24. toukokuuta 2014

AVA-H...ja murhe


Vaasa oli viime viikon lauantaina _hyvin_ tuulinen. Maksien radalta vaihdettiin puomi turvallisuuden vuoksi pois, siivekkeet oli köytetty maahan putkipainoilla...hyvä että pienet shetlantilaiset pysyivät maan kamaralla! Tuulen keskellä lähimpänä nollaa oli Darcy, joka hienon radan lopussa tiputti hyvin epätyypilliseen tapaan viimeisen (okserin) riman. 

Sunnuntaina Vaasa oli maineensa mukaisesti _hyvin_ aurinkoinen. En taida ikinä oppia; jälleen poltin itseni vuoden ensimmäisissä paahtavan aurinkoisissa ulkokisoissa. Ei-niin-hyvä-perinne. :P  Ennen kisoja lueskelin Bingleyn sisarpuolten Millin ja Meten blogia, jossa muistutettiin, että kisat/kokeet ovat maksettuja treenejä. Sillä asenteella lähdin kisoihin (vanhempieni kodin kadun toiselle puolen :) ) ja se toimi. Tuloksena kolme nollaa neljästä. Ensimmäisenä oli hyppyrata, ja harvinaisesti onnistuin samalla radalla molempien poikien kanssa - ensin Darcylle nolla (sij. 4) ja sen jälkeen myös Bingleylle hieno nollavoitto, jonka myötä se sai viimeisen hyppysertinsä ja näin ollen herraa voi jatkossa tituleerata FI AVA & AVA-H Sleepless Wizard of Oz:na. :) Toinen rata tuntui meille  vaikealta ja Darcyn kanssa tulikin virheitä. Bingleyn kanssa mennessä näin, kun tuomarin käsi nousi A:lla (antoi omaan silmään aika herkästi virheitä kontakteilta), harmitti koska mun mielestä Bingley kyllä osui kontaktille, mutta vedettiin rata silti loppuun asti asenteella. Mitä nyt yksi putki kaarratettiin pitkän kaavan kautta. Palkintojenjaossa olin jo lähtemässä pois, kun kuuluttaja huhuili, että "älkää vielä lähtekö, te voititte tän seuraavankin radan". Hämmennyksessäni kyselin, että ai eikö siinä tullut ollenkaan nollia... Ihmettelin kun tuomari hihkui tuplanollaa. Oli pakko kysyä, eikö me siis saatukaan virhettä A:lta. :D Tuomari oli ilmeisesti siis "pyyhkinyt pois" A:n virheen, mitä en ollut enää huomannut. No, tuplanollavoitto siis, ihan jees! Pitkä kotimatka myöhässä olleiden kisojen jälkeenkään ei harmittanut ollenkaan. :)


Bingley
FI AVA & AVA-H Sleepless Wizard of Oz
Kuvat: Sirpa Saari (jostain kisoista kauan aikaa sitten :) )




Maanantaina pojat pitivät lepopäivän viikonlopun kisojen jälkeen ja Lizzy pääsi tuurailemaan Kuusiston Tiinan treeneihin. Ja vitsit se on ihana pieni rouva! Osasi jo vaikka mitä ja meni ihanalla draivilla! Enää ne kepit-kepit-kepit (ja vähän keinukin), että päästään kisaamaan...

Tänään oli Jenni Leinon koulutus SM-koirakoille. Päivä alkoi mukavasti, kun joku mies ajoi parkkipaikalla autoni kylkeen. Onneksi vauhdit olivat pienet ja säästyttiin pienillä peltivaurioilla, joiden korjaus tietysti menee kolaroijan (eli miehen) piikkiin. Treeneihin mennessä auton lämpömittari näytti + 29 astetta. Huh hellettä! Helteen vuoksi oma fiilis oli vähän nuutunut, mutta radalla oli paljon hyviä pätkiä! Ensimmäisen kerran A:lta Bingley tuli aika lujaa ja hyppäsi ylhäältä. Vähän sen jälkeen meno alkoi tuntua tahmealta ja hitaalta. Ravautin Bingleyä, mutta ravi hihnassa oli aivan puhdas. Jatkettiin vielä hetki, mutta lopetettiin kun Bingley oli niin väsyneen oloinen (ja varmasti olikin siinä helteessä). Rauhallisella jäähdyttelylenkillä Bingley ravasi täysin puhtaasti, juotin ja kastelin sen vielä vedellä ennen kuin laitoin häkkiin odottamaan. Hengailin vielä pari tuntia kentällä seuraten koulutusta. Kotipihassa kun otin koirat pois autosta, Bingley ontui toista takajalkaansa. Sain kipureaktioita kun kääntelin jalkaa, mutta toisaalta Bingley on niin kiltti, että asettuu käsittelyyn eikä sitten enää reagoi, joten en saanut kunnolla paikallistettua, mistä kipu lähtee. Oletan kuitenkin, että kyseessä jonkinlainen revähdys/venähdys, koska en usko että se olisi pystynyt rauhallisella jäähkälenkillä ravaamaan puhtaasti, jos esim. joku luu olisi murtunut. Voi, toivottavasti mun pieni musta mies paranisi pian!

