8. tammikuuta 2011

Kakkosten korkkaus

Täytyy sanoa, että eipä ole taas hetkeen jännittänyt niin paljon kuin tänä aamuna, kun tein lähtöä kisoihin. Meillä on Darcyn kanssa ollut lähes kolmen kuukauden kisatauko ja se kyllä tuntui...perhosina vatsassa. ;) Tuntui kuitenkin kivalta päästä kisaamaan taas. Nälkä kasvaa syödessä ja kisahimo kisatessa, näinhän se on...

Hyvinkään kisapaikka oli mukava ja ennen kaikkea lämmin. Sinne voisin hyvin mennä uudelleenkin, vaikka vähän kauempana onkin (2 h yhteen suuntaan). Olen muuten miettinyt lisäyksenä tämän vuoden tavoitteisiin, että Darcyn (ja myöhemmin Bingleyn) kanssa pitäisi vaan käydä kisaamassa mahdollisimman monissa paikoissa, että tottuisivat erilaisiin ympäristöihin ja esteisiin. Nytkin kyllä huomasi, että Darcy oli aluksi vähän "varpaisillaan" uudessa hallissa. Mutta ihmeen nopeasti into voitti epävarmuuden! :)

Ensimmäisellä agiradalla Darcyn epävarmuus näkyi siinä, että se sipsutteli alkuradan. Mutta oli hauska seurata sitä, kun noin puolessa välissä se voitti pelkonsa ja laittoi vitosvaihteen päälle. :) Rata meni muuten hienosti, mutta keinun ohituksesta (kielto) harmittava vitonen. Tuntui kuitenkin hyvältä se, että noinkin hyvä rata tehtiin uudessa hallissa. Toinen rata oli hyppäri. Se tuntui tosi kivalta jo rataantutustumisessa ja sitä se olikin. Darcy oli jo lähes oma itsensä ja antoi mennä täysiä heti alusta. Rata menikin hienosti siihen asti, kunnes loppupuolella putkesta tullessa en ottanut Darcya kunnolla haltuun ja Darcy veti omat johtopäätökset ja meni väärälle esteelle. Siitä siis tulokseksi hyl. Mutta itse asiassa en ole siitä niin pahoillani, koska oon tosi tyytyväinen siitä, että Darcy on treenien myötä saanut vähän itsenäisyyttä ja irtoaa jo paljon paremmin kuin aikaisemmin. Toki se tarkoittaa sitä, että helpommin tulee "vääriä ratoja", jos mä en ohjaa skarpisti. Mun oppitunti nro 1 oli kuitenkin se, että mun pitää jatkossa muistaa putkien jälkeen ohjata paljon tarkemmin. Molemmat virheet (ekan radan kielto ja tokan väärä rata) tuli nimittäin putken jälkeen. Muistuupa vaan mieleeni Janita Leinosen radanlukuluento, jossa sitä tolkutettiin... Mutta kantapään kautta pitää näköjään kaikki oppia. ;) Ratoja en saanut tällä kertaa videolle, kun ei ollut tuttuja paikalla, enkä viitsinyt vieraita pyytää kameran taa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti