27. toukokuuta 2012

Saanko esitellä: neiti Lizzy


Ei kahta ilman kolmatta.
Eikä ainakaan kahta urosta ilman narttua.

Pieni tytön tylleröinen on ollut hakusessa jo jonkin aikaa. Nyt se oikea sitten löytyi, ja mikä olisikaan parempi ajankohta kuin alkukesä! <3 


Happy Master's Pure Gold
eli tuttavallisemmin
Lizzy, Lissu, Liisi, Liz...


Jenna lähti eilen mukaan hakumatkalle, ja kunnon harrastajina päätettiin käydä matkan varrella kisaamassa pari starttia Lempäälässä. Niinpä lähdettiin Turusta aamulla kukon laulun aikaan neljän koiran ja kahden naisen voimin kisa- ja pennunhakureissulle. ;) Kisat eivät tällä kertaa jääneet historiaan, vaikka ihan hyviä pätkiä sekä Darcyn että Bingleyn radoilla. Mutta oli taas hauska kisata!

Darcy ja Bingley pääsivät tutustumaan uuteen tulokkaaseen Kaisan ihanan isolla pihalla. Nuuskivat kyllä pentuja, mutta lähtivät pian tutustumaan jännempiin asioihin, kuten aaseihin ja alpakoihin. ;) Kotimatka sujui kuumasti (kun ei edelleenkään ole varaa vaihtaa ilmastoituun farmariautoon...lottovoittoa odotellessa), mutta muuten ongelmitta. Ongelmitta on kotiutuminen muutenkin sujunut, Lizzy on ollut äärettömän reipas pieni otus. Hän tutki kotiin päästyämme paikat ja totesi, että ok, tällanen mesta, mitä seuraavaksi? Ensimmäinen yökin meni hyvin, yhtään ei tarvinnut itkeä tai olla muutenkaan levoton.


Tästä näkee Lizzyn hauskan ja persoonallisen kauluksen värityksen.
Pentunimi olikin Salama...

Meillä on taloyhtiössä menossa kattoremontti, ehtivät onneksi saada meidän katon valmiiksi ennen pennun tuloa.
Jotain telinejuttuja on kuitenkin edelleen pihalla ja niillähän on hyvä harjoitella vaikka
tasapainoa ja erilaisilla pinnoilla liikkumista. ;) 

Darcy ja Bingley nukkuivat yön visusti mun vieressä sängyssä. Täytyy myöntää, että poikien reaktiot vähän yllättivät mut. Ne ovat sitä mieltä, ettei tuollaisen kääpiön kanssa voi millään leikkiä tai muutenkaan kauheasti kommunikoida. Darcy on ollut enemmän kiinnostunut ja käy välillä nuuskimassa tulokasta. Bingleyä sen sijaan ei voisi vähempää kiinnostaa ja se siirtyy aina kauemmas, kun pentu lähestyy. En mä kuitenkaan ole huolissani, ihan varmasti lyötävät vielä yhteisen sävelen ja pääasia tietysti että kohtelevat pentua kiltisti, vaikkakin sitten välinpitämättömästi. Muistan vaan kun Bingley aikoinaan pentuna kotiutui, niin Darcyhan otti sen heti parhaaksi kaverikseen. Toki niillä on vain vuoden ikäero...ja nyt pojista on tullut niin tiivis parivaljakko, etten toisaalta ihmettele, että pakka sekoittuu hetkeksi aikaa kun mukaan tulee kolmas nelijalkainen.


Kun ei pojista ole (vielä) leikkikavereiksi, niin onneksi eteisestä löytyi toinen pentu,
jonka kanssa voi aina välillä käydä leikkimässä!

High five!

No kyllä tätä voi varovasti nuuskia...

Kaikesta (lue: poikien asenteesta) huolimatta tuntuu kuin Lizzy olisi ollut jo paljon pidempään lauman jäsen. Kaikki on jotenkin mennyt sen kanssa niin helposti. :) Se oppi samantien kulkemaan hihnassa, tulemaan vauhdilla luokse kutsuttaessa ja käymään sallituilla paikoilla (paperilla ja ulkona) tarpeillaan. Näin reippaan pennun kanssa en epäröinyt yhtään lähteä valloittamaan maailmaa hyvin pian kotiutumisen jälkeen. Eilen neiti pääsi jo pienelle lenkille mukaan ja tänään aamulla lähdettiin hallille, jossa Jennakin oli treenaamassa Relan ja Minin kanssa. Mitäpä enempää voisi pennulta toivoa kuin että se leikkii, syö ja rauhoittuu heti uusissakin paikoissa! Ihana pikkuneiti! <3  Tämän pentuhulinan ohella täytyy vain muistaa antaa pojillekin tarpeeksi huomiota ilman pentua. Tänään pojat pääsivätkin uimaan Relan ja Minin kanssa, kun Lizzy jäi kotiin nukkumaan väsyttävän hallireissun jälkeen. Joten kaikki olivat loppujen lopuksi onnellisia! :)


Lizzy ja hänen uusi hieno lelunsa. Pitää seurata tarkkaavaisesti kun rataa rakennetaan.
(Sori huono kännykkäkameralaatu.)

