Riemukasta uutta vuotta!

 



 

Kuvat: Sirpa Saari, Heidi Lehto ja Jukka Pätynen / Koirakuvat (kopioitu kuvaajan luvalla)

Aion vielä myöhemmin vetää tarkemmin yhteen kulunutta vuotta ja miettiä tavoitteita tulevalle vuodelle, mutta tässä vaiheessa haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille hyvää uutta vuotta.

Niin, ja myöhästyneet jouluntoivotukset samaan syssyyn. ;)

 

 

Enemmän kuin menestystä (jota sitäkin toivon meille jokaiselle)

toivon onnistumisen ja oivaltamisen riemua,

yhteenkuuluvuuden tunnetta

ja hetkessä elämisen flow-kokemuksia

vuodelle 2014! :)

 

P.S. Kiitos Pirkolle vinkistä Picasan kollaasi-toimintoon. ;) Kansikuvakin vaihtui kun pääsin vauhtiin.

P.P.S. Viikon päästä tiistaina on jännät paikat. Lizzy ultrataan.
 

Vuoden viimeiset

Vuoden viimeiset kuusi starttia on nyt kisattu. Olemme kisanneet melko vähän viime aikoina, lähinnä ATT:n oma kisat. Aina kisatessa tuntuu siltä, että olisi kivaa kisata enemmän ja se olisi myös tarpeen kunnon kisarutiinin aikaansaamiseksi. Lisäksi tämän päivän perusteella Bingleyn kanssa pitänee uhrata tulevat kisaradat puomin muistutteluun. Ihan törkeää loikkimista. Eikä voi syyttää kuin itseään, koska olen kisoissa antanut loikkia puomilta miten sattuu. Eihän se treeneissä... Tietenkään. ;)

 

Bingley jää myös odottelemaan viimeistä hyppysertiään ensi vuoteen. Tänään hyppiksellä nopein rata (etenemä mukavasti 4,91 m/s), mutta harmittavasti kaksi rimaa. Bingleyn vahvuus on ehdottomasti sen pienet käännökset, mutta valitettavasti se toisinaan johtaa rimojen tippumiseen, kun ei aivan malta keskittyä hyppäämiseen, jos oma rytmitys käännökseen on huono tai jos sillä tulee kiire perääni. Sain radan jälkeen "Jaakko-terapiaa" ja totesimme, että voisin omalla ohjauksella ja rytmityksellä tukea Bingleyä huomattavasti enemmän niin ettei rimoja tulisi. Toivon niin, että pääsen taas keväällä Jaakon oppiin, tämä syksy on ollut pitkä ja synkkä ilman niitä! ;) Kaksi jälkimmäistä agi-rataa menivätkin sitten puomin muistutteluun. Myös A:lta tuli ensimmäinen virhe tänä syksynä,  onnistumisprosentti kuitenkin edelleen reilu 90, joten tällä hetkellä luotto A:han melko hyvä. Vielä kun saisin puomin toimiman...

 

Bingleyn ensimmäinen ja viimeinen rata

 

 

Darcy toimi jälleen terapiakoirana. Eihän sen ajat millään riitä perrojen sun muiden vauhtiin eikä rytmityskään sen kanssa useimmiten osu aivan nappiin, mutta siitä huolimatta tänään kaksi nollaa ja yksi melkein nolla. ;) Suurin osa hyllyistämme Darcyn kanssa on viime aikoina johtunut siitä, että se bongaa jonkun esteen, pistää korvat luimuun ja lähtee irtoilemaan ja suorittamaan ihan omaa rataansa. Pieni kultainen Darcy ei muista, ettei shelttien kuulu irrota. :D Tupla- (tai itse asiassa tripla-) nolla siis kaatui siihen, kun Darcy lähti iloisesti suorittamaan yhtä ylimääräistä estettä. Ei siinä ohjaajan huudot hetkauttaneet höyryjunaa. Ei se mitään, Darcy on silti ihana.

 

Darcyn radat

 

 

Huomenna onkin sitten jännät paikat. Lizzy lähtee nimittäin treffeille. Kovin tyrkkyä treffiseuraa hän ainakin tällä hetkellä on.

 

Tuumasta toimeen

Epäilen vahvasti, että neiti Lizzy on käynyt salaa lukemassa blogia ja todennut, että nyt kun suunnitelmat ovat "julkisia", voi hän pistää tuumasta toimeen ja alkaa toteuttaa suunnitelmaa. Juoksut siis alkoivat eilen. Olisin toivonut, että se olisi vähän pidempään jaksanut vielä pantata, mutta näillä mennään. Jännät ajat siis tiedossa, treffeille lähdetään todennäköisesti vajaan parin viikon päästä. Peukut pystyyn. :)

 

 

Onneksi ehdimme käydä osteopaatti Jarnalla viime viikonloppuna ja saatiin Lizzy (+ pojat) hoidettua ennen kuin nyt juoksut alkoivat. Lizzy oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin parina edellisenä kertana. Olen nyt kovalla kädellä (tai kovalla äänellä ja jahtaamisen luopumisesta isosti palkkaamalla) puuttunut Darcyn voimakkaaseen taipumukseen lähteä jahtaamaan Lizzyä...eikä Lizzy ole auttanut asiaa yhtään härkkimällä ja lällättelemällä Darcyn nenän edessä. Valitettavasti nämä rallattelut ovat vain usein johtaneet kovassa vauhdissa törmäämiseen. Ihanaa huomata kuitenkin, että nyt kun olen saanut jahtaamisen ja törmäilyn 97 prosenttisesti loppumaan, on se heti huomattavissa myös Lizzyn kehossa. Viimeksi neiti oli aivan mutkalla, nyt huomattavasti parempi! Pieniä jumeja ja aavistuksen vinoutta rangassa, jumit saatiin kuitenkin hoidettua ja ranka täysin suoraksi. Olen kyllä aika ylpeä Darcysta, joka Lizzyn tullessa rallattelemaan sen nenän eteen ottaakin nykyään kontaktin muhun palkan toivossa sen sijaan, että lähtisi jahtausleikkiin. :) Myös pojat pääsivät hoitoon, molemmilla jotain minimaalisen pientä jumia, ei mitään ihmeellistä.

 

Lizzy pääsi myös treenaamaan lauantaina Tuulian oppiin, kun ATT järjesti kouluttajille koulutuspäivän. Ne olivatkin viimeiset treenit ehkä pitkään aikaan. Tulee ikävä, mutta tauon (oli se sitten lyhyempi tai pidempi...) jälkeen palataan takaisin geimeihin jälleen entistä isommalla motivaatiolla. Harjoiteltiin putkijarrua ja saksalaista. Tykkään niin tuon tytön asenteesta. Se on hauska, kun siitä oikein näkee, kun päässä raksuttaa, kun se pohtii mitä siinä saksalaisessa oikein pitää tehdä. Ja sitten mennään taas täysillä säästelemättä. Näistä hyvänmielentreeneistä on hyvä jäädä tauolle. :)

 

 

 

Loppuun vielä muutama kuva pojista parin viikon takaisista kisoista.

Kuvaajana Jukka Pätynen / Koirakuvat.

Kuvat kopioitu kuvaajan luvalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuulumisia ja suunnitelmia

Taas on aikaa kulunut edellisestä päivityksestä. Hups.

 

Siinä ajassa olen ehtinyt jumpata (pitkästä aikaa...sitä se kolmenkympinkriisi aiheuttaa ;) ) niin ahkerasti, että parin viikon takaisissa kisoissa selkälihakseni kramppasivat kivenkoviksi fileiksi, eikä agilitysta tullut varsinaisesti mitään. Jos haluaisi jossitella, voisi jossitella monenlaista. Mutta tyydyn toteamaan, että yksi pelastelu-nolla saatiin Darcyn kanssa, muuten pikkuvirheitä.

 

Viime viikonloppuna osallistuin Gerard O'Shean järjestämälle koko viikonlopun kestäneelle Koiran anatomia ja rakenne -kurssille. Perjantai-illan, lauantain ja osan sunnuntaistakin kävimme anatomiaa, rakennetta sekä liikkeitä teoriassa läpi, ja suuren osan sunnuntaista sitten pääsimme soveltamaan opittua ja arvostelemaan esimerkkikoiria sekä niiden liikkeitä. Tietoa tuli PALJON - niin paljon että todennäköisesti iso osa meni yli ymmärryksen.  Kaiken kruunasi kun pääsi käytännössä kopeloimaan ja katselemaan eri rotuisten ja tyyppisten koirien rakennetta ja liikkeitä. Kurssin jälkeen luin shetlanninlammaskoiran rotumääritelmän "uusin silmin", kopeloin omat koirani tehden jos jonkinlaisia löytöjä ja arvostelin mielessäni naapureiden ja treenikavereidenkin koirat. :D Ihan mielettömän hyvä kurssi siis! Gerard on  loistava, karismaattinen luennoitsija, joten suosittelen kaikille, jos vain tulee mahdollisuus joskus osallistua. Hän ilmeisesti käy silloin tällöin Suomessa pitämässä kursseja, joten pitäkää silmät auki. :)

 

 

Siinä kuulumispuoli, seuraavaksi muutama sana suunnitelmista. Olen kovasti miettinyt ja pyöritellyt mielessäni astutusasioita. Lizzyllähän oli ensimmäisten juoksujen jälkeen lievä kohtutulehdus (eläinlääkäreiden mukaan ei periytyvää, eikä ainakaan Lizzyn emälinjassa ole tietoa muista kohtutulehdustapauksista), jolla on kuitenkin uusiutumisriski. Asian pyörittelyn ja muutaman ihmisen kanssa keskustelun jälkeen olen päätynyt siihen, että Lizzy astutetaan seuraavista juoksuista...jotka alkavat Luoja-tietää-koska. :) Toivottavasti siis ensimmäinen Cerebellum's-pentue näkee auringonvalon tulevana talvena / keväänä. Superjännää!

 

Lizzylle suunniteltu  sulhanen on iskenyt silmänsä neitiin jo kauan aikaa sitten. Kirjaimellisesti Tuima (Nappulavaaran Tuli) liehitteli Lizzyä jo vuosi sitten. Olimme siis Bingleyn kanssa TopTeamissä yhtä aikaa Kajsan ja Tuiman kanssa, jona aikana sain tutustua tähän mahtavaan trikkipoikaan. Se on sähäkkä, rohkea ja kuitenkin rauhallinen arjessa. Siinä on hyvin paljon samoja ominaisuuksia kuin Bingleyssä. Niitä joita rakastan yli kaiken. Lisäksi se on täysin terve. Ja komea, kokoonsa nähden hyvin vahvaluustoinen uros.

 

Jännän odotuksen äärellä siis ollaan. Toivon kuitenkin että juoksut alkavat myöhemmin ennemmin kuin aikaisin. Lisätietoja blogin Pentuja-sivulta, ja myöhemmin enemmän tajunnanvirtaa aiheesta tulossa jos / kun siihen on aihetta. :) Peukut pystyyn ja kädet ristiin!

 

 

 

 

Perinteinen

...sunnuntaipostaus.

Vähän treenausta ja yhdet epikset. Poikien kanssa osallistuin avoimeen luokkaan ajatuksena keskittyä puomiin. Ja siihen saikin keskittyä, molemmat tulivat läpi ensimmäisellä kerralla. Eli suhasimme puomia pari kertaa edestakaisin ja sain palkattua pysähdyksestä. Ilta oli tosi pitkä...ATT:lla oli ennätysmäärä startteja (muistaakseni 195), joten Lizzyn vuoroa mölliradalle sai tovin odottaa. Minimöllejäkin oli 42, me lähdimme aivan viimeisinä, mikä oli sinänsä hauskaa, kun useimmissa kolmosluokan kisoissakaan ei ole yhtä monta osallistujaa. :) Lissunen teki kuitenkin puhtaan ja nopean nollan voittaen ison luokkansa. Oma kamera oli unohtunut kotiin, mutta onneksi Hanne sai radan kuvattua. Kiitos vielä! :)

 

Lizzyn mölliradan nollavoitto

 

 

Ei meillä muuta tällä kertaa. :)

Ihan jees viikko :)

Maanantai on normisti agilitypäivä; ensin koulutan omaa mölliryhmääni ja sitten treenaan itse Darcyn ja Bingleyn (ja satunnaisesti myös Lizzy saa tuurata jompaa kumpaa poikaa) kanssa. Tämänkin viikon maanantai oli agilitypäivä, mutta vietimme sen tällä kertaa mölliryhmäläisteni ehdotuksesta naapuriseuran epiksissä. Kouluttamisessa on ihan älyttömän palkitsevaa nähdä, kuinka ryhmäläisten into, palo ja motivaatio lajiin kasvavat. Taidoista nyt puhumattakaan! Sen voimalla jaksaa joka maanantai lähteä vetämään treenejä, ja vaikkei ihan aina lähtiessä huvittaisikaan, niin mieliala on aina hyvä treenien päätteeksi. :) Vuosi sitten aloittaessani kouluttamisen monet olivat vakaasti sitä mieltä, ettei heitä kiinnosta kisaaminen pätkääkään... Hahaa, on ollut hauska nähdä, kuinka nälkä (kisaamiseenkin) kasvaa syödessä...ja taidot harjoitellessa. ;) Eikä sillä että kisaaminen olisi "must" kaikille, mutta itse saan siitä isot fiilikset ja se on ikään kuin kuorrute kakkuun....jollain tapaa luonnollinen jatkumo oppimisen ja kehittymisen tiellä.

 

En viitsinyt tällä kertaa ottaa poikia kisaamaan (vaikka puomin palkkaaminen epiksissä olisi aina tarpeen), koska muuten en olisi ehtinyt seurata ja tsempata koulutettaviani. Lizzyn ilmoitin kuitenkin starttiluokkaan, koska halusin sille kokemuksen uudesta paikasta. Tämä oli ensimmäinen kisakokemuksemme vieraassa hallissa; onhan neiti toki hengaillut mukana aina kun pojat ovat kisanneet ja siinä sivussa päässyt leikkimään halleissa ja kokeilemaan lämppäesteitä. Lizzy riekkui ja räksytti oikein mallikkaasti odotellessaan, eivätkä halli tai erilainen pohja tuottaneet mitään tuskaa. Rata ei haastavuudessaan päätä huimannut, mutta siitä huolimatta melkein sain kiellon aikaiseksi, kun yhdessä kohtaa unohdin törkätä esteelle. Tästä huolimatta siis nolla ja sijoitus 2. Alla vielä video radasta.

 

 

 

 

 

Agility Lizzyn kanssa alkaa olla niin kivaa, että palo oikeille kisakentille senkin kanssa kasvaa koko ajan. Ehkä ne kepit ja keinu ja vähän A:kin tästä vielä joskus valmistuvat... ;)

 

 

Tänään osallistuttiin ATT:n järjestämään lihashuoltopäivään, jossa kouluttajana / ohjaajana toimi koirahieroja Anu Rikkilä. Olin alunperin ilmoittanut sinne Bingleyn, mutta aamutoimia tehdessäni pikkuherra veteli sikeitä nautinnollisen näköisenä, kun taas pikkuneiti oli täynnä energiaa etsien ärsykkeitä ja aktiviteettia milloin mistäkin. Koira siis vaihtui lennosta ja neiti energinen pääsi mukaan. Päivään kuului teoriaa, balancea (syviä lihaksia ja tasapainoa kehittäviä harjoituksia) sekä lopuksi vielä kotihieronnan opettelua. Oli hauskaa ja opettavaista!

 

 

Hyvä Lizzy

Tänään misseiltiin pitkästä aikaa Lizzyn kanssa Seinäjoella. Tuomarin lempiväri lienee keltainen, joten suuremmin en yllättynyt, kun sen väristä lappua meidänkin edessämme heilutettiin. Arvostelu oli asiallinen ja neiti siitä tunnistettavissa, vaikka laatuarvosanasta olemmekin eri mieltä tuomarin kanssa. Kauneus on katsojan silmissä ja niin edespäin... Mutta sen(kin) vuoksi meidän päälajimme on joku ihan muu kuin näyttelyt. Ei sillä, päivä oli kiva ja tuttuja oli hauska nähdä. :)

 

 

Kauttaaltaan feminiininen, neliönmallisen rungon mittasuhteet omaava narttu,

jolla saisi olla selkeästi enemmän pituutta rungossa.

Kauniit silmät, hyvä pigmentti, mutta toivoisin hieman pidemmän kuono-osan.

Kokoon sopiva runko, mutta kokonaisuudessaan toivoisin nartun hieman kookkaammaksi.
Oikealaatuinen karvapeite, hyvä käytös, hieman jyrkkä lantio ja korkeahko häntä liikkeessä,

esiintyy mallikelpoisesti.

NUO H

tuomari: Tanya Ahlman-Stockmari

 

 

 

Viime torstain Tuulian mölliratatreeneissä sain myös pitkästä aikaa Lizzyn treeniä videolle...tai osan treenistä ennen kuin kuvaaja lähti lämmittelemään omaa koiraansa. Mutta kiva oli saada videota Lizzyn menosta, vaikka tähän pätkään tulikin lähinnä yhden kohdan hinkkausta, kun en millään meinannut saada persjättöä oikea-aikaiseksi ja Lizzy lähti kaarrattamaan esteen ohi. Mutta hauskaa oli! Tuulia on niin huippu ja positiivinen kouluttaja, että aina jää hyvä mieli treeneistä. :)

 

 

 

 

 

 



Plussaa ja miinusta

Tänään kisailtiin kotihallissa ATT:lla, Bingley kolmen ja Darcy kahden startin verran.

 

Bingleyn tulosrivi 10 (ensimmäinen rima + hajonnut rengas), 5 (rima) ja 0 sij. 5/51. Detaljina mainittakoon, että jos kisat olisivat olleet päivää myöhemmin, olisi Bingley nyt myös hyppyvalio. Huomisesta alkaen pieni musta saa siis vastaanottaa viimeisen hyppysertinsä. Todennäköisesti sitä seuraavaa hyppynollaa saadaan siis tovi odottaa ja yrittää... ;)

 

+ Kolme ehjää rataa! Huippua! Uskon että nollatreenin ansiosta pystymme nykyään tekemään parempia, ehjempiä ratoja. :)

+ Uskalsin monissa kohdissa ohjata rohkeasti ja lähteä liikkeelle.

+ Kontaktit hyvät: puomi huikeasti parempi kuin vielä vähän aikaa sitten eikä A:lta edelleenkään virheitä.

+ Vaikka rimoja tippui kahdella ensimmäisellä radalla, korjasi Bingley hyppäämistään huomattuaan että tänään on korkeammat rimat.

 

- Rimat! Pitkästä aikaa rimat olivat maksimikorkeudessa. Ensimmäisen radan ensimmäinen rima taisi tippua sen vuoksi, että Bingley katsoi riman sijaan mua ja hyppäsi niin kuin olisi hypännyt 30 riman. Siitä oikein näki kun itsekin hätkähti rimaan törmäämistä. Lisäksi ensimmäisellä radalla osui hajoavaan renkaaseen, toisella radalla pienen pyörähdyksen jälkeen tuli jälleen rima alas. Pitää siis muistaa treeneissä vaihdella rimakorkeuksia, että oppisi paremmin suhteuttamaan hyppäämistä todellisen korkeuden mukaan.

- Hyppärinollassa hävittiin aikaa, kun en uskaltanut muurin jälkeen tehdä persjättöä (joo, pelkäsin että palikat lentelee.. ;) ), takaaleikkauskin toimi (jee!), mutta aikaa menetettiin loppupätkässä sen verran, ettei palkinnoille ollut asiaa.

 

Ensimmäistä rataa ei tullut videolle, mutta tässä kaksi jälkimmäistä:

 

 

 

 

Darcyn tulosrivi tältä päivältä oli 0 sij. 5/29 (tai oikeasti jaettu 4 täsmälleen samalla ajalla 4. kanssa) ja hyl.

 

+ Ensimmäinen rata oli aivan loistava!

+ Ei pitkiä kaarroksia, hyvä rytmitys ja luotto koiraan.

+ Etenemä ensimmäisellä radalla 4,7 m/s, mikä lienee Darcyn ennätys. ;)

+ Hyvät kontaktit.

+ Avokulmasta keppien "takapuolelta" törkkäys onnistui, vaikka pelotti yrittää, koska sitä ollaan treenattu viimeksi...öö...kauan sitten. Mutta uskalsin yrittää ja se toimi!

 

- Toisella radalla keskittyminen herpaantui, ohituksia puomilta ja keinulta sekä yksi hyppy väärään suuntaan.

- Pölö ohjaaja, joka unohti ensimmäisellä radalla viedä kameran jonkun katsojan käteen. Niinpä jäi yksi pitkään aikaan parhaista radoista kuvaamatta. Ja toinen rata jääköön arkistojen kätköön. ;)

 

 

Olipa jälleen hauskaa kisata!

 

 

 

 

 

 

 

Jazz and Rock

 

Kuva: Sari Sainio
Oi, kesäkisat!

 

Darcy on tehnyt historiaa ja voittanut kaksissa edellisissä kisoissa Maalahdessa ja Liedossa kummassakin yhden radan. (Sitähän ei toki tarvitse kertoa, että osallistujamäärät ei päätä huimanneet...) Joka tapauksessa aika huisia, hyvä Darcy!  Ja minäkään en ole kaukana historiallisesta saavutuksesta: samaisissa kisoissa teimme molempien poikien kanssa kohtuullisen ehjiä ja sujuvia ratoja (sivutuotteena myös Bingley sai molemmissa kisoissa yhden nollan). Yleensä rytmi osuu yksiin vain toisen kanssa, nyt menimme suunnilleen samaa rataa kummankin kanssa. Alan ehkä pikku hiljaa oppia ohjaamaan molempia peräkkäin. Darcy on jazzia, Bingley rokkia. :)

 

 

 

 

 

Ylläolevat kuvat: Sari Sainio

 

 

Maalahden kisoissa myös Lizzy sai ensimmäisen merkinnän ikiomaan uuteen kisakirjaansa. Neitokainen tuli kisaikään 25.9., ja vaikka kisavalmiita ei vielä ollakaan, niin pitihän kisakirja heti vahvistaa. Tosin eipä siinä paljon tarvinnut arvuutella, selkeä minihän se on. Mittakeppikin kävi sään päällä ihan vain näön vuoksi.

 

Rataa Lissulaisen kanssa on jo tosi hauskaa mennä; sillä on loistava asenne ja radanlukutaitoakin löytyy, vaikka toki paljon tulee vielä "möllivirheitä" kuten liikkeen perässä esteiden ohituksia. Tällä hetkellä tuskaa tuottaa lähinnä keppien, keinun ja A:n opetus. Puomi sentään on valmis. A:lla on kriisi, mutta toimintasuunnitelma siihen on nyt olemassa ja toivoa löytyy taas. ;) Kepit melko vaiheessa, ehkä eniten kaikista yksittäisistä esteistä. Ja keinu madallettuna loistava, nyt pitäisi alkaa nostaa korkeutta. Itsenäistä treeniä pitäisi tehdä paljon, mutta koska halli on arki-iltaisin ihan varattu, on vaikea löytää aikaa estetreeniin ellei mene hallille keskellä yötä tai aamulla ennen kukonlaulua. Ja täytyy myöntää, että viime aikoina en ole löytänyt motivaatiota kumpaankaan, joten estetreeni etenee...hitaasti...mutta toivottavasti varmasti. Viime aikoina pojatkin on taas alkaneet osoittaa pikkaisen enemmän kiinnostusta Lizzyä kohtaan...muistelen, että ennen ekoja juoksuja pojat alkoi nuuskutella silloin tällöin jo aika paljon ennen kuin varsinaiset juoksut alkoivat, joten ihan vielä en juoksuja odota alkavaksi. Ainakin yritän kuiskutella Lizzylle, että malttaisi nyt ainakin pari kuukautta vielä odottaa... ;)

 

Loppuun vielä muutama kuva piirimestaruuksista.

Kuvat: Veli-Pekka Suuronen

 

 

 

 

 

 

 



Hoitopäivä

Tänään oli taas hoitopäivä. Viimeksi kaikki kolme pääsivät osteopaatti Jarna Uusitalon käsiteltäviksi kesäkuun alussa. Tuolloin Darcy oli hyvässä kunnossa eikä se ole nyt edelleenkään millään tavalla näyttänyt jäykkyyden merkkejä, joten aika oli varattu tällä kertaa vain Lizzylle ja Bingleylle. Ja hyvä niin, sillä Darcy olisi varmaan joka tapauksessa jäänyt kotiin, koska se on tänään kärsinyt jostain vatsavaivasta. :( Aamulla oli ripulissa, kotiin tullessa oli lattialla pari oksennusta ja lisäksi se on ollut vähän vaisu eikä ruoka ole maistunut, mikä on hyvin epätavallista Darcylle. Toisaalta en nyt vielä ole aivan hysteerinen, koska Darcylla on herkkä vatsa...joten seurailen nyt vielä ennen kuin alan huolestua enemmän ja soitella eläinlääkäriin.

 

Osteopaattinen hoito aloitettiin tänään Lizzystä. Se on vaikuttanut jälleen jäykältä ja olihan se parka aivan toispuoleinen, jumeja löytyi oikealta puolelta sekä etu- että takapäästä. Uusitalon mukaan Lizzyllä kuitenkin oli joustoa ja paikkoja saatiin auki helposti. Olenkin miettinyt, mikä vetää sen aina jumiin/lukkoon. Sillä on kuitenkin hyvä, tasapainoinen rakenne ja lisäksi selkäranka, lonkat ja kaikki mahdollinen on kuvattu priimaksi. Mutta ei tarvitse kun katsoa Darcyn ja Lizzyn metsärallattelua, niin ymmärtää mikä sen saa vintturaan. Lizzy rakastaa leikkiä, jossa se juoksee edellä ja Darcy taas rakastaa jahdata. Ei tarvitse olla ruudikeksijä hoksatakseen, miten siinä aivan liian usein käy. Pam, törmäys. Tosin Lizzy on oppinut tekemään äkkikäännöksiä, kun Darcy saavuttaa sitä. Lisäksi mä olen nyt kirjaimellisesti karjunut Darcylle, kun se on alkanut jahdata Lizzyä. Tuntuu että se onkin nyt alkanut vähentää jahtaamiskäyttäytymistä, kun olen siihen johdonmukaisesti puuttunut. Toivon kovasti, että se auttaa myös pitämään Lizzyn rangan suorassa...koska en millään haluaisi mennä siihenkään, että joudun pitämään koiria eri aikaan vapaana. Suunnitelma siis on, että nyt kun ranka on suorassa, pidetään vähän taukoa agilitysta, varotaan törmäyksiä ja aletaan myös vahvistaa syviä lihaksia, jotta ranka saa vielä paremman tuen. Hankin dobo-pallonkin Happy Master's -päivien innoittamana, ja nyt uskallan alkaa käyttää sitä, kun kroppa on taas auki. :)

 

Bingley sen sijaan oli yllättävänkin hyvässä kunnossa. Ranka oli suorassa ja joustoa löytyi joka kohdasta. Huippua!

 

 

Bingley kokeilemassa doboilua HM-päivillä.
Kuva: Sirpa Saari

 

Piirinmestari

 

 

 

 

 

 

Uskomatonta!

Bingley on Varsinais-Suomen Piirinmestari!

 

Tähän voisi rehellisesti sanoa: didn't see this coming.

Mutta en valita, aika huikeeta. :)

 

 

 

 

Kisapäivä alkoi joukkueradoilla, molemmat pojat kisasivat ATT:n kakkosjoukkueessa. Valitettavasti kummankin rata päättyi hylkäykseen. "Onneksi" myös muilla joukkueenjäsenillä kävi samanmoisesti, joten ei tarvitse harmitella sen suuremmin.

 

Poikien joukkueradat

 

 

Sanoinkin jollekin seurakaverille, että säästettiin nollat yksilöradoille. Totuuden nimissä tunnustan auliisti, että tarkoitin sen lähinnä vitsinä. Bingleyllä edellinen nolla on kirjattu 1.6.2013 ja edellinen tuplanolla 25.8.2012...you do the math.

 

Yksilöradat mentiin medi-mini-medi-mini -järjestyksellä. Darcy siis sai aloittaa. Hyppyrata oli juuri sellainen, jossa tiedän, että Darcy tulee kaarrattamaan ja paljon. Juuri sellaista loivaa kaarretta ja käännöstä koko rata, sellaista johon Darcya tuntuu olevan mahdoton saada kääntymään tiukasti. Oikeassa olin ja kaarratus myös koitui kohtaloksemme, kun loppumetreillä Darcy kaarratti niin paljon loivassa valssissa, että suoritti matkan varrelta yhden ylimääräisen hypyn.

 

Tiesin että Bingley ei tule kaarrattamaan (se ei varmaan edes osaa :P ), sen sijaan pelkäsin rimoja. Ei saisi antaa tuollaiselle pelolle tilaa, mutta kuitenkin tiedän, että samanlaisissa kohdissa, joissa Darcy lähtee kaarrattamaan, ottaa Bingley herkästi riman, etenkin jos olen vähänkin myöhässä esim. valsseissa. Lisäksi ennen rataa huomasin jännittäväni ihan hirveästi. Sydän pamppaili kuin viimeistä päivää, kun edellinen koirakko suoritti rataa. Pikaisen itsetutkiskelun tuloksena sain itseni kiinni negatiivisista, tuomitsevista ajatuksista: "Me ei voida ikinä onnistua, koska aina kisoissa tapahtuu jotain.". Yhtä pikaisena interventiona korvasin nuo ajatukset positiivisemmilla: "Kyllä me osataan, treeneissäkin ollaan tehty hyvää rataa viime aikoina. Tehdään nytkin vaan omaa juttuamme.". Ja niinhän me tehtiin. :) Pari rimaa kyllä kolahteli, mutta onneksi tässä lajissa melkeitä ei lasketa ja niinpä ensimmäiseltä radalta Bingleylle nollavoitto. Olin ihan huumassa jo tästä, ensimmäinen onnistuminen kisoissa pitkään aikaan! :)

 

Agilityradalla Darcy teki hyvää rataa, mutta itse mokasin kepeillä. Hätäilin ja huitaisin, joten Darcy meni toiseen keppiväliin. Myös pituuden palikka kaatui, kun Darcy yllättäen kääntyikin hyvin edelliseltä hypyltä eikä saanutkaan kunnon vauhtia pitkään loikkaan. Niinpä siis tulokseksi 10. 

 

Bingleyn rataantutustumisessa vietin pitkän tovin pohtiessani kepeille menoa. Ei saa hätäillä, huitoa tai jyrätä. Loppujen lopuksi otin yllättävän vähän painetta siitä, että ensimmäiseltä radalta oli nolla alla. Päätin yrittää täysillä ja tarkasti. Kepit onnistuivat kun en hätäillyt, rimat pysyivät ja muutenkin meno tuntui hyvältä...niin kuin treeneissäkin. :) Myös tältä radalta siis nollatulos ja nopein aika pysyi loppuun saakka. Tuntui melko uskomattomalta tajuta, että me tehtiin kaksi nollaa peräkkäin! Ja vielä uskomattomammalta tuntui tajuta, että kahdella nollavoitolla Bingleystä tuli Varsinais-Suomen piirinmestari. Hieno pikkumusta! ATT:n trikkisheltit olivat ylivoimaisia vieden kolmoisvoiton, onnea siis myös Jenna & Rela ja Heidi & Wii!

 

 

Kuva: Heidi Kohonen / Kaisa Saarinen

 

 

 

Bingleyn nollavoittoradat

 

Darcyn radat

 

 

A:t toimivat molemmilla pojilla "siinä hilkulla", virheitä ei kuitenkaan kummallekaan tullut. Lähitulevaisuudessa pitää molemmilla vahvistaa harjan yli loikkaamista madalletulla A:lla. Kiitos Anni muistutusvinkistä! Puomit olivat huomattavasti paremmat kuin viime viikonloppuna Tsaulla. Vaikka edelleen erityisesti Bingleylle on näköjään kisapuomin paikka epäselvä (enkä ihmettele...syyllinen löytyy peilistä), koska se himmaa alastulolle ihan eri tavalla kuin treeneissä. No, eipä onneksi loikannut ja ottanut virhettä.

 

Pakko muuten vielä sanoa pari sanaa nesteytyksestä. Tällä kertaa lähinnä omasta. Viime viikonloppuna nimittäin Tsaulla olin tosi heikkona jo parin radan jälkeen, tuntui kuin sen paremmin jalat kuin järkikään ei juokse minnekään. Kauhulla odotinkin miten nyt jaksan kuusi rataa. Päätin panostaa tankkaukseen ja juoda, syödä ja istuskella kaiken sen ajan mitä kisaamiselta ja lenkitykseltä ehdin. Join kisapäivän aikana lähes kolme litraa nestettä ja napostelin pähkinöitä, energiapatukoita, banaanin ja proteiinijogurttia. Uskon vahvasti, että tämän tankkauksen ansiosta sekä järki että jalat toimivat koko kisapäivän ajan lähes niin hyvin kuin voi odottaa (erityisesti jalkojen käyttö toki paranisi myös ahkerammalla juoksutreenillä... ;) ). Vasta aivan viimeisellä radalla alkoi jaloissa tuntua, että on tässä jo jotain tehty. Jatkossakin kiinnitän siis ehdottomasti tankkaukseen enemmän huomiota! Lisäksi väkisinkin tuli mieleen, että saman täytyy päteä myös koiriin. Niidenkin tankkaus on äärimmäisen tärkeää. Onneksi on Fitdog-energiajuoma, jonka ansiosta myös muuten hyvin huonosti juovan Bingleyn saa juomaan kisapäivän aikana.  

 

 

 

Loppuun vielä Happy Master's -päivillä Maija Savijärven ottama kuva Darcysta.

On sekin aivan huippukoira, vaikka tämä viikonloppu olikin Bingleyn juhlaa!

 

 

 

 



 

 



mushmush

Meidän lauma on jo pitkään ollut raakaruoan ja nappuloiden sekakäyttäjä. Ruokien suhde on vaihdellut pitkin matkaa ollen välillä nappula ja välillä raakaruokapainotteinen. Pitkään suhde oli 50/50 (raaka-ateria aamulla, nappulat illalla), mutta kesällä siirryimme jälleen raakaruokapainotteiseen ruokavalioon eli nappuloita koirat saavat noin joka kolmas päivä, ihan sen vuoksi että vatsa pysyy tottuneena myös niihin. Syynä että jopa "ei-ammattilaisena" huomaan eron, kun tunnustelen lihaksistoa - raakaruoan hyväksi siis.

 

 

 

 

Koska ilmainen ruoka kiinnostaa aina, osallistuimme Mushin Ilmainen ateria -kampanjaan. Ja lisää ilmaista ruokaa saadaksemme osallistuimme myös samaisen kampanjan blogihaasteeseen. Olemme käyttäneet paljon Mushin erilaisia mix-valmisaterioita, mutta nyt tarjoutuu loistava tilaisuus kokeilla myös uutta tuotetta eli Mush B.A.R.F Vaistoa.

 

Osallistu ja kokeile sinäkin!

 

 

Kisaviikko

Tämän viikon kisasaldo on seuraavanlainen:

Lizzy: 2 x epävirallinen startti
Bingley: 4 x epävirallinen startti ja 3 x virallinen startti
Darcy: 4 x epävirallinen startti ja 2 x virallinen startti

Nuorin, kokemattomin ja pienin on tällä viikolla vienyt maineen, kunnian ja palkinnot poikien nenän edestä. Ei mikään turha pieni sopulityttö. :)

 

Lähdimme siis hakemaan Lizzyn kanssa kisakokemusta ja ratatreeniä epiksistä. Ensin keskiviikkona oli epikset Raisiossa, jossa Lissunen osallistui starttiluokkaan (pelkkiä putkia ja hyppyjä). Kaikki säkäluokat kisasivat samassa sarjassa ja mun pieni neiti oli oikein hieno ja voitti koko luokan...palkintopallilla meidän lisäksi oli mm. australianpaimenkoira. ;) Seuraavana päivänä lähdimme ATT:n omiin epiksiin, joissa möllirata oli hyppis. Minimöllit kisasivat illan viimeisinä, mutta pitkänkin odotuksen jälkeen Lizzy oli jälleen superhieno ja kuuliainen...ja otti jo toisen nollavoittonsa. :) Rata oli mukavan sujuva ja vauhdikas. Keskivaiheilla rataa päädyin käyttämään vastakäännöstä, jota Lizzyn kanssa ei muistaakseni ikinä ennen ole tehty. Siinä kohdassa tapahtuikin pieni jäätyminen, kun itse olin vähän myöhässä ja Lizzy varmaan hieman hämmentynyt uudesta ohjausjutusta. Hienosti kuitenkin lähti lukemaan ohjausta eikä kieltoa tullut! Nyt on kova motivaatio saada loputkin esteet (lähinnä kepit ja keinu, myös A) kuntoon, että päästään virallisiinkin starttaamaan jossain vaiheessa. Kisaikäänhän neiti tulee loppukuusta. Tuskin vielä ihan silloin ollaan kisavalmiita, mutta jospa vaikka vielä tänä vuonna. :)

Lizzy epiksissä osa I

Lizzy epiksissä osa II


Poikien kanssa tarkoituksena oli palkata puomia epiksissä. Puomilta on loikittu luvattoman paljon viime aikoina, joten ajattelin että on hyvä muistutella niitä kisanomaisessa tilanteessa. Otin kaksi starttia per kisa sekä Raisiossa että ATT:lla, naksutin kädessä ja palkka taskussa. Raisiossa naksutin ja palkkasin molemmat startit - molemmat tekivät täydelliset puomit. ATT:lla päätin ottaa ns. kisanomaisesti ensimmäisen startin ja toisella naksuttaa ja palkata. Darcy sikaili ensimmäisellä startilla, joten uusin puomin, toisella startilla tulikin jo hyvä suoritus. Bingley sen sijaan teki jo ensimmäisellä startilla hienon puomin, eikä muussakaan radassa tapahtunut mitään ihmeellistä, joten siitä siis nollavoitto. Toisella radalla sain naksuteltua jälleen puomin...ei ongelmaa.

Niinpä odotukset olivat ainakin puomin suhteen korkealla, kun tänään lähdimme Tsaukkilaan kisoihin. Noh...todellisuus on joskus taruakin karumpaa. Bingley loikkasi törkeästi puomin molemmilla agiradoilla. Olin päättänyt, että korjaan, jos on virhe alla...mutta olisi pitänyt korjata muutenkin (ja siis virheethän loikkimisistakin tuli). Ottaa niin päähän, kun tietysti lämppäesteillä ei tietoakaan virheestä tai loikkimisesta, se käy vaan niin älyttömän paljon kuumempana kisoissa...ja näköjään erottaa epikset "oikeista" kisoista. Ja ettei jää väärää kuvaa, niin omaa epäjohdonmukaisuuttanihan tässä vain saan syyttää, en koiraa. Radoilla tapahtui muutenkin vähän kaikkea pientä virhettä. Ehkä päivän positiivisin asia kuitenkin oli, että A:lla osui kontaktille molemmilla radoilla. Päädyinkin muuten laittamaan tuohon blogin sivupalkkiin juoksu-A:n osumalaskurin, että on helpompi seurata, kuinka paljon virheitä A:lta kisoissa nyt tulee. Tämän päivän perusteella tosin pitäisi laittaa samainen laskuri myös puomille. ;)

Darcyn olin ilmoittanut kahdelle startille, joista hyppyradalla se pisti tuulemaan ja hyllytti irtoamalla väärälle esteelle. Viimeisellä agiradalla aloin itse olla fyysisesti jo tosi väsynyt, mutta jaksoimme taistella puhtaasti maaliin. En edes muista monesko kerta tämä jo on, kun kultainen Darcy pelastaa muuten huonon kisapäivän tekemällä viimeisellä radalla nollan. Iso sydän! Ja se teki hienon puomin ja A:n, olin tosi ylpeä! :)

Darcyn nollarata
 

Loppuhuomio: Blogi eli pitkään hiljaiseloa, mutta tämä on nyt jo kolmas päivityspäivä peräkkäin. Aikamoista. Huomiseksi en lupaa uutta päivitystä. :D

 

Edelleen me juostaan A:ta

Lyhyt päivitys juoksu-A:sta.

Ongelman nimi siis on, että Bingley tulee A:n alastulon kahdella laukka-askeleella. Laukat ovat aavistuksen lyhyitä (pieni koira), ja Bingleyn rytmitys on nyt vakiintunut siten, että toinen laukka-askel osuu aivan kontaktiradan tuntumaan. Näin ollen on aivan tuurista ja tähtien asennosta kiinni, osuuko joku, kaikki tai ei yksikään tassuista kontaktipinnalle. Sinänsä hyvinkin turhauttavaa.

 

Yritin saada sitä tulemaan alastulon kolmella askeleella. En onnistunut. Seuraavaksi yritän nyt saada pidennystä sinne, minne sitä lienee vielä mahdollista saada eli harjanteen yli loikkaavaan laukkaan. Tänään laitoin ponnarit ylhäälle ja liki kaikilla toistoilla kaikki neljä tassua osuivat kontaktipinnalle, joskin edelleenkin jää melko ylhäälle. Jos tämä ei toimi, niin sitten multa loppuu kyllä mielikuvitus ja ehkä motivaatiokin. Mä en ymmärrä, miten yhden juoksu-A:n opetus voi olla näin vaikeaa. :D

 

Tämän päivän Bingleyn juoksu-A-treeni

 

 

Darcyn juoksu-A on tällä hetkellä kohtalaisen hyvä. Ei se nyt ihan satavarma ole, mutta riittävän hyvä kuitenkin. :)

 

 

 

 

Enemmän kuin tuhat sanaa

Saimme haasteen Jenniltä ja Lakulta.

Kiitos. :)

Nämä seitsemän kuvaa kertokoot kesästämme enemmän kuin tuhat sanaa.



Yhteenkuuluvuus.



Ystävyys.



Herkkyys.

 

Hauskuus.



Nautinto.

 

Nauru.



Lepo.

 

Haasteeseen kuuluu, että se vieritetään eteenpäin.

Haastan siis seuraavat blogistit kiteyttämään oman kesänsä seitsemään kuvaan:

 

Javanas

Häivähdyksen

Figo ja Rondo

Tuima ja Tiuku

Kio ja Kovu 

Svingi

Pilvimarjan

 

 

 

 

 



 

Hei vaan pitkästä aikaa

Apua miten laiskaksi sitä yhtäkkiä on päätynyt...

ainakin blogin päivityksen suhteen.

Darcyn 5-vuotissyntymäpäivien (eli edellisen blogitekstin) jälkeen olemme ehtineet....

 

 

...kisata karsinnoissa. Ilman suurempaa menestystä. :D Ei niistä sen enempää, ensimmäisellä radalla kadotin itseni ja suuntani, toisella oltiin muuten vaan huonoja. Siltikin olen äärimmäisen iloinen, että pääsimme osallistumaan. Päästiin me kuitenkin 15 estettä menemään. :)
 

 

Kohti vääriä esteitä!
Kuva: Jukka Pätynen, Koirakuvat
Kuva kopioitu kuvaajan luvalla.

Kieli keskellä suuta. Me keskitytään. Ei pal auttanut. :D
Kuva: Jukka Pätynen, Koirakuvat
Kuva kopioitu kuvaajan luvalla.

 

 

...pitää treenitaukoa, mökkeillä, uida ja tauon jälkeen myös treenata ja kisatakin muutama startti. Nollia ei kisoissa sentään vielä ole tehty. Kuitenkin nollatreenit alkavat Bingleyn (ja Darcynkin) kanssa sujua jo melko kivasti, pikkuvirheet vähenevät koko ajan, jee. :)

 

Kuva: Sirpa Saari

Todistetusti kontakti otettu!
Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari



Lissu tahtoo radalle kans!
Kuva: Sirpa Saari



Kuva: Sirpa Saari

 

 

...osallistua Happy Master's -kesäpäiville. Viime viikonloppuna Lizzyn kasvattaja Kaisa järjesti HM-päivät Jämsässä, oli jälleen ihana nähdä Lizzyn sisaruksia ja muita sukulaisia! Tuoreimpia HM-pentuja unohtamatta! Matkakin meni mukavasti, kun Sirpa lähti Mayan kanssa seuraksi. Ohjelmassa oli myös rallytokon kokeilua. Ja ei Lissu mikään turha tyttö ole, kun voitti jopa kasvattien välisen rallytokokisan! Virheitä ei onneksi näissä skaboissa laskettu, nopeudella pärjäsi. ;)  Lisäksi esittelyssä oli dobo-palloilua, luulenpa että tulee hankinta eteen. :)

 

 

Kaikki kuvat: Sirpa Saari 

 

Darcyakin nauratti. :)

Rallytokokisan voittajat. :D



Lauma.

Bingleykin pääsi kokeilemaan doboilua Sarin opissa. Pallo päätyi heti hankintalistalle!

Bingley rrrrakastaa Lissua.

...kisata ATT:n seuramestaruuksista. Loistoseurassa on aina mukava kisata ja tehdä kisatöitä. :) Bingley teki karsintaradalla näpsäkän nollan, Darcy hyvän vitosen. Finaaliradalla molemmat hyllyttivät, eikä siinä paljon selittelyt auta. ;)

 

Lizzyä en ollut kyseisiin karkeloihin alunperin ilmoittanut lainkaan, koska jostain syystä olin siinä luulossa, että myös möllirata sisältää kontaktiesteet (joita me ei siis vielä kokonaan osata). Paikan päällä selvisi että mölleillä onkin hyppis ja ilokseni sain ilmoittaa Lizzyn vielä juuri ennen kisan alkua. Tähän mennessä pisin "rata" taitaa olla n. 10 estettä, joten vähän jännitti miten 18 esteen rata sujuu. Mutta turhaan jännitin, Lissu meni kuin ihan oikea agilitykoira. :) Ja oikeastaan me mentiin 19 estettä, koska ensimmäinen putki suoritettiin kahteen kertaan. :D Muuten olen oikein tyytyväinen Lizzyyn, hieman tuli kyselyä kohdissa, joissa itse olin myöhässä, mutta siitä huolimatta Lizzy lähti hienosti lukemaan rataa, kun ehdin edes vähän ohjaamaan. Nyt pitäisi treenata keppejä (ja kontakteja)...jospa pääsisi edes hyppyradoille vielä tänä vuonna. :) Puomi alkaa olla aika valmis, A vähän vaiheessa ja keinu paljon vaiheessa.

 

 

Lizzy seuramestaruuksissa mölliradalla