Hei, leikitään agilityä!

Tällä viikolla on ensin leikitty agilityä, sitten harjoiteltu sitä epiksissä ja lauantaina päästään tositoimiin virallisiin kisoihin. ;) Siinäpä meidän viikko tiivistettynä.

Olen siis käynyt tiistaisin Janita Leinosen vetämällä ketteryys-kurssilla. Ollaan tehty erilaisia juoksu- yms. harjoituksia, mutta myös kuivaharjoiteltu joitain ohjauskuvioita...kuten valssia pitkin askelin, saksalaista, puolivalssia... Nyt tiistaina päästiin sitten testaamaan ohjauskuvioiden toimivuutta agiradalla. Siis sekä ohjaajan että koiran roolissa. :D Meillä oli 9 esteen rata, jossa oli joka välissä joku hieno ohjauskuvio. Sitä sitten mentiin niin, että jokainen sai vuorollaan ohjata ja olla ohjattavana eli leikkiä koiraa. Taisin kyllä syttyä lajille! Siis koirana. Saiskohan vaihtaa osia...? Oli nimittäin tosi hauskaa laittaa aivot narikkaan ja vaan juosta toisen ohjauksen mukaan. :D Oli se kokemus ihan opettavainenkin. Ensinnäkin vaikka sen on jo aikaisemminkin toki tiedostanut, että agilityssä virheet on aina (tai ainakin yleensä) ohjaajan virheitä, niin nyt se fakta kyllä jotenkin korostui. Siis oikeesti, eihän ne koirat tiedä, minne pitäisi mennä, ja jos ohjaus on epäselvä tai myöhässä niin eipä siinä jää koiralle vaihtoehdoksi muuta kuin päättää itse tai jäädä jalkoihin pyörimään. Ohjaajan vuorossani taas huomasin sen, että jostain syystä mun on kauhean vaikea luottaa koiraan (tai tässä tapauksessa koiraa leikkivään ihmiseen...) ja lähteä irtoamaan kauemmas siinä vaiheessa kun koira on kyllä jo lukinnut esteen, mutta ei vielä suorittanut sitä. Oon monen monta kertaa huomannut sen koirien kanssa, mutta näissä treeneissä tuntui jo vähän naurettavalta, että jään varmistelemaan myös ihmisen suoritusta. ;D No, ei auta kuin alkaa kiinnittää siihen huomiota ja ottaa pieniä askeleita luottamuksessa... Joka tapauksessa nämä oli oikein viikon piristys -treenit, hymyssä suin sai ajella kotiin. :)

Sitten epiksiin.

Eilen oli ATT:n viimeiset epikset tänä vuonna. Arvoin pitkään menenkö vai en, mutta päädyin kuitenkin menemään. Bingley mölleihin, Darcy avoimeen ja minä vielä näiden jälkeen kahdelle radalle töihin (oli meidän treenipäivän vetovastuu). Kotoa lähdettiin klo 18 tai kotona oltiin klo 23. Että voi sen arki-illan näinkin viettää. Ennen kisasepustuksia vielä pari sanaa videoinnista. Mähän ostin videokameran loppukesästä ihan sen takia, että voisin kuvailla kisoja (ja miksei treenejäkin). No, jotenkin en vaan oo saanut vielä kuvattua mitään kisoja...joko oon unohtanut kameran kotiin tai sitten en oo saanut aikaiseksi pyytää ketään kuvaajaksi. Nyt oon kuitenkin päättänyt ryhdistäytyä (tämänkin) asian kanssa, jotta vois oppia siitä, mitä tekee väärin ja toisaalta että sais ikuistettua myös ne hyvät suoritukset. On niitäkin kiva fiilistellä jälkikäteen. :) Se ryhdistäytyminen alkoi eilen. Kauhee vaiva oli vaan saada ne ladattua youtubeen...pitää ehkä vielä harjotella näitä teknisiä juttuja... (En tiedä tallensinko jotenkin väärässä muodossa tai jotain, mutta ainakin mun koneella kestää tosi pitkään ennen kuin se avaa ne juutuub-pätkät...kärsivällisyyttä siis tarvitaan tässä elämässä...)