Ja sitten on hyvä nukahtaa jalan viereen sulattelemaan kaikkea tätä uutta ja ihmeellistä... <3 


Kaikenlaisia unelmia ja toiveita on takataskussa tälle pienelle neidille. Mutta nyt keskitytään tutustumaan toisiiimme ja nauttimaan tästä hetkestä. <3 

18. toukokuuta 2012

Muta-agilitya

Viime kesänä kisasimme Forssassa Bingleyn kanssa kakkosissa. Kisat jäivät mieleen, koska päivä oli ihan älyttömän kuuma - ja hauska, vaikkei tuloksilla (silloinkaan) juhlittu. Forssa selvästi tahtoo jäädä ihmisten mieliin, koska jatkaa extreme-sääolosuhteillaan; eiliset kisat jäävät varmasti mieleen kaikesta siitä kurasta, mudasta ja vedestä, jota kenttä meille tarjosi. Mutta ei sillä, kelistä huolimatta (tai ehkä jopa sen vuoksi) hauskaa oli edelleen! :)

 
Bingley esittelee komeita jalkakarvojaan.
Kuva: Sirpa Saari

Ensimmäisellä radalla pohja oli vielä suht mentävässä kunnossa. Bingleyn kanssa radalla oli paljon hyvää, mutta hylly tuli yhden esteen ohituksesta, jota en enää lähtenyt edes korjaamaan. Darcynkin kanssa meillä löytyi taas pitkästä aikaa kisoissa yhteinen tekemisen meininki! Ihan niin kuin kouluttajat ovat yrittäneet sanoa, ettei mulla ole mitään syytä ajatella meidän menosta negatiivisesti. Eikä ookkaan! Ensimmäisellä radalla Darcy meni tosi hienosti, mutta itse mokasin toistamiseen (tosin eri suunnitelmalla) samassa kohdassa kuin Bingleyn kanssa ja siitä kohdasta kiellosta vitonen. Olisin tarvinnut kolmannen koiran, että olisin saanut sen kohdan sujumaan... ;)


Kuva: Sirpa Saari


Pikkukoirien jälkeen maksit olivat ehtineet möyriä mutapohjaa ihan olan takaa. Ja sadekin ehti alkaa juuri sopivasti! Minien rataantutustumisessa asennoiduinkin saamaan uudenlaisen pohjakokemuksen, medien rataantutustumisessa enää lähinnä nauratti. :) Mutahyppiksellä ei voinut ohjata ihan normaalilla tavalla, mutta pystyssä pysyin! Bingleylle tuli pari virhettä takaakierroille ohjauksissa...Jaakko näki radan ja muisti, että samanlainen virhe meille tuli viimeksi treeneissäkin. Bingley kääntyy hypyillä niin pienesti eikä ajaudu takaakierroille kulmissa samalla tavalla kuin esim. Darcy, joka hyppää pidempiä hyppyjä ja ajautuu ikään kuin luonnostaan takaakierrolle jos tullaan tietystä kulmasta. Mutta jos ohjaan vähän hätäisesti, Bingley lukee hypyt helposti edestä hypättäväksi. Nyt saatiinkin kotiläksyksi vahvistaa takaakiertoja! Darcyn kanssa liukasteltiin hyppiksellä hienosti nollatuloksella maaliin. :) Taistelunolla se oli, mutta nolla kuitenkin.


Kuva: Sirpa Saari


Että sellaiset ensimmäiset kevään ulkokisat!
Jännityksellä odotan, mitä Forssalla on meille ensi vuonna tarjottavana... ;)


Kuva: Sirpa Saari


Sirpalle kiitos matkaseurasta ja kuvista...jälleen kerran!



Kuvat: Sirpa Saari
 






Ja sinne män.


13. toukokuuta 2012

Nauti tästä hetkestä!

