16. joulukuuta 2011

Vuosi 2011 numeroina

Opiskeluaikoinani pidin tilastotieteen ja psykometriikan kursseja pakollisina pahoina. Siitä huolimatta (simppeleiden) tilastojen tekeminen ja lukeminen on minusta mitä mielenkiintoisinta! Ja nyt kun vuoden kisat on kisattu, on aika kerätä yhteen kuluneen vuoden kisatilastoja...

 
Darcy
  • Startteja: 60, joista 17 kakkosissa ja 43 kolmosissa
  • Kisapäiviä: 24, joista 7 kakkosissa ja 17 kolmosissa
  • Kisapaikkoja: 15, joista 8 sisähalleja ja 7 ulkokenttiä (yhtenä kuluneen vuoden tavoitteena Darcyn kanssa oli kisata mahdollisimman monessa paikassa, jotta se tottuisi eri kisaympäristöihin)
  • Kisat kauden mukaan:
    • Talvi (tammi-helmi, joulu): 21,7 % (13 starttia)
    • Kevät (maalis-touko): 26,7 % (16)
    • Kesä (kesä-elo): 28,3 % (17)
    • Syksy (syys-marras): 23,3 % (14)
  • Nollat:
    • Koko vuosi: 25 % (15 kpl)
    • Kakkoset: 29,4 % (5)
    • Kolmoset: 23,3 % (10)
    • Kaikista nollista agi-radoilta 88,2 % (15) ja hyppiksiltä 11,8 % (2)
  • Hyllyt:
    • Koko vuosi: 48,3 % (29 kpl)
    • Kakkoset: 29,4 % (5)
    • Kolmoset: 55,8 % (24) (--> Hih, pitäisköhän tälle tehä jotai?)
  • Muut tulokset:
    • Koko vuosi: 26,7 % (16)
    • Kakkoset: 41,2 % (7)
    • Kolmoset: 20,9 % (9)
  • Vuoden 2011 aikana Darcy sai kaksi agility-sertiä


Bingley
  • Startteja: 56, joista 10 ykkösissä, 16 kakkosissa ja 30 kolmosissa
  • Kisapäiviä: 24, joista 4.5 ykkösissä, 7.5 kakkosissa ja 12 kolmosissa
  • Kisapaikkoja: 12, joista 5 sisähalleja ja 7 ulkokenttiä
  • Kisat kauden mukaan:
    • Talvi (tammi-helmi, joulu): 3,6 % (2 starttia, huom. Bingleyn ensimmäiset kisat 27.3.11)
    • Kevät (maalis-touko): 26,8 % (15)
    • Kesä (kesä-elo): 44,6 % (25)
    • Syksy (syys-marras): 28,6 % (16)
  • Nollat:
    • Koko vuosi: 17,9 % (10 kpl)
    • Ykköset: 30 % (3)
    • Kakkoset: 18,8 % (3)
    • Kolmoset: 13,3 % (4) (--> Pikkasen oli käynnistysvaikeuksia kolmosissa... ;) )
    • Kaikista nollista agi-radoilta 93,8 % (15) ja hyppiksiltä 6,2 % (1)
  • Hyllyt:
    • Koko vuosi: 58,9 % (33 kpl)
    • Ykköset: 40 % (4)
    • Kakkoset: 50 % (8)
    • Kolmoset: 70 % (21) (--> No tälle ainakin pitäis tehdä jotain...!)
  • Muut tulokset:
    • Koko vuosi: 23,2 % (13 kpl)
    • Ykköset: 30 % (3)
    • Kakkoset: 25 % (4)
    • Kolmoset: 20 % (6)
  • Vuoden 2011 Bingley sai yhden agility-sertin


Näistä voikin sitten vetää jos jonkinlaisia johtopäätöksiä. Mutta niistä sitten joskus myöhemmin, kun on aika istua miettimään ensi vuoden tavoitteita. :)
 

5. joulukuuta 2011

Vuoden viimeiset startit

Vuoden viimeiset kisat on nyt kisattu kotihallissa! Täytyy myöntää, että asenne ei ollut ihan kohdillaan eikä kisapäivän odotukseen liittynyt mitään ekstaattista,  joten tuleva tauko tekee varmasti hyvää. Tarkoitus olisi tauon aikana myös miettiä vähän tavoitteita ja kehittymiskohteita, ehkä sen myötä myös motivaatio kasvaisi taas. Tänä vuonna on vielä kahdet Jaakon treenit, mutta muuten varmaan jatketaan joskus tammikuun lopulla.

Lauantaina Bingley sai kisata kaksi starttia ja Darcy kolme. Bingleyn ensimmäinen rata oli muuten ihan sujuva, mutta menin sitten sössimään kepit. :o Kepeille törkkääminen on vielä aika uutta meille, enkä malttanut ohjata loppuun asti vaan vedin käteni aika voimalla pois, jolloin Bingley keskeytti pujottelun. Toisellakin yrittämällä annoin Bingleylle häiriötä, kun meinasin itse kompastua putkeen, mutta hyvin Bee kesti häiriön tällä kertaa. (Ai miten niin olen kömpelö...? ;D) Viimeisestä putkesta tullessaan Bingley oli myös vähän aikaa eksyksissä ennen kuin löysi mut ja loppusuoran. Olisi ehkä ollut parempi viedä putkelle pakkovalssilla kuin ohjata pimeään kulmaan... Mutta kaiken kaikkiaan olen vaan niin iloinen, kun pystytään tekemään Bingleyn kanssa sujuvaa rataa. Meno oli nimittäin mahdollisimman kaukana sujuvasta vielä kesällä...

Bingleyn eka rata: 



Toisella radalla ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä, paitsi muurille takaakierto. Vähän mietitytti, koska en muista että oltais koskaan harjoiteltu sitä! Päädyin siinä ns. turvalliseen valintaan, eli ohjasin seuraavan pussin takaaleikkauksella. Ohjausvalinta hidasti varmaan vähän esim. sokkariin verrattuna. Muutenkin Bingleyn kanssa loppusuorat on hitaita, koska Bee ei irtoa kovin hyvin. Ja koska mä en juokse! Oikeasti aika kamalaa katsoa. Irtoamistreenejä Bingleylle ja juoksutreenejä allekirjoittaneelle. Siinä on jo hyvä alku tulevalle treenisuunnitelmalle. ;) Joka tapauksessa radalta nolla, sijoituksella 8/28. Taisipa muuten olla meidän ensimmäinen hyppisnolla! :)

Been toinen rata: 



Darcyn kanssa mulla oli oikeastaan yksi (ei-niin-vakava) tavoite näihin vuoden viimeisiin kisoihin. Halusin saada yhden nollan, jolloin meillä olisi SM-nollat kasassa. Ja tulihan se sieltä! :) Samalta hyppikseltä, jolta Bingleykin sai nollansa. Hauska yksityiskohta: Bingleyn aika oli 33,83 ja Darcyn 33,86. Eli Bingley voitti 0,03 sekunnilla. Darcyn vahvuus on loppusuorat, se irtoaa (sheltiksi) hyvin, mutta kääntyy huonosti. Bingley taas menettää sekunteja suorilla, mutta kääntyy ihanan pienesti. Molemmilla siis vahvuutensa. Ja jälleen uusi lisäys treenisuunnitelmaan: vahvista vahvuuksia ja kehitä heikkouksia!

Loput kaksi rataa olivat vähän haastavampia. Radoilta löytyi hyviä kohtia, mutta myös epäonnistumisia. Erityisesti harmittaa, kun kaksi kertaa pilasin niiston, joka on yleensä sujunut meiltä hyvin ja joka on ohjaus, jolla Darcy kääntyy hyvin. Olin vaan liian hätäinen, eikä Darcy ehtinyt ohjaukseen mukaan. Ensi kerralla pitää muistaa varmistaa, että koira on ehtinyt lukita ohjauksen ennen kuin säntää itse seuraavaan ohjaukseen.

Ei kuitenkaan hullumpi päätös kisavuodelle. Uusi lisenssi on jo ostettu, nyt vaan motivaatiota keräämään!

19. marraskuuta 2011

Aina ei voi onnistua...

...ei edes joka kerta. Viime viikonlopun hienojen kisojen ja torstain treenien jälkeen oli aika laskeutua takaisin maanpinnalle. Eiköhän kuusi hyllyä päivässä riitä siihen? ;)

Tänään molemmat pojat pääsivät siis kisaamaan Lohjalle kolmen startin verran. Onneksi luokat olivat suhteellisen pienet ja kisat käytiin mini-medi -järjestyksessä, joten odottelua ei juurikaan tullut. Ja onneksi oli hyvää seuraa, muuten olisi ehkä voinut harmittaa koko reissuun lähtö... :) Agilityssa pitäisi tietysti kyetä tekemään minkälaisia ratoja tahansa, mutta niin se vain on ainakin meidän kohdalla, että tietynlaiset rataprofiilit sopivat meille paremmin kuin toiset. Tänään oli vuorossa niitä vähemmän sopivia. Ei oikein saatu tehtyä yhtään sujuvaa rataa, vaikka kaikista radoista löytyikin myös niitä kuuluisia hyviä pätkiä. Ja erityisen iloinen olen siitäkin, että Darcy oli aivan oma iloinen itsensä uudessa hallissa! Vielä viime talvena / alkukeväästä uusissa halleissa Darcy paineistui, mikä näkyi heti vauhdissa. Kesän ulkokisojen jälkeen jännittikin vähän, miten Darcy reagoi taas (vieraisiin) hallikisoihin, mutta näemmän kokemus ja rakkaus lajiin ovat tehneet tehtävänsä, eikä edes puomin viertä juokseva tuomari häirinnyt Darcya. :) Ja Bingleystä täytyy sanoa, että vaikka hyllyjä ropisikin ja pakka välillä hajosi, niin meno ei kuitenkaan muuttunut samanlaiseksi pyörimiseksi kuin kesällä, vaan saatiin mokienkin jälkeen koottua itsemme ja jatkettua matkaa sujuvasti. :)

Nämä kisat eivät siis jääneet historiaan mitenkään erityisen merkittävinä, mutta saatiinpa taas kokemusta. Tänä vuonna on tiedossa vielä yhdet kisat - kotikisat joulukuussa. Vuoden vaihteessa onkin sitten tarkoitus pitää taukoa myös treenaamisesta.


18. marraskuuta 2011

Ilman käsiä

Olen jaksanut / ehtinyt kirjoitella treeneistä harmittavan vähän mitään pitkään aikaan. Mutta eilen oli kyllä niin huipputreenit, että on ihan pakko sanoa niistä muutama sana. :) Meillähän oli ollut kuukauden tauko Jaakon treeneistä ja seuraaviinkin treeneihin on kuukausi...meidän turkulaisten kannalta siis harmi, että muuallakin maailmassa halutaan päästä hyvien kouluttajien oppiin...

Ensin menin Darcyn kanssa. Mulla käy usein niin, että ensimmäinen rata menee sen kuuluisan sähläyksen piikkiin, kun en ole vielä aivan edes sisäistänyt rataa. Kisoissa teen enemmän mielikuvaharjoittelua ennen radalle menoa, pitäisi tehdä näin ehkä treeneissäkin ennen omaa vuoroa... Joka tapauksessa ensimmäisen radan jälkeen Jaakko kommentoi, että periaatteessa ihan hyvä, mutta että mä "yliohjaan" monessa kohtaa, mikä saa myös koiran hermostumaan ja kyselemään. Eli ohjaan usein voimakkaasti käsilläni, kun pienempikin riittäisi ja itse asiassa toimisi tehokkaammin. Tämä yliohjaaminen yhdistettynä siihen, että rata on vielä pikkasen hakusessa ei näytä sen enempää kuin tunnukaan kovin luontevalta ja sujuvalta. Jaakko luennoi mulle siitä, mikä oikeasti on oleellista ohjauksessa: liike, katse, kehonkieli. Tämän jälkeen yritin löytää oman sisäisen Zenini, jotta ohjauksenikin muuttuisi rauhallisemmaksi ja minimalistisemmaksi. Mentiin rataa jälleen, ja tällä kertaa Jaakon kommentti oli, että hän ei tiennytkään mun osaavan ohjata näin hyvin. :D En mäkään, ja kaiken lisäksi rata tuntui paljon helpommalta ja sujuvammalta. Ammattini puolesta ei kai pitäisi olla jälleen kerran niin yllättynyt siitä, kuinka suuri merkitys mielentilalla ja psyykkauksella oikeasti on suoritukseen. ;)

Sitähän luulisi, että tämän jälkeen osaisin mennä toisen koiran kanssa saman radan samalla fiiliksellä. Mutta ei, Bingleyn kanssa sain ensimmäiseen suoritukseen ehkä pikkasen Darcyn kanssa löytämääni ohjauksen keveyttä, mutta silti pakka hajosi jossain vaiheessa ja löysin taas pääni sisältä kiireen tunnun. Jaakko totesi, että heti kun mulle tulee kiire, mun ohjauksessa ylikorostuu kädet. Eli mä ikään kuin oletan että koira ymmärtää käden huitomisella mitä pitää tehdä, vaikka mun kehon kieli, liike ja katse kertoo aivan jotain muuta. Mitä tekee koira? Hämmentyy, jää pyörimään ja kyselemään tai tekee omat johtopäätöksensä. Ja tässä lienee mun ohjauksen ongelman ydin! Mitä tekee kouluttaja? Käskee mun ohjata rata ilman käsiä. Siis ilman käsiä! Ja vaikka rata siis oli ihan suoritettavissa oleva, niin kyllä sinne mahtui jos jonkinlaista tekniikkaa (niisto, pakkovalssi, sylivekki-jaakotus, poispäinkäännös, päällejuoksu...näin niin kuin joitain mainitakseni). Epäuskoisena mutta kuuliaisena oppilaana lähdin suorittamaan rataa, kädet kylkiin liimattuina. Ja voitteko kuvitella, me tehtiin Bingleyn kanssa sellainen flow-rata että oksat pois! Bingley luki mua ja mun ohjausta täydellisesti! Se ei kääntynyt kyselemään, ei edes haukkunut (turhautumistaan), vaan meni sujuvasti ja lujaa. Mä olin kuvitellut, että käsiohjauksen puuttuminen tekisi  teknisen radan suorittamisen mahdottomaksi tai ainakin koirasta tulisi epävarma, mutta nyt kävi päinvastoin; koira sai kaiken tarvitsemansa tiedon linjasta ja seuraavasta esteestä mun liikkeestä, kehosta ja katseesta. Eikä kädet olleet mukana heilumassa ja häiritsemässä koiraa... ;) Ja kun en voinut käsilläni kompensoida ohjausta, mä jouduin oikeasti keskittymään muuhun ohjaukseen. Maaliin tultuani ja tuuletettuani totesin, että en olisi ikinä uskonut, että Bingley menee näin hienosti. Nyt uskon. Kiitos Jaakko!

En kuitenkaan aio luopua kokonaan käsistäni, on niistä varmasti hyötyäkin, jos ei agilityssa niin ainakin muussa elämässä. ;) Ja aivan varmasti Jaakko joutuu jatkossakin vielä luennoimaan mulle monen monta kertaa käsien käytöstä, näennäisestä kiireestä ja yliohjaamisesta. Ja taatusti myös monesta muusta asiasta. Siitä huolimatta edelleen on ihan sairaan hyvä fiilis eilisistä treeneistä - agility on huippua!

13. marraskuuta 2011

Bingleyn AVA-kello tikittää!

Voin sanoa, että kuusi starttia kahdeksan tunnin aikana käy työstä...tai itse asiassa illalla olin huomattavasti väsyneempi kuin normityöpäivän jälkeen. :o Vaikka en näköjään osaakaan säästää itseäni, päätin kuitenkin helpottaa koirien päivää siten, että jätin Darcyn aamulla kotiin, ja Bingleyn viimeisen startin jälkeen kävin pikaisesti vaihtamassa koiria. Onneksi asun lähellä ja luokat olivat isot.

Ensimmäisellä Bingleyn hyppyradalla tuomarina oli Sami Topra. Rata oli periaatteessa helpohko, mutta vähän mietitytti, miten Bingley suhtautuu pitkiin esteväleihin. Meidän edellisistä kisoistahan on nyt reilu kuukausi, ja tuona aikana ollaan tehty ratatreeniä, josta ollaankin saatu onnistumisia Bingleyn kanssa. Silti en tiennyt yhtään, mitä odottaa kisoista Bingleyn kanssa - aikaisemminhan meillä on mennyt meno lähinnä sähläykseksi sekä omalta että Been osalta. Ensimmäinen rata meni kuitenkin yllättävän hyvin, vaikka pieniä kämmejä sattuikin. Kepeille olisi pitänyt ohjata tarkemmin, samaten pussiin, jonka Bingley sitten oikaisikin ja tässä kohtaa hyllytettiin. Myös viimeiselle putkelle ei ihan heti löydetty, mutta kaikesta huolimatta radasta jäi hyvä fiilis. Se tuntui sujuvalta eikä meno muuttunut sähläämiseksi virheistä huolimatta. Tästä oli hyvä jatkaa!

Kakkosradalle vaihtui tuomari, Anne Savioja, joka tuomaroikin koko loppupäivän. Toisesta radasta ei ole paljon kommentoitavaa. Alussa niisto toimi hyvin eikä Bingley edes vilkaissut suoraan edessä olevaa putkea, jonne moni koira hyllyttikin, jos ei ohjaus ollut selkeä. Muutenkin rata oli mielestäni hyvä ja sujuva. Keinua tosin toivoisin paremmaksi, mutta en ole vielä päättänyt, miten lähtisin sitä muuttamaan / parantamaan / opettamaan uudelleen... Tältä radalta tuli paljon nollia, mekin saatiin sellainen, sijoituksella 10/63. :)

Kolmannen radan rataantutustumisessa mulla oli olo, että en ikinä opi tätä rataa. Moni kohta tuntui jotenkin epäloogiselta, vaikka nyt jälkikäteen ajateltuna rata olikin oikein mukava. Olin myös opetellut 13-16 kohdan eri tavalla kuin miten sen loppujen lopuksi tein. Olin suunnitellut, että ohjaan Aan alla olevan putken "kameran puolelta" ja teen persjätön putkelle. Meitä ennen meni n. 30 koirakkoa, ja kun katsoin joitain suorituksia niin huomasin että jopa vähän hitaampien koirien ohjaajille tuli valtava kiire persjättöön, ja pari pahan näköistä törmäystäkin tapahtui. Osa taas ohjasi toiselta puolelta, mikä näytti toimivan paremmin ja ainakin turvallisemmin. Yleensä en halua vaihtaa ohjaussuunnitelmaa rataantutustumisen jälkeen, mutta parin näkemäni kolarin jälkeen päätin sen tehdä, ihan jo koiran turvallisuuden vuoksi. Hyvin taisi mielikuvaharjoittelu toimia, vaikka putken jälkeen Bingley jäikin sekunnin murto-osaksi epäröimään ajautumansa hypyn taakse: "Oonko mä oikeassa paikassa? Tääkö mun pitää hypätä?" Onneksi ei jäänyt pidemmäksi aikaa epäröimään... :) Tältä radalta siis myös nolla, sijoituksella 3/57, ja tällä irtosi myös Bingleyn ensimmäinen SERT-A! :)) Mieletön fiilis! Eli teoriassa sekä Darcy että Bingley voivat valioitua vuonna 2012! Katsotaan miten tämä onnistuu käytännössä, ainakin Been kanssa tulee pikkasen kiire... Mutta aina on hyvä olla tavoitteita. ;)

Heti meidän suorituksen ja jäähdyttelylenkin jälkeen lähdin vaihtamaan koiraa, olin aika nopea - vartissa takaisin hallilla. ;) Bingleyn tuplanollan ja sertin jälkeisistä tunnelmista oli kyllä vaikea koota itseään, ja siinä vaiheessa olinkin jo aika poikki sekä psyykkisesti että fyysisesti. Oikeastaan harmittaa vähän Darcyn puolesta, kun se oli hyvässä vireessä ja olisi ehdottomasti ansainnut parempaa ohjausta. Mutta enempään en tällä kertaa enää yltänyt, ja kaikilla radoilla tuli enemmän ja vähemmän huolimattomuusvirheitä. Tuloksina 5 + hyl + 10, näistä hyl-rata oli ehdottomasti paras. Darcy liikkui ja kääntyi hyvin, hitsi vie kun olin toiselta putkelta tullessa aavistuksen väärällä linjalla ja ohjasin Darcyn takaakiertoon, vaikka hyppy olisi siis pitänyt mennä suoraan. No, hieno ja sujuva rata se muuten oli. :) Kahdella muulla radalla nähtiin lisää huonoja ohjauksia, joista johtuen kieltoja. Ensimmäistä en saanut videolle ja viimeinen ei liene julkaisukelpoinen. ;)

Tänään olin kakkosten ja ykkösten radoilla kisatöissä, huomenna sitten virkeänä "oikeisiin" töihin ansaitsemaan rahaa, että voi taas harrastaa. :D Ensi viikonloppuna lähdetään Jennan ja Minin kanssa kisaamaan Lohjalle, kivaa!

18. lokakuuta 2011

Kuulumisia

Ei pitäisi pitää näin pitkää taukoa päivityksien välillä...ei millään kykene raportoimaan kaikkea raportoimisen arvoista, mitä on ehtinyt tapahtua.

Treenit
Me ollaan aloitettu syksyllä Jaakko Suoknuutin ratatreeneissä. Odotukset olivat korkealla - eikä turhaan. Olen taas oppinut ihan valtavasti agilitysta! Kun Elinan kursseilla opin tekniikoita, niin nyt opin soveltamaan  niitä sekä menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Mun on ollut pakko opetella luottamaan koiriini, ja sitä kautta olenkin löytänyt ihan uutta potentiaalia niistä. Olen myös huomannut (ja saanut kuulla :D), että ajattelen ihan liikaa yksittäisiä esteitä, kun pitäisi ajatella linjoja. Hienoa että on suorasukainen kouluttaja, jonka opissa saa oikeasti tuulettaa ja uudistaa omia toiminta- ja ajattelutapoja!

