Uudenvuodenaatto meni leppoisasti. Onni on ilotulituksia tai muitakaan kovia ääniä pelkäämättömät koirat. Vuoden ensimmäinen päivä vietettiin ulkoillen melko paljon. Aamulla tunnin metsälenkki, iltapäivällä puolen tunnin samanmoinen. Sitten vielä illalla lähdimme 1,5 tunnin hihnalenkille Jennan ja koirien kanssa. Vähän sen jälkeen kun olimme tulleet iltalenkiltä, säikäytti Bingley mut totaalisesti. Yhtäkkiä se oli taas kolmella jalalla - flashback viime toukokuulta. Se ontui leikattua jalkaa hetken aikaa, jonkin ajan päästä astui jo varovasti sille ja aamulla oli jo ihan normaali. Siitä huolimatta kurkkua kuristi pelko siitä, että jänne olisi luksoinut taas. Onneksi heti seuraavana päivänä eli perjantaina mulla oli Lizzylle varattuna fysioterapia-aika Sofie Henrikssonille Koira-kissaklinikalle. Otin Bingleyn mukaan, ja onneksi jalkaa ehti fyssarin lisäksi katsoa kaksi eläinlääkäriä. Kivi vierähti sydämeltä, kun kaikki kolme olivat sitä mieltä, että jänne ei luksoi. Huh! Todennäköisesti Bingley siis oli vähän liukastunut jäisellä
tiellä. Kuulemma leikattu kohta myös kerää herkemmin nestettä, joten rasituksen jälkeen voi olla siitäkin johtuvaa se hetkellinen ontuminen. Pääasia kuitenkin että jänne oli edelleen tiukasti paikallaan. :)
Vaikka käynnin aikana kolme eri ihmistä kopeloi Bingleyn jalkaa, niin varsinaisestihan se oli silti Lizzyn aika. ;) Melko hyvin sitä näköjään jo alkaa tuntea koiransa, kun omat veikkaukset osuivat oikeaan. Lizzy siis oli suora, vähän jäykkä
lantiosta mutta ei ollenkaan niin paha kuin joskus aiemmin.
Isoin ongelma-alue oli tällä kertaa ylempänä selässä, todennäköisesti
tullut jostain törmäyksestä. Kuulemma tuntui samalta kuin iso mustelma. Isommilta törmäyksiltä mun mielestä ollaan nyt vältytty, mutta väkisinkin vapaana ollessa tulee pientä kosketusta ja osumaa, kun mennään lujaa. Enkä mä koiria ihan pumpulissakaan halua pitää. Erittäin positiivista kuitenkin on, että Lizzy oli pysynyt suorassa ja pientä tälliä lukuunottamatta näinkin hyvässä kunnossa. Toivotaan että sama meininki jatkuu. :)
Viikonloppuna alkoi ATT:n valmennusryhmä, johon pääsimme Bingleyn kanssa. Jalan hetkellisen ontumisen takia melkein peruutin osallistumisen, mutta uskaltauduin kuitenkin treenaamaan, koska sekä fyssari että eläinlääkäri olivat sitä mieltä, että voimme osallistua. Hysteerisenä olen kytännyt jalkaa, mutta pienellä pojalla on onneksi kaikki neljä jalkaa olleet tukevasti maassa koko ajan. :)
Kouluttajana oli uusi tuttavuus, Teemu Linna. Tykkäsin treeneistä tosi kovasti, ja vielä enemmän tykkäsin siitä, että pääsin taas kaahottamaan mun pienen mustan pojan kanssa. Viimeisistä kunnon treeneistä onkin aikaa 7,5 kk. Mietin että miten mahtaa rytmi jälleen löytyä pitkän tauon jälkeen, mutta ainakaan viikonlopun perusteella ei isoa ongelmaa ole. :) Treenien teemana oli rytmitys ja perusohjaukset. Oli todella hyödyllistä palata perusteisiin! Lisäksi on myönnettävä, etten muista koska mulla on viimeksi olleet jalat näin kipeinä agilitytreenien jälkeen. Tulipa juostua! Sen lisäksi, että koin perusteisiin palaamisen treenillisesti virkistävänä ja hyödyllisenä, oli suoraan paahtaminen tietysti Bingleyn agilityynkin palaamisen kannalta parempi vaihtoehto kuin rata täynnä kiekuroita ja tiukkoja käännöksiä. Win-win. Rimat pidin maan tasossa (en maassa), koska hyppyjä tuli sen verran paljon, että olisi ollut turha rasittaa jalkaa ylenmääräisellä hypyttämisellä vielä tässä vaiheessa. Viilaamista tekemisessä löytyy aina, mutta pikkumusta toimi loistavalla asenteella (kuten aina) enkä voinut kuin nauttia sen kanssa tekemisestä. Iso sydän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti