Joulu on juhlittu. Koirat ovat sitä mieltä, että se on ehkä vuoden rankin juhla, kun pitää jatkuvasti vahtia silmä tarkkana ruoanlaittoa, käydä lenkillä ja ylipäänsä viihdyttää kaksijalkaista väkeä. Darcy-parka veti joulustressistä ja -herkuista vatsan ihan löysälle. Vanhempien valkoinen matto muuttui lehmäkuvioiseksi. Nyt ripulia vastaan taistellaan Canicurin ja riisi-kanaseoksen avulla. Aamupäivän jälkeen alkaa jo näyttää lupaavalta.
Eilen tulimme Pohjanmaalta takaisin Turkuun. Tänään oli historiallinen päivä, kun menimme hallille ja Bingley pääsi tekemään agilitya seitsemän kuukauden tauon jälkeen.
2.10. Bingley pääsee ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen juoksemaan vapaana.
3.11. Bingley aloittaa hyppytekniikkatreenit, joulukuussa aletaan lisäksi naksutella hypyn ja kontaktin alastulon tarjoamista sekä tehdään ennen joulua pari kertaa suora putki ja pari suoraa hyppyä.
Ja sitten...
27.12. Pääsemme tekemään jälleen yhdessä sitä mitä rakastamme!
Tänä vuonna olen oppinut kantapään kautta, että koiran kanssa harrastaminen ei koskaan ole itsestään selvää. Siksi en tänä vuonna haluakaan asettaa tulevalle vuodelle ääneen sanottuja tai ylös kirjoitettuja tulostavoitteita (vaikka niitä toki mielen syövereissä elääkin), vaan ainoastaan toivon sydämeni pohjasta että Darcy, Bingley ja Lizzy pysyisivät terveinä ja että osaisin nauttia jokaisesta hetkestä - oli se sitten harrastuksen tai arjen parissa vietetty.
Lizzyn kroppa on edelleen pysynyt ojennuksessa. :) Fysioterapeuttimme sanoin tavoite tiiviillä hoitovälillä on ollut saada
Lizzy pysymään suorassa, jotta se taas oppisi käyttämään liikkumiseen
oikeita liikeratoja ja lihaksia. Kuntoutus on toiminut suunnitellusti, ja täytyy sanoa, että nykyisin sen ravi
on täysin eri näköistä kuin aiemmin! Keskiviikkona kävimme ensimmäistä kertaa kiropraktikolla,
joka antoi hoidon yhteydessä myös akupunktiota. Hän näki Lizzyn lyhyesti yhden
eläinlääkärikäynnin yhteydessä reilu kuukausi sitten ja sanoi nyt, että
ajatteli silloin että selässä on jotain pahasti vialla. Nyt hänen
kommenttinsa oli, että "not so bad".
Tosi hienoa, että Lizzy on pysynyt hyvässä kunnossa ja että omat havaintoni
ovat linjassa ammattilaisten kanssa. Nyt hoitoväliä pidennetään kolmeen
viikkoon, treenejä lisätään vähän ja seurataan miten pysyy kunnossa.
Tänään Lizzy ja Darcy pääsivätkin treenailemaan ja testaamaan Tsaun hallin uutta pohjaa pikkujouluepiksiin. Pohja vaikutti ihan hyvältä, ei moitittavaa. :) Molemmat sopulit tekivät nollan omassa sarjassaan. Darcy avoimissa ja Lizzy starttiluokassa. Ikuinen starttiluokkalainen. ;) No, starttiluokassa ei ole mitään vikaa, siellä on hyvä pienen tytön kisata!
Bingley pääsi episten jälkeen omaan halliin tekemään vähän hyppytekniikkaa, puomin alastulon naksuttelua ja hypyn tarjoamista. Hän on kyllä niin hellyttävän onnellinen pieni poika päästessään tekemään jotain agilityyn viittaavaa. Bingley on saanut luvan aloittaa ratatreenaamisen joulun jälkeen. Tai itse asiasta eläinlääkäriltähän olisi lupa herunut jo pari kuukautta sitten, mutta fyssarin kanssa olemme halunneet edetä rauhassa ja ottaa varman päälle, siitä huolimatta että kuntoutus on koko ajan sujunut erinomaisesti ilman takapakkeja. Mutta koska takapakkeja en missään vaiheessa haluakaan, ei ole ollut tarvetta kiirehtiä. Joka tapauksessa koska lupa on takataskussa, päätin uskaltaa hakea Bingleyn kanssa ATT:n kevään valmennusryhmään, johon suureksi ihmeekseni pääsimmekin, vaikka tuloksia ei kuluneelta vuodelta juurikaan ehtinyt kertyä. Näin ollen kevään ajan treenaamme kerran kuussa Niinu ja Teemu Linnan ohjauksessa, kivaa! Ensimmäinen treeni on jo tammikuun alussa, silloin otamme treenit vielä vähän kevyemmällä otteella. Voi liikutus, kohta pääsen taas radalle oman pikkumustan kanssa! (Lässynlässyn, mutta juuri niin hunajainen on fiiliskin!)
Perjantaina oli toisella tapaa spesiaali ja mukava ilta, kun sain vieraaksi Lizzyn poikatrion. Renlyä näenkin lähes viikoittain ATT:lla Riikan kanssa, mutta Velmun olen nähnyt viimeksi kesällä SM-kisojen yhteydessä, Lukankin tapaamisesta on jo pieni tovi, vaikka lähimpänä asuukin. Ihanaa siis kun kaikki kolme poikaa pääsivät nyt kyläilemään! :) Pojilla oli keskenään ihan superhauskaa, kuten arvata saattaa. Lizzyhän tykkää leikittää pentuja, mutta totesi, että 10 kk ikäiset pojankoltiaiset eivät enää leikittäjää kaipaa.
Kun pahimmat riehumiset oli riehuttu, pistettiin myös mittatikku heilumaan. Velmustahan näki jo pentuna, että siitä tulee iso, mutta silti järkytyin kun mittatikku näytti lähemmäs 50 senttiä (49,5 cm). :D Hurjaa! Luka oli komistunut ihan valtavasti sitten viime näkemän, sillä alkaa olla oikein valloittava ilme, myöskin soopeliväri on oikein kaunis. Korkeutta Lukalla oli nyt vajaa 40 cm. Renlyn korkeudesta ei sen enempää...sanotaanko näin että hyvällä tahdolla siitä tulee mini. ;) Valloittava trio, ei voi muuta sanoa. :)
Äiti ja pojat, vasemmalta oikealle: Luka (C. Edge of Something), Renly (C. When I Get Famous), Lizzy ja Velmu (C. If I Ruled the World).
Tasapuolisuuden vuoksi myös tytöistä 10 kk kuvat. Mindy (C. Fascinating Rhythm) , kuvaajana Maria Pentikäinen.
Fay (C. Pure Imagination), kuvaajana Pia Helander. Fayn säkäkorkeus 10 kk iässä 32,4 cm.