Ehkä konkreettisin anti on kuitenkin tähän mennessä ollut se, että mä olen löytänyt Darcysta kauan kadoksissa olleen ratin. ;) Darcy on kuin juna, jonka kääntymisen eteen saa tehdä kovasti töitä. Mutta nyt mä olen oppinut ennakoimaan ja erityisesti tekemään valsseja! Niin siistiä! Darcy kyllä kääntyy, kunhan osaan sille ilmaista uuden suunnan tarpeeksi ajoissa. (Ylläri.) Meillä on aina osunut rytmi hyvin yhteen, ja nyt tuntuu hienolta, kun käännöksetkin sujuvat hieman vaivattomammin. :)

Kisat
Syksy on ollut kisojen suhteen vähän rauhallisempaa aikaa. Loppukesästä oli vaihe, jolloin kisoja oli (lähes) joka viikonloppu, mutta nyt tahti on jo huomattavasti verkkaisempi. Rahaakin säästyy kummasti... ;) Tsaun kisoissa kisattiin viimeksi reilu pari viikkoa sitten. Tulossaldo Bingleyllä 5 + hyl + hyl ja Darcylla 5 + 10 + hyl. Ihan hyviä ratoja tehtiin kuitenkin, edes Bingleyn kanssa ei tullut katastrofi-oloa, mikä on jo sinänsä ihan positiivista. ;)

Jaakko oli katsomassa medien ratoja, ja oli kyllä hyödyllistä käydä läpi kouluttajan kanssa ratoja ja ohjausvalintoja. Positiivista palautetta saatiin käännöksistä ja ennakoivista valsseista. Jes, ei ole oppi jäänyt pelkästään treenihalliin. :) Jaakko huomasi myös, että mä ihan selkeästi välttelin takaaleikkausten tekemistä. Totta. Mä oon epäonnistunut niissä muutaman kerran kisoissa, ja sen jälkeen teen mitä muuta tahansa, etten joudu leikkaamaan. Ei tarvi arvata kahta kertaa, mitä saatiin läksyksi. ;) Viimeisellä radalla mä aloinkin jo tehdä parannusta asiassa. Radanrakennuksen aikana suunniteltiin, mihin kaikkialle mä voisin tehdä takaaleikkauksen. Ja mä tein pariinkin kohtaan, ja me onnistuttiin! Maltoin olla rynnimättä Darcyn päälle ja se luki mun ohjaukset hyvin. Mitä tästä opin? Tee kisoissa niin kuin tekisit treeneissä...yritä edes!

Koirien huolto
Koirahieroja Piipa Takala on käynyt pariinkin otteeseen hieromassa koirat, ja pari viikkoa sitten käytiin Piiralla. Yleensä Darcy on ollut enemmän jumissa, mutta tällä kertaa osat olivat vaihtuneet, ja Bingley olikin se, jolla oli lukkoja ja paikat jumissa. Bingley oli Piiralle mennessä ihan vinossa ja jossain (?) nivelessä oli lukko. Lisäksi etuosa oli aikalailla jumissa. Onneksi Piira sai kuitenkin pojan hoidettua kuntoon niin, että Bingley oli ihan suora kun lähdettiin. Darcylla ei ollut lukkoja, hieman kireyttä vaan etuosassa. Yllätyin vähän, koska Darcy on kuitenkin peitsannut aina silloin tällöin... No, pääasia kuitenkin että oli kunnossa. Eilen Piipa kävi taas hieromassa molemmat. Bingleyllä edelleen erityisesti rintarangan alueen lihakset olivat kireänä ja sain tehtäväksi venytellä niitä treenien jälkeen. Jonkin verran olen tehnytkin venytyksiä, nyt pitäisi vaan saada siitä itselle rutiini...

Sleepless-päivä
Lauantaina Pia järjesti Sleepless-päivän. Darcy sai jäädä vanhempieni luokse hemmoteltavaksi, olivat kuulemma lenkkeilleet ja tehneet hirvipullia. ;) Bingleyn kanssa suunnattiin tapaamaan toisia sleeppareita. Pia oli onneksi tilannut oikein kauniin (joskin aavistuksen kylmän) syysilman. :) Ensin oli vuorossa agitreenit. Kouluttajana toimi Jenni Leino, jonka koulutustyylissä (ja rataprofiilissa) näin paljon samaa kuin Jänesniemen Elinan. Oikein hyvät ja kotoisat treenit siis! Saatiin paljon onnistumisen kokemuksia Bingleyn kanssa, ja jopa pidempi rata sujui hyvin. Yleensähän viimeistään ratatreeneissä meidän rytmi hajoaa, mutta nyt saatiin vietyä pari kertaa rata puhtaana (no, miinus pari rimaa...) läpi. Kokeiltiin myös erilaisia ohjausvaihtoehtoja muutamiin kohtiin, ja oli mukava huomata että saatiin kaikki toimimaan. Ihana Bingley! Muutenkin oli tosi hieno päivä ja kiva oli nähdä muita Sleepless-kasvatteja omistajineen. Kiitos Pia! :)

10. lokakuuta 2011

Vuosi sitten

Jotkut päivät jäävät mieleen paremmin kuin toiset. Tasan vuosi sitten (10.10.10) oli merkityksellinen päivä, koska silloin starttasimme ensimmäisissä virallisissa kilpailuissa Darcyn kanssa. Ensimmäisissä sekä minulle että Darcylle. Minä jännitin ja Darcy juoksi Harri Huittista pakoon. Oli aika legendaariset skabat. Mutta niin kai ekat kerrat aina? ;) Luulin silloin, että meistä ei ikinä tulisi kilpaparia Darcyn arkuuden vuoksi. Joskus on ihanaa olla väärässä! Darcy on voittanut pelkojaan...ja niin kai minäkin. :) Joten tässä ollaan; vuosi on kulunut ja taskussa on kaksi agisertiä sekä nollat yhtä vaille kasassa ensi kesän SM-kisoja varten.





Olis mulla paljon muutakin päivitettävää. Supertreenejä, koirien huoltoa, kisoja. Mutta niistä joku toinen kerta paremmalla ajalla. :)

11. syyskuuta 2011

Bingley - ohjaajan musta hevonen

Lauantaina kisattiin pitkästä aikaa kotihallissa. Tulossaldo jäi taas kerran melko laihaksi, mutta se ei jäänyt harmittamaan ollenkaan, koska Bingley meni paremmin kuin pitkään aikaan kisoissa!!! <3  Sen kanssa kisaaminen on pitkään ollut niin tuskastuttavaa (ei käy kieltäminen), että eilisestä jäi tosi hyvä mieli, vaikkakin sen molemmat radat päättyivätkin hylkyyn. Bingleyllä oli hirmuinen vauhti päällä, se haki esteitä hyvin ja irtosi, mutta pysyi kuitenkin hanskassa. Sanalla sanoen se oli siis upea. :) Mietin pitkään, mistä voi johtua, että se meni eilen niin eri tavalla kuin viime aikoina kisoissa, jolloin radalla oleminen on mennyt lähinnä sähläämiseksi ja pyörimiseksi. Voisiko olla, että siinä missä Darcy reagoi uusiin kisapaikkoihin liikkumalla vähän hitaampaa, niin Bingley reagoi ylikuumenemalla --> häsläämällä radalla? Nämähän oli ensimmäiset kisat tutussa hallissa sitten alkukevään, muuten ollaan vaan kierretty ympäriinsä eri paikoissa. Toiseksi saattoi vaikuttaa se, että mä lämppäsin Bingleyä pitkään esteillä eli se sai päästellä pahimmat paineet ulos jo ennen rataa. Kaikissa paikoissahan tätä mahdollisuutta ei vaan ole. Eikä ATT:llakaan enää sitten kun talvikausi alkaa ja ulkokentät puretaan. Ehkä monetkin asiat vaikuttivat, mutta pääasia että meno tuntui niin kivalta. :) Radat oli aika vaikeita, joten hyllyt tulivat, kun oma ohjaus ja rytmi pettivät. Mutta tästä on kuitenkin hyvä jäädä "tauolle", kun tietää, että me oikeasti voidaan onnistua ja onnistuessamme olla ihan hyviä!

Darcyn kanssa meno ei tuntunut ihan yhtä sujuvalta eilen. Ehkä osittain senkin vuoksi, kun molemmat radat olivat aikamoista pyöritystä, ja siinä missä Bingley kääntyy luontaisestikin tosi pienesti, niin Darcyn kanssa saan aina tehdä hirmuisesti töitä, että saan sen kaarrokset pienemmiksi. Se hyppää tosi pitkiä, laakeita hyppyjä...Elina on joskus sanonutkin, että se hyppää kuin maksi-koira. Jäi harmittamaan, kun en radoilla ehtinyt ennakoimaan tarpeeksi, joten lähes kaikki Darcyn kaarrokset venyi ja paukkui. Meno ei tuntunut yhtään sujuvalta, kun aina sain olla "noukkimassa" koiraa jostain... Ensimmäiseltä radalta sille tuli hyl, ihan oman ohjauksen vuoksi. Toiselta radalta 0, mutta kamalien kaarrosten ja tiukan ihanneajan vuoksi pikkasen yliaikaa. Etenkin valssit mulla on aina ihan hirvittävän myöhässä! Pitäisi oikeasti opetella tekemään niitä paremmin...samoin molemmilla koirilla toimii sylivekki hyvin, nyt vaan pitäisi opetella soveltamaan sitä myös kisoissa.

Tänään kävinkin tekemässä hyvänmielen tekniikkatreenit. :) Varsinaisista tekniikoista muistuttelin niistoa ja pakkovalssia. Pakkovalssi ei kummallakaan toiminut kovin hyvin kisoissa, vaikka se on aikaisemmin ollut vahva ohjaus. Nyt vaan piti muistutella vähän! Niistoa ei myöskään olla pitkään aikaan treenattu, ja varsinkin Bingleylle se tuotti aluksi hankaluutta. Pilkoin sen sitten osiin, ja lopulta saatiin tosi hyviä onnistumisia! Lisäksi Darcyn kanssa harjoittelin valsseja ja sylivekkejä. Ja sainkin sen kääntymään ihan hyvin, kun vaan itse osasin valssata tarpeeksi ajoissa. Bingley taas harjoitteli Aan suorittamista täysillä. Hetsasin sitä, lähetin Aalle, ja vapautin leluleikkiin heti kun tuli 2on2off-asentoon. Bingleyllähän ei ole mitenkään nopeat kontaktit (saan ihan syyttää itseäni aikaisemmasta epäjohdonmukaisuudestani...), joten nyt yritetään saada niihin lisää vauhtia tällaisilla hauskoilla harjoituksilla.  

6. syyskuuta 2011

Askel lähempänä...

...meille isoa tavoitetta eli valioitumista. :) Darcy sai lauantaina TSAU:n kisoissa toisen SERT-A:nsa, joten näin ollen ensi juhannuksen jälkeen me saadaan alkaa metsästää sitä viimeistä valioitumiseen oikeuttavaa agisertiä. :) Hauskana yksityiskohtana muuten totesin, että TSAU on ollut meille suosiollinen sertien suhteen. Nimittäin kaikki paitsi yksi sert (sekä luokkanousut että kolmosissa) me ollaan saatu nimenomaan TSAU:n kisoissa. Aika hyvin siihen verrattuna, että mä en edes niin kovasti tykkää kisata ko. hallissa. Tosin täytyy antaa positiivista palautetta, että nyt laajennuksen jälkeen se ei ole enää läheskään niin kolkko paikka kuin aikaisemmin. :)




Viikonloppuna siis kisasin kolme starttia per koira. Huh, alkoi loppua kohden kyllä jo jalka painaa aika kovin. ;) Onneksi luokat eivät olleet kovin suuret, joten kisapäivä ei venynyt turhan pitkäksi. Medejä oli n. 28 ja minejä vain n. 20. Medit aloittivat, joten Darcy pääsi ensin vuoroon ja Bingley sai kerätä patoutumia häkissä... Radat olivat mukavia vauhtiratoja, ei kovin vaikeita, vaikkakin kaikissa radoissa löytyi joitain jippoja. Ensimmäisen radan rataantutustumisessa ehdin kuitenkin jo ahdistua kohdasta, jossa piti leijeröidä. Asko J. lienee ottanut vaikutteita PM-kisojen finaaliradan kohdasta, jossa putki oli viistottain puomin alla ja putken edessä hyppy. Kuvio oli rakennettu siten, että ohjaajan oli lähes mahdoton ehtiä ohjaamaan edessä olevaa estettä. Mä olinkin jo asennoitunut siihen, että Darcy jää varmaankin pyörimään putken jälkeen ja ottaa seuraavasta esteestä (muurista) kiellon. Näin kävikin useille koirakoille. Mutta mitä tekee Darcy? Juoksee täysillä mitään kyselemättä putkesta, bongaa muurin ja hyppää! Mä olin siinä vaiheessa vielä tosi kaukana, enkä tosiaan olisi ehtinyt ohjaamaan sitä muurille. Vau! Mun koira irtoaa! :D Olin ihan äimänä, ja katsomon puoleltakin kommentoitiin radan jälkeen, että olin vissiin vähän yllättynyt, miten Darcy haki muurin. Juu, olin. ;) On niistä irtoamistreeneistä selkeästi ollut jotain hyötyä, tosin pari viikkoa sitten Espoossa Darcy irtoili myös...tosin silloin väärille esteille. Joka tapauksessa loppuradalle tuli tosi hyvä fiilis, kun oltiin selvitty näin hienosti tästä vaikeasta kohdasta. Tuloksena 0, sij. 2/28 ja SERT-A. :)) Kaksi muutakin rataa meni Darcyn kanssa tosi kivasti. Sen kanssa oli hienoa kisata! :) Nollat olivat tosi lähellä myös kahdella muulla radalla, mutta molemmilla radoilla oma linja oli vähän huolimaton ja Darcy hyppäsi yhden esteen väärään suuntaan, joten tuloksena hyvät hyllyt.



Sitten herra Bingleyyn. En kyllä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Peruspositiivisena ihmisenä taidan kuitenkin valita jälkimmäisen. ;P Mä en ymmärrä, miten meidän on niin vaikea välillä löytää yhteistä säveltä kisoissa. Myönnän, että varmasti itse ohjaan edelleen eri tavalla kisoissa kuin treeneissä. Kuitenkin lauantaina Bingley kävi niin ylikierroksilla, että en usko että olisin saanut sitä menemään "normaalisti", vaikka kuinka olisin ohjannut. Mä tykkään Bingleyssä nimenomaan siitä, että sillä on ruutia ja sitä tiettyä sähäkkyyttä, joka ehkä Darcylta puuttuu. Mutta Bingley on myös kuin painekattila, kun se kuumenee tietyn pisteen yli, niin siitä ei hyvä seuraa... Ongelma vaan on, että se kuumenee kisoissa lähes poikkeuksetta yli äyräitten.

Ylikuumeneminen + kokemattomuus (sekä itsen että koiran) = ei hyvä. ;D

Mulla on kuitenkin vakaa usko siihen, että kyllä me vielä joskus saadaan pakka toimimaan, mutta siihen menee varmasti paaaljooon kauemmin kuin Darcyn kanssa. Välillä treeneissä Bee menee niin hienosti ja siitä fiiliksestä saa sellaiset kicksit, että sen voimalla jaksaa taas muutamat epäonnistuneet kisat. ;D Mutta jos jotain positiivista lauantain kisoista pitää keksiä, niin ehdottomasti kontaktit! Paikan muistuttelu ja kontaktitreeni on selkeästi auttanut, ja molemmilla agiradoilla se teki hyvät kontaktit. Olin varautunut siihen, että keskeytetään jos Bingley loikkaa, mutta eipä tarvinnut. :) Päätin myös, että selkeyden vuoksi vaadin myös Aalta pysäytyskontaktit. Myös ne toimi hyvin. :)



 
Ensi viikonloppuna on piirimestaruudet, kiva päästä kisaamaan pitkästä aikaa kotikisoihin! Sen jälkeen kisakalenteri on vielä ihan avoin. Mietin jopa, että jos pitäisinkin enemmän tai vähemmän taukoa koko syksyn/talven. Varmasti meitä joissain kisoissa näkee, mutta suunnitelmissa olisi, että syksy/talvi olisi enemmänkin treenin ja levon aikaa. Samalla voisi kerätä motivaatiota ja intoa tulevan kevään kisakauteen. :) Luulen että erityisesti Bingleyn kanssa me voitaisiin keskittyä nyt saamaan positiivisia kokemuksia treeneistä ja kisata vasta sitten, kun meidän yhteistyö on taas vähän lujittunut. Ensi viikolla alkaa myös Jaakko Suoknuutin ratakurssi, jonka suhteen odotukset on korkealla. :)


Hyvää syksyn alkua! :)


27. elokuuta 2011

Kuulumisia

Paljon kaikkea on tapahtunut sitten viime päivityksen. Tärkeintä kuitenkin se, että Darcy on voinut hyvin eikä ole saanut uusia kohtauksia. :) Vielä ei voi huokaista helpotuksesta, mutta toisaalta elämä jatkuu ja ainakin Darcy osaa nauttia siitä täysin siemauksin.


Kuva: Jukka Pätynen

Viime viikonloppuna kisattiin Espoossa. Ei ihan olleet meidän kisat. ;)) Sari M. tuomaroi medit ja Johanna N. minit. Mun olis tehnyt mieli vaihtaa radat päittäin. :D Sarin radat olisivat luultavasti sujuneet paremmin Bingleyn kanssa ja taas Johannan radat Darcyn kanssa. No, ei auttanut haluamiset... ;) Ollaan harjoiteltu irtoamista ja molemmat irtoilivat vähän turhankin hyvin. Toisaalta pidän pelkästään hyvänä sitä, että koira irtoaa, joten en ollut pahoillani tästä pienestä irrottelusta. :) Muuten kerättiin hyllyjä, mutta Bingleyn kanssa tehtiin toisella radalla "melkein nolla", ainoastaan yksi muurin palikka lensi. En jaksanut ladata youtubeen muita videoita kuin Bingleyn kakkosradan, josta se sai vitosen.

Kontaktit aiheuttivat kuitenkin taas päänvaivaa. En toisaalta yhtään ihmettele, ettei Bingley osaa kontakteja, koska mä oon kyllä ollut mahdollisimman epälooginen sen suhteen, mitä mä siltä vaadin. :( Välillä mä oon antanut sen tulla läpi kisoissa, välillä oon vaatinut siltä 2on2offia ja välillä taas vapauttanut sen 4on-asennosta, kuten nyt Espoossa (kuten videoltakin näkyy...). Äh, miten tämä voikaan olla itselle niin vaikeaa..? Mä kuitenkin haluaisin sille hyvät ja nopeat kontakit (kukapa ei?), mutta enhän mä vaan voi jatkaa tällä epäloogisella linjalla, koska hämmentyneenä se suorittaa kontaktit superhitaasti ja kaiken lisäksi epävarmasti. Nyt vielä kaiken lisäksi maanantaina se ei treeneissäkään tiennyt, mitä mä siltä haluan - sielläkin se jäi seisomaan kontaktille ja hiippaili sieltä 2on2off-asentoon. Onneksi mulla on kontaktin palanen kotona, joten viikolla iltapuhteeksi muistuteltiin oikeaa asentoa. :) Perjantaina kontaktit näytti treeneissäkin taas ihan eriltä! Bingley tuli jo varmemmin suoraan oikeaan asentoon, eikä jäänyt kuhnailemaan kontaktille. Eihän sen kontaktit vieläkään nopeat ole, mutta varmasti harjoitus tuo sille varmuutta ja nopeutta. Lisäksi pohdittiin kaverin kanssa, että Been kanssa voisi erikseen ottaa ns. vauhtitreeniä eli vapauttaa se heti oikeaan asentoon tultuaan leikkimään ja sitten erikseen vahvistaa vielä oikeaa paikkaa ja siinä pysymistä. Sitten vaan oma pää kylmäksi ja päätös siitä, että vaadin siltä hyvät kontaktit myös kisoissa! 


Kuva: Jukka Pätynen
Kieli keskellä suuta kontaktille. Ei oo helppoo, kun ohjaaja ei osaa päättää mitä haluaa. ;) 

Tänään lähdettiin Lohjalle, jossa Bingley kisasi kolme starttia. Darcy pääsi tällä kertaa vain turistiksi mukaan. Olin ihan varma, että meno loppuu puomeihin, mutta toisin kävi. :) Ensimmäisellä radalla Bingley oli melkoinen Ville-Vallaton, ei siitä sen enempää. ;) Seuraavilla radoilla meno oli jo ihan hyvän oloista - Bingley oli vauhdikas ja paljon varmempi kuin aikaisemmin! Ehkä hienointa oli kuitenkin se, että puomin kontaktit toimi tosi hyvin! Ensimmäisellä radalla ei puomia ollutkaan, mutta toisella radalla se kyllä ensin jäi 4on-asentoon, mutta tuli hyvin pian 2on2off-asentoon (vrt. Vaasassa jossa se seisoi kontaktilla 7 sekuntia...). Kolmannella radalla se kuitenkin laukkasi suoraan oikeaan kohtaan! Jes, ehkä tämä tästä! :)) Murheenkryyniksi näillä radoilla osoittautui kuitenkin kepit. Diagnosoin Bingleylle hahmotushäiriön. Kahdella viimeisellä radalla kepit olivat valkomustat, niin että alaosa oli valkoinen. Bingleyllä on vahva pujottelu, joten kyse ei voinut olla muusta kuin siitä, että se ei yksinkertaisesti hahmottanut koko keppejä. Bingley juoksi ohi monta kertaa eikä varmaan kertaakaan pujotetellut loppuun saakka. Kisojen jälkeen kävin ottamassa nämä kummajaiskepit muutaman kerran ja lopulta Bingley tajusi, mikä juttu tämä on ja saatiin onnistumisia. Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin kisoista hyvä mieli. Videoita ei tällä kertaa saatu, kun "kuvaaja" meni radalla juuri ennen meitä...


Kuva: Jukka Pätynen
Kepit me kyllä (normaalisti) osataan... ;)

Koirakuvat.fi:n arvonnassa voitettu palkintokin on nyt lunastettu, kuten kuvista näkyy. ;) PM-kisojen yhteydessä järjestettiin kuvaussessio Jukka Pätysen kanssa. Käytiin ensin metsässä ottamassa kuvia, sitten siirryttiin ATT:n hallille ottamaan agilitykuvia. Oli ihan mielettömän hauskaa! Ja ehkä paras palkinto, minkä olen voittanut...upeita kuvia! Nutrolin oli muuten kysellyt Jukalta uusia mainoskuvia, ja lopulta päätyi valitsemaan Darcyn mannekiinikseen promootiomateriaaliinsa! :)) Nyt odottellaan Nutrolinin uusia mainoksia sillä silmällä... ;))


Kuva: Jukka Pätynen

12. elokuuta 2011

Huoli

Tänään piti päivittää blogia onnistuneista agilitytreeneistä ja haastavista, mutta hauskoista nouto-tokotreeneistä, mutta ne tuntuvat nyt vähäpätöisiltä huolen rinnalla. Tosin heti alkuun haluan vakuutella (eniten ehkä itselleni), että syytä suureen huoleen ei ole... Tai aika näyttää, onko.

Tänään tulin kotiin töistä ja pojat tervehtivät tavalliseen tapaansa innoissaan pusutellen ja hyörien. Lähdettiin lenkille ja päästin koirat irti kynnetyllä pellolla. Ihmettelin vähän, kun Darcy ei lähtenyt riekkumaan tavalliseen tapaansa, vaan jäi rauhallisesti syömään ruohoa. No, eipä tuo toisaalta kummallistakaan ollut, kyllähän nämä välillä ruohoa syövät. Kohta Darcy alkoi kakoa, oli oksentamaisillaan. Tuokaan ei huolestuttanut - monestihan ruohon syönnin jälkeen tulee oksennus. Mutta sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta tapahtui jotain, mikä sai sydämeni hyppäämään kurkkuun ja huolen kohoamaan taivaisiin. Darcy kaatui kyljelleen, alkoi kouristella ja oli poissaoleva. :(( Oli niin avuton olo, että ei voi edes sanoin kuvailla. Rakas pikkuiseni makaa siinä kouristellen eikä edes tunnista mua... :´( Tätä kohtausta ei onneksi kestänyt kauaa, ehkä muutamia sekunteja, joka tapauksessa vajaa puoli minuuttia. Sen jälkeen Darcy nousi itse ylös, oli vähän tokkuraisen oloinen, mutta halusi kuitenkin itse lähteä liikkeelle pian ja käveli kotiin...onneksi emme olleet ehtineet kauas. 

Kotona soitin tietysti heti eläinlääkäriasemalle, jossa kerrottiin, että kyseessä oli mahdollisesti epileptinen kohtaus (mitä pelkäsinkin...ja miltä se kieltämättä näyttikin), mutta toisaalta vastaava kohtaus voi johtua myös jostain muusta kuin epilepsiasta (ongelmia maksan toiminnassa tms.). Vielä ensimmäisen kohtauksen jälkeen ei ole syytä tarkempiin tutkimuksiin, mutta heti jos tulee uusi kohtaus, on syytä mennä tutkimuksiin. Lähinnä siis verikokeisiin, joissa voidaan poissulkea muut vaihtoehdot kuin epilepsia. Joten nyt toivon sydämestäni, että tämä oli vain jokin "tilapäinen häiriö" ja että uutta kohtausta ei koskaan tulekaan!!! Soitin myös Darcyn kasvattajalle, ja juttelimme pitkään aiheesta. Darcyn suvussahan ei ainakaan Esterin tiedon mukaan ole epilepsiaa...tosin eihän kaikista tapauksista aina ole tietoa. Esteri on kuitenkin aina ollut avoin kaikista tiedossa olevista sairauksista ym., joten JOS (ja toivottavasti EI) tämä on epilepsiaa, on se tullut täysin puskista meille kummallekin. En kuitenkaan halua maalailla piruja seinille ennen kuin mikään on varmaa. Ja on täysin mahdollista, että kohtaus ei ikinä uusiudu. Näin toivon! Väistämättä kuitenkin alkaa miettiä, että mitä jos Darcy saa kohtauksia yöllä tai mun ollessa töissä... Äh, voi kurjuus. Toistaiseksi olen kuitenkin päättänyt, että jatkamme ihan normaalia elämää ja nautimme siitä. Tietysti tietoisena asiasta, mutta niin ettei pelko (jostain mitä ei ehkä edes ole) hallitse elämää.


Darcy nauttii elämästä kavereiden kanssa
Kuva: Sirpa Saari


Tänään kohtauksen jälkeen Darcy on ollut tosi väsynyt, mikä on kuulemma tavallista. Iltalenkillä se alkoi olla jo lähes oma reipas itsensä ja söi hyvällä ruokahalulla. Eiköhän tämä tästä. <3 

6. elokuuta 2011

Lyhyt KKK:n kisaraportti

Pikainen kisaraportti tähän väliin. Kisasimme tänään ensimmäistä kertaa Kirkkonummella. Onneksi kisat olivat hallissa, kun ulkona satoi välillä ihan kaatamalla. Ruotsalainen tuomari Marie Hansson oli tehnyt kaksi tosi kivaa rataa! Harmi kun en saanut suorituksia videolle. Erikoista oli, että kummassakaan agi-radassa ei ollut puomia, vain Aa ja keinu kontakteista. No, eipä tarvinnut ottaa ylimääräistä stressiä puomin kontakteista tällä kertaa. ;)

Bingley yllätti mut positiivisesti. :) Molemmilla radoilla oli useita mahdollisia kiellon paikkoja, mutta mustiainen otti vain (!) yhden kiellon! Voisi kai sanoa, että me kehitytään? ;) Ensimmäisellä radalla jouduin lennosta vaihtamaan pari ohjausta, kun Bingley ei toiminutkaan niin kuin oletin, eikä rata siten ollut mitenkään supersulokasta ja sujuvaa. Mutta väännettiin kuitenkin ensimmäinen nolla kolmosissa, sijoitus oli 4/19. :) Ja mikä tärkeintä, vaikka välillä oli pasmat pikkasen sekaisin radalla, ei pakka kuitenkaan hajonnut käsiin, niin kuin se olisi hyvin voinut tehdä. Seuraava rata oli oikeastaan huomattavasti sujuvampi kuin ensimmäinen...monta putkea, joihin Bingley sai sujahdella. :) Kuitenkin loppusuoralla mun takaaleikkauksen ohjauksen ajoitus oli luultavasti taas pielessä, ja Bingley otti siitä kiellon. Olisi pitänyt tehdä siihen se mun toinen vaihtoehto eli persjättö...jonka Darcyn kanssa seuraavaksi teinkin onnistuneesti. Tulokseksi Bingleylle toiselta radalta siis vitonen.

Darcy teki superhienoa ja tasaista työtä tänään! Se myös yllätti mut positiivisesti siinä, miten lunkisti se otti uuden hallin, ei ollut huomattavissa minkäänlaista paineistumista, vaikka oltiin vieraassa paikassa ja kuulutuksetkin oli suht kovalla. On kai tuottanut hedelmää kiertää eri paikoissa kisaamassa. :) Darcy siis teki tänään tuplanollan, sijoituksin 5 ja 3/20. Hieno poika! <3 

5. elokuuta 2011

Agitokodogs

Pitääpä päivittää tänne lyhyesti tämän viikon treeneistä. :) Keskiviikkona alkoi ATT:n ryhmätreenit jälleen kesätauon jälkeen. Mietin kesällä, että viitsinkö enää jatkaa ryhmässä, mutta toisaalta me tarvitaan ratatreeniä (rytmitykset yms.), eikä yksin oikein mitään rataa rakennella. Lyhyitä tekniikkatreenejä voi yksinkin tehdä, mutta on ihan kätevää, että kerran viikossa rakennetaan porukalla rata, jota mennään. Ja oli tosi hyvät treenit! Darcy kärsi selkeästi helteisestä kesäillasta, mutta puksutti eteenpäin kuin juna. <3  Sen kanssa meno tuntuu jo aika varmalta...siis varmalta silloin, kun tiedän itse mitä radalla teen. Bingleyn kanssa lähdettiin...sählättiin...ja sitten mä lopetin radan kesken, kun Bingley vaan pyöri jaloissa ja olin itse pari kertaa unohtanut minne pitäisi jatkaa. Ja siis huom., mä olin ehkä varttia aikaisemmin mennyt samaa rataa Darcyn kanssa unohtelematta sitä! Pikaisen itsetutkiskelun jälkeen tajusin, että juuri se peikko, kiireen tuntu, oli taas päässyt iskemään. Yritin nopeasti karkoittaa sen päästäni, ja otettiin alusta uusiksi. Käsittämätöntä, mutta sen jälkeen Bingley meni kuin unelma! Vau! Ei ollut epävarma, ei kysellyt, ei jäänyt pyörimään, ei ottanut kieltoja...vaan pinkoi ihan täysiä. Sain lähettää sen esteille, se lukitse ne ja sain itse lähteä jatkamaan ohjausta seuraavalle. Siis se toimi just niin kuin mä haluankin sen toimivan. <3  Parissa kohdassa se meinasi jäädä vähän pyörimään, mutta nekin johtui siitä, että mun ohjaus oli epäselvää. Kyllä harmitti kun ei ollut kameraa mukana! ;) Pitää ilmeisesti alkaa kuljettaa videokameraa treeneissä, että saan todistusaineistoa siitä, että kyllä Bingley (ja minä!) oikeasti osataan joskus mennä ihan oikeaa agilityakin. :)) Joka tapauksessa on se vaan jännää, miten oma päänuppi vaikuttaa niin radikaalisti menoon. Toki voi olla, että kisoissa Bingley käy muutenkin hieman ylikierroksilla, mutta varmaan suurin syy kisasähläykseen löytyy kuitenkin (jälleen kerran) narun tästä päästä. Nyt siis tämän psykologin täytyy vaan tehdä ahkerasti töitä itsensä kanssa. ;)

Torstaina Darcy pääsi tokoilemaan, ollaan nyt Lentsu Välimäen kuuden kerran tokokurssilla. Ilmoitin yhden koiran, ajatuksella että voin vaihdella molempia poikia oman halun mukaan. Darcy pääsi kuitenkin mukaan nyt jo toista kertaa, tuntuu että tällä hetkellä sen kanssa on (itselle) palkitsevampaa tokoilla, koska se osaa jo vähän enemmän eikä se ole ihan niin hönssö kuin rakas mustiaiseni. Darcyn kanssa on oikeastaan tosi hauskaa tokoilla, se on niin ihanan intoa täynnä aina. Mä myös tykkään kovasti sen työskentelytavasta, se kun tarjoaa itsekin paljon ja on aktiivinen...Bingley on ehkä vähän passiivisempi oppija, jos niin voi sanoa. On itse asiassa käynyt jopa mielessäni, että ei Darcyn kanssa varmastikaan kovin paljon tarvitsisi tehdä töitä, että se olisi valmis alo-luokan kokeeseen. Sitä en tosin tiedä, kestäisikö sen (tai mun) hermot moista koetusta, mutta ainakin noin periaatteellisella tasolla se voisi olla mahdollista. Pitänee käydä testaamassa hermoja möllikokeissa. :)


Darcy the paimenkoira
Kuva: Sirpa Saari

Tokotreeneissä siis ensin otettiin luoksetuloa, häiriöiden kera. Darcy ei välittänyt ympärillä lojuvista leluista, kartioista tai edes vieressä lelua vinguttavasta Lentsusta, mutta sen häiriöksi koitui (heiteltyjen namipalojen?) hajut maassa. Se juoksi lujaa mun luo, mutta sitten mun edessä ennen sivulletuloa alkoi haistella maata...kolmannella kerralla autoin pikkasen kädellä sivulle, jolloin saatiin onnistunut luoksetulo. :) Sitten otettiin seuraamista samoin häiriöin. Oon tosi ylpeä Darcysta, sen seuraaminen on kehittynyt tosi paljon lyhyen ajan sisällä...ainakin siihen verrattuna, kuinka paljon (lue: vähän) ollaan saatu aikaiseksi treenata. Ennenhän se edisti ihan tosi pahasti, mutta kun opin itse kävelemään hitaammin ja rennommin, on seuraamisasento korjaantunut kuin itsestään. Mutta tokossa ei riitä, että ohjaaja oppii kävelemään rauhallisen rennosti, vaan pitää myös oppia olemaan pomppimatta. Tämän opin eilen. Mä en ymmärrä, miten mun keho tekee asioita, joista en ole edes tietoinen. ;D Mä kun kuulemma hypähdän aina kun seuraamisessa pysähdyn. Ehkä yritän (tiedostamattani) korjata sitä, että jos koiran perusasento jää vähän löysäksi, niin mä pompin korjaamaan sitä, mikä tietysti ainakin aiheuttaa sen, että koira haluaa jättää perusasennon vähän väljäksi...kun se ohjaaja kuitenkin hyppii silmille. 8) Joten sain läksyksi harjoitella pysähtymistä, ilman pomppimista ja niin, etten myöskään pysähdy kuin seinään vaan otan hitaamman askeleen antaen samalla vinkin koiralle, että nyt pysähdytään. Huh, sanonpa vaan, että seuraaminen on kyllä ohjaajalle 100 kertaa vaikeampaa kuin koiralle... :)) Yksin seuraamisen jälkeen otettiin vielä pätkä yhdessä seuraamista, kaikki viisi koirakkoa siis lähtivät rivissä. Tämä oli häiriönä Darcylle vähän liikaa, ja aluksi se ei tuntunut tajuavan, että sen pitäisi seurata. Mutta lopuksi sai taas jutusta kiinni. Loppuun otettiin vielä paikallamakuu. Darcy meni hienosti maahan ensimmäisellä käskyllä (toisin kuin viime viikolla...tätä läksyä me sentään harjoiteltiin kerran). Se periaatteessa osaa paikallamakuun, mutta kuten Lentsukin totesi, se on vilkas koira ja jossain vaiheessa sillä vaan tulee tylsää. Sitten se alkaa vähän nuuskia, katsella ympärilleen ja eilen nousikin kerran, tajusi kyllä itsekin virheensä ja palasi omatoimisesti maahan jo ennen kuin ehdin korjatakaan. Saatiinkin läksyksi harjoitella kotona paikallaolon kestoa, että se oppii, että tämä on juttu, jossa ei auta muuta kuin rauhoittua. Niinpä heti illalla molemmat pojat saivat maata paikallaolossa vähän yli 3 minuuttia ennen kuin vapautin ne iltaruoalle. Molemmat jaksoivat hienosti. :)


Kuva: Sirpa Saari

3. elokuuta 2011

Vaasa 30.7.

Vietettiin pidennetty viikonloppu Pohjanmaalla. Lauantaina kisattiin Vaasassa ja muuten nautittiin mökkeilystä. Bingley ui sydämensä kyllyydestä ja jopa Darcy oppi uimaan pienellä avustuksella. :) Kisoissa tavoitteena oli alunperin saada ainakin yksi tulos, koska me ollaan tähän asti haettu Pohjanmaalta lähinnä hyllyjä. Rauman kisojen jälkeen päätavoitteeksi muuttui kuitenkin lähinnä puomin kontaktit, joita molemmat ovat räiskineet - Bingley vielä törkeämmin kuin Darcy. Niitä ollaankin sitten viime viikolla muistuteltu ja molemmat ovat tehneet treeneissä hienoa työtä! Bingleyn kanssa tavoitteena oli lisäksi saada radalla itselle rauhallinen olo ja vähän vähemmän sähläämistä kuin edellisissä kisoissa Raumalla.

Darcy
Darcyn kaksi ensimmäistä rataa menivät ihan mukavasti. :) Ensimmäisellä radalla Darcy meinasi toiseksi viimeisen putken jälkeen "karata" edessä olevalle hypylle, mutta sain kuitenkin kutsuttua oikealle esteelle. Sama juttu tapahtui muuten myös Bingleyn kanssa. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut tehdä niisto-persjättö siihen, mutta hylkäsin sen suunnitelman, kun pelkäsin, että pojat bongaavat Aan evätkä löydä takaakierrolle. Darcylle ensimmäiseltä radalta 0, sij. 8/25. 

Toisella radalla keppien jälkeinen suora meni jopa yllättävän hyvin. Pikkasen Darcy kääntyi kyselemään, mutta irtosi kuitenkin esteille paremmin kuin uskalsin odottaa. :) Tuossa kohdassa olisi auttanut kovasti, jos pystyisi itse irtoamaan kepeillä kauemmas...treenilistalla tuokin. Muurin jälkeen valssailin ihan minne sattuu, meinasin törmätä seuraavaan esteeseen. :o Jos olisin ollut tuomari, olisin kyllä antanut tuosta kiellon...mutta tuomarin käsi ei siis noussut. Myös tältä radalta 0, tosin pienellä (0,91 s) yliajalla. Täytyy myöntää, että tuohon yliaikaan olen pettynyt. Tiedänhän mä, että Darcy ei ole maailman nopein koira ja että kisoissa sen vauhti kärsii edelleen. Mutta ei se mun mielestä varsinaisesti mitenkään hidaskaan ole... Darcy kyllä reagoi kuumuuteen huomattavasti enemmän kuin Bingley, joten voi olla että tietty terä puuttui suorituksesta ihan jo helteenkin vuoksi. Pari sekuntia taisi myös kulua muurin jälkeisessä sähläyksessä, lisäksi ihanneaika oli melko tiukka. Joka tapauksessa nyt tehtiin siis ensimmäinen yliaikanolla. Kaikesta huolimatta oon tosi tyytyväinen siihen, että Darcy teki molemmilla agiradoilla hienot puomin kontaktit ja lähti vasta vapautuskäskyllä! :))

Kolmatta rataa rakennettaessa totesin jo heti alkuun, että tämä ei ole yhtään meidän rata; hyppäri, jossa oli paljon eteenpäin irtoamista, mikä ei ole meidän vahvuus. Suorittaminen meni siis lähinnä hauskanpidon ja huumorin puolelle. ;) Darcy tosin suoriutui paremmin kuin olin odottanutkaan. Tuloksena 10, toinen koskettamisesta (mielestäni en kyllä koskettanut koiraa...vaikka eipä tuolla nyt mitään väliä ole..) ja toinen keppien väärästä aloituksesta, jonka huomasin Darcyn jo pujoteltua hetken. Olin myöhässä valssissa, joten peitin näkyvyyden kepeille ja Darcy eksyi väärään väliin (mitä se ei yleensä tee). Jäi mietityttämään, olisikohan Darcy kestänyt takaaleikkauksen kepeillä...

Bingley
Bingleyn kanssa en taas yhtään tiennyt mitä odottaa. :o Ennen radalle lähtöä hoin itselleni mantraa: "ei oo mikään kiire, ei oo mikään kiire...". Tavoitteena ettei päässä ole koko ajan kiireen tuntu ja että oma rytmi ei hajoa tai ohjaus pysähdy kuin seinään. Ja ykköstavoitteena tietysti puomin kontakti. Kaiken kaikkiaan meno ensimmäisellä radalla oli ihan eri näköistä ja tuntuista kuin edellisenä viikonloppuna Raumalla, joten ehkä se mantra jotain auttoi. :) Vaikka edelleenkin Bingley tuntuu jotenkin epävarmalta esim. käännöksissä. Tuon epävarmuuden näkee selkeästi mm. hypyissä, jotka ei ole ihan suoralla linjalla. Mistä se johtuu...?? Huh, paljon oon tätä Bingleyn ohjaamista pyöritellyt mielessäni ja varmasti paljon tulen vielä pyörittelemään. Tuntuu, että ongelmia on tullut sellaisissa asioissa, missä niitä ei aikaisemmin ole ollut... Välillä tulee välähdyksiä yhteisestä sävelestä ja silloin meno tuntuu tosi hyvältä, mutta välillä taas tuntuu, että ei yhtään lueta tai ymmärretä toisiamme. Mutta niiden pienten hienojen hetkien vuoksi (ja eteen) jaksaa tehdä töitä. :) Eka rata ei siis tuntunut miltään flow-menolta, mutta ihan ok:lta kuitenkin. Ja mikä tärkeintä, Bingley otti puomin kontaktin! Otti sitä kokonaiset 6-7 sekuntia, jos ollaan täsmällisiä. ;D Aikaisemmin tein sitä virhettä, että vapautin Bingleyn kontaktilla "varmuuden vuoksi" jo ennen kuin se oli 2on2off-asennossa, ja siitä syystä Bingley kadotti oikean paikan ja jää välillä jumittamaan kontaktille 4on-asentoon. Nyt menee treeneissä pääsääntöisesti hienosti oikealle paikalle saman tien, mutta näköjään paikka vaatii edelleen vahvistusta, että menisi siihen suoraan kisoissakin. Tämän kontaktilla viihtymisen vuoksi tulokseen tuli vähän yliaikaa, muuten siis tehtiin ensimmäinen 0 kolmosissa. :) Tämä yliaika (toisin kuin Darcyn) ei kuitenkaan sinänsä edes harmita, kun tiedän, että ilman kontaktilla viipymistä se olisi ollut reilusti alle ihanneajan.

