Varoitus: Tiedossa pitkä päivitys (vaikka yritinkin tiivistä). ;) Onhan tässä ehtinyt tapahtua yhtä sun toista, iloa ja surua.
Darcy
Herra Darcy on jäänyt osa-aikaeläkkeelle. Se on vähitellen alkanut liikkua entistä enemmän peitsaten ja köpötellen, kaiken kaikkiaan välillä aika jäykästi. Ensin ajattelin sen olevan vain tosi jumissa, mutta kun fysioterapiasta ei löytänyt syytä jäykkyydelle, varasin ajan eläinlääkärille, jossa kävimme maaliskuussa. Lopputulema: "Lannerangassa ylimääräinen nikama, ja viimeisten lannenikamien fasettinivelet vaikuttavat yhteensulautuneilta. Muita muutoksia tai nivelrikkomuutoksia ei ollut todettavissa selässä eikä rannenivelissä tai polvinivelissä tai lonkissa." Tuo ylimääräinen nikamahan on ollut jo kauan tiedossa (selkä kuvattu aikoinaan epävirallisesti muiden luustokuvien yhteydessä), mutta nikamien välissä on ollut hyvin tilaa eikä se aiemmin ole oireillut. Todennäköisesti ylimääräinen nikama on kuitenkin altistanut muutoksille nyt vähän myöhemmällä iällä. Darcy on siis usein jäykkä, en kuitenkaan ole löytänyt mitään yhteyttä esim. siihen, että olisi jäykempi liikuttuaan enemmän vrs. vähemmän. Eikä se onneksi ole akuutisti kipeän oloinen. Yhden Rimadyl-kipulääkekuurin se on saanut, mistä ei tuntunut olevan mitään näkyvää hyötyä, mutta aiheutti veriripulin. Sen jälkeen se on saanut muutaman kerran akupunktiota ja toki muutenkin säännöllistä fysioterapiaa ja lihashuoltoa.
Eläinlääkäri tai fysioterapeuttimme eivät kumpikaan kategorisesti kieltäneet agilitya tai muutakaan normaalielämää, toki vointia täytyy seurata. Siitä huolimatta Darcy on ollut lähes täysin tauolla maaliskuun eläinlääkärikäynnistä lähtien. Toisaalta ne yksittäiset kerrat, jolloin se on päässyt tekemään agilitya, eivät ole tuntuneet vaikuttavan mitenkään sen liikkumiseen. Viime viikonloppuna Vaasassa se voitti yhden radan. Tänään tuplanolla oli tosi lähellä Tsaulla. Olen kuitenkin päättänyt, että aktiivinen treeni- ja kisaura sen kanssa on loppu, mutta niin kauan kuin se nauttii eikä liikkuminen mene huonompaan suuntaan, saa se silloin tällöin käydä hömpöttelemässä.
Tässä tämän päivän hömpöttelyt, meillä molemmilla oli kivaa. :) Ja harvemmin sitä vitosella pääsee palkinnoille kolmosissa. :D
Bingley
Bingleynkin kanssa kisaaminen ja treenaaminen on ollut melko maltillista, maksimissaan kaksi kertaa viikossa ja aina vähintään yksi lepopäivä kisan / treenin jälkeen.
Bingley treenasi Niina-Liina Linnan koulutuksessa ATT:n valmennusryhmässä 24.4.
Ja kisasi Tsaulla vappuna saaden yhden nollan.
Kaikki oli hyvin, kunnes 11.5. eli kohta kaksi viikkoa sitten aamulla, ihan ilman mitään ihmeellistä, Bingley yhtäkkiä ontui leikattua jalkaansa. Agilitysta oli ollut yli viikon tauko ja lenkitkin ihan tavanomaisia. Saimme onneksi samalle päivälle ajan ortopedi Mikael Granholmille, joka silloin vuosi sitten alunperin diagnosoi Bingleyn kinnervian (varpaan pinnallisen koukistajajänteen luksaation). Toteama oli, että "Vasemman kantaluun päällä pehmeää turvotusta, tulehdusreaktio. Tunnustellen aikaisemmin korjattu pinnallinen koukistajajänne tuntuisi pysyvän oikeassa paikassa, mutta turvotus hankaloittaa tutkimista. Hoitona tukiside viikko ja tulehduskipulääke ohjeen mukaan. Remmiliikunta ohjeen mukaan. Kontrolli viikon kuluttua." Jännittävä kontrollipäivä koitti 18.5. Polttava kysymys mielessä oli, luksoiko jänne vai ei. Kamala tunne odottaa tuomiota, kun eläinlääkäri tunnustelee naama vakavan keskittyneenä kinnertä... Onneksi tällä kertaa tulos oli suuri helpotus. "Kantapään turvotus laskenut, nyt voidaan tunnustellen todeta jänteen olevan oikealla paikalla ja jännettä ei saa sormin siirrettyä paikaltaan. Turvotusta vielä sisemmän retinaculumin alueella, kohta missä jänteen ompeleet ovat. Jatketaan remmiliikuntaa 3 viikkoa, side viikko, poisto kotona. Kontrolli 3 viikon kuluttua. Tulehduskipulääkitys voidaan lopettaa." Kysymykseeni "miksi", ei tietysti täysin varmaa vastausta löydy. Granholmin mukaan voi olla, että sulamattomat tikit ovat aiheuttaneet kiristystä ja ärsytystä arpikudoksessa, mikä on aiheuttanut sinne nesteen kertymistä ja se taas hetkellisen tulehduksen ja ontumisen. Tämä on hypoteesi. Kuulemma niin voi joskus käydä. En vielä viime käynnillä uskaltanut edes kysyä mitään tulevaisuuteen liittyvää. Hartain toiveeni on, että Bingley kuntoutuisi ainakin niin hyvin, että se saisi kirmata metsässä ja elää normaalia pienen pojan elämää. Vaikka Bingley on normaalisti rauhallinen arjessa, alkaa se hieman turhautua liikunnan rajoituksen vuoksi. Nyt se on kuitenkin käyttänyt jalkaansa jopa siteen kera ilman minkäänlaista aristusta, peukku että saadaan jälleen hyviä uutisia 11.6. kontrollissa.