Bingley. Ensin oli Been vuoro. Nämähän oli Bingleyn ekat "varsinaiset" möllikisat. Ollaanhan me oltu parissa starttiluokassa, jossa ei ollut kontakteja, vaan kyseessä oli helppo hyppis. Mua vähän jännitti, koska me ollaan harjoiteltu kontaktin alastuloa kesän lopusta lähtien, mutta koko kontaktit ei oo olleet meidän treeneissä vielä kauaakaan...radallakaan ei olla harjoiteltu niitä vielä kovinkaan montaa kertaa. No, päätin joka tapauksessa osallistua mölleihin, tähän aikaan vuodesta kun niitä ei ainakaan täällä päin liian usein järjestetä ja kiva saada edes vähän kisakokemusta, jos meinataan jo tammikuun lopulla korkata virallisissa kisoissakin... Radalla olikin sitten sopivasti 4 kontaktia. :)) Veikkaanpa, että joku oli pyytänyt möllituomaria pistämään niitä sinne reilusti... ;)

Itse rata meni loistavasti! Oli ihan tosi hienoa huomata, että Bingley ei ottanut mitään ressiä kisaympäristöstä, taisteli lelustaan ennen rataa kuten kunnon hurjan sheltin kuuluukin. Radallakin oli asialla, vaikka ympärillä oli paljon melua. Ainoastaan yhdestä asiasta huomasi, että pikkasen ehkä jänskätti: se nimittäin meni vähän hitaampaa kuin normaalisti treeneissä. Ei nyt löntystellyt, mutta ei täysiäkään päästellyt menemään. Mutta superylpeä oon mun pikkuherrasta!! <3  Pikkumusta meni niin mainiosti, kolme ensimmäistä kontaktiakin se otti ihan sairaan hyvin. :)) Mutta (aina pitää tulla se pieni mutta), viimeisellä aalla tapahtui jotain, ja siitä Bee juoksi läpi. En tiedä alkoiko se olla niin vauhdin hurmassa vai mitä, mutta näin tapahtui. Taidettiin mennä molemmat aika hämilleen. "Häh, mitä nyt tapahtui?!" Mä mietin, pitäiskö mun palata korjaamaan se vai antaa mennä... Lopulta päätin antaa mennä. Videolla näkyy selvästi tämä mun ajatusprosessi. :D Tuloksena oli 0, sijoitus 4 (mukana reilu 20 koiraa). Sen verran kilpailuhenkeä musta löytyy, että täytyy myöntää, että pikkasen harmitti, kun ero meidän ja 3. sijoittuneen välillä oli vain 0,5 sekuntia. Eli ilman sitä mun aan jälkeistä pyörimistä oltais varmaan sijoituttu. ;) No, eipä tuolla oikeesti oo mitään väliä. 0-tulos on aina hieno saavutus!

