Tänä vuonna emme osallistuneet joukkuekisaan, mutta menin Kirkkonummelle jo lauantaina katsomaan joukkueratoja ja jännittämään kavereiden suorituksia ja fiilistelemään hienoja ratoja. Tosin ehkä hieman jäi hampaankoloon, ettei päästy itse kisaamaan...toivottavasti ensi vuonna taas!
Olin vetänyt melko klassiset jännitysoireet (sydämentykytystä, tärinää, ripulia, you name it) lukiessani yksilökisojen lähtölistoja ensimmäisen kerran. Sen mukaan mun olisi pitänyt olla samaan aikaan radalla Darcyn kanssa ja tutustumassa Bingleyn rataan. Onneksi Bingley siirrettiin seuraavaan rataantutustumisryhmään. Nurjana puolena kuitenkin se, että jouduin lähtemään molempien kanssa toisena. Kiireen lisäksi kuumuus ja se, etten ollut ehtinyt syödä kunnon aamupalaa puhumattakaan kahvin juonnista, tekivät sen, ettei olo ollut terävin mahdollinen. Onneksi seurakaveri Hanna löi ja ravisteli mua (omasta pyynnöstäni) ennen Bingleyn rataantutustumista.
Ja nyt kun tosiurheilijamaiseen tyyliin olen luetellut kootut selitykset, voin paljastaa, ettei kisat menneet meidän osalta ihan nappiin. ;) Joskin sitä kuuluisaa hyvääkin löytyi molempien poikien radoilta, eivätkä nollat olleet paljosta kiinni.
Darcyn rata oli Anne Saviojan suunnittelema, eikä ollenkaan Darcylle ihanteellinen profiili. Radalla ei vauhti päässyt kasvamaan oikein missään kohtaa. Darcy taas on vahvimmillaan radoilla, jotka ovat sujuvia ja joissa kerätty vauhti säilyy. Ja tällä radalla kun vauhti ei oikein päässyt ollenkaan huippuunsa, tuntui meno melko tahmealta. Muuten kuitenkin suoritimme rataa tasaisen tarkasti, mutta niiston jälkeen hukkasin Darcyn hetkeksi selkäni taakse ja siitä Darcy oli ehtinyt pujahtaa keppien toiseen väliin. Tulokseksi siis kielto ja yliaikaa.
Darcyn jäähdyttelyn jälkeen menin seuraamaan hetkeksi minien hyppyrataa, jossa oli muutamia haastavia kohtia, mutta joka vaikutti kuitenkin ihan mentävältä. Oikeastaan rataprofiili oli mielestäni oikein mukava ja sopivan haastava. Radalla ei voinut jäädä varmistelemaan, piti luottaa ja mennä. Ja siihen meidän suorituksemme taisi kosahtaakin. Huomaan että kisoissa jään helposti hieman varmistelemaan, en uskalla päästää täysiä ja luottaa koiran radanlukuun. Olin siis hieman myöhässä takaakiertopersjätössä - seisoa törötin laskeutumispaikassa kun Bingley lähti ponnistamaan, joten peiliin saan katsoa, kun Bingley tiputti riman. Niin typerä virhe. Peli oli menetetty, ja ehkä vähän luovutin ohjauksessa, kun Bingley vielä sujahti väärään päähän putkea eli tulokseksi hyl. Bingleyn suorituksen jälkeen lähdettiin Tiinan kanssa hotellille syömään vielä aamupalaa ja nollaamaan päänuppi. Sen jälkeen finaaleja oli hienoa fiilistellä, edes minien aikainen kaatosade ei (kovin paljon) haitannut. :)
Aika huippua kuitenkin päästä vielä tänä kesänä osallistumaan toisiin isoihin kisoihin Bingleyn kanssa. Karsintoihin heinäkuussa. On niissä arvokisoissa kuitenkin omanlaisensa tunnelma. :)
Darcy ja Bingley ovat osanneet ilmeisen taitavasti vältellä kameroita SM-kisoissa, koska ainakaan vielä en ole löytänyt yhtään kuvaa niistä. Eikä videoitakaan valitettavasti ole. Joten tässä muutamia kesäisiä kuvia parin viikon takaa.
 |
| Lizzy 14 kk |
 |
| Tänä kesänä Darcysta on kuoriutunut oikea vesipeto. Aikaisemmin se on vain kahlannut, mutta nyt ensimmäistä kertaa on oma-aloitteisesti uskaltautut myös uimaan. Ja sehän onkin hauskaa! :) |
 |
| Todistetusti myös Lizzy osaa uida, vaikkei sitä kovin nautinnolla teekään... ;) |
 |
| Kansa vaatii lisää keppejä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti