Kuulumisia

Viime päivityksestä on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Toisaalta ei ole tapahtunut juuri mitään, ja toisaalta paljon. Parin viime kuukauden aikana erinäiset terveysasiat ovat olleet päällimmäisenä mielessä.

Ensilumi! Siitä piti tänään nauttia, koska sääennustuksen mukaan se on huomenna tai viimeistään ylihuomenna enää vain haaveuni.

Bingleyn toipuminen sujuu edelleen tosi hyvin. Siteen poiston jälkeen lenkkejä pidennettiin vähitellen. Lokakuun alussa eli vähän vajaa neljä kuukautta leikkauksen jälkeen se pääsi ensimmäisiä kertoja liikkumaan vapaana. Kun ensimmäisen kerran päästin sen vapaaksi, Bingley katsoi mua epäuskoisesti ja lähti sitten kannustavan luvan saatuaan laukkaamaan hymy huulilla. Ihana. :) Marraskuun alussa saimme luvan alkaa tehdä hyppytekniikkatreeniä. Olemme nyt käyneet kerran pari viikossa hyppelemässä hallilla. Hyppytekniikka sujuu yllättävänkin kivasti, vaikka on pitkä tauko takana. Bingley on ilmaissut intonsa hyvin kovaäänisesti, ja omakin fiilis on ollut katossa, kun on päässyt jälleen tekemään yhdessä oman pikkumustan kanssa. On myös mukava huomata, että alan vähitellen luottaa siihen, että jalka kestää. Toki sitäkään ei voi taata, mutta tähän asti ainakin kaikki on mennyt onneksi loistavasti. :) Hiljaa hyvä tulee!

Ettei tässä koiraharrastuksessa kuitenkaan liian helpolla, halvalla tai järjissään säilyisi, tuli Lizzylle epämääräisiä kipuoireita lanneselän alueelle elokuun lopulla. Niiden tutkimiseksi ja hoitamiseksi olemme nyt käyneet eläinlääkärissä ja fysioterapiassa ynnä muissa hoidoissa lähes lukemattomia kertoja. Kaikki alkoi siitä, kun Lizzy yllättäen istahti pari kertaa kesken lenkin ja vaikutti vähän kipeältä. Sen jälkeen sillä on ollut välillä enemmän ja välillä vähemmän epämääräistä kipuilua. Lizzy kuvattiin ensin röntgenillä kahteen kertaan. Kahteen koska ensimmäisellä kuvauskerralla kakkaa oli kriittisissä kohdissa. Toista kertaa varten Lizzy piti kana-raejuustokuurin ja sai ulostuslääkettä ennen kuvausta. Eipä ollut enää kakkaa häiritsemässä kuvien tulkintaa. ;) Koska röntgenkuvista ei kuitenkaan löytynyt mitään selittävää tekijää, ja Lizzy oli edelleen ajoittain kipeän oloinen, päätin että haluan CT-kuvat, joissa näkyisi sellaisetkin mahdolliset vaivat, joita ei röntgenissä näy. Yhtenä hypoteesina kun oli iskiashermopinne ja / tai välilevynpullistuma. Pari viikkoa sitten oli siis CT-kuvaus, ja olin jo täysin valmistautunut pahimpaan. Tunnelmaan sopi, että sillä aikaa kun Lizzy oli kuvattavana, kävelimme poikien kanssa pitkin Aurajoen rantaa räntäsateessa vaatteet märkinä. Kun menin kuuntelemaan kuvanneen ortopedi Mikael Granholmin palautetta kuvista, asettui suu pyöreään muotoon kun Mikael kertoi, että koko selkäranka on täysin normaali eikä sieltä löydy mitään vikaa. Olin niin kovin yrittänyt valmistautua henkisesti pahimpaan, että vasta seuraavana päivänä oikeasti sisäistin hyvät uutiset. Sekä kuvannut eläinlääkäri että oma hoitava eläinlääkärimme olivat sitä mieltä, että koska CT-kuvien perusteella voitiin poissulkea hermopinteet ja välilevymuutokset, on kyse toiminnallisesta vaivasta. Olen tietysti kovasti miettinyt, miksi Lizzy on aina ollut "jumiherkkä" koira ja mikä on aiheuttanut nyt tämän akuutin kivun ja kireyden. Lizzyllä on varmasti rakenteellisena heikkoutena jyrkkä lantio, minkä vuoksi sen taka-askel jää lyhyeksi, millä varmasti on vaikutusta myös lihaksiston toiminnallisuuteen. Lisäksi viimeksi tänään mietin, että toisaalta en ihmettele, miksi Lizzy on jatkuvasti jumissa. Päästin koirat aamulla pissalle ulos. Darcy ei jaksanut mennä ollenkaan, Bingley tepsutteli pian sisälle, jonka jälkeen Lizzy teki näyttävän sisääntulon. Se juoksi täydellä vauhdilla törmäten oven karmiin, siitä se liukastui ja liukui parkettia pitkin kunnes lopulta törmäsi pakastimeen. Hupsista. Multa pääsi pari kirosanaa. Lizzyn iloon kuuluu kaahailu, ja kaahailu valitettavasti johtaa sen kohdalla liukasteluihin. Ei pojat ole läheskään yhtä itsetuhoisia kuin pikkuneiti. Ei kai siis ihme, jos jumittaa. Joka tapauksessa Lizzy on nyt saanut tiivistä hoitoa. Aluksi se oli kipulääkekuurilla, ja nyt se on saanut vähän tiiviimpää fysioterapia- tai osteopatiakäsittelyä kahden viikon välein. Joulukuussa kokeilemme eläinlääkärin suosituksesta myös kiropraktikkoa. Lizzy on myös saanut kuureittain laseria, joka on toiminut ihan uskomattoman hyvin. Lisäksi olen kotihieronut Lizzyä ja tehnyt erilaisia taivutuksia. Nyt Lizzy onkin liikkunut taas paremmin ja suorempana kuin pitkään aikaan, valoa siis näkyy tunnelin päässä. Eiköhän Lizzykin tästä kuntoon saada. :) Harmittaa ainoastaan, että kaikessa tutkimusrytäkässä en huomannut pyytää selästä virallisia röntgenkuvia. Kysyin vielä erikseen CT-kuvat ottaneelta ortopediltä LTV:stä eli lanne-ristinikamasta, ja hänen mukaansa sekin oli Lizzyllä normaali (ja CT-kuvathan ovat moninkertaisesti tarkemmat kuin röntgenkuvat). Mahdollisesti kuitenkin vielä myöhemmin käyn kuvauttamassa selän virallisesti. Mutta tämän vuoden osalta Lizzyn rauhoitukset ja tutkimukset ovat toivottavasti nyt tässä.