Bingleyn rata, mölliluokka

Darcy. Darcyn kanssa rata meni hienosti keppeihin saakka. Toisena oli musta mutkaputki, johon se jäi vähän jumittamaan, mutta löysi kuitenkin tien ulos. ;) Aan kontakti oli hieno, samoin keinu (vaikka parempiakin ollaan tehty). Keppien kulma olikin sitten tosi haastava. Darcy on yleensä löytänyt aika hyvin keppien aloituskohdan eri kulmista, mutta tässä se lähti ensin taakse kiertämään, joten siitä kielto. Tosin radan jälkeen puhuttiin, että varmaan sekin vaikeutti koirien hahmotusta, kun keppien takana oli puomin jalat eli koirien ei ollut ihan niin helppo hahmottaa koko keppejä. No mene ja tiedä, mutta varmaan yli puolet koirista takkus tässä kohtaa. Sen jälkeen tulikin se meidän murheenkryyni. :( Darcy nimittäin taas väisti vierasta ihmistä...tällä kertaa hyppäsi pois puomilta, kun tuli liian lähelle sivussa seisonutta ratatyöntekijää. :( No, onneksi hyppy oli hallittu, joten mitään vahinkoa ei sattunut. Muistan kyllä kun katsoin taakse Darcyn tullessa puomilla, ja ihmettelin miksi se menee niin hitaasti... No, siinä samassa se sitten hyppäsi pois ja tajusin, mitä - tai ketä - se halusi väistää. Ei muuta kuin uudelleen puomille (Darcy päätti mennä keppien kautta, eli hylly tuli ;)), mä menin puomin ja ratatyöntekijän välissä, jolloin Darcy suostui tulemaan koko puomin. Tosin sen verran se varmaan oli paineistunut, että ei enää suorittanut kontaktin alastuloa...siinä sitten pyörittiin, kun mä olin "väärällä" puolella... Darcy ei kuitenkaan tuntunut ottavan kauheita paineita tästä episodista: näyttää siltä, kuin se vaan olis halunnut väistää vierasta ihmistä, mikä tarkoitti sitä, että sen täytyy hypätä pois esteeltä...jonka se sitten tekikin. Kuitenkin tämän jälkeenkin sen häntä on pystyssä, että ei se nyt kovin paniikissa voinut olla... Voi voi. En tiedä. Mutta sen tiedän, että tällä hetkellä ottaisin mitä muita ongelmia tahansa, mutta ei näitä arkuusjuttuja. :/

Darcyn rata, avoin luokka

Loppuun vielä pakko laittaa lainaus ASB-lehdestä Dawn Weaverilta. Hän on kirjoittanut sarjan agilitymetodeistaan ja viime lehdessä aiheena olivat kontaktit. Hän itse on juoksukontaktien kannattaja...no, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta yksi juttu kolahti, koska siinä kiteytyy myös mun ajatukset siitä, miksi en ole nyt kisoissa palauttanut Darcya kontakteille, jos se on tehnyt niissä virheen (siis mun kriteereiden mukaan). Hän kertoo seuraavassa koirastaan, joka arasteli sen vuoksi, että toinen koira hyökkäsi sen kimppuun kisoissa: "Loput siitä kaudesta sekä osan seuraavaa sen puomin kontaktit kisoissa olivat täysin erilaset kuin treeneissä, joskaan se ei toki tehnyt kontaktivirheitä. Minua arvosteltiin siitä, että hyväksyin tämän koiralta, mutta tiesin että kyse oli pikemminkin luottamusongelmasta kuin kriteerin noudattamisesta, koska sen liikkuminen kisoissa oli kauttaaltaan hidasta ja treeneissä sen puomin kontaktit olivat kunnossa. Tyydyin siihen, etten koskaan katkaissut sen etenemistä kehässä tänä aikana, kun se hiljalleen sai luottamuksensa takaisin. Nykyään sen puomisuoritus on täysin samanlaista kuin treeneissä. Jos olisin tuossa vaiheessa alkanut paineistaa koiraa, uskon että sen kontaktinopeus olisi kärsinyt pahasti."

Tämä kuvasi jotenkin kovin hyvin Darcya. Se osaa kyllä kontaktit, siitä ei ole kyse. Se myös suorittaa ne täysin oikein treeneissä ja kisoissakin, kun ei ole paineen alla. Mutta heti kun se paineistuu vieraasta ihmisestä, sen ensimmäinen reaktio on päästä kauemmas...toisin sanoen siinä tilanteessa kontaktille pysäyttäminen olisin ennemminkin rangaistus ja ajattelen että se vain pahentaisi tilannetta Darcyn kannalta. Sen sijaan nyt Bingleyn kanssa on ajateltava asiaa uudelleen... Se ei paineistu vieraista ihmisistä, joten päätänkö palauttaa kisoissa sen aina kontaktille (tai keskeyttää ja kävellä ulos), jos se yrittää lintsata...?