13. toukokuuta 2014

Agilitya ja Jaakko-terapiaa


Fiilis agilityn suhteen on ollut viime aikoina jokseenkin ailahteleva. Välillä on innostunut ja toiveikas olo, toisinaan (lue: kisojen jälkeen) mielen valtaa epätoivoinen ajatus, ettei tästä tule yhtään mitään. Onneksi lopulta aina hyvä voittaa pahan (sanoo ikuinen optimisti), eikä tätä lajia (onneksi) harrasteta nollien tai voittojen takia.

Viime maanantaina treeneissä sain (tai taitava Tiina-kouluttaja sai ;) ) ahaa-elämyksen Bingleyn A-suorituksesta. Olen tehnyt juoksu-A:ta opettaessani sen virheen, että olen heittänyt sille lelun, mistä johtuen sillä on nyt suorituksessa ennemminkin eteen ja ylös (lentävän lelun perään) kuin alas juosten. Kun palkkailin treeneissä muutaman kerran vetämällä lelua alas, ei Bingleyllä enää ollutkaan mikään ongelma päästä kahdella laukalla selvästi kontaktialueen puolelle. Olen niin innoissani tästä, koska ehdin jo repiä hiuksia päästäni koko A:n kanssa! Nyt pitäisi vaan ehtiä treenailemaan ja vahvistamaan fokusta alas. Mutta jee! :)

Lauantaina kisasimme Espoossa. Päivä oli ihana, eikä onneksi satanut, mutta orastava flunssa häiritsi vähän menoa. Merkittävää mainittavaa ei tällä(kään) kerralla saatu. Kuudesta radasta yksi nolla. Darcyn tuplanolla jäi kiinni siitä, että se jostain ihmeen syystä keskeytti kepit kesken suorituksen. Taisin juosta liian lähellä keppejä, kun aivan vieressä oli hyppysiiveke. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin Bingleyn A:lta ei tullut virheitä! :)

Sunnuntaina saimme puolittaa Jaakon yksärin Tiinan ja Edi-russelin kanssa. Jaakko-terapia ei olisi parempaan saumaan voinut osua! Jaakko kysyi alussa, olemmeko kisanneet ja miten on mennyt. Vastasin että surkeasti; nollat ovat Bingleyn kanssa olleet pitkään haave vain ja Darcyn kanssakin meno on kisoissa vetelää, vaikka nollia tuleekin. Jaakon vastaus oli, että olemme ihan selkeästi hänen tarpeessaan ja että tilanne on korjattavissa. :D Jostain kumman syystä Jaakolla on kova usko ja luotto meidän tekemiseen.  Ja kun kouluttaja uskoo ja luottaa, niin omakin taistelumieli alkaa jälleen nostaa päätään. Läksyksi saimme tehdä nollaratatreeniä pitkillä (30-45 estettä) radoilla. Lopuksi puhuimme siitä, miten kisoissa teen usein valintoja varmistellen. Valitsen aivan erilaisia kuvioita, mitä treeneissä tekisin. Koska en luota...itseeni...Bingleyyn? Jaakko kertoi, että joutuu itsekin käymään saman kamppailun pään sisällä jokaisessa kisassa ja toteamaan, ettei ole vaihtoehtoja. Jos varmistelee yhdessä kohdassa, petaa vaikeudet seuraaville esteille. Ei ole vaihtoehtoja, täytyy luottaa että jos koira jonkun asian osaa treeneissä, se täytyy uskaltaa tehdä myös kisoissa. Siispä seuraaviin kisoihin lähdemme ajatuksella: miten suorittaisin tämän treeneissä!

Sunnuntaina ennen Jaakon yksäriä käväisimme ATT:lla Lizzy-maman kanssa. Ville Pirisjoki oli tullut pitämään koulutuksen, joka oli suunnattu etenkin möllikoirakoille. Treenirata oli juuri kuin meille tehty ja koulutus toi  muutenkin tosi hyvän mielen. :) Olin ihan varma, ettei Lizzy osaisi esim. päällejuoksuja, mutta niissä ei ollut mitään ongelmaa. Muutenkin Lizzy yllätti positiivisesti, mammaloma on näköjään tehnyt vain hyvää rouvalle! Ensimmäistä kertaa menimme näin pitkää rataa, eikä esteen ohituksia liikkeen mukana tullut kuin alussa ihan pari kertaa. Rengas radan osana tuotti vähän haastetta (Lizzy ei liene nähnyt ko. estettä puoleen vuoteen ;) ), joten se tuli kotiläksyksi ja radalle vaihdettiin tavallinen hyppy. Sitten vielä ne iänikuiset kepit ja kontaktit kuntoon, että päästäisiin kisaamaan. Jospa viimeistään kesällä olisi aikaa treenata riittävästi. :)






