12. elokuuta 2011

Huoli

Tänään piti päivittää blogia onnistuneista agilitytreeneistä ja haastavista, mutta hauskoista nouto-tokotreeneistä, mutta ne tuntuvat nyt vähäpätöisiltä huolen rinnalla. Tosin heti alkuun haluan vakuutella (eniten ehkä itselleni), että syytä suureen huoleen ei ole... Tai aika näyttää, onko.

Tänään tulin kotiin töistä ja pojat tervehtivät tavalliseen tapaansa innoissaan pusutellen ja hyörien. Lähdettiin lenkille ja päästin koirat irti kynnetyllä pellolla. Ihmettelin vähän, kun Darcy ei lähtenyt riekkumaan tavalliseen tapaansa, vaan jäi rauhallisesti syömään ruohoa. No, eipä tuo toisaalta kummallistakaan ollut, kyllähän nämä välillä ruohoa syövät. Kohta Darcy alkoi kakoa, oli oksentamaisillaan. Tuokaan ei huolestuttanut - monestihan ruohon syönnin jälkeen tulee oksennus. Mutta sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta tapahtui jotain, mikä sai sydämeni hyppäämään kurkkuun ja huolen kohoamaan taivaisiin. Darcy kaatui kyljelleen, alkoi kouristella ja oli poissaoleva. :(( Oli niin avuton olo, että ei voi edes sanoin kuvailla. Rakas pikkuiseni makaa siinä kouristellen eikä edes tunnista mua... :´( Tätä kohtausta ei onneksi kestänyt kauaa, ehkä muutamia sekunteja, joka tapauksessa vajaa puoli minuuttia. Sen jälkeen Darcy nousi itse ylös, oli vähän tokkuraisen oloinen, mutta halusi kuitenkin itse lähteä liikkeelle pian ja käveli kotiin...onneksi emme olleet ehtineet kauas. 

Kotona soitin tietysti heti eläinlääkäriasemalle, jossa kerrottiin, että kyseessä oli mahdollisesti epileptinen kohtaus (mitä pelkäsinkin...ja miltä se kieltämättä näyttikin), mutta toisaalta vastaava kohtaus voi johtua myös jostain muusta kuin epilepsiasta (ongelmia maksan toiminnassa tms.). Vielä ensimmäisen kohtauksen jälkeen ei ole syytä tarkempiin tutkimuksiin, mutta heti jos tulee uusi kohtaus, on syytä mennä tutkimuksiin. Lähinnä siis verikokeisiin, joissa voidaan poissulkea muut vaihtoehdot kuin epilepsia. Joten nyt toivon sydämestäni, että tämä oli vain jokin "tilapäinen häiriö" ja että uutta kohtausta ei koskaan tulekaan!!! Soitin myös Darcyn kasvattajalle, ja juttelimme pitkään aiheesta. Darcyn suvussahan ei ainakaan Esterin tiedon mukaan ole epilepsiaa...tosin eihän kaikista tapauksista aina ole tietoa. Esteri on kuitenkin aina ollut avoin kaikista tiedossa olevista sairauksista ym., joten JOS (ja toivottavasti EI) tämä on epilepsiaa, on se tullut täysin puskista meille kummallekin. En kuitenkaan halua maalailla piruja seinille ennen kuin mikään on varmaa. Ja on täysin mahdollista, että kohtaus ei ikinä uusiudu. Näin toivon! Väistämättä kuitenkin alkaa miettiä, että mitä jos Darcy saa kohtauksia yöllä tai mun ollessa töissä... Äh, voi kurjuus. Toistaiseksi olen kuitenkin päättänyt, että jatkamme ihan normaalia elämää ja nautimme siitä. Tietysti tietoisena asiasta, mutta niin ettei pelko (jostain mitä ei ehkä edes ole) hallitse elämää.


Darcy nauttii elämästä kavereiden kanssa
Kuva: Sirpa Saari


Tänään kohtauksen jälkeen Darcy on ollut tosi väsynyt, mikä on kuulemma tavallista. Iltalenkillä se alkoi olla jo lähes oma reipas itsensä ja söi hyvällä ruokahalulla. Eiköhän tämä tästä. <3 

2 kommenttia:

  1. Voi Darcya, toivotaan että oli samalla sekä ensimmäinen että viimeinen kohtaus. Saman kokeneena tiedän liian hyvin tuon huolen ja pelon. Tsemppiä sulle ja rapsutuksia Darcylle ja tietysti myös Bingleylle!

    VastaaPoista
  2. En tiennytkään, että säkin olet joutunut kokemaan samaa.. :( Toivotaan tosiaan, että Darcylla tämä kerta jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Ainakin nyt se on taas oma iloinen itsensä! :) Välillä tuntuukin, että perjantainen kohtaus oli vain joku paha painajainen...

    VastaaPoista