olihan se parka aivan toispuoleinen, jumeja löytyi oikealta puolelta sekä etu- että takapäästä. Uusitalon mukaan Lizzyllä kuitenkin oli joustoa ja paikkoja saatiin auki helposti. Olenkin miettinyt, mikä vetää sen aina jumiin/lukkoon. Sillä on kuitenkin hyvä, tasapainoinen rakenne ja lisäksi selkäranka, lonkat ja kaikki mahdollinen on kuvattu priimaksi. Mutta ei tarvitse kun katsoa Darcyn ja Lizzyn metsärallattelua, niin ymmärtää mikä sen saa vintturaan. Lizzy rakastaa leikkiä, jossa se juoksee edellä ja Darcy taas rakastaa jahdata. Ei tarvitse olla ruudikeksijä hoksatakseen, miten siinä aivan liian usein käy. Pam, törmäys. Tosin Lizzy on oppinut tekemään äkkikäännöksiä, kun Darcy saavuttaa sitä. Lisäksi mä olen nyt kirjaimellisesti karjunut Darcylle, kun se on alkanut jahdata Lizzyä. Tuntuu että se onkin nyt alkanut vähentää jahtaamiskäyttäytymistä, kun olen siihen johdonmukaisesti puuttunut. Toivon kovasti, että se auttaa myös pitämään Lizzyn rangan suorassa...koska en millään haluaisi mennä siihenkään, että joudun pitämään koiria eri aikaan vapaana. Suunnitelma siis on, että nyt kun ranka on suorassa, pidetään vähän taukoa agilitysta, varotaan törmäyksiä ja aletaan myös vahvistaa syviä lihaksia, jotta ranka saa vielä paremman tuen. Hankin dobo-pallonkin Happy Master's -päivien innoittamana, ja nyt uskallan alkaa käyttää sitä, kun kroppa on taas auki. :)
 
Bingley sen sijaan oli yllättävänkin hyvässä kunnossa. Ranka oli suorassa ja joustoa löytyi joka kohdasta. Huippua!
 
 
Bingley kokeilemassa doboilua HM-päivillä.
Kuva: Sirpa Saari
 

15. syyskuuta 2013

Piirinmestari



 
 
 
 
 
 
Uskomatonta!
Bingley on Varsinais-Suomen Piirinmestari!
 
Tähän voisi rehellisesti sanoa: didn't see this coming.
Mutta en valita, aika huikeeta. :)
 
 
 
 
Kisapäivä alkoi joukkueradoilla, molemmat pojat kisasivat ATT:n kakkosjoukkueessa. Valitettavasti kummankin rata päättyi hylkäykseen. "Onneksi" myös muilla joukkueenjäsenillä kävi samanmoisesti, joten ei tarvitse harmitella sen suuremmin.
 
 
 
Sanoinkin jollekin seurakaverille, että säästettiin nollat yksilöradoille. Totuuden nimissä tunnustan auliisti, että tarkoitin sen lähinnä vitsinä. Bingleyllä edellinen nolla on kirjattu 1.6.2013 ja edellinen tuplanolla 25.8.2012...you do the math.
 
Yksilöradat mentiin medi-mini-medi-mini -järjestyksellä. Darcy siis sai aloittaa. Hyppyrata oli juuri sellainen, jossa tiedän, että Darcy tulee kaarrattamaan ja paljon. Juuri sellaista loivaa kaarretta ja käännöstä koko rata, sellaista johon Darcya tuntuu olevan mahdoton saada kääntymään tiukasti. Oikeassa olin ja kaarratus myös koitui kohtaloksemme, kun loppumetreillä Darcy kaarratti niin paljon loivassa valssissa, että suoritti matkan varrelta yhden ylimääräisen hypyn.
 
Tiesin että Bingley ei tule kaarrattamaan (se ei varmaan edes osaa :P ), sen sijaan pelkäsin rimoja. Ei saisi antaa tuollaiselle pelolle tilaa, mutta kuitenkin tiedän, että samanlaisissa kohdissa, joissa Darcy lähtee kaarrattamaan, ottaa Bingley herkästi riman, etenkin jos olen vähänkin myöhässä esim. valsseissa. Lisäksi ennen rataa huomasin jännittäväni ihan hirveästi. Sydän pamppaili kuin viimeistä päivää, kun edellinen koirakko suoritti rataa. Pikaisen itsetutkiskelun tuloksena sain itseni kiinni negatiivisista, tuomitsevista ajatuksista: "Me ei voida ikinä onnistua, koska aina kisoissa tapahtuu jotain.". Yhtä pikaisena interventiona korvasin nuo ajatukset positiivisemmilla: "Kyllä me osataan, treeneissäkin ollaan tehty hyvää rataa viime aikoina. Tehdään nytkin vaan omaa juttuamme.". Ja niinhän me tehtiin. :) Pari rimaa kyllä kolahteli, mutta onneksi tässä lajissa melkeitä ei lasketa ja niinpä ensimmäiseltä radalta Bingleylle nollavoitto. Olin ihan huumassa jo tästä, ensimmäinen onnistuminen kisoissa pitkään aikaan! :)
 
Agilityradalla Darcy teki hyvää rataa, mutta itse mokasin kepeillä. Hätäilin ja huitaisin, joten Darcy meni toiseen keppiväliin. Myös pituuden palikka kaatui, kun Darcy yllättäen kääntyikin hyvin edelliseltä hypyltä eikä saanutkaan kunnon vauhtia pitkään loikkaan. Niinpä siis tulokseksi 10. 
 
Bingleyn rataantutustumisessa vietin pitkän tovin pohtiessani kepeille menoa. Ei saa hätäillä, huitoa tai jyrätä. Loppujen lopuksi otin yllättävän vähän painetta siitä, että ensimmäiseltä radalta oli nolla alla. Päätin yrittää täysillä ja tarkasti. Kepit onnistuivat kun en hätäillyt, rimat pysyivät ja muutenkin meno tuntui hyvältä...niin kuin treeneissäkin. :) Myös tältä radalta siis nollatulos ja nopein aika pysyi loppuun saakka. Tuntui melko uskomattomalta tajuta, että me tehtiin kaksi nollaa peräkkäin! Ja vielä uskomattomammalta tuntui tajuta, että kahdella nollavoitolla Bingleystä tuli Varsinais-Suomen piirinmestari. Hieno pikkumusta! ATT:n trikkisheltit olivat ylivoimaisia vieden kolmoisvoiton, onnea siis myös Jenna & Rela ja Heidi & Wii!
 
 
Kuva: Heidi Kohonen / Kaisa Saarinen
 
 
 
 
 
 
A:t toimivat molemmilla pojilla "siinä hilkulla", virheitä ei kuitenkaan kummallekaan tullut. Lähitulevaisuudessa pitää molemmilla vahvistaa harjan yli loikkaamista madalletulla A:lla. Kiitos Anni muistutusvinkistä! Puomit olivat huomattavasti paremmat kuin viime viikonloppuna Tsaulla. Vaikka edelleen erityisesti Bingleylle on näköjään kisapuomin paikka epäselvä (enkä ihmettele...syyllinen löytyy peilistä), koska se himmaa alastulolle ihan eri tavalla kuin treeneissä. No, eipä onneksi loikannut ja ottanut virhettä.
 
Pakko muuten vielä sanoa pari sanaa nesteytyksestä. Tällä kertaa lähinnä omasta. Viime viikonloppuna nimittäin Tsaulla olin tosi heikkona jo parin radan jälkeen, tuntui kuin sen paremmin jalat kuin järkikään ei juokse minnekään. Kauhulla odotinkin miten nyt jaksan kuusi rataa. Päätin panostaa tankkaukseen ja juoda, syödä ja istuskella kaiken sen ajan mitä kisaamiselta ja lenkitykseltä ehdin. Join kisapäivän aikana lähes kolme litraa nestettä ja napostelin pähkinöitä, energiapatukoita, banaanin ja proteiinijogurttia. Uskon vahvasti, että tämän tankkauksen ansiosta sekä järki että jalat toimivat koko kisapäivän ajan lähes niin hyvin kuin voi odottaa (erityisesti jalkojen käyttö toki paranisi myös ahkerammalla juoksutreenillä... ;) ). Vasta aivan viimeisellä radalla alkoi jaloissa tuntua, että on tässä jo jotain tehty. Jatkossakin kiinnitän siis ehdottomasti tankkaukseen enemmän huomiota! Lisäksi väkisinkin tuli mieleen, että saman täytyy päteä myös koiriin. Niidenkin tankkaus on äärimmäisen tärkeää. Onneksi on Fitdog-energiajuoma, jonka ansiosta myös muuten hyvin huonosti juovan Bingleyn saa juomaan kisapäivän aikana.  
 