Torstaina Jaakko pisti mua (taas) ruotuun sekä kontaktien että psyykkisten asioiden kanssa. Olen varmaan todennut aikaisemminkin, mutta on aika mahtavaa, että on kouluttaja, joka tajuaa mua ja mun koiria ja joka osaa tsempata ja kannustaa silloin, kun sitä tarvitsen ja toisaalta potkia persuksille, kun sitä tarvitsen. Eilisiin Tsaun kisoihin lähdinkin ajatuksella, että mennään tekemään omaa hyvää rataa ja nauttimaan yhdessä tekemisestä Bingleyn kanssa. Joka tapauksessa on aivan mahtavaa, että saan kisata noin hienon koiran kanssa ja jokaisesta yhteisestä kisasta (ja hetkestä) pitää voida nauttia! Tulosajattelu saa unohtua. Tosin Jaakko lupasi rahat takaisin kaikista käymistämme kursseista, jos teemme niin kuin hän sanoo, eikä se näy tuloksissa... ;) Toisaalta pakko sanoa, että onhan se työ näkynyt nyt jo tuloksissa viime kesään verrattuna.

Meillä olikin hyvät kisat. Nautin kisaamisesta ja jokaisessa meidän neljässä radassa oli paljon hyvää! Tuloksellisesti ensimmäiseltä radalta 0, jo perinteisesti sijoituksella 3. ;) Jälleen ero kärkeen oli jotain 0,2 s., Bingleyn vauhti olikin hyvä (4,8 m/s), vaikka tuntui aavistuksen kankealta; liekö syynä erilainen pohja (kivituhka) mihin ollaan totuttu. Radalla pari kaarrosta meni pitkäksi, mutta meno tuntui sujuvalta - niin kuin kaikilla muillakin päivän radoilla. Ja erityisen iloinen olen siitä, että keinut olivat tosi hyvät molemmilla radoilla, joilta se löytyi! Yleensä me tehdään joko nolla tai hylly, mutta tällä kertaa saimme tuloksen kaikilta radoilta: nollan lisäksi 10 + 10 + 5. Parilla radalla tuli ihan omaan piikkiin menevä keppien aloitusvirhe. Mulle rytmitys on aina ollut aika hankalaa. Kepeille tultiin avokulmaan kovassa vauhdissa ja mun olisi pitänyt jarruttaa kunnolla, jotta Bingleyn olisi ollut helpompi koota itsensä kepeille. Nyt siis kyllä meni oikeasta välistä sisään, mutta vauhti oli niin kova että "oikaisi" jonnekin nelosväliin. Loput virheet olivat kieltoja. Positiivista kuitenkin se, että pienistä virheistä huolimatta kaikki radat olivat sujuvia eikä virheiden jälkeen hajonnut pakka. Auttoi varmaan, kun en lähtenyt "hakemaan nollaa", vaan mentiin pitämään hauskaa ja tekemään omaa rataa. :)


Darcy ei tänä viikonloppuna päässyt kisaamaan, mutta sen sijaan se pääsi taas metsälle jäljestämään. Tehtiin jäljet vähän kauemmas metsään, ja naureskeltiin kouluttajan kanssa Darcya, kun toinen tiesi heti mitä kivaa on tulossa ja kävellessämme jäljen alkuun Darcy veti nelivedolla ja piippasi kun oli niin kiire. ;) Kouluttajakin totesi, että ihanaa kun sillä on niin paljon motivaatiota. Tällä kertaa tehtiin jo aika paljon vaikeampi jälki: pidempi ja pari uutta juttua (kaato suoralla ja muutama metri ilman verijälkeä). Darcy suoriutui kuitenkin tehtävästään kuin vanha tekijä ja oli kuulemma suvereeni. :) Ihana Darcy, ollaan kyllä molemmat löydetty uusi hauska harrastus!

4. toukokuuta 2012

Shetlanninmetsästyskoira

Blogin päivitys on taas jäänyt. Mutta nyt pikapäivitys kuulumisista. :)

Me ollaan Darcyn kanssa löydetty uusi laji. Innostuttu ja inspiroiduttu! Molemmat ihan hurjasti! :) Darcy on aina tykännyt käyttää nenäänsä kaikenlaiseen työskentelyyn, Bingley taas on sitä mieltä, että nenän tarkoitus on lähinnä tehdä lähempää tuttavuutta tyttöjen kanssa...tärkeää kai sekin nuoren miehen elämässä? 