Toiselle radalle en jäähdyttänyt omaa päätäni yhtä hyvin kuin ensimmäiselle, ja se kai näkyykin menossa. Ennen kisoja olin siis päättänyt, että jos jompi kumpi ei ota puomin kontaktia, jätän radan kesken. Olin luottanut siihen, että Aan kontakteissa ei ole ongelmaa, joten ne voi päästää ilman pysähtymistä. En siis ollut edes varautunut siihen, että sieltä loikattaisiin... No, Bingleyhän teki juuri sen, mutta koska en ollut varautunut siihen, en tajunnut tarpeeksi ajoissa myöskään keskeyttää rataa siihen, vaan jatkettiin menoa. :/ Keppien jälkeisellä suoralla Bingley ei hakenut esteitä yhtä hyvin kuin Darcy, joten muurilta tuli kielto. Rata loppui meidän osalta kuitenkin noin puolivälissä, kun Bingley ei pysähtynyt puomilla. Oikeastaan oli ihan hyvä, että sain puututtua siihen kisoissa. Nyt vaan harmittaa se, että myös Aa täytyy ilmeisesti "opetella uusiksi" ja alkaa vaatimaan silläkin pysähtymistä. Miksi mä ikinä lähdin lipsumaan kontaktien vaatimustasosta?? Joten kontaktitreeniä on luvassa. Myös vauhtitreeniä, koska etenkin Bingley tulee välillä alastulon aika hitaasti. Luulen että se johtuu ainakin osittain myös siitä, että mun epäjohdonmukaisuuden takia se ei enää ole varma, mitä siltä vaaditaan...

Kolmas rata ei edelleenkään ollut meidän, mutta juostiinpa se kuitenkin. ;) Tyytyväisin radalla olen kepeille menoon, jossa mun itse asiassa piti tehdä valssi, mutta koska olin auttamattomasti siitä myöhässä, niin kokeilin takaaleikkausta, mikä onnistuikin hienosti. Bingley kuitenkin hukkasi rytmin pujottelussa ja karkasi putken väärään päähän --> hyl. En kuitenkaan lähtenyt palauttamaan enää kepeille, joten jatkettiin siitä. Me ei olla taidettu myöskään koskaan harjoitella pussilla, jossa on raskas kangas. Niinpä Bingley kääntyi sieltä ensin pois, mutta suoritti kyllä toisella yrittämällä.


Kaiken kaikkiaan kisoista jäi kyllä huomattavasti parempi mieli kuin Rauman jälkeen. :) Toki meillä on vielä äärettömän paljon opittavaa ja kehityttävää, mutta tästä on taas hyvä jatkaa. Odotan kyllä jo kovasti, että Jaakon ratatreenit alkavat syyskuussa...josko saatais siellä vähän avattua tätä problematiikkaa. :)

24. heinäkuuta 2011

Vuorikiipeilyä

Huh huh, mikä kisaviikonloppu takana päin! Edelliset kisat oli juhannuksena, joten kuukauden kisatauon jälkeen oikein odotin, että päästään taas kisaamaan. No, ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. ;)

Olin ilmoittanut Darcyn lauantaille ja Bingleyn sunnuntaille. Raumalla oli kaksi kenttää käytössä, joten en jaksanut ottaa stressiä kahden koiran kanssa kisaamisesta. Hyvä että ilmoitin ne eri päiville, minien ja medien radat meni nimittäin jatkuvasti päällekäin eikä kentätkään olleet ihan vierekkäin... Lauantaina mietin aamupäivällä pitkään, lähdenkö lainkaan, kun koko iltapäiväksi oli luvattu vesisadetta ja ukkoskuuroja. No, kun startit oli kuitenkin maksettu, niin eipä hullua taida pitää poissa muu kuin äärimmäinen hätätapaus. Eikä kurjaa säätä lasketa hätätapaukseksi. ;) Sään puolesta lauantai oli kuitenkin kamalin kisapäivä, missä tähän mennessä olen ollut...ensin oli hiostavan kuuma ja sitten alkoi sateet + ukkoset. Säästä huolimatta fiilis oli ihan hauska...eikä vähiten pitsiteemaan kunnolla panostaneiden vuoksi. ;) Tuloksista Darcylle ekalta radalta vitonen, kahdelta muulta hyl.

Sunnuntaina oli Bingleyn vuoro. Olin odottanut kovasti Bingleyn kanssa radalle pääsyä erityisesti, koska viime aikoina treenit sen kanssa ovat menneet superhyvin. Siksi ehkä pettymys olikin suuri ensimmäisen radan jälkeen, kun meno oli yhtä pyörimistä ja hyörimistä. :( Yleensä pystyn pitämään positiivisen asenteen yllä, vaikka epäonnistumia tulee, mutta nyt kyllä otti päähän ja paljon. Treenikaveri Jenna nauroi vielä kotimatkallakin mun ensimmäistä järkyttyneen kuuloista kommenttiani maaliviivan ylitettyäni: "Mitä mä teen kisoissa väärin?" Kyllä mä aika pian jo pystyin itselleni nauramaan, vaikka aluksi olinkin lähinnä järkyttynyt. ;)) Olihan se jo aika surkuhupaisaa... Miten meillä voikaan kisoissa mennä niiiin eri tavalla kuin treeneissä? Seuraavalle radalle pyysin Elinaa katsomaan meidän suoritusta ja antamaan kommenttia, että saisin vastauksen siihen mun aikaisemmin esitettyyn kysymykseen. Rata menikin yhtä penkin alle kuin ensimmäinen, ja radalla huomasin ajattelevani, että jes, nyt Elina näkee kuinka huonosti me mennään! ;D Se kun ei meinannut uskoa, kun joskus treeneissä sanoin, että Bingleyn isoin ongelma kisoissa on kiellot. Elina näki myös pari mun ja Darcyn rataa lauantaina, ja sainkin kaipaamaani suoraa ja hyvää palautetta kisasuorituksistani.

Treeneissä mä kuulemma ohjaan (pääsääntöisesti) hyvin ja teknisesti puhtaasti. Uskallan antaa koirille tilaa ja myös lähden rohkeammin etenemään. Kisoissa mä näköjään toimin ihan päinvastoin. Varmistelen turhaan enkä etene. Siitä huolimatta katse tai ainakaan ajatus ei ole koirassa. Mä myös jätän ohjaukset kesken eli kädet saattaa tippua kesken ohjauksen alas tms. Tai sitten mulla on ohjaava käsi oman olkapään kohdalla...eihän pieni koira sitä sieltä näe. Treeneissä mun kädet ei kuulemma yleensä heilu. Lisäksi tekniikoista Bingleyn kanssa esim. takaaleikkauksissa oli radalla rytmitykset pielessä enkä ottanut koiraa mukaan edelliseltä esteeltä, minkä vuoksi niissä tuli kieltoja. Ilmeisesti oon treeneissä osannut rytmittää oikein, koska siellä on tullut useita hienoja onnistumisia viime aikoina. 

Puhuttiin myös mitä mun pään sisällä liikkuu... Mua ei nyt viikonlopun kisoissa jännittänyt ihmeemmin eikä myöskään ollut "löysäily"-olo, vaan mielestäni ihan hyvä fiilis kaikilla radoilla. Mutta se mikä mulla on, on kamala kiireen tuntu koko ajan. Ilmeisesti se aiheuttaa tämmöistä sähläämistä...? Onhan mulla välillä treeneissäkin kiire (ja kiireen tuntu), mutta ilmeisesti osaan siellä kanavoida sen tarkempaan ohjaukseen, jolloin pääsen myös itse etenemään nopeammin. Mielenkiintoiseksi paketin tekee vielä se, että mähän en oo yksin radalla. Ja sekä Darcyyn että Bingleyyn mun kisasählääminen vaikuttaa eri tavalla. Darcylla se selvästi hidastaa menoa, toki virheidenkin määrässä se näkyy, mutta luulen silti, että vauhdin hidastuminen on ykkösongelma, mihin se vaikuttaa. Bingley taas on erilainen (kuten olen saattanut kerran jos toisenkin mainita ;)). Se on hyvin herkkä mun ohjaukselle, mikä on toisaalta hyvä asia, mutta aiheuttaa myös sen, että tekee virheitä paljon enemmän, jos mä en ohjaa kunnolla. Darcy antaa joitain mun ohjauskämmejä anteeksi, Bingley on melko armoton siinä suhteessa. ;))

Mä ihmettelen, miten mä muka voin ohjata NIIN eri tavalla treeneissä kuin kisoissa? Onko se vaan se kiireen tuntu yhdistettynä pieneen kisajännitykseen? Oli syy mikä tahansa, pakko kai se on uskoa, että mä ohjaan hyvin eri tavalla kisoissa ja treeneissä. Sain siis vastauksen alkuperäiseen kysymykseeni, mitä mä teen kisoissa väärin. Seuraava kysymys kuuluukin, miten mä opin ohjaamaan kisoissa samalla tavalla kuin treeneissä. Agilityssa kun ei pysähdytä kesken rataa analysoimaan, että mitenkäs mä treeneissä toimin, joten kaippa se analysointi täytyy tehdä kisojen ulkopuolella ja sitten vaan yrittää kiinnittää kisoissa huomio aina joihinkin asioihin. En tiedä... Pitänee alkaa kuvata treenejäkin, että näkee itsekin, missä kaikissa asioissa toimii eri tavalla. Huoh. Oon kyllä äärettömän kiitollinen Elinalle suorista ja asian ytimeen osuvista kommenteista! Kyllä mä vielä opin ohjaamaan...kisoissakin! ;)

Ja ettei projekti jäisi liian pieneksi, on meillä edessä myös (kisa-)kontaktikoulu - molempien kanssa. Tällä kertaa ihan aikuisten oikeasti. Esimerkiksi jälkimmäisellä radalla Bingley hyppäsi ihan törkeästi puomilta. Ainoa syy, miksi en keskeyttänyt siihen, oli että tiesin Elinan katsovan ja halusin kommentit koko radasta. Mutta nyt olen päättänyt - käsi sydämellä -, että vaadin puomilla 2on2offia kisoissa. Vaikka kiva rata jäisikin siihen tai olisi nolla alla tai mitä muuta tahansa. Tämä räiskiminen ei vaan voi jatkua. Joten katotaan päästäänkö ensi viikonloppuna Vaasassa yhtään rataa läpi...yksi taitaa olla hyppäri, joten ehkä se sitten. ;))

Jännää, kuinka olo on toisaalta aika masentunut...tuntuu että pitää kiivetä kokonainen vuori, eikä oikein tiedä mistä olisi järkevää aloittaa kipuaminen. Ja silti odottaa innolla, että pääsee matkaan.

Olen myös päättänyt, että aion olla itselleni armollinen. Vielä vuosi sitten yksikään meistä kolmesta ei ollut startannut virallisissa kisoissa, joten ei kai voi olettaakaan, että kaikkea oppisi yhdessä yössä...tai edes yhdessä vuodessa. Mutta tahto kehittyä on ainakin kova ja siitä on hyvä lähteä! :)

20. heinäkuuta 2011

Darcy 3 v. ja liikutuksia

Onnea maailman ihanimmalle Darcylle, joka täytti eilen 3 vuotta!

Kuva: Sirpa Saari

Mä aina lähes liikutun, kun ajattelen, kuinka paljon Darcy on jo nyt (vajaassa) kolmessa vuodessa mua opettanut. Kuinka paljon sen kanssa ollaan jo ehditty kokea...iloita isosti, mutta myös surrakin...opetella elämää, agilitya, ihan kaikkea. Sillä tulee aina olemaan mun ensimmäisenä omana koirana ihan valtava paikka mun sydämessä. <3  Ja mikä parasta, sehän on vasta 3-vuotias! Toivottavasti meillä on yhteistä aikaa vielä ainakin 15 vuotta jäljellä! ;))

Darcy ja mun sitä kohtaan tuntema hellyys saa mut usein liikuttumaan, mutta niin saa myös se, kun näen koiran ja ihmisen saumatonta yhteistyötä, oli laji oikeastaan mikä hyvänsä. :') Ihan erityisellä tavalla tietysti agilitysta saa kaikenlaisia fiboja, koska se on se mun juttu. Niinpä MM-karsintoja katsellessa silmännurkka kostui kerran jos toisenkin...ilosta ja myös pettymyksestä toisten puolesta. Mutta kaiken kaikkiaan oli kyllä ihan mielettömän hienot karsinnat! Huh, mitä jännitystä loppuun saakka! Onnea kaikille joukkueeseen päässeille! :) Ensi vuonna päästään sitten toivottavasti mekin kisaamaan. Jännittää jo nyt.... ;) 

MM-karsinnat saivat kyllä mussa aikaan uuden agilitykipinän. Pitkästä (?) aikaa on oikeasti hinku päästä treenaamaan ja kisaamaan. Onneksi molempia pääseekin pian tekemään! Huomenna mennään hallille treenaamaan ja kokeilemaan pätkiä karsintaradoista, ja viikonloppuna pääsen Raumalle kisaamaan molempien kanssa. Suunnitelmissa olisikin kisata mahdollisimman paljon tässä loppukesän / syksyn aikana ja pitää sitten taukoa kylmimmän talven ajan.

Darcy juhannuskisoissa.
Kuva: Sirpa Saari

12. heinäkuuta 2011

Pieni urheilusuoritus ennen penkkiurheilurupeamaa

Ollaan taas pääosin laiskoteltu. :) Tänään kello herätti kuitenkin jo (!) klo 9, ja suunnattiin nokka kohti hallia, jossa nähtiin taas Jennan ja Minin kanssa. Rakennettiin rata agi.fi-lehden ensimmäisestä numerosta, jossa oli yhdelle radalle kolme versioita...tehtiin näistä kaksi. Ratojen loppuun lisättiin vielä pöytä, lähinnä Minille muistutukseksi ennen karsintoja. Radat oli helpohkoja, toisella radalla omalla linjauksella oli suuri merkitys, että koira ei suorittanut esteitä väärin päin. Ensimmäillä radalla oli vaikea okserin jälkeinen kuvio, missä takuttiin kerta jos kymmeneskin Darcyn kanssa. Sanoinkin ennen Bingleyn vuoroa, että en edes viitsi ajatella, millaisia ongelmia Been kanssa tulee, kun Darcynkin kanssa oli haastavaa. Mutta Bingley yllätti (jälleen), eikä sen kanssa ollut mitään ongelmaa...ainoastaan kepit vähän tökki tänään jostain syystä. Ihmettelen suuresti, milloin Bingleystä on tullut agilitykoira? Se on varmasti käynyt salaa treenaamassa... ;)) Tuntuu että sillä on oikeasti loksahtanut jotain (agility)palikoita aivoissa paikoilleen, kun meno alkaa olla oikeasti jo eteenpäin menevää...eikä paikoillaan pyörivää. :) Nyt alkaa vaan kovasti jo kisahammasta kolottaa, haluan päästä testaamaan, toimiiko Bingley oikeasti hyvin myös kisoissa...

Huvikseni väkersin ja yhdistelin joistain treenipätkistä myös videon, kun huomasin, että koneeltani löytyy movie maker. :) Ei siellä ihan niitä surkeimpia kohtia löydy...esim. sitä, jossa törmäsin suoraan esteeseen ja kaadoin sen. ;D Jossain matkan varrella videon laatu myös huononi, mutta eikös siitä jotenkin selvää saa...


Viikonlopuksi lähdetäänkin sitten Pohjanmaalle kyläilemään vanhempien luo...ja katsomaan mm-karsintoja. Viime vuonnahan olin osittain töissä karsinnoissa, mutta ehdin kuitenkin katsellakin suorituksia. Tunnelma oli kyllä jotain ihan mieletöntä, ja samaa odotan tulevalta viikonlopultakin. Penkkiurheilua parhaimmillaan! :D Ei mun ja Darcynkaan osallistuminen kovin kauas jäänyt tänä vuonna...tuplanolla jäi uupumaan. Mutta viisi nollaa (joista yksi voittonolla) on kyllä joka tapauksessa huimasti yli odotusten, kun ajattelee, että vasta toukokuussa startattiin ensimmäisen kerran kolmosissa. :) Eli tänä vuonna vielä penkkiurheillaan, ensi vuonna sitten urheillaan oikeasti, kun kisaan molempien koirien kanssa...hih... ;)

9. heinäkuuta 2011

Bingley 2 v. ja lomakuulumisia :)

Onnea mun ihanalle pienelle mustiaiselle, joka täyttää tänään kokonaiset 2 vuotta! <3 

Kuva: Sirpa Saaari


     
Viikko lomailua on nyt takana, ja oon ehtinyt tehdä vaikka mitä. :) Sisustaa ja shoppailla, käydä aksakavereiden kanssa kirkkovenesoutamassa (oli muuten ihan mielettömän hauskaa!), lukea, nähdä kavereita ja ihan vaan laiskotella. Koirien kanssa ollaan tehty lähinnä tuota jälkimmäistä...ne on siinä(kin) aika päteviä. :) Mutta ettei nyt ihan laiskotteluksi menisi tämä koiraharrastus, niin on meillä ollut toko- ja agilitytreenitreffit shelttikavereiden kanssa. Tokoílu meni yllättävän nätisti, jopa Bingley jaksoi keskittyä, vaikka mukana oli sen kaksi lempityttöystävää (ihanat Aava ja Maya). Käytiin läpi alokasluokan liikkeet (paitsi hyppy), ja vaikka lähes kaikissa liikkeissä riittää vielä hiottavaa, niin tuli ihan optimistinen fiilis siitä, että ehkä me joskus (kun koirat on agilityeläkkeellä...?) saadaan tokokoulari kasaan. :) No, voipi olla että se on sellainen ylilyöntihaave, mutta tavoitteita pitää elämässä olla. ;))

Aksatreeneissäkin käytiin ensimmäisen kerran sitten juhannuskisojen. Muutamana päivänä jo sitä ennen olisi ollut täydellinen agilityilma (ei liian kylmä, kuuma, sateinen jne. jne.), mutta jotenkin ei vaan huvittanut lähteä. Siispä ei lähdetty. Samaisesta syystä ei lähdetty myöskään HAUn kisoihin keskiviikkona. Taukokin tekee hyvää välillä. Torstai aamuksi oltiin kuitenkin sovittu Jennan ja shelttineiti Minin kanssa agitreenitreffit. Oli huisin hauskaa treenata yhdessä! :) Treenin lomassa jaettiin myös kokemuksia ja todettiin, että aikalailla samanlaisten ongelmien kanssa painitaan näiden shetlantilaistemme kanssa. Vertaistuki on paras tuki. :) Tehtiin ASB:ssa julkaistu agirodun avoin rata (tai joku vastaava) - pikkasen loppupätkä muokattuna kun loppui tila kesken. Ehkä yllättäväksikin ansaksi muodostui vienti kepeille, joka periaatteessa näytti simppeliltä, mutta jossa kaikki kolme koiraa tekivät virheitä lähtemällä pujottelemaan kakkosvälistä...eli kulma oli yllättävän vaikea, vaikka ei siltä näyttänyt ilman tarkempaa tarkastelua... No, hyödyllinen treenihän se oli! Ja se myös konkretisoi vastakkaisen käden voiman. Huh, mä en oo tajunnutkaan aikaisemmin, kuinka herkästi molemmat koirat reagoi vastakkaiseen käteen! Vau, tätä pitää hyödyntää (ja myös varoa!) jatkossa! Jenna kuvasi viimeisen "nollaradan"...joka Darcyn kanssa oli kyllä kaikkea muuta, mutta Bingleyn kanssa tehtiin hieno nolla. :) Been rata tulee ehkä myöhemmin nähtäville. Se yllätti mut taas omalla pätevyydellään. <3  Ei tietoakaan pyörimisestä, vaan tosi nättiä menoa koko treenin ajan. Tuli taas tosi toiveikas olo meidän menosta! :)


Miksiköhän mulle tulee Bingleystä aina mieleen liito-orava? ;)
Kuva: Sirpa Saari
 
Kaverukset Bingley, Darcy, Aava ja Maya
Kuva: Sirpa Saari

1. heinäkuuta 2011

lomalomaloma :)

Siinähän se tärkein tulikin otsikossa. :) Kolmen viikon loma alkoi tänään! Suuria suunnitelmia ei ole; mä nautin siitä, kun saa tehdä juttuja, jos huvittaa tai sitten ihan vaan laiskotella, jos sille päälle sattuu. Molempia sopivassa suhteessa, niin hyvä tulee! Kisaamaan olisi kiva päästä pari kertaa, nyt kun Bingleykin on kolmosissa. :) Ehkä mennään juoksemaan yhdet startit HAU:lle ja sitten Raumalle agipitsiin heinäkuun lopulla. Juoksemisesta puheenollen...mä aina puhun, että pitäis alkaa juosta taas. No, nyt olen (ehkä) saanut ryhdistäydyttyä ja olen käynyt juoksemassa useammin kuin kerran tällä viikolla. ;) Koirat on olleet mukana, tekee varmasti niillekin hyvää juosta tasaista ravia. Toivottavasti tämä mun juoksuinto kestää... :))

En malta olla lisäämättä taas Sirpan hienoja kuvia... ;) Oltiin aikaisemmin viikolla tokoilemassa ja leikkimässä Bingleyn serkkujen Mayan ja Onnin kanssa. Kivaa oli, vaikka meinattiinkin läkähtyä helteessä!

Kuvat: Sirpa Saari

Bingley paikallaolossa. Mutta ei malta olla poseeraamatta kameralle...ja erityisesti ihanalle Mayalle. :)


Hih, liito-orava. <3 

Kapula nostetaan ja tiputetaan jo innolla, seuraavaksi treeniin pito. ;)

Darcy noutaa tosissaan...joskaan ei osaa vielä tuoda perusasentoon.

Hassu pikkuinen tokoilija.

"I lav juu beibi."
Maya ei vaan oikein ymmärrä Bingley-herran lähestymisyrityksiä... ;P

Ruudussa.

Ja sitten leikitään! :)

Maailman ihanin Darcy. <3

Kaverukset: Onni, Maya, Bingley ja Darcy