Vapun kisoissa. Kuva: Sirpa Saari |
Tyytyväinen poikamies. Kuva: Sirpa Saari |
Lizzy
Porukasta Lizzy on onneksi pysynyt terveenä. :) Terveydestä jos jostain osaa nykyisin olla erittäin kiitollinen! Lizzy kävi myös silmä- ja polvitarkeissa, kun ne menivät tuossa äskettäin vanhaksi. Silmissä edelleen muutama hento, oireeton ripsi (distichiasis) ja polvet 0/0.
Helatorstaina kävimme epistelemässä, vitsit miten kivaa oli mennä pikku-Lizzyn kanssa. :) Starttiluokasta 0 ja sij. 2, mölliradalla kävimme tekemässä "oman radan". Lizzy ei vielä tee A:ta, joten sovimme tuomarin kanssa että voin tehdä sovelletun version ilman A-estettä. Lähinnä halusinkin kokeilla puomia kisaympäristössä, ja hyvinhän se sujui. Kepit, A ja keinu edelleen treenin alla. Hitaasti hyvä tulee. :D
Lizzy pääsi myös eilen tuuraamaan Bingleyä ATT:n valmennusryhmään. Teemu Linna kehui Lizzyä kovasti. :) Huomaa kyllä, että etenkin vaikeammissa kohdissa tai jos olen itse myöhässä, se joutuu vielä vilkuilemaan multa ohjeita melko paljon, mutta koko ajan sen radanlukutaito kehittyy.
Kuvat alla: Sirpa Saari
Kasvatit
Koko viisikko on nyt terveystutkittu. ISO ja lämmin kiitos Emma, Maria, Pia, Riikka ja Saana! Enkä voisi paljon tyytyväisempi olla tuloksista, huikeaa. :) Erityisen tyytyväinen olen selkätulosrivistöön. Ensinnäkin tämä on ensimmäinen näin iso kokonaan kuvattu pentue, lisäksi terveet selät eivät valitettavasti ole aivan itsestäänselvyys shelteillä. Jossain vaiheessa laskeskelin, että selkäkuvatuista shelteistä lähes puolella on jotain muutoksia (suurimmalla osalla LTV1). LTV0-rivistö on siis huikea ilonaihe. :)
Lizzyn pennuistahan kolmella oli kuultavissa pentutarkastuksessa lievä sivuääni (puppy murmur), muilla se on hävinnyt, mutta valitettavasti Renlyllä (C. When I Get Famous) edelleen kuuluu hyvin hento lievä sivuääni asteikolla 1/6. Luustokuvannut eläinlääkärihän ei sitä edes kuullut, mutta tarkkakorvainen silmät ja polvet tutkinut Eva Einola-Kopola kuuli lievän sivuäänen. Onneksi sivuääni hyvin todennäköisesti on sen laatuinen, ettei ikinä tule haittaamaan pienen reippaan miehen elämää.
Mindy, Renly ja Fay ovat aloittaneet agilityn ja korkanneet myös epäviralliset kisat. Siitä se lähtee! :)
Tänään Mindy (C. Fascinating Rhythm) kävi pyörähtämässä Haminan näyttelykehässä, kuulemma sillä oli jälleen kivaa. :)
"Juniorinarttu erinomaisilla mittasuhteilla. Hieman syvä kallo. Liian
pyöreät silmät. Hyvin asettuneet korvat. Erinomainen kaula ja selkä.
Hyvät jalat ja tassut. Liikkuu liian ahtaasti. Liikkeessä epätasainen
edestä. Hieman kapeahko kroppa. Ei turkissa. Ammattimaisesti esitetty."
JUN-EH JUK4
Tuomari: Johnny Andersson, Ruotsi
Pallohullu Mindy päivää ennen näyttelyä. Kuva: Maria Pentikäinen |