Matkalla

SM-joukkuehaussa Bingleyllä oli seuran minien paras etenemä (keskiarvo), mutta huonoin nollaprosentti. 18. Sillä ei paljon juhlita ja ihan oikeutetusti ei tänä(kään) vuonna seuran joukkueessa kisata. Mutta ei se mitään, koska olemme matkalla. Ja se on tärkeämpi kuin määränpää! :) Kun pari vuotta sitten nousimme kolmosiin, oli ennemmin sääntö kuin poikkeus, että rata levisi käsiin. Vähitellen olemme saaneet pakkaa kasaan ja nykyisin on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että radalla sattuu joku pieni virhe. Mutta yleensä vain pieni ja yleensä vain yksi, joten kehitys kehittyy - todella! Kuitenkaan pakka ei pysy täysin koossa kuin noin joka viidennellä radalla. Juttelin Jänesniemen Elinan kanssa suoritusvarmuuden (lue: nollaprosentin) nostamisesta ja totesin, että tällä hetkellä tarvitsen eniten nimenomaan nollatreeniä. Osittain kisoissa kyse on varmasti psyykkisistä asioista (jännitys, paineet onnistua, tulosajattelu, vertailu muihin jne. jne.), mutta koen, että tarvitsemme myös treeneissä suoritusvarmuutta...yksinkertaisesti rutiinia tehdä kokonaisia ratoja puhtaasti. Jos ei treeneissä saa ensimmäisellä yrittämällä rataa nollana läpi, on melko turha odottaa, että nollia ropisisi tiheään tahtiin myöskään kisoista. Ja (liian) usein treeneissä tulee hinkattua pieniä pätkiä, mikä kuitenkin on ihan eri asia kuin tehdä kokonaista pitkää rataa. Maanantaina kouluttaja Tiina otti pyrkimykseni heti tosissaan. :) Pelin henki oli kerrasta poikki, ja jo neljännellä esteellä tuli hylly ja menimme jäähylle odottamaan kunnes seuraava koirakko oli treenannut. Sitten vasta pääsimme uudelleen radalle. Ja sekös sitten ärsytti. :D Kuulemma olin aluksi aivan jäykkä (huono kisamoodi), nollaratoja alkoi tulla vasta kun sain itseni ohjaamaan rauhallisesti. Mutta oli niin hyvät treenit, näitä tehdään lisää! Tuli myös tosi positiivinen fiilis, kun tuntuu, että me oikeasti voidaan tehdä jotain nostaaksemme nollaprosenttia. :) Vaikka niitä tuloksiahan ei toki saa katsoakaan...! ;)

 

 

Nollatreenin lisäksi tarvitsemme yllätys yllätys: juoksu-A-treeniä.

 

Darcy on hoksannut tosi mukavasti kolmen laukan mallin, ja on mennyt aika kivan ja varman oloisesti parissa treeneissä. Tänään onnistumiset tuli 12:lla 15:stä toistosta.

 

Darcyn juoksu-A

 

 

Bingley sen sijaan tahtoisi koko ajan mennä kahdella laukalla, paitsi silloin, jos vauhti ei ole kova lähestyessä. Toisaalta positiivista on se, että sellaisissa tilanteissa Bingley on oppinut itse mitoittamaan kolme laukkaa eikä loikkimisia kontaktin yli tapahdu enää niin paljon. Itse asiassa tämän päivän treeneissä osumat 15/17. :) Olen siis nyt palkannut aina kun selkeästi osuu kontaktille, oli laukka-askeleita kuinka monta hyvänsä.

 

Vähän tietysti jännittää, miten A:t sujuvat viikonlopun kisoissa Vaasassa. Molemmilla tiedossa yksi agilitystartti (ja yksi hyppis). Yritän kuitenkin jälleen olla stressaamatta A:sta ja keskittyä tekemään muuten hyvää rataa, A menee tässä vaiheessa treeniä miten menee.

 

Bingleyn juoksu-A

 

 

Myös Lizzy pääsi tekemään A:ta toista kertaa ikinä. Ensimmäisen kerran tehtiin muutama toisto ennen juoksutaukoa Elinan treeneissä ja nyt sitten toisen kerran. Pari ponnaria on auttamassa laukka-askeleiden rytmittämisessä. Aika luonnollisestihan juoksu-A näyttää tulevan, kun ei ole pysäytystä taustalla. :) Myös puomi näyttää jo aika hyvältä, vaikka sitäkin tosiaan treenattu kokonaisena vain muutama kerta. Tietysti melko hyvä nokkimisen pohjatyö alla. Sen sijaan keinun ja keppien opettaminen pitäisi jossain vaiheessa aloittaa...ehkä kesällä. Niissäkin on toki vähän pohjatyötä tehtynä, mutta aika pitkä matka vielä valmiiksi esteeksi. Mutta eipä meillä mikään kiire ole. :)

 

Lizzyn juoksu-A