 
 
Loppuun vielä Happy Master's -päivillä Maija Savijärven ottama kuva Darcysta.
On sekin aivan huippukoira, vaikka tämä viikonloppu olikin Bingleyn juhlaa!
 
 
 
 

 
 


11. syyskuuta 2013

mushmush





Meidän lauma on jo pitkään ollut raakaruoan ja nappuloiden sekakäyttäjä. Ruokien suhde on vaihdellut pitkin matkaa ollen välillä nappula ja välillä raakaruokapainotteinen. Pitkään suhde oli 50/50 (raaka-ateria aamulla, nappulat illalla), mutta kesällä siirryimme jälleen raakaruokapainotteiseen ruokavalioon eli nappuloita koirat saavat noin joka kolmas päivä, ihan sen vuoksi että vatsa pysyy tottuneena myös niihin. Syynä että jopa "ei-ammattilaisena" huomaan eron, kun tunnustelen lihaksistoa - raakaruoan hyväksi siis.
 
 
 
 
Koska ilmainen ruoka kiinnostaa aina, osallistuimme Mushin Ilmainen ateria -kampanjaan. Ja lisää ilmaista ruokaa saadaksemme osallistuimme myös samaisen kampanjan blogihaasteeseen. Olemme käyttäneet paljon Mushin erilaisia mix-valmisaterioita, mutta nyt tarjoutuu loistava tilaisuus kokeilla myös uutta tuotetta eli Mush B.A.R.F Vaistoa.
 
Osallistu ja kokeile sinäkin!
 
 

8. syyskuuta 2013

Kisaviikko


Tämän viikon kisasaldo on seuraavanlainen:

Lizzy: 2 x epävirallinen startti
Bingley: 4 x epävirallinen startti ja 3 x virallinen startti
Darcy: 4 x epävirallinen startti ja 2 x virallinen startti

Nuorin, kokemattomin ja pienin on tällä viikolla vienyt maineen, kunnian ja palkinnot poikien nenän edestä. Ei mikään turha pieni sopulityttö. :)
 

Lähdimme siis hakemaan Lizzyn kanssa kisakokemusta ja ratatreeniä epiksistä. Ensin keskiviikkona oli epikset Raisiossa, jossa Lissunen osallistui starttiluokkaan (pelkkiä putkia ja hyppyjä). Kaikki säkäluokat kisasivat samassa sarjassa ja mun pieni neiti oli oikein hieno ja voitti koko luokan...palkintopallilla meidän lisäksi oli mm. australianpaimenkoira. ;) Seuraavana päivänä lähdimme ATT:n omiin epiksiin, joissa möllirata oli hyppis. Minimöllit kisasivat illan viimeisinä, mutta pitkänkin odotuksen jälkeen Lizzy oli jälleen superhieno ja kuuliainen...ja otti jo toisen nollavoittonsa. :) Rata oli mukavan sujuva ja vauhdikas. Keskivaiheilla rataa päädyin käyttämään vastakäännöstä, jota Lizzyn kanssa ei muistaakseni ikinä ennen ole tehty. Siinä kohdassa tapahtuikin pieni jäätyminen, kun itse olin vähän myöhässä ja Lizzy varmaan hieman hämmentynyt uudesta ohjausjutusta. Hienosti kuitenkin lähti lukemaan ohjausta eikä kieltoa tullut! Nyt on kova motivaatio saada loputkin esteet (lähinnä kepit ja keinu, myös A) kuntoon, että päästään virallisiinkin starttaamaan jossain vaiheessa. Kisaikäänhän neiti tulee loppukuusta. Tuskin vielä ihan silloin ollaan kisavalmiita, mutta jospa vaikka vielä tänä vuonna. :)

Lizzy epiksissä osa I

Lizzy epiksissä osa II


Poikien kanssa tarkoituksena oli palkata puomia epiksissä. Puomilta on loikittu luvattoman paljon viime aikoina, joten ajattelin että on hyvä muistutella niitä kisanomaisessa tilanteessa. Otin kaksi starttia per kisa sekä Raisiossa että ATT:lla, naksutin kädessä ja palkka taskussa. Raisiossa naksutin ja palkkasin molemmat startit - molemmat tekivät täydelliset puomit. ATT:lla päätin ottaa ns. kisanomaisesti ensimmäisen startin ja toisella naksuttaa ja palkata. Darcy sikaili ensimmäisellä startilla, joten uusin puomin, toisella startilla tulikin jo hyvä suoritus. Bingley sen sijaan teki jo ensimmäisellä startilla hienon puomin, eikä muussakaan radassa tapahtunut mitään ihmeellistä, joten siitä siis nollavoitto. Toisella radalla sain naksuteltua jälleen puomin...ei ongelmaa.

Niinpä odotukset olivat ainakin puomin suhteen korkealla, kun tänään lähdimme Tsaukkilaan kisoihin. Noh...todellisuus on joskus taruakin karumpaa. Bingley loikkasi törkeästi puomin molemmilla agiradoilla. Olin päättänyt, että korjaan, jos on virhe alla...mutta olisi pitänyt korjata muutenkin (ja siis virheethän loikkimisistakin tuli). Ottaa niin päähän, kun tietysti lämppäesteillä ei tietoakaan virheestä tai loikkimisesta, se käy vaan niin älyttömän paljon kuumempana kisoissa...ja näköjään erottaa epikset "oikeista" kisoista. Ja ettei jää väärää kuvaa, niin omaa epäjohdonmukaisuuttanihan tässä vain saan syyttää, en koiraa. Radoilla tapahtui muutenkin vähän kaikkea pientä virhettä. Ehkä päivän positiivisin asia kuitenkin oli, että A:lla osui kontaktille molemmilla radoilla. Päädyinkin muuten laittamaan tuohon blogin sivupalkkiin juoksu-A:n osumalaskurin, että on helpompi seurata, kuinka paljon virheitä A:lta kisoissa nyt tulee. Tämän päivän perusteella tosin pitäisi laittaa samainen laskuri myös puomille. ;)

Darcyn olin ilmoittanut kahdelle startille, joista hyppyradalla se pisti tuulemaan ja hyllytti irtoamalla väärälle esteelle. Viimeisellä agiradalla aloin itse olla fyysisesti jo tosi väsynyt, mutta jaksoimme taistella puhtaasti maaliin. En edes muista monesko kerta tämä jo on, kun kultainen Darcy pelastaa muuten huonon kisapäivän tekemällä viimeisellä radalla nollan. Iso sydän! Ja se teki hienon puomin ja A:n, olin tosi ylpeä! :)

Darcyn nollarata
 


Loppuhuomio: Blogi eli pitkään hiljaiseloa, mutta tämä on nyt jo kolmas päivityspäivä peräkkäin. Aikamoista. Huomiseksi en lupaa uutta päivitystä. :D

 

7. syyskuuta 2013

Edelleen me juostaan A:ta


Lyhyt päivitys juoksu-A:sta.

Ongelman nimi siis on, että Bingley tulee A:n alastulon kahdella laukka-askeleella. Laukat ovat aavistuksen lyhyitä (pieni koira), ja Bingleyn rytmitys on nyt vakiintunut siten, että toinen laukka-askel osuu aivan kontaktiradan tuntumaan. Näin ollen on aivan tuurista ja tähtien asennosta kiinni, osuuko joku, kaikki tai ei yksikään tassuista kontaktipinnalle. Sinänsä hyvinkin turhauttavaa.
 
Yritin saada sitä tulemaan alastulon kolmella askeleella. En onnistunut. Seuraavaksi yritän nyt saada pidennystä sinne, minne sitä lienee vielä mahdollista saada eli harjanteen yli loikkaavaan laukkaan. Tänään laitoin ponnarit ylhäälle ja liki kaikilla toistoilla kaikki neljä tassua osuivat kontaktipinnalle, joskin edelleenkin jää melko ylhäälle. Jos tämä ei toimi, niin sitten multa loppuu kyllä mielikuvitus ja ehkä motivaatiokin. Mä en ymmärrä, miten yhden juoksu-A:n opetus voi olla näin vaikeaa. :D
 
 
 
Darcyn juoksu-A on tällä hetkellä kohtalaisen hyvä. Ei se nyt ihan satavarma ole, mutta riittävän hyvä kuitenkin. :)
 
 
 
 

Enemmän kuin tuhat sanaa


Saimme haasteen Jenniltä ja Lakulta.
Kiitos. :)
Nämä seitsemän kuvaa kertokoot kesästämme enemmän kuin tuhat sanaa.




Yhteenkuuluvuus.


Ystävyys.


Herkkyys.
 
Hauskuus.


Nautinto.
 
Nauru.


Lepo.




 
Haasteeseen kuuluu, että se vieritetään eteenpäin.
Haastan siis seuraavat blogistit kiteyttämään oman kesänsä seitsemään kuvaan: