Vielä on kesää jäljellä

Kesälomaa on vietetty näköjään paitsi töistä myös blogin päivityksestä. 

Maanantaina palasin töihin, nyt lienee siis korkea aika päivittää myös blogia.

Darcy

Darcy ei valita. Sillä on ollut hauska kesä. Kuten ylläoleva kuvakin todistaa, on se kesän aikana oppinut luottamaan uintitaitoihinsa ja sen myötä nauttii uimisesta. Sehän on pitkään tykännyt kyllä kahlailla vedessä, mutta uiminen on ollut lievä kauhistus. Puoliksi (tai no, ei edes puoliksi ;) ) pakotettuna olen kuitenkin uittanut sitä, ja tämän kesän aikana se on vihdoin todennut, että se pysyy pinnalla sittenkin. On oikeastaan aika hauskaa hypätä veteen ja hakea keppiä! Seuraavaksi pakotteet kohdistuvat Lizzyyn. (Toim. huom. Eläimiä ei vahingoiteta kuvausten tai harjoitusten aikana!)

Darcy on myös tullut ison miehen ikään täyttäessään kokonaiset 6 vuotta 19.7. Aika lentää ja sitä rataa. Onnea! :)

Heinäkuussa pidettiin muutaman viikon agilitytauko. Tauon aikana päätin myös (jälleen kerran) ryhdistäytyä treenipäiväkirjan pitämisessä. Etenkään Darcyn kanssa en ole viime aikoina ollenkaan suunnitellut treenejä etukäteen, minkä vuoksi usein omatoimitreeneistä jää vähän blaah-olo käteen. Jospa nyt saisin kirjattua ylös treeniaheet ja kisoissa tulleet virhepaikat, että hallille lähdettäessä olisi joku idea siitä, mitä treenaisi. 

Tauolta palattiin suoraan epiksiin. Se oli vallan hassunhauskaa rallattelua, Darcy mm. kipaisi loppusuoran ennen aikojaan ja ihmetteli maaliin päästyään suuresti, mihin ohjaaja jäi kupeksimaan. Darcyn treenipäiväkirja ei siis tule sisältämään irtoamistreeniä. Maanantaina Tiinan treeneissä alkoi yhteinen rytmi jo lopuksi löytyä, joten ihan hyvillä mielin lähdimme tänään piirimestaruuskisoihin Saloon. Samalla luovutimme kiertoon Bingleyn viime vuonna voittaman piirimestaruuspokaalin. Pieni haikeus yllätti, mutta toisaalta luottavainen olo sen suhteen, että kyllä mekin vielä joskus Bingleyn kanssa palaamme kisakentille tulevaisuudessa. Ensimmäisellä radalla Darcy teki darcyt eli ei hahmottanut putken suuta lainkaan. Se on hassu, kun sillä aina välillä käy niin, että se ihan suvereenisti joko juoksee putken pään ohi tai jopa törmää siihen. Hylkäys tuli lopulta, kun loppuradalla yksi hyppy jäi hyppäämättä. Hyppyradalla ihan ok nolla. Mua vaan nauratti jostain syystä ihan kauheasti radalla. Moni kaveri tuli kysymään, että mitä sä oikein nauroit (kuuluu jopa videolta :D). En mä tiedä, Darcyn kanssa agility on vaan niin hassunhauskaa. Kaukana totisuudesta. :) Tänä vuonna en edes hakenut joukkueeseen. Kisapaikalla kiitin itseäni viisaasta päätöksestä. Totesin että helteessä kaksi rataa on ihan riittämiin. Vaikka mikäs siinä päivää viettäessä, huipussa seurassa nauraen ja pari kertaa huipun koiran kanssa kisaten! 

Tässä linkki Darcyn ratoihin.

Alla vielä hauska kuvasarja keinun suorituksesta. 

Kuvat otettu juhannuskisoissa ja kuvaajana Sirpa Saari.

Bingley

Olen päivitellyt (ja päivitän edelleen jatkossa) Bingleyn kinnerleikkauksen jälkeisen kuntoutuksen kuulumisia Kinnerpäiväkirja-välilehden alle. Kiinnostuneet voivat siis käydä sieltä tarkemmin lukemassa kuulumisia. Lyhykäisyydessään voi kuitenkin sanoa, että kuntoutus etenee erinomaisesti! :) Side on poistettu melkein kolme viikkoa sitten ja Bingley liikkuu todella hyvin eikä ole kertaakaan ontunut tai pomputtanut leikattua jalkaa! Lenkkejä (ja siten myös jalan rasitusta) pidennetään vähitellen, lisäksi treenataan syviä lihaksia ja käydään vesikävelemässä meressä. Bingleystä itsestäänkin huomaa, että se on nyt paljon tyytyväisempi, kun aktiviteettia on saanut jo vähän lisätä. Tietysti myös itse olen sanoin kuvaamattoman onnellinen hienosta toipumisesta. :)

Myös Bingley vietti kesällä syntymäpäiviään ja täytti huimat 5 vuotta 9.7. Onnea parhaalle pikkumustalle! 

Lizzy

Pikkuneiti (tai -rouva) on edistynyt jonkin verran keppitreeneissä alkukesästä. Melko lyhytrunkoisena sen on ollut hankala löytää sopiva rytmi pujotteluun, mutta nyt se on löytynyt ja alkaa armoton ohjureiden häivytys. Jos mulle vielä joskus tulee agilitykoira, sen kanssa haluan kokeilla 2x2-metodia. Mutta nyt vielä mennään ohjureilla...tai toivottavasti joskus lähitulevaisuudessa ilman niitä. 

Treenit jäivät kuitenkin tauolle, kun Lizzy aloitti juoksunsa. Lizzy on tarkka tyttö ja juoksuväli on edelleen tasan 7,5 kk. Hieman pelkäsin ajankohtaa...vietimme reilun viikon Vaasassa, jossa myös siskoni meni naimisiin (ja sain kunnian toimia kaasona, sydän!). Onneksi kuitenkin vanhempani halusivat auttaa ottamalla Lizzyn hoitoon tärppien ajaksi. Ajoitus siis lopulta olikin mitä täydellisin: elo oli rauhallista siihen asti, kunnes lähdimme takaisin Turkuun, tärppien jälkeen vanhempani toivat Lizzyn sitten jälleen kotiin tiistaina. Säästyimme siis melkoiselta huutokuorolta á la Bingley, eikä mun tarvinnut stressata, että Bingley rakastuneena yrittäisi karata aitauksestaan ja samalla satuttaisi jalkansa uudelleen. Nyt on kuitenkin juoksut juostu ja treeni voi taas alkaa. Tänä vuonna kisaamaan, olisiko se meidän tavoite? :)

 

Keskikesä(kö?)

Juhannuksen vietto on ollut tänä vuonna hyvässä tasapainossa. Torstaina ja perjantaina ei-koirallisia ystäviä, lauantaina koirallisia sekä muutama startti agilitya Darcyn kanssa ja tänään laiskottelun lisäksi treeniä Lizzyn kanssa. Ei huono juhannus! Lisäksi mieltä ylentää ajatus, että enää viisi työpäivää ennen kuin loma alkaa. Jee! 

Darcyn kanssa olimme yllättävänkin samalla kartalla pienistä virheistä huolimatta. On kyllä helpompaa kisata vain yhden koiran kanssa kuin vaihdella kahden tosi erityyppisen välillä. Tosin jos olisin saanut valita, olisin erittäin mielelläni kisannut vaikka viiden erilaisen koiran kanssa, jos yksi niistä olisi ollut Bingley. Mutta nyt ei ole sen aika, toivottavasti vielä joskus. 

Ensimmäisellä radalla harmillisesti lähdin liian nopsakasti niistosta liikkeelle, mistä tuli kielto ja vitonen. Toisella juoksuhyppyradalla nollatulos, erityisen tyytyväinen olen siihen, että alun suoran jälkeen valssasin ajoissa. Se jos mikä on harvinaista! Pitäisi ehkä ottaa useamminkin tavaksi. Kolmannella radalla en ollut ottanut huomioon, että toisen A-suorituksen jälkeen koira helposti ajautuu hypylle...olisi pitänyt mennä lähemmäs putkea tai ainakin ohjata kohta jotenkin. Lisäksi yksi keppiväli jäi pujottelematta, mutta muuten ihan nättiä menoa. Hieno Darcy! 

 

Lizzyn kanssa meillä on keppiprojekti menossa. Ja keinu. Vähän myös A ja puomikin. Ai niin ja rengas, irtoaminen ja agility nyt ylipäänsä. Mutta ennen kaikkea kepit ovat päivän sana. Neiti (tai rouva) on sen verran pieni ja lyhytrunkoinen, että sen on ollut vaikea löytää kunnon rytmi pujotteluun. Nyt se alkaa vihdoin löytyä, joten luulen että alamme olla voiton puolella, vaikka ohjureiden häivyttämisessä varmasti meneekin vielä tovi. Lizzy kuitenkin tekee jo kovasti juoksujaan, joten saa nähdä kuinka kauan vielä ehditään treenata ennen pakollista taukoa. Treenaavien narttujen huono puoli on, kun ei voi itse päättää, milloin pitää tauon...

Bingley voi olosuhteisiin nähden hyvin. Bingley osaa ottaa aika rennosti sisällä eikä yritä koheltaa mitään ylimääräistä, mutta ulos päästessään sillä alkaa kiehua yli (räyhräyhräyh). Vielä toistaiseksi ulkoilut ovat kuitenkin vielä lyhyitä tarpeidentekolenkkejä, joihin on Bingleynkin tyytyminen. Viime viikon tiistaina side vaihdettiin ensimmäisen kerran, ja leikkaushaava näytti kuulemma oikein siistiltä eikä ollut turvonnut. Hienoa! Ensi viikolla siteen vaihdon yhteydessä otetaan samalla tikit pois. 

Bingley esittelee kesän uusinta sadevaatemuotia. Tämän hienon töppösen avulla side pysyy kuivana. :)

Kinner

Ei, se ei ollut pieni lihasvenähdys, kuten viime blogitekstissäni niin toiveikkaan optimistisesti otaksuin. 

Bingley ontui loukkaantumisen jälkeen noin vuorokauden, jonka jälkeen liikkui jälleen normaalisti. Hälytyskellot alkoivat soida, kun muutaman päivän päästä se ontui jälleen. Tuolloin ontumisaika oli paljon lyhyempi, mutta tunnustellessa kintereen alue tuntui paljon paksummalta ja aristi. Ajattelin että eihän se voi olla kinner, koska Bingley täyttää ensi kuussa 5 vuotta ja yleensä se menee huomattavasti nuorempana. Varasin kuitenkin ajan ortopedille. Eikä diagnoosi lopulta alkujärkytyksen jälkeen tullut enää yllätyksenä: Vasemmassa takajalassa pinnallinen koukistajajänne luksoi. Suosittelen korjausleikkausta. 

Facebookin kautta sain onneksi samantien vertaistukea ja kokemuksia ihmisiltä, joiden sheltin kinner on leikattu. Vaikka Turussakin leikkauksia tehdään, sain niin monelta suosituksen Espoon Eläinsairaalan Jan Räihästä, että oli selvää että haluan Bingleyn nimenomaan hänen kirurgiveitsensä hellään huomaan. Loukkaantuminen tapahtui 24.5., diagnoosi tehtiin 3.6. ja leikkaus oli 11.6. En niinkään pelännyt itse leikkausta, tiesin Bingleyn olevan parhaissa mahdollisissa käsissä. Sitäkin enemmän jännitti ja edelleen jännittää toipuminen. Onneksi tämä on vaiva (joskin äärettömän ikävä sellainen), johon on olemassa hoito ja sille hyvä ennuste.

Itse leikkaus meni hyvin. Ura oli kuulemma olematon, joten edelleen ihmettelen, miten voi olla mahdollista, ettei jänne ole mennyt sijoiltaan aikaisemmin. Bingley ei kuitenkaan ole mikään hienohelma agilityssa, joten rasitusta jalka ainakin on saanut osakseen. Hakiessani Bingleyä Räihä oli jo toisessa leikkauksessa ja jäi heti seuraavana päivänä lomalle, joten pääsin juttelemaan "vain" hoitajan kanssa eikä hänkään täysin osannut vastata tuohon kysymykseen. Ehkä soitan vielä Räihälle, kun hän palaa lomalta. :)

Olen miettinyt, että jos kintereen oli "pakko" mennä, niin onneksi se tapahtui näin vähän vanhemmalla iällä. Bingley on rauhallinen arjessa, joten se on huomattavasti helpompi pitää rauhallisena kuin 1-vuotias kahjopää. Tosin nyt jo parin päivän jälkeen huomaa, että menohalut alkavat karttua. Lyhyillä pissatuslenkeillä Bingley ei voi ymmärtää, miksei se pääse kirmaamaan pellolle ja metsään. Ei rakas auta, vaikka sinne vedät. Joudut olla hihnassa vielä piiiitkäään (ja mielummin vähän liian pitkään kuin liian lyhyen aikaa). Toivotaan että se on sen arvoista.

Pentuaitaus tuli nopeammin uudelleenkäyttöön kuin osasin villeimmissä unissanikaan ajatella. Lizzy ihmettelee nukutuksesta heräilevää tokkuraista Bingleyä.

Bingley puolestaan ihmettelee jalassaan olevaa ihmeellistä härpäkettä.

PS. Luonnollisesti SM-kisat jäivät osaltamme tänä vuonna väliin. Tai ne koetaan livestreamin ja huomenna livekatsomon puolelta. Isot onnittelut kuitenkin tämän päivän joukkuekisassa menestyneille ja tsempit huomiselle! Nauttikaa!

AVA-H...ja murhe

Vaasa oli viime viikon lauantaina _hyvin_ tuulinen. Maksien radalta vaihdettiin puomi turvallisuuden vuoksi pois, siivekkeet oli köytetty maahan putkipainoilla...hyvä että pienet shetlantilaiset pysyivät maan kamaralla! Tuulen keskellä lähimpänä nollaa oli Darcy, joka hienon radan lopussa tiputti hyvin epätyypilliseen tapaan viimeisen (okserin) riman. 

Sunnuntaina Vaasa oli maineensa mukaisesti _hyvin_ aurinkoinen. En taida ikinä oppia; jälleen poltin itseni vuoden ensimmäisissä paahtavan aurinkoisissa ulkokisoissa. Ei-niin-hyvä-perinne. :P  Ennen kisoja lueskelin Bingleyn sisarpuolten Millin ja Meten blogia, jossa muistutettiin, että kisat/kokeet ovat maksettuja treenejä. Sillä asenteella lähdin kisoihin (vanhempieni kodin kadun toiselle puolen :) ) ja se toimi. Tuloksena kolme nollaa neljästä. Ensimmäisenä oli hyppyrata, ja harvinaisesti onnistuin samalla radalla molempien poikien kanssa - ensin Darcylle nolla (sij. 4) ja sen jälkeen myös Bingleylle hieno nollavoitto, jonka myötä se sai viimeisen hyppysertinsä ja näin ollen herraa voi jatkossa tituleerata FI AVA & AVA-H Sleepless Wizard of Oz:na. :) Toinen rata tuntui meille  vaikealta ja Darcyn kanssa tulikin virheitä. Bingleyn kanssa mennessä näin, kun tuomarin käsi nousi A:lla (antoi omaan silmään aika herkästi virheitä kontakteilta), harmitti koska mun mielestä Bingley kyllä osui kontaktille, mutta vedettiin rata silti loppuun asti asenteella. Mitä nyt yksi putki kaarratettiin pitkän kaavan kautta. Palkintojenjaossa olin jo lähtemässä pois, kun kuuluttaja huhuili, että "älkää vielä lähtekö, te voititte tän seuraavankin radan". Hämmennyksessäni kyselin, että ai eikö siinä tullut ollenkaan nollia... Ihmettelin kun tuomari hihkui tuplanollaa. Oli pakko kysyä, eikö me siis saatukaan virhettä A:lta. :D Tuomari oli ilmeisesti siis "pyyhkinyt pois" A:n virheen, mitä en ollut enää huomannut. No, tuplanollavoitto siis, ihan jees! Pitkä kotimatka myöhässä olleiden kisojen jälkeenkään ei harmittanut ollenkaan. :)

Bingley

FI AVA & AVA-H Sleepless Wizard of Oz

Kuvat: Sirpa Saari (jostain kisoista kauan aikaa sitten :) )

Maanantaina pojat pitivät lepopäivän viikonlopun kisojen jälkeen ja Lizzy pääsi tuurailemaan Kuusiston Tiinan treeneihin. Ja vitsit se on ihana pieni rouva! Osasi jo vaikka mitä ja meni ihanalla draivilla! Enää ne kepit-kepit-kepit (ja vähän keinukin), että päästään kisaamaan...

Tänään oli Jenni Leinon koulutus SM-koirakoille. Päivä alkoi mukavasti, kun joku mies ajoi parkkipaikalla autoni kylkeen. Onneksi vauhdit olivat pienet ja säästyttiin pienillä peltivaurioilla, joiden korjaus tietysti menee kolaroijan (eli miehen) piikkiin. Treeneihin mennessä auton lämpömittari näytti + 29 astetta. Huh hellettä! Helteen vuoksi oma fiilis oli vähän nuutunut, mutta radalla oli paljon hyviä pätkiä! Ensimmäisen kerran A:lta Bingley tuli aika lujaa ja hyppäsi ylhäältä. Vähän sen jälkeen meno alkoi tuntua tahmealta ja hitaalta. Ravautin Bingleyä, mutta ravi hihnassa oli aivan puhdas. Jatkettiin vielä hetki, mutta lopetettiin kun Bingley oli niin väsyneen oloinen (ja varmasti olikin siinä helteessä). Rauhallisella jäähdyttelylenkillä Bingley ravasi täysin puhtaasti, juotin ja kastelin sen vielä vedellä ennen kuin laitoin häkkiin odottamaan. Hengailin vielä pari tuntia kentällä seuraten koulutusta. Kotipihassa kun otin koirat pois autosta, Bingley ontui toista takajalkaansa. Sain kipureaktioita kun kääntelin jalkaa, mutta toisaalta Bingley on niin kiltti, että asettuu käsittelyyn eikä sitten enää reagoi, joten en saanut kunnolla paikallistettua, mistä kipu lähtee. Oletan kuitenkin, että kyseessä jonkinlainen revähdys/venähdys, koska en usko että se olisi pystynyt rauhallisella jäähkälenkillä ravaamaan puhtaasti, jos esim. joku luu olisi murtunut. Voi, toivottavasti mun pieni musta mies paranisi pian!

Agilitya ja Jaakko-terapiaa

Fiilis agilityn suhteen on ollut viime aikoina jokseenkin ailahteleva. Välillä on innostunut ja toiveikas olo, toisinaan (lue: kisojen jälkeen) mielen valtaa epätoivoinen ajatus, ettei tästä tule yhtään mitään. Onneksi lopulta aina hyvä voittaa pahan (sanoo ikuinen optimisti), eikä tätä lajia (onneksi) harrasteta nollien tai voittojen takia.

Viime maanantaina treeneissä sain (tai taitava Tiina-kouluttaja sai ;) ) ahaa-elämyksen Bingleyn A-suorituksesta. Olen tehnyt juoksu-A:ta opettaessani sen virheen, että olen heittänyt sille lelun, mistä johtuen sillä on nyt suorituksessa ennemminkin eteen ja ylös (lentävän lelun perään) kuin alas juosten. Kun palkkailin treeneissä muutaman kerran vetämällä lelua alas, ei Bingleyllä enää ollutkaan mikään ongelma päästä kahdella laukalla selvästi kontaktialueen puolelle. Olen niin innoissani tästä, koska ehdin jo repiä hiuksia päästäni koko A:n kanssa! Nyt pitäisi vaan ehtiä treenailemaan ja vahvistamaan fokusta alas. Mutta jee! :)

Lauantaina kisasimme Espoossa. Päivä oli ihana, eikä onneksi satanut, mutta orastava flunssa häiritsi vähän menoa. Merkittävää mainittavaa ei tällä(kään) kerralla saatu. Kuudesta radasta yksi nolla. Darcyn tuplanolla jäi kiinni siitä, että se jostain ihmeen syystä keskeytti kepit kesken suorituksen. Taisin juosta liian lähellä keppejä, kun aivan vieressä oli hyppysiiveke. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin Bingleyn A:lta ei tullut virheitä! :)

Sunnuntaina saimme puolittaa Jaakon yksärin Tiinan ja Edi-russelin kanssa. Jaakko-terapia ei olisi parempaan saumaan voinut osua! Jaakko kysyi alussa, olemmeko kisanneet ja miten on mennyt. Vastasin että surkeasti; nollat ovat Bingleyn kanssa olleet pitkään haave vain ja Darcyn kanssakin meno on kisoissa vetelää, vaikka nollia tuleekin. Jaakon vastaus oli, että olemme ihan selkeästi hänen tarpeessaan ja että tilanne on korjattavissa. :D Jostain kumman syystä Jaakolla on kova usko ja luotto meidän tekemiseen.  Ja kun kouluttaja uskoo ja luottaa, niin omakin taistelumieli alkaa jälleen nostaa päätään. Läksyksi saimme tehdä nollaratatreeniä pitkillä (30-45 estettä) radoilla. Lopuksi puhuimme siitä, miten kisoissa teen usein valintoja varmistellen. Valitsen aivan erilaisia kuvioita, mitä treeneissä tekisin. Koska en luota...itseeni...Bingleyyn? Jaakko kertoi, että joutuu itsekin käymään saman kamppailun pään sisällä jokaisessa kisassa ja toteamaan, ettei ole vaihtoehtoja. Jos varmistelee yhdessä kohdassa, petaa vaikeudet seuraaville esteille. Ei ole vaihtoehtoja, täytyy luottaa että jos koira jonkun asian osaa treeneissä, se täytyy uskaltaa tehdä myös kisoissa. Siispä seuraaviin kisoihin lähdemme ajatuksella: miten suorittaisin tämän treeneissä!

Sunnuntaina ennen Jaakon yksäriä käväisimme ATT:lla Lizzy-maman kanssa. Ville Pirisjoki oli tullut pitämään koulutuksen, joka oli suunnattu etenkin möllikoirakoille. Treenirata oli juuri kuin meille tehty ja koulutus toi  muutenkin tosi hyvän mielen. :) Olin ihan varma, ettei Lizzy osaisi esim. päällejuoksuja, mutta niissä ei ollut mitään ongelmaa. Muutenkin Lizzy yllätti positiivisesti, mammaloma on näköjään tehnyt vain hyvää rouvalle! Ensimmäistä kertaa menimme näin pitkää rataa, eikä esteen ohituksia liikkeen mukana tullut kuin alussa ihan pari kertaa. Rengas radan osana tuotti vähän haastetta (Lizzy ei liene nähnyt ko. estettä puoleen vuoteen ;) ), joten se tuli kotiläksyksi ja radalle vaihdettiin tavallinen hyppy. Sitten vielä ne iänikuiset kepit ja kontaktit kuntoon, että päästäisiin kisaamaan. Jospa viimeistään kesällä olisi aikaa treenata riittävästi. :)

Vappukisat ja pentutreffit

Olen täyttänyt loppukevään kisakalenteria kohtuullisesti - kompensoikoon se muun kauden hyvin niukkaa kisamäärää. Tosin vapun kisojen jälkeen hieman mietityttää, onko järkeä edes kisata, jos ei kunnolla ehdi treenatakaan... Rytmitykset ovat pitkän lähes totaalitauon jälkeen vielä vähän hakusessa, lisäksi uudeksi ongelmaksi on muodostunut Bingleyn A:n suoritus. Ennen (pentu)taukoahan Bingley ei juurikaan ottanut virheitä juoksu-A:lta. Aika ylös se jäi, mutta osui kuitenkin selkeästi ihan joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Mähän aikoinaan yritin saada sitä tulemaan kolmella loikalla (tai enemmän juosten) A:n alastulon, mutta Bingley itsepintaisesti on halunnut suorittaa juoksu-A:n kahdella loikalla. Ja koska se toimi yli 90 %:n varmuudella, annoin sen tehdä niin. Tauon jälkeen virheitä kuitenkin on tullut melkein kaikilta radoilta. Epäilen vahvasti, että tauon aikana Bingleyn takapään voima on vähentynyt, mikä aiheuttaa sen, ettei se pysty aivan riittävästi venyttämään loikkaansa. No, se on onneksi korjattavissa enkä nyt kovin huolissani A:sta ole, koska aikaisemmin se on toiminut niin hyvin. Mutta ottaahan se silti päähän, että kisoista rapsahtelee muuten sujuvilta radoilta vitosia A:lta. Positiivista kontaktirintamalla sen sijaan on, että tauon jälkeen puomisuoritukset ovat olleet noin 10 kertaa parempia kuin aikaisemmin. Eivät ne edelleenkään täydelliset ole, mutta pysähtyy kuitenkin nätisti eikä loiki hullunkiilto silmissä. 

Vapun kisoista Kirkkonummella ei siis merkittävää muisteltavaa. Darcy teki kaksi (huonosti ohjattua ja siksi hidasta) nollaa, jotka eivät tietenkään olleet peräkkäisiltä radoilta. Sivuhuomautuksena todettakoon, että se tupla meiltä vielä puuttuisi... Bingleyn kanssa meno tuntui melko sujuvalta, mutta tuloksina 2 x hyl ja yksi vitonen.

Eilen saimme lyhyellä varoitusajalla peruutusajan osteopaatille. Ei olisi parempaan saumaan voinut osua! Otin mukaan sekä Bingleyn että Lizzyn ja onneksi molemmat ehdittiin hoitaa tunnin ajalla. Erityisesti Bingley olikin hoidon tarpeessa - se oli aivan vino, S:n muotoinen. Lieneekö tämäkin ollut osasyynä A:n toimimattomuuteen...on tietysti aivan väärin edes vaatia koiralta minkäänlaista suoritusta A:lta, jos ranka on noin vino. :( Onneksi Jarna sai kuitenkin Bingleyn suoraksi. Lizzy oli Riina Kellmanin hoidettavana reilu kuukausi sitten, pentujen jälkeen se tuolloin oli aivan ymmärrettävästi kovinkin vinossa. Oli mukava kuulla, että nyt se oli suorassa, hieman vielä jäykkyyttä lannerangassa, mutta muuten alkoi mamastiina olla hyvin palautunut pennuista. :)

Viikon ajan sain myös nauttia (tai sietää, miten sen nyt ottaa ;) ) pentuarjesta, kun Velmu (eli entinen Slaikka) tuli hoitoon omistajan reissun ajaksi. Hyvin meni neljäs koira lauman jatkona... ;) Perjantaille Velmun hakemisen yhteyteen saimme myös sovittua ensimmäiset pentuetreffit. Kaikki pennut omistajineen pääsivät paikalle, oli ihan mahtavaa nähdä kaikkia! Olen superkiitollinen ja iloinen, että kaikki pennut ovat saaneet niin ihanat kodit ja että kaikki pääsivät perjantaina vähän kauempaakin tulemaan. :) Pennut pääsivät rallattelemaan pellolle ja metsään, ja heillä kaikilla oli niin mukavaa. Tahtoa ja ärräpäitä löytyy...välillä meinasivat leikit muuttua vähän turhankin totisiksi. Toivotaan että veljekset pysyvät puheväleissä vielä teini-iässäkin. :P  

Noin 12-viikon ikäisinä mitat ovat: 

Velmu: 31 cm ja 4,6 kg (herra isoherra :D )

Luka: 27 cm

Renly: noin 25 cm ja 3,5 kg

Mindy: 24,5 cm

Fay: 24,5 cm ja 2,6 kg

Tytöt ja Renly ovat siis vähän pienempiä, Lukasta todennäköisesti tulee hyvinkin ihannekokoinen kun taas Velmu kasvaa ihan omia käyriään. ;) 

Lizzy ja Velmu jatkoivat painia siitä mihin jäivät ennen kuin Velmu muutti Lempäälään. Huomatkaa Velmun kaksi kertaa vahvemmat luut kuin tikkujalkaemällään. ;)

Mindy

Velmu

Koko porukka jonkun mielenkiintoisen hajun äärellä.

Luka ja Renly ottavat mittaa toisistaan.

Luka

Ahneet kerjäläiset. ;)

Renly

Fay

Sisarukset Luka ja Mindy

Paluu arkeen

Reilun viikon verran meillä on nyt eletty pennutonta elämää. Viimeinenkin pentu eli Slaikka eli nykyisin Velmu löysi siis kodin ja muutti maailmalle viime viikon perjantaina. Samanaikaisesti onnellinen ja haikea fiilis. Hassua, kun enää ei kukaan roiku lahkeissa, herätä aamulla "kun on vaan niin kivaa ja paljon energiaa", karkaile aitauksesta jne...no, olen mä osannut nauttia sohvalla löhöämisestä ja ylipäänsä rauhallisemmasta ja pissattomammasta arjesta. ;) Ja onneksi kaikki uudet omistajat ovat kirjoitelleet kuulumisia ja laittaneet kuvia ja videoita - on ollut ihana kuulla, kuinka reippaita pennut ovat olleet. :)

Alla poseerauskuvat pennuista niiden ollessa 7-viikon ikäisiä (eli jo kolme viikkoa sitten..!). 

Kuvat: Kristina Lehtomäki

Cerebellum's If I Ruled The World eli Velmu (ent. Slaikka) muutti siis
Lempäälään Saanan kaveriksi.

Cerebellum's Edge Of Something eli Luka (ent. Jamo) asustelee nykyisin
Turussa Emman ja Teemun perheessä.

Cerebellum's When I Get Famous eli Renly (ent. Jäbä) muutti Turkuun Riikan,
isovelipuoli Håkanin ja kääpiöpinserimummo-Elsan pikku-riiviökaveriksi.

Cerebellum's Fascinating Rhythm eli Mindy (ent. Antsku) asuu nykyisin
Helsingissä Marian, Andreaksen ja Bambi-sheltin kaverina.

Cerebellum's Pure Imagination eli Fay (ent. Ymmi) muutti
Evitskogiin Pian, hänen miehensä, Elvie-sheltin ja Robbie-bc:n luokse.

Arki on pikkuhiljaa asettunut uomiinsa pentujen jälkeen. Poikien kanssa treenaus on jälleen aloitettu ja Lizzykin pääsi viime viikolla tekemään lyhyttä rataa. Kaikki kolme ovat ylionnellisia, kun pääsevät pitkän tauon jälkeen kaahailemaan radalle. Oma kunto on rapistunut pentuloman aikana, jolloin myös jumpassa käynti jäi tosi vähäiseksi. Sekä kunto että tatsi lajiin ovat siis vielä vähän hukassa, mutta eikös ne molemmat ehdi tässä kevään aikana vielä kehittyä... :) Tämä huomioon ottaen ATT:n pääsiäiskisoihin kuudelle startille ilmoittautuminen taisikin olla yltiöoptimistista ajattelua. Lyhyesti sanottuna Darcylla hyviä kohtia, mutta pääosin päätöntä rallattelua. Bingleyn kanssa oltiin vähän enemmän samalla kartalla, mutta puhtaita ratoja ei silti tänään saatu taottua. Erityisen iloinen olen kuitenkin puomin kontakteista! Vielä vähän aikaa sitten Bingley loikki ne törkeästi (eikä vahingossakaan osunut kontaktipinnalle), mutta nyt muistuttelu on tehnyt tehtävänsä ja puomin kontaktit otettiin nätisti, tosin hieman hitaasti mutta uskon että varmuus tuo vauhtiakin lisää. Muiden ratojen rallattelut jääkööt omiin arkistoihin...tässä Bingleyn päivän parhaat radat. ;)

Ihana aurinkoinen päivä, ystäviä ja tuttuja, onnellinen katse omien koirien silmissä, agilitya, naurua, grillimakkara, pikkuinen reipas Renly-pentu...mitäs sitä enempää voisi kisapäivältä toivoa. :)

Aurinkoista pääsiäistä ja kevättä kaikille!