Darcy on siis täyttänyt agilitykoiran paikkaa viime ajat. Mukavaa on ollut huomata, että yhteistyö sen kanssa on kehittynyt todella paljon Bingleyn tauon aikana. Mun rytmi menee luontaisesti paremmin yhteen Bingleyn kanssa, mutta toisaalta pikkumustan tauko on haastanut itseäni ohjaajana kun olen paneutunut Darcyn ohjaamiseen, mikä vaatii multa aika paljon enemmän kuin Bingleyn ohjaaminen. Huomenna Darcy pääsee kisaamaan tämän vuoden viimeiset kaksi starttia Tsaulle. Sen jälkeen se menee reilun viikon päästä kyynelkanavien huuhteluun, kun sen silmät ovat vuotaneet eivätkä silmätipat ole auttaneet. Onneksi vuotava silmä ei ole kuitenkaan häirinnyt sitä mitenkään. Surkuhupaisaa kyllä, kun aiempina vuosina eläinlääkärikäyntejä on tullut lähinnä pakolliset rokotukset. Tänä vuonna taas eläinlääkärit ovat tulleet tutuksi liiankin hyvin. Toivon todella, että ensi vuosi olisi onnekkaampi tässä suhteessa.

 

Sen sijaan olen kyllä ollut onnekas, kun ensimmäinen pentueeni löysi niin hienot kodit. :) Kaikkia viittä olen nähnyt enemmän tai vähemmän luovutuksen jälkeen. Ihanaa kun kaikki ovat muistaneet mut. :) Pennut ovat nyt vähän reilu 9 kk:n ikäisiä. Kokohaitari on Fayn reilusta 30 cm:stä Velmun reiluun 40 cm:iin. :D  Fay, Luka, Renly ja Mindy ovat myös jo käyneet misseilemässä pentukehissä. Kolmen ensimmäisen esiintymiset pääsin kehän laidalta todistamaan ja jännittämäänkin, hienoja pentuja ovat kaikki. :)

Luka ja Renly Turun pentunäyttelyssä 14.9.

Pienin ja suurin, Fay ja Velmu elokuussa shelttierkkarissa (Velmu turistina)

Äiti ja turkulaiset pojat Luka ja Renly elokuun lopulla Turun shelttikerhon shelttiriehassa. Kuva: Sirpa Saari

Fay (C. Pure Imagination):

6kk, siro. Tässä kehitysvaiheessa liioitellun neliömäinen. Korkea hännän kiinnitys. Hyvin narttumainen pää, kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Pyöreät silmät. Reilu korvien koko. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut. Kevyt luusto. Liikkeessä iloinen häntä. Askelpituus jää lyhyeksi. Reipas esiintyminen.

PEK ei sij.

Tuomari: Päivi Eerola, Shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttely 17.8.2014

Luka (C. Edge of Something):

Ikään nähden melko kookas urospentu. Oikeat mittasuhteet. Hyvin taittuvat korvat. Tyypillinen ilme. Hyvä kallonosa. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä askel takaa. Korkea etuaskel. Oikeanlaatuinen karvapeite. Korkealla kannettu häntä.  

PEK 2 

Tuomari: Pirjo Aaltonen, Turun pentunäyttely 14.9.2014

Renly (C. When I Get Famous):

Mittasuhteiltaan tyypillinen uros pentu. Hyvin taittuvat korvat, hyvä pään kiila. Tyypillinen ilme. Sopusuhtaiset kulmaukset. Seistessä kaunis kokonaisuus. Nostaa häntänsä välillä turhan korkealle. Sivuttain riittävä ulottuvuus. Etuaskel turhan korkea.

PEK 1 KP VSP 

Tuomari: Pirjo Aaltonen, Turun pentunäyttely 14.9.2014

Renly, Turun pentunäyttelyiden VSP

Mindy (C. Fascinating Rhythm):

8kk vanha, feminininen narttupentu. Oikeailmeinen pää, jossa kauniit linjat ja pituus. Kovin kevyt rintakehä, jossa oikea pituus. Sopivat kulmaukset. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Hyvä ylälinja ja häntä. Mukava käytös.

PEK 4 

Tuomari: Tarja Löfman, Lahden pentunäyttely 26.10.2014

Mindy lokakuun alussa mätsäripalkintojensa kera. Kuva: Maria Pentikäinen