Lizzy on kovin kuuliainen tyttö, ja hän kuunteli tarkasti ystäväänsä Relaa, joka aloittaessaan itse ensimmäisiä juoksujaan kuiskutteli Lizzyn korvaan, että ne kuuluu aloittaa yhden vuoden ja yhden viikon ikäisenä. Ja koska Bingleyn motto elämässä on, että rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu, ilmoitti hän minulle tästä Lizzyn aikuistumisesta pistämällä ihan tosissaan jalalla koreasti olohuoneen lattialla. Lizzy-pieni on niin iloinen, kun kerrankin Bingley haluaa leikkiä hänen kanssaan. Ei kai niillä pojilla mitään taka-ajatuksia voi olla, kysyy neiti Liz 1 vee.
Juoksujen aloitus pisti kuitenkin melkoisen mietintämyssyn omaan päähäni. Myytti ja urbaani legenda kertoo, että juoksujen aikaan nartun luusto löystyy. Vai onko se myytti sittenkään? Juoksuthan alkoivat tiistaina ja torstaille oli varattu terveystarkkiaika. Sain muutamilta ihmisiltä vahvistusta, joka puhuu urbaanin legendan puolesta, ja lisäksi soitin vielä eläinlääkäriasemalle, jossa oltiin samaa mieltä moisen väitteen totuusarvosta. Lopulta pääni sisäisessä kädenväännössä voiton vei uteliaisuus. Ja täten oman empiirisen tutkimukseni valossa voin todeta, että väite luuston löystymisestä juoksujen aikaan on myytti, urbaani legenda tai vähintään huono vitsi. ;)
Terve sydän!
Terveet silmät!
Okei, lukuunottamatta muutamaa ylimääräistä ripseä.
Normaali selkäranka!
Polvet 0/0!
Kyynärät ja lonkat lähtivät Kennelliittoon priimana!
:) !!!
Nyt voi (juoksujen jälkeen) jatkaa harrastamista hyvillä mielin ja lisäksi alkaa hahmotella luottavaisemmin tulevaisuuden suunnitelmiakin. Ehkä vielä joskus saadaan maailmaan pienen pieniä Cerebellum's-pentuja... :)
Elämä on kuitenkin muutakin kuin nuoren neitikoiran kehittymisen seuraamista. Se on myös muun muassa juoksu-A:n kanssa takkuamista...ja onneksi mukaan mahtuu myös onnistuneita ratatreenejä. A:lla ollaan nyt siirrytty täyteen korkeuteen, joka on sujunut yllättävän hyvin. Edelleen kuitenkin molempien kanssa on haasteena askeleen pidennys. Kahden laukan alastulo on todella haastava tehtävä minille ja myös Darcylle se aiheuttaa vähän haastetta, vaikka sen laukka-askel onkin pidempi kuin Bingleyllä. Masennus on meinannut projektin edetessä muutamaan kertaan iskeä, mutta edelleen (toistaiseksi) olen päättänyt pysyä valitsemallani tiellä. Tällä hetkellä siis tavoitteena on molempien kanssa pidentää laukka-askelta. Sandersin opetus-DVD väittää, että se on mahdollista, ja tällä hetkellä haluan uskoa siihen sokeasti.
Lopuksi vielä videot ensimmäisistä treeneistä täyskorkealla A:lla. Isoksi ongelmaksi muodostui se, etteivät apuvälineet (bumpperi ja/tai kehikko) oikein tahtoneet pysyä paikallaan, koska kaltevalla kulmalla täräys koiran ylösmenossa sai välineet valumaan ennen aikojaan. Onneksi on isi. :D Kuinka sopivasti sattuikaan pääsiäisen vietto Pohjanmaalla, jossa isäni ystävällisesti askarteli mulle omat bumpperit, jotka saa kiinnitettyä A:han mustekaloilla. "Omat viemäriputket mukana." ;)
Darcy:
Bingley:
Usein olen tehnyt Lizzyn kanssa jotain pientä pätkää, kun pojat ovat treennneet A:ta.
Tässä pieni pätkä pitkän perjantain pikkutreeneistä:
Paljon onnea priima-terveystuloksista!!! :) Tosi hienoa! :)
VastaaPoistaKiitos, Sonia! Kyllä melkoinen helpotuksen huokaus pääsi jokaisessa tutkimusvaiheessa, kun ell totesi että terve on. ;)
VastaaPoista