Olen jo viime vuonna miettinyt, että olisi kiva kokeilla jonkinlaista jäljestystä, ja tänä keväänä bongasin oikeaan aikaan verijälkikurssin, johon ilmoitin Darcyn. Eka kerta oli keskiviikkona ja paikalle saavuttiin odottavin ja vähän jännittynein mielin. Laura-kouluttaja kertoi vähän lajista ja tehtiin ensin yhdessä esimerkkijälki, jonka jälkeen jokainen sai tehdä omalle koiralle jäljen, joka oli suunnilleen samanlainen kuin Mejän avoimen luokan kisajälki, mutta vain jonkin verran lyhyempi näin ensimmäisellä kerralla. Kädet veressä ja mieli odottavana lähdettiin käymään yksi kerralla jälkiä läpi. Kouluttaja varoitteli, että jotkut koirat saattavat vähän pelätä veren hajua ensimmäisellä kerralla. Mä itse ajattelin, että Darcy varmaan touhottaa ja rynnii niin kovaa, ettei se ehdi keskittyä varsinaiseen jälkityöskentelyyn. Mutta Darcy osoittautuikin varsin päteväksi shetlanninmetsästyskoiraksi! Se oli ihan huippu. <3  Darcy tajusi heti mistä on kyse ja eteni tosi tarkasti jäljellä. Pisti taas pienen ihmisen ihmettelemään ja ihailemaan a) koiran hajuaistia ja b) sitä, että ne heti tajuaa itse, mitä sillä hajujäljellä kuuluu tehdä. Ja täytyy myöntää, että yllätyin jopa itsekin vähän siitä, miten intensiiviseen työskentelymoodiin Darcy pääsi samantien. Ei tietoakaan sähläyksestä, jota niin usein näkyy agilitykentillä... Tai siis näkyy, jos katsoo ohjaajaa. Kouluttajakin käytti Darcya esimerkkinä, kun kertoi, miten koira käyttäytyy, kun on syttynyt verijäljelle. Hih. ;) Sen verran musta löytyy myös kilpailuviettiä, että en yllättyisi, jos löytäisin itseni vielä joku aamu ajelemasta kohti ensimmäistä Mejä-koetta... No, ehkä me käydään tämä kurssi kuitenkin vielä sitä ennen loppuun. ;)

Joka tapauksessa suosittelen kyllä verijälkeä (tai jäljestystä varmaan ylipäänsä) kaikille agilitykoirille vastapainoksi! Ne kaksi lajia ovat varmaan toistensa ääripäät...siinä missä agility vaatii yhdessä työskentelyä, ja ainakin sheltti on usein aika kiinnikin ohjaajassa, annetaan koiran jäljellä työskennellä hyvin pitkälti itsenäisesti. Ja siinä missä agilityssa koiran vire nousee kattoon - ja joskus sen läpikin -, täytyy jäljellä nenätyöskentelyssä löytää ihan erilainen, mutta silti intensiivinen vire. Kaiken kaikkiaan ihan mahtavaa vaihtelua agilitylle!

(^ Tämä ei ollut maksettu mainos! Vaikken siitäkään kieltäytyisi.) 


Ollaan me ehditty virittäytyä myös sen meidän päälajin parissa. Siinä on vaan se ongelma, että mä vielä harjoittelen oikean vireen löytämistä kisoissa. Välillä onnistun virittäytymisessä, välillä taas en. Ja välillä tuomari on tehnyt niin hassuja ratoja, etten ole pystynyt psyykkaamaan itseäni naurun lomasta. ;) Bingley on kuitenkin tehnyt muutaman nollan ja pienen mustan pojan kanssa kisaaminen tuntuu edelleen huisilta. Ja nyt silläkin on SM-kisoihin osallistumisoikeus. Bingley sai myös ATT:n pääsiäiskisoissa toisen SERT-A:nsa, joten nyt odotellaan marraskuuta, jolloin voidaan lähteä metsästämään sitä viimeistä... :)

Darcy on kisannut vähän vähemmän tänä vuonna, ja radat on menneet juuri niin hyvin kuin oma fiilis on antanut myöten. Valitettavasti se tarkoittaa, että nyt en ole jotenkin saanut asennetta ja rytmiä kisoissa Darcyn kanssa kohdilleen. Menin pari viikkoa sitten Tuulian treeneihin Darcyn kanssa, ja aloitin avautumalla sillä, että me ollaan viime aikoina menty kummatkin ihan eri rytmillä rataa. No, jostain syystä treenit meni nappiin ja Tuulia kysyikin lopuksi, että "niin mikä se teidän ongelma olikaan?". Sama juttu viime viikolla Jaakon treeneissä. Mulla ei kuulemma ole mitään syytä ajatella meidän menosta huonosti. Eikä olekaan - Darcy ansaitsee hyvän ohjaajan. Miten mä löytäisin ton saman ajatuksen ja asenteen kisoihin? No, olen kuitenkin päättänyt, että tämän kevään kisaan Bingleyn kanssa ahkerammin, joskin kyllä herra Darcykin pääsee kisaamaan, don't worry. Ja nyt kun meillä on tuo uusi harrastus Darcyn kanssa, niin ei ole huono omatuntokaan tästä päätöksestä. ;)