4. toukokuuta 2014

Vappukisat ja pentutreffit


Olen täyttänyt loppukevään kisakalenteria kohtuullisesti - kompensoikoon se muun kauden hyvin niukkaa kisamäärää. Tosin vapun kisojen jälkeen hieman mietityttää, onko järkeä edes kisata, jos ei kunnolla ehdi treenatakaan... Rytmitykset ovat pitkän lähes totaalitauon jälkeen vielä vähän hakusessa, lisäksi uudeksi ongelmaksi on muodostunut Bingleyn A:n suoritus. Ennen (pentu)taukoahan Bingley ei juurikaan ottanut virheitä juoksu-A:lta. Aika ylös se jäi, mutta osui kuitenkin selkeästi ihan joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Mähän aikoinaan yritin saada sitä tulemaan kolmella loikalla (tai enemmän juosten) A:n alastulon, mutta Bingley itsepintaisesti on halunnut suorittaa juoksu-A:n kahdella loikalla. Ja koska se toimi yli 90 %:n varmuudella, annoin sen tehdä niin. Tauon jälkeen virheitä kuitenkin on tullut melkein kaikilta radoilta. Epäilen vahvasti, että tauon aikana Bingleyn takapään voima on vähentynyt, mikä aiheuttaa sen, ettei se pysty aivan riittävästi venyttämään loikkaansa. No, se on onneksi korjattavissa enkä nyt kovin huolissani A:sta ole, koska aikaisemmin se on toiminut niin hyvin. Mutta ottaahan se silti päähän, että kisoista rapsahtelee muuten sujuvilta radoilta vitosia A:lta. Positiivista kontaktirintamalla sen sijaan on, että tauon jälkeen puomisuoritukset ovat olleet noin 10 kertaa parempia kuin aikaisemmin. Eivät ne edelleenkään täydelliset ole, mutta pysähtyy kuitenkin nätisti eikä loiki hullunkiilto silmissä. 

Vapun kisoista Kirkkonummella ei siis merkittävää muisteltavaa. Darcy teki kaksi (huonosti ohjattua ja siksi hidasta) nollaa, jotka eivät tietenkään olleet peräkkäisiltä radoilta. Sivuhuomautuksena todettakoon, että se tupla meiltä vielä puuttuisi... Bingleyn kanssa meno tuntui melko sujuvalta, mutta tuloksina 2 x hyl ja yksi vitonen.

Eilen saimme lyhyellä varoitusajalla peruutusajan osteopaatille. Ei olisi parempaan saumaan voinut osua! Otin mukaan sekä Bingleyn että Lizzyn ja onneksi molemmat ehdittiin hoitaa tunnin ajalla. Erityisesti Bingley olikin hoidon tarpeessa - se oli aivan vino, S:n muotoinen. Lieneekö tämäkin ollut osasyynä A:n toimimattomuuteen...on tietysti aivan väärin edes vaatia koiralta minkäänlaista suoritusta A:lta, jos ranka on noin vino. :( Onneksi Jarna sai kuitenkin Bingleyn suoraksi. Lizzy oli Riina Kellmanin hoidettavana reilu kuukausi sitten, pentujen jälkeen se tuolloin oli aivan ymmärrettävästi kovinkin vinossa. Oli mukava kuulla, että nyt se oli suorassa, hieman vielä jäykkyyttä lannerangassa, mutta muuten alkoi mamastiina olla hyvin palautunut pennuista. :)


Viikon ajan sain myös nauttia (tai sietää, miten sen nyt ottaa ;) ) pentuarjesta, kun Velmu (eli entinen Slaikka) tuli hoitoon omistajan reissun ajaksi. Hyvin meni neljäs koira lauman jatkona... ;) Perjantaille Velmun hakemisen yhteyteen saimme myös sovittua ensimmäiset pentuetreffit. Kaikki pennut omistajineen pääsivät paikalle, oli ihan mahtavaa nähdä kaikkia! Olen superkiitollinen ja iloinen, että kaikki pennut ovat saaneet niin ihanat kodit ja että kaikki pääsivät perjantaina vähän kauempaakin tulemaan. :) Pennut pääsivät rallattelemaan pellolle ja metsään, ja heillä kaikilla oli niin mukavaa. Tahtoa ja ärräpäitä löytyy...välillä meinasivat leikit muuttua vähän turhankin totisiksi. Toivotaan että veljekset pysyvät puheväleissä vielä teini-iässäkin. :P  

Noin 12-viikon ikäisinä mitat ovat: 
Velmu: 31 cm ja 4,6 kg (herra isoherra :D )
Luka: 27 cm
Renly: noin 25 cm ja 3,5 kg
Mindy: 24,5 cm
Fay: 24,5 cm ja 2,6 kg

Tytöt ja Renly ovat siis vähän pienempiä, Lukasta todennäköisesti tulee hyvinkin ihannekokoinen kun taas Velmu kasvaa ihan omia käyriään. ;) 


Lizzy ja Velmu jatkoivat painia siitä mihin jäivät ennen kuin Velmu muutti Lempäälään. Huomatkaa Velmun kaksi kertaa vahvemmat luut kuin tikkujalkaemällään. ;)


Mindy

Velmu
Koko porukka jonkun mielenkiintoisen hajun äärellä.


Luka ja Renly ottavat mittaa toisistaan.

Luka


Ahneet kerjäläiset. ;)

Renly
Fay



Sisarukset Luka ja Mindy