Kinner

Ei, se ei ollut pieni lihasvenähdys, kuten viime blogitekstissäni niin toiveikkaan optimistisesti otaksuin. 

Bingley ontui loukkaantumisen jälkeen noin vuorokauden, jonka jälkeen liikkui jälleen normaalisti. Hälytyskellot alkoivat soida, kun muutaman päivän päästä se ontui jälleen. Tuolloin ontumisaika oli paljon lyhyempi, mutta tunnustellessa kintereen alue tuntui paljon paksummalta ja aristi. Ajattelin että eihän se voi olla kinner, koska Bingley täyttää ensi kuussa 5 vuotta ja yleensä se menee huomattavasti nuorempana. Varasin kuitenkin ajan ortopedille. Eikä diagnoosi lopulta alkujärkytyksen jälkeen tullut enää yllätyksenä: Vasemmassa takajalassa pinnallinen koukistajajänne luksoi. Suosittelen korjausleikkausta. 

Facebookin kautta sain onneksi samantien vertaistukea ja kokemuksia ihmisiltä, joiden sheltin kinner on leikattu. Vaikka Turussakin leikkauksia tehdään, sain niin monelta suosituksen Espoon Eläinsairaalan Jan Räihästä, että oli selvää että haluan Bingleyn nimenomaan hänen kirurgiveitsensä hellään huomaan. Loukkaantuminen tapahtui 24.5., diagnoosi tehtiin 3.6. ja leikkaus oli 11.6. En niinkään pelännyt itse leikkausta, tiesin Bingleyn olevan parhaissa mahdollisissa käsissä. Sitäkin enemmän jännitti ja edelleen jännittää toipuminen. Onneksi tämä on vaiva (joskin äärettömän ikävä sellainen), johon on olemassa hoito ja sille hyvä ennuste.

Itse leikkaus meni hyvin. Ura oli kuulemma olematon, joten edelleen ihmettelen, miten voi olla mahdollista, ettei jänne ole mennyt sijoiltaan aikaisemmin. Bingley ei kuitenkaan ole mikään hienohelma agilityssa, joten rasitusta jalka ainakin on saanut osakseen. Hakiessani Bingleyä Räihä oli jo toisessa leikkauksessa ja jäi heti seuraavana päivänä lomalle, joten pääsin juttelemaan "vain" hoitajan kanssa eikä hänkään täysin osannut vastata tuohon kysymykseen. Ehkä soitan vielä Räihälle, kun hän palaa lomalta. :)

Olen miettinyt, että jos kintereen oli "pakko" mennä, niin onneksi se tapahtui näin vähän vanhemmalla iällä. Bingley on rauhallinen arjessa, joten se on huomattavasti helpompi pitää rauhallisena kuin 1-vuotias kahjopää. Tosin nyt jo parin päivän jälkeen huomaa, että menohalut alkavat karttua. Lyhyillä pissatuslenkeillä Bingley ei voi ymmärtää, miksei se pääse kirmaamaan pellolle ja metsään. Ei rakas auta, vaikka sinne vedät. Joudut olla hihnassa vielä piiiitkäään (ja mielummin vähän liian pitkään kuin liian lyhyen aikaa). Toivotaan että se on sen arvoista.

Pentuaitaus tuli nopeammin uudelleenkäyttöön kuin osasin villeimmissä unissanikaan ajatella. Lizzy ihmettelee nukutuksesta heräilevää tokkuraista Bingleyä.

Bingley puolestaan ihmettelee jalassaan olevaa ihmeellistä härpäkettä.

PS. Luonnollisesti SM-kisat jäivät osaltamme tänä vuonna väliin. Tai ne koetaan livestreamin ja huomenna livekatsomon puolelta. Isot onnittelut kuitenkin tämän päivän joukkuekisassa menestyneille ja tsempit huomiselle! Nauttikaa!