Kevät tuli metsään

   

Nam, käpyjä!

     

Bingley 9 kk  ja komea kauluksen alku. :)

     

      

       

Piilossa! ;)

       

Treeniä...

Eilen aloitettiin Darcyn kanssa uusi parin kuukauden agi-kurssi Koirakoulussa, jossa siis käydään muillakin kursseilla. Tämä ihan sen takia, kun ATT:lla on alkeisjatkokurssia jäljellä enää kaksi kertaa ja sen jälkeen voi joutua odottelemaan hetken ennen kuin löytyy pienryhmä, koska ne ovat kuulemma kaikki aika täynnä tällä hetkellä... En kuitenkaan tässä vaiheessa halua pitää pitkää tauko agilitysta, joten päätin palata juurille Koirakoululle; siellähän me käytiin agilityn alkeiskurssi ennen kuin siirryttiin ATT:lle ja Bingleyn kanssa aloitetaan aksa-kurssi siellä toukokuun lopulla. :) Nyt on ainakin pari viikkoa agi-treeniä kaksi kertaa viikossa, mutta eipä tuo tunnu kumpaakaan haittaavan... ;)

Ekat treenit siellä meni hyvin. Alkeisjatkokurssilla ollaan tähän mennessä lähinnä opeteltu erilaisia tekniikkajuttuja, eikä olla menty oikeastaan muutamaa estettä pidempiä sarjoja. Tuolla sitten mietin hiljaa mielessäni että mitenköhän meidän käy, kun ekalla radalla oli 8 estettä: hyppyjä ja putkia, useita valsseja, takaa- ja edestäleikkauksia sun muita hienouksia.. Mutta täytyy sanoa, että loistavasti meni! Oltiin niiiiin hyviä! :) Ainoa juttu, missä mä voisin petrata, on ennakointi vielä aikaisemmin, ettei Darcyn käännökset mene niin pitkiksi.. Muuten mäkin pysyin yllättävän hyvin koossa, ei kuulemma kädet heiluneet taivaita kohti jne... ;D Toka rata oli myös 8 estettä, samantyyppinen mutta vähän haastavampi. Hienosti meni sekin, tosin takaakierto on meillä vielä pikkasen hakusessa. Harjoitusta vaan...onneksi on jo yksi este ens viikonloppuna Vähässäkyrössä odottamassa, sillä voin sitten vaikka niitä takaakiertoja harjoitella... :) Kiva fiilis jäi kaiken kaikkiaan siis näistä treeneistä. Ehkä ensimmäisen kerran oli sellainen fiilis, että me oikeasti mennään agilityä, varmaan juuri sen takia kun radalla oli tällä kertaa vähän enemmän pituutta kuin vaan muutama este... Tästä on hyvä jatkaa. :)

Sitten Beehen...eli Bingley täyttää tänään 9 kk eikä siis ole enää virallisesti pentu, vaan junnu! Onnea mun pienelle murrosikäiselle pojalleni! <3 

