23. helmikuuta 2011

Vuoden sana

...tuntuu olevan peruttu. Tämän vuoden treenit saa laskea yhden käden sormilla, ja taas tänään (ja eilen ja huomenna...) on treenit peruttu pakkasen takia. :(( No, optimisti  kun olen, niin kai tästä on se ilo revittävä, että ehkä me kerätään tässä voimia ja motivaatiota treenata ja kisata loppuvuosi. ;D

Joten kylmiltään kisaaminen saa taas syvemmän merkityksen, kun sunnuntaina mennään taas kisaamaan treenaamatta. Mutta ehkäpä jo ensi viikollla...?

Ei mulla muuta. Lyhyestä valitusvirsi kaunis.

Loppuun vielä kuvia, nämäkin sunnuntain shelttilenkiltä. Kuvaajana tällä kertaa Ossi Rostén. Kiitos!


Kultainen ja kaunis <3 


Tytöt pistää pikkupojan kuriin. Oikein!

Voi niitä nopeita käännöksiä harjoitella muuallakin kuin treenikentällä. :)

Kiitos ja näkemiin!

20. helmikuuta 2011

Tulisit jo, kevät

Lähinnä olosuhteiden pakosta ollaan elelty hiljaiseloa erityisesti agirintamalla. Mä oon pitänyt agilityn pakkasrajana -10 astetta, joten treenit on jääneet vähiin viime viikkoina. Että eipä ne Bingleyn kepit paljon etene, jos harjoitellaan kerran kahdessa viikossa... ;)

Tänään päästiin kuitenkin hallille pitkästä aikaa. Huomaan vaan, että saisin treeneistä huomattavasti enemmän irti, jos suunnittelisin edes jotain etukäteen enkä vain menisi tyylillä "suoritetaan mitä eteen sattuu". Pitäisiköhän laittaa kevään tavoitteeksi alkaa treenata suunnitelmallisesti? ;) Oon laittanut talteen ASB-lehdestä niitä ratoja vähillä esteillä tms., joten niitä voisin ainakin alkaa käyttää. Ja onneksi Elinan tekniikkatreenitkin alkavat taas pian...niiden piti alkaa jo tällä viikolla, mutta pakkasten takia aloitus siirtyy ensi tai sitä seuraavaan viikkoon. Sieltä saa sitten taas virikkeitä omiinkin treeneihin. :)

Tänään mentiin kuitenkin välistävetoja, koska hallissa sattui olemaan kaksi hyppyä niin kutsuvasti vierekkäin. Lisäsin siihen kolmannenkin vähän haastetta tuomaan. Mä en yleensä huomaa suurtakaan eroa siinä, kumpaa puolta ohjaan, mutta tässä kyllä toiseen suuntaan (oikealle) meno oli huomattavasti sujuvampaa kun taas toiseen suuntaan (vasemmalle) en meinannut saada itseäni taipumaan sitten alkuunkaan. Saatiin kuitenkin loppujen lopuksi molempien poikien kanssa välistävedot sujumaan kumpaankin suuntaan kolmella hypyllä. Bingleyn kanssa otettiin myös keppejä. Jälleen kerran otettiin toistoja hyppy-kepit-putki-kepit-jne. tyylillä. Näin Bingley osaa jo ilman ohjureitakin ja olen siksi ottanut toistoja tällä tutulla kaavalla, jotta tulisi lisää rutiinia pujotteluun. Nyt vaan täytyy siirtää osaaminen myös osaksi pidempää rataa. Enää en edes jaksa asettaa mitään "tavoitekisoja", harjoitellaan ihan omalla tahdilla ja virallisiin kisoihin ilmoitan luultavasti sitten, kun se on ensin suorittanut kepit oikein epiksissä. Eiköhän se päivä tule ennemmin tai myöhemmin.

Vaikka toivottaisinkin kevään jo kovasti tervetulleeksi, niin on tässä talvessakin puolensa. Tänään pojat pääsivät leikkimään kavereiden kanssa Littoisten järven jäälle. Kerrankin Bingleyn päähän mahtui muutakin kuin ihana Aava-tyttö ja molemmat pojat nauttivat leikkimisestä. Kiitos Turun Shelttikerho! Alla vielä muutamia kuvia, mukana kuvia sekä tämän päivän että parin viikon takaisesta shelttilenkistä. Kiitos Sirpa kuvista!


 
Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

 Kuva: Sirpa Saari
Kaverukset: Bingley, Darcy, Onni ja Maya
 Kuva: Sirpa Saari
 Kuva: Sirpa Saari

 Kuva: Sirpa Saari
 Bingley ja Bingleyn Unelmien Nainen: Aava
 Kuva: Sirpa Saari
Kuva: Sirpa Saari

9. helmikuuta 2011

Tulipahan testattua...

...ettei Bingley osaa keppejä vielä radan osana. Eilen oli epikset, enkä (laiskuuttani) jaksanut mennä niin ajoissa, että olisin kisannut sekä mölleissä että avoimissa, joten molemmat pojat pääsivät juoksemaan kaksi starttia avoimessa luokassa. Halusin myös testata, mitä Bingley sanoo kepeistä osana rataa...ja vielä kisoissa. Treeneissähän ne ovat nyt alkaneet sujua hienosti, viime kerralla jopa ilman ohjureita. Me ollaan menty lähinnä tyyliin: mutkaputki-kepit-hyppy-(käännös)-kepit-mutkaputki- jne. Osana rataa ei siis olla menty ilman ohjureita. Ja täytyy myöntää, että ehkä enemmän yllättynyt olisin ollut, jos Bingley olisi osannut mennä ne eilen epiksissä. Radalla se kyllä aloitti pujottelun, mutta usko tai kärsivällisyys eivät riittäneet loppuun saakka ja jätti ne kesken. Parin yrityksen jälkeen "luovutin" ja jatkoin matkaa. No, treenata pitää edelleen ja ottaa nyt (keppi)treeneihin mukaan myös vähän pidempää rataa, että tottuu siihenkin. Bingleyn vire kun on aina ihan eri silloin kun mennään rataa vs. pientä pätkää, esim. keppejä. Joten nyt pitää opettaa keppien suorittaminen myös radan osana kun fiilikset on ns. korkeammalla. Muuten Bingley suoriutui avoimen radasta paremmin kuin osasin kuvitellakaan. :)) Tosi nättiä menoa ja oli hienosti kuulolla. Ja jos Darcyn vauhti usein kärsii kisoissa, niin ainakin eilen Bingley sen kuin kiristi vauhtia kun pääsi kisaamaan. :) Puomiakaan se ei oo ikuna mennyt niin vauhdikkaasti kuin eilen. ;) En pistä pahakseni. Ohjauskuvioista ainoastaan välistäveto takkusi vähän...ja radan jälkeen sainkin siitä heti kommenttia Elinalta ja Jaakolta: "Mikä käsi ohjaa...?" Joo, hyvä että ensi viikolla taas jatkuu tekniikkakoulutukset, että muistuu taas mieleen, kuinka koiraa ohjataan. ;D Muuten leikkaukset ja valssit sun muut meni hienosti, joten kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli Bingleyn kanssa kisaamisesta. Loppukaneettina vain tuo tutuksi tullut: keppitreeniä, keppitreeniä...

Darcyn kärsivällisyys sen sijaan joutui koetukselle odottelusta. ATT:n epiksissä on aina ihan tosi paljon kilpailijoita, joten tiesin että odottelua tulee. Avoimen medit kisasivat viimeisenä, taidettiin noin 22 aikaan kisata viimeinen startti. Turhauman viimeinen pisara Darcylle oli, kun oltiin Bingleyn kanssa radalla ja tämä herra joutui odottamaan kevythäkissä. Niinpä kun tultiin radalta, oli Darcy oma-aloitteisesti kaivautunut ulos häkistä ja seisoi häkin ulkopuolella hämmentyneen näköisenä. :/ No, onneksi olin kerrankin ollut kaukaa viisas ja köyttänyt Darcyn vielä hihnasta kiinni varmuuden vuoksi...joten ei onneksi tullut tilannetta, että radalla olisin päässyt ohjaamaan kahta koiraa yhtä aikaa. Darcy pääsi kerran aikaisemminkin pois kyseisestä kevythäkistä, mutta nyt vain repeämä on huomattavasti suurempi. Äh, ärsyttää, koska en millään jaksaisi alkaa kuljettaa metallihäkkiä kisoissa / treeneissä enkä myöskään halua pitää koiria (aina) autossakaan. Erityisesti Darcy pystyy kuitenkin rauhoittumaan paremmin häkissä kuin autossa, jossa se on koko ajan vahdissa kiinni ikkunassa. Onkohan jollain jotain ideaa, mitä tehdä? Voisiko esim. ompelukaupasta löytyä jotain liimakangasta tms. vastaavaa, jolla voisi vahvistaa kevythäkin saumat?

Häkkiepisodista huolimatta Darcyn odotus vihdoin palkittiin, ja sekin pääsi kisaamaan. Sitä oli odotettu, sen huomasi. ;) Mieletön vauhti ja fiilis päällä, ei tainnut edes huomata että kyseessä oli kisat. Tämä vaan aiheutti sen, että olin auttamattomasti myöhässä lähes koko ajan. Ennakoivat valssit muuttuivat hidastaviksi valsseiksi ja sitä rataa... Joten luvassa oli iiiisoooja kaarteita ja suuuuuria linjoja. Näistä huolimatta tehtiin nolla ja sijoituttiin kakkosiksi. Ja Darcyn kanssa olin ottanut opikseni välistä vedoissakin, jotka sujui hyvin, kun taas olin saanut muistutuksen siitä, mitä mun käsien pitää tehdä... ;) Jotenkin olen kuitenkin tyytyväisempi Bingleyn rataan, jossa rytmitys oli paljon parempaa. Eilinen alleviivasikin sitä, että Darcyn ja Bingleyn ohjaaminen on oikeasti aika erilaista. Erityisesti jos haluaa onnistua molempien kanssa. ;) Joten onni sinänsä, että ovat eri säkäluokissa, niin että molemmilla on omat rataantutustumiset ja ehtii oikeasti miettiä, mikä ohjaustyyli sopii kummallekin...siis sitten kun joskus kisaavat samassa luokassa. Siihen taitaa kuitenkin mennä vielä "hetki". :D

5. helmikuuta 2011

Tuplanolla ja harmistus

Tänään heräsin kukonlaulun aikaan, pakkasin pojat autoon ja lähdettiin sohjoista moottoritietä pitkin kohti Helsinkiä. Yksi mun tämän vuoden tavoitteistahan on kiertää mahdollisimman paljon eri paikoissa kisaamassa, että Darcy tottuisi erilaisiin kisaympäristöihin. Joten nyt on sitten Purina-areenakin koettu. Tuliaisina kilo hiekkaa (en oo maapohjahallien suuri fani...), tuplanolla ja tuplaharmistus siitä, että kaksi kertaa LUVA jäi yhden sijoituksen päähän. Vaikka tavoitteet olivatkin lähinnä totuttaa Darcy uuteen kisapaikkaan, niin harmittaahan se, että oltiin niin lähellä kolmosiin nousua. Tai edes toisen LUVAn saamista. Taso oli kova ja sen verran paljon uusi paikka kuitenkin "häiritsi" menoa, että Darcy meni huomattavasti hitaammin kuin normaalisti. Veikkaanpa että tutussa ympäristössä olis tullut paljon paremmat ajat. Vaikka turha se on jossitella... Oon kuitenkin aidosti iloinen siitä, että näinkin hienosti meni uudessa paikassa. Ja tämä oli meidän eka tuplanolla, joten luvia tai ei, niin se on musta jo hieno saavutus. Mä kun luulin, että mun pää kestäis vaan yhden nollan per kisat... ;) Nyt on onneksi todistettu tämäkin luulo vääräksi. :))

Sitten varsinaisiin ratoihin, jotka olivat...no, miten sen nyt sanoisi...mitäänsanomattomia ja aika tylsiä. Tämän päiväiset radat ei herättäneet samanlaista inspiraatiota kuin viime viikonlopun Heidi Viitaniemen radat, mutta ehkä parempi että saatiin Darcyn kanssa totutella uudessa paikassa helpoilla radoilla. Ekan radan alku tosin meni sähläykseksi...taas. Miksi oi miksi jännitys aina laukeaa ihme sähläämisenä? Ekalla radalla mietin pitkään, miten ohjaan alun renkaan. Päätin mennä kutsumaan renkaan taakse, mikä osoittautui huonoksi ratkaisuksi. Aalle meno takkusi ja meinattiin mennä törmäyskurssille. Ei sentään tullut kosketuksesta virhettä, vaikka mielestäni olisi ollut aivan oikeutettua antaa. Aan jälkeenkin vielä ohjasin huonosti, jolloin putkelta kielto. Muuten loppurata meni ok:sti. Tältä radalta siis 5 ja pikkasen yliaikaa.


Myös toista ja kolmatta rataa taitaa parhaiten kuvata sana ok. ;) Radoilla ei ollut mitään kovin ihmeellistä. Kolmos-hyppärillä meinas tulla kiire loppusuoralla, joten siinä tuli vähän ylimääräisiä mutkia. Molemmilta radoilta 0 ja muutama sekunti miinusta ajassa. Olihan siellä kohtia, joissa olisi saanut nipistettyä sekunnin kymmenysosia pois. Ja putkessa kului varmaan ikuisuus (oli tosi paksua materiaalia ja Darcylla meinas usko loppua kesken..). Mutta suurin syy hitauteen taisi olla yksinkertaisesti se, ettei Darcy vaan vetänyt täysillä tuolla. No, siksi kai mä nyt oon päättänyt kiertää noita eri halleja, että nekin tulisi tutuksi ja että Darcy uskaltaisi niissäkin tehdä täysillä. Ehkä se vauhtikin tulee mukaan ensi kerralla. Nyt iloitsen vaan tuplanollasta. :) Ja siitä, että Darcy kuitenkin meni eikä keksinyt peljätä mitään. Oon mä siitä oikeesti tosi ylpeä. <3 

Toinen rata        


Bingleykin pääsi tosiaan huvin vuoksi mukaan kisareissulle ja yllättävän hyvin meni. Mitä nyt vähän ulvoi häkissä, kun raukka jätettiin yksin. ;) Muuten meni häntä töttörööllä ja oli ihan täpinöissään kun pääsi lämppäesteille. Söpö. <3  Tulomatkalla päätin mennä vielä hallin kautta ja tehdä Bingleyn kanssa lyhyet keppitreenit. Pitkän päivän jälkeen en kuitenkaan jaksanut panostaa treeneihin sen kummemmin, mentiin vähän keppejä ja leikittiin. Mutta koska kamera kerran oli mukana, niin otin videolle pätkää. Bingleyllä on siis nyt vielä 2 ohjuria molemmissa päissä ihan maantasolla. Pääosin se hakee hienosti kepit, mutta videollakin näkyy, että pari kertaa se vähän epäröi "että mitäs tässä pitikään tehdä". Mutta ei meiltä enää paljon puutu... :))