Tänään oli sitten vuorossa Been treenit. Tehtiin käsittelyharjoituksia, samalla periaatteella kuin tokokokeessakin 1-luokan aluksi. Me ollaan Been kanssa harjoiteltu sivulle tuloa / perusasentoa jonkin verran kotona, ja se osaakin sen jo kiitettävästi, tosin käsiapuja käytän edelleen sivulle tulossa. Häiriöympäristössä ei kuitenkaan olla harjoiteltu perusasentoa lainkaan, mutta päätin kuitenkin koittaa ottaa harjoituksessa sen perusasentoon, vaikka olisi saanut ihan vaan pitää koiraa vierellä. Mutta Bee oli perusasennossa niiiin nätisti! Tuli sivulle hienosti, tapitti mua hievahtamatta eikä välittänyt tippaakaan, kun joku tuli siihen hiplaamaan sitä. Tuijotti vaan mua (tai nameja...). <3  Oon niin ylpeä siitä. Ja tyytyväinen siitä, että se ei osoittanut pienintäkään epävarmuuden merkkiä tai yrittänyt kertaakaan väistää ihmisiä, jotka tuli rapsuttamaan, mutta toiaalta tyytyväinen olen siitäkin, että se pystyi niin hienosti keskittymään muhun, eikä osoittanut merkkiäkään esim. ryntäämisestä ihmisen luokse. Harjoitus meni siis just hienosti. :) Lopuksi kouluttaja tuli vielä kiertämään mittakepin kanssa, että koirat tottuu siihenkin. Ja mä heti tietysti pyysin koittamaan, olisko mitään mahkuja, että Bingley mahtuisi 35 cm:n alle... ;)) Ja sehän mahtui! ...joinain kertoina...joinain taas ei. ;) On siis ihan siinä rajalla, mutta tällä hetkellä siis näyttää siltä, että mini-koko olisi mahdollinen, etenkin jos ensimmäinen tuomari sitten joskus olisi armelias... :)

Terveystulokset

Odottavan aika on pitkä, sen olen huomannut odottaessani Kennelliiton virallisia lonkkalausuntoja. Mutta tänään tuli vihdoin ja viimein sähköpostiin tieto, että Darcylla on virallisesti B-lonkat ja 0-kyynärpäät. Jee! :)) Darcyn molemmilla vanhemmillahan on B-lonkat, joten A-tulosta en edes odottanut, mutta kovasti piirtelin mielessäni kauhuskenaarioita D-lonkista, joiden takia jouduttaisiin lopettaa Darcyn rakastama agility ja muutenkin vauhdikas elämä... Niin, mitenkäs sinne hysteeristen koiranomistajien kerhoon voi liittyä...?? ;) Kaiken tämän jännittämisen  jälkeen olen enemmän kuin tyytyväinen tuloksiin. :))

Agilitykisoissa...

...oltiin tänään meidän alkeisjatkokurssin kanssa tutustumassa kisatöihin. :) Oli kiva hyöriä taas kisatunnelmissa...joku siinä tunnelmassa kyllä on, mikä vetää puoleensa, vaikka jännitänkin yleensä ihan kamalasti oli kisa mikä tahansa. Ehkä siihen  kutkuttavaan tunteeseen sitten syntyy riippuvuus... ;) Joka tapauksessa ootan jo kovasti, että päästään Darcyn kanssa kisaamaan. Vaikka ei me siis vielä olla ollenkaan valmiita. Me ollaan Möllejä. Mutta ehkäpä pian aletaan kiertää möllikisoja ja ehkä sitten syksyllä päästäis ihan aikuisten oikeestikin aloittamaan kisaaminen. Ehkäpä sitten ei myöskään enää tarvis haaskata rahaa näyttelyihin, kun sais kokea addiktoivaa kisatunnelmaa aksakentillä. ;D

Mutta ennen kuin sinne asti päästään, mun pitää vissiin jonnekin päästä osallistumaan... :) Seurasin netistä erkkarin tulospäivityksiä, ja oli sitten ihan pakko ilmottaa molemmat pojat sekä Mynämäelle että Raumalle. Kauheen kallista puuhaa kyllä... Oon miettinyt, onko siinä edes mitään järkeä viedä Bingleyä vielä näyttelykehiin, kun se on vielä niin selkeästi kesken kehityksessä. Kaulusta ei ole pojalla vielä yhtään, vaikka muuten turkki on ihana ja hyvällä "alulla". Ja oon melkein satavarma, että tulevissa arvosteluissa tulee lukemaan että pää/kuono kaipaa lisää täytettä... No, mennään nyt sitten kuitenkin kehäkokemusta saamaan ja ykkösruusukkeeseen tarvittavia punasävyisiä nauhoja metsästämään... :) Darcylla taas ei karvaa ole koskaan ollut niin paljon kuin monilla muilla uroksilla. Nyt se on kuitenkin lopputalven kasvatellut tukkaa reippaasti...ja näköjään ihan vain tiputtaakseen sen samantien pois. :0 Pöh, yritin sanoa sille, ettei sitä nyt heti kuulu tiputtaa pois vaikka kevät tuleekin, mutta niin vain tuppoja lähtee kun vähän koskee.. Eli kehiin sitten vaan kaljun ja vauvan kanssa! Millonkohan mä oikein oppisin luovuttamaan näiden näyttelyiden suhteen...? ;D

Muuten meillä on pääsiäinen mennyt mukavasti kotona köllötellessä. Ja siinä sivussa oon kai vähän saanut tuota graduakin valmiimmaksi. Tässä vaiheessa rima on tosin sen suhteen laskettu hyvin alkeis-minien tasolle... Mutta mulle riittää kun yli pääsen. :) 

Terveitä koiria :)

Oli tosi vaikeaa yrittää keskittyä töissä koko eilinen päivä, kun iltapäivällä oli tiedossa Darcyn terveystarkastukset. Ehkä oli sekä mun että Darcyn onni, että olimme varanneet kimppa-ajan  Monikan ja Onnin sekä Sarin ja Aavan kanssa. Taidettiin molemmat rentoutua aika tavalla, kun klinikalla oli tuttuja. :) Sitten itse tarkastuksiin. Aluksi tarkastettiin polvet, jotka oli kuulemma tosi hienot ja kiinteät: 0 siis molemmista. Sitten oli silmien vuoro, nekin olivat muuten ok, paitsi muutama ylimääräinen ripsi on puhkeamassa. Pyysin että nämä tarkastukset tehtäisiin lattialla/sylissä, ettei näyttelypöytäkammo puhkeaisi taas nyt kun sitä on saatu taas työstettyä pikkasen parempaan malliin. Onneksi osasin avata suuni oikeassa paikassa. ;) Sitten olikin nukutuspiikin vuoro. Ensimmäisen piikin jälkeen Darcy katseli vaan valppaana ympärilleen kun toisia simmahtaneita kannettiin röntgensaliin. No, ei muuta kuin toinen piikki pyllyyn...ja edelleen Darcy oli sitkeästi sitä mieltä, että en varmalla nukahda. Voi mun pientä, näki että hän kaikin voimin yritti pysyä hereillä...kerran tuli jopa "kännirähinä" (kuten hoitaja asian ilmoitti ) päälle, kun jossain kolisi. ;) Lopulta Darcy vietiin röntgenhuoneeseen ja sille laitettiin vielä pikkasen unilääkettä suoraan suoneen, että pysyy taju kankaalla. Sitkeä sissi, ei voi muuta sanoa. Jännitin kauheasti kuulla tuloksia (joskin vain suuntaa antavia), sillä olin jo mielessäni kuvitellut, kuinka kuitenkin lonkat on ihan tosi huonot ja joudutaan lopettamaan agility jne. jne. No, näillä näkymin niin ei tule käymään ainakaan lonkkien takia, eläinlääkärin mukaan olisivat kuulemma aika selkeästi B:t. :)) Olen tosi tyytyväinen, jos sellaisina pysyvätkin. Kyynärpäätkin olivat kuulemma ihan ok:t. Pyysin vielä, että kuvaisivat samalla selkärangan ihan agilityharrastusta ajatellen. Viisaammat on sanoneet, että kannattaa kuvauttaa ihan jo sen takia, että jos joskus tulee jotain ongelmia, niin voi ainakin sanoa, että vika ei ole ollut synnynnäinen. Se olikin ihan kunnossa, mutta yksi mielenkiintoinen juttu selkärangassa oli, nimittäin kun yleensä selkänikamia on 6, niin Darcylla niitä oli 7 (tosin se 7. oli pienempi). Ei kuulemma haittaa mitään harrastamista tai elämää ylipäänsä, näitä kuulemma aina välillä tulee vastaan. No, ei siinä sitten mitään, hyvä että selkäkin oli kunnossa ylimääräisestä nikamasta huolimatta. :) 

Darcyn vielä nukkuessa, hain sitten autosta Bingleyn tarkastettavaksi. Siltä nimittäin viikonloppuna löydettiin patti/piikki kylkiluusta. No, mun huoli ja mielikuvitus lähti heti laukkaamaan rataa: sen on pakko olla murtuma, joka on luutunut huonosti tai sitten vähintäänkin luusyöpä... Kasvattaja-Pian kanssa yritettiin sitä miettiä ja tunnustella, ja päätin sitten että samalla kun mennään Darcyn kanssa tarkkeihin, voin kysyä, ehtisikö ell jossain välissä tarkastaa Bingleyn. Ja onneksi ehti. Kuulemma Been viimeinen kylkiluu ei ole kasvanut syystä tai toisesta täyteen mittaan, ja sitten siihen kärkeen on tullut rustoa, joka on nyt kääntynyt koukulle. Se siis siinä tuntuu. Suureksi helpotuksekseni se ei kuulemma mitenkään vaikuta koiran elämään tai mihinkään harrastusmahdollisuuksiin. :) Tippui kivi sydämeltä, onneksi sain sen tarkastettua näin nopeasti. :)

Taisi meillä kaikilla olla aika rankka päivä. Darcyllakin jatkui kahden piikin vaikutus vielä yöhön asti, se nukkui koko illan ja pari kertaa yritti hoippua kuin humalainen. Tänään aamulla sillä sitten oli krapula; oli niin kärttyisällä tuulella kun Bingley yritti houkutella leikkiin, mikä ei kyllä yhtään ole Darcyn tyylistä. Mamman syliin olis kuitenkin pitänyt päästä koko ajan... <3 

Agilityä sanoin ja kuvin

Aloitetaan vaikka tämän viikon treeneillä, jotka meni ihan yli mun odotusten. :) Me ei siis olla vielä menty kovin paljon mitään radan tyyppistä, mutta tällä kerralla mentiin lyhyt sarja: putki, hyppy, hyppy, putki, hyppy - ja sama vielä toisinpäin. Putket oli mutkalla eikä hypytkään olleet suorassa linjassa, joten tämä pikkupätkä vaati valsseja ja takaaleikkauksia. Pelkäsin ennen meidän vuoroa, että mä oon kuitenkin liian hidas ja Darcy jää paikalleen räksyttämään ja sitten ite sekoan  jaloissa ja käsissä, ja pienen pätkän jälkeen olen masentunut... Mutta suureksi yllätyksekseni kaikki  meni tosi hyvin. :) Tulihan mulla tietysti kiire, mutta mikä hienointa, Darcy osasi mun pieneksi yllätyksekseni jopa irrota mallikkaasti esteille, eli vaikka mä tulinkin vähän jäljessä sen minkä kintuistani kerkesin, niin Darcy ei jäänyt polkemaan paikoilleen, vaan ymmärsi mun ohjauksen ja eteni niiiin hienosti. :)) Vaikka pari kertaa kävikin niin, että Darcy ei heti löytänytkään putken suuta tms. pientä, niin kaiken kaikkiaan oon vaan niin iloinen tästä treenikerrasta...se antaa myös paljon toivoa tulevaisuuteen... ;)

Koska ollaan Darcyn kanssa hurahdettu agilityyn, niin mulla on meneillään projekti "esteitä Pohjanmaalle", että voin sitten tulla tänne "harjoitusleireille" kuten oikeat urheilijat ikään. :D Edellisellä visiitillä ostin tarvittavan puutavaran ja eilen sitten sormet syyhyten lähdin vanhempieni autotalliin...onneksi perfektionistinen isäni tuli avuksi poraamaan ja sahaamaan. :D Olikohan tämä nyt sitten sitä kuuluisaa isän ja tyttären välistä laatuaikaa...? ;) Niin tai näin, lopputulos oli täydellinen. :) Oon tosi tyytyväinen esteeseen; se on kevyt, kaunis ja toimiva. Eilen tehtiin ensimmäinen este valmiiksi, tarkoituksena olisi rakentaa yhteensä kuusi estettä, joilla saisi jo hyvin tehtyä vaikka minkä näköisiä kuvioita ja radan pätkiä. Keväämmällä aion tietysti myös maalata esteet. Tässä vielä pari kuvaa kahdesta täydellisestä yksilöstä...

Loppuun vielä muutama kuva joen jäältä...

   

   

   

   

  "I'm too cute!"  <3    :)

Treeniä...

Treenailtu on vähän kaikennäköistä: agilityä, näyttelyitä, tokoa, arkitottelevaisuutta... Vähän kaikkea siis, mutta ei ehkä kunnolla mitään. ;) Aloitetaan vaikka Darcysta ja lempparilajista eli agilitystä. Oltiin treeneissä parin viikon tauon jälkeen ja vauhtia riitti. Tehtiin ekaa kertaa takaakiertoja ja välistä vetoja. Darcy tajusi kaiken tosi nopeesti ja mäkin sitten pienellä viiveellä... ;) Kiire ton kanssa kyllä tulee. Luulenpa että sitten joskus kun mennään kisaamaan, tullaan saamaan aika monta hylkyä kun en vaan pysy vauhtisammakon perässä enkä ehdi ohjeistaan sitä tarpeeksi nopeesti. :D Mutta sehän tässä lajissa ehkä viehättääkin, kun on koko ajan niiiin paljon opittavaa ja sitä tehdessä superkivaa molemmilla. Darcyn kanssa ollaan myös jatkettu näyttelyharkkakurssia. Ja täytyy sanoa, että on olleet ehdottomasti loistavimmat näyttelytreenit, joissa olen ollut. :)) Ollaan opittu tosi paljon kaikenlaisia harjoituksia, joiden avulla Darcy saa itsevarmuutta kehäesiintymiseen...ja hienointa on, että se alkaa oikeasti näkyä. Tosin siis toistaiseksi vain treeniympäristössä ja siitä on vielä pitkä matka oikeisiin näytelmiin... Mutta kehitystä on tapahtunut hurjasti ja siitä oon tosi iloinen! :) Tällä kurssilla ei olla edetty perinteiseen (?) näyttelytreenimalliin, jossa edetään niin kuin näyttelyissä edettäisiin, vaan käydään jokainen osio (mm. liikkeet, seisominen, pöytä, käsittely...) itsenäisesti ja perusteellisesti läpi. Tämä on antanut hyvän tilaisuuden kokeilla vähän eri juttuja ja nähdä, mitkä toimii just meillä parhaiten.

 

Darcyn kanssa oltiin myös ensimmäistä kertaa fysioterapiassa vajaa pari viikkoa sitten. Mun  mielestä se liikkui vähän jäykästi takaa ja halusin myös oman mielenrauhan vuoksi käydä tarkistuttamassa asian. Ja olihan se takapää aika jumissa, mutta onneksi ei mitään sen vakavampaa ollut. Piira antoi hoidot, ja vaikka aluksi Darcyn pitikin vähän arastella uutta ihmistä, niin kyllä sen näki että osas se sitten silminnähden nauttiakin käsittelystä.. <3 Ja nyt Darcy liikkuu selvästi vapaammin takaa.

 

Bingleyn kanssa ollaan aloiteltu alkeistoko/arkitottelevaisuuden jatkokurssia. Tosi perusasioita siellä ollaan harjoiteltu, mutta olen tosi tyytyväinen siihen, kuinka Bee keskittyy 110 %:sti ja innolla tekemiseen, vaikka ympärillä riekkuis mitä koiria. :)) Mun taitava poika. <3 Millähän itsensä sais vielä piiskattua treenaamaan kunnolla myös kotona, että oikeesti joskus tästä kehityttäiskin..?