Hiljaiseloa...

...on täällä elelty: etenkin verrattuna syksyyn, jolloin agiliideltiin useammin kuin vähän joka toinen päivä. Nyt on pakkasten vuoksi treenejä peruuntunut, eikä ole huvittanut itekseenkään lähteä tuonne kylmään. Myös kisaamisessa on kahden kuukauden tauko. Kuitenkin on ollut oikeastaan aika kivaa ottaa vähän rennommin eikä olla koko ajan menossa. Nytkin röhnötetään kaikki kolme sohvalla...ei hullumpaa. ;)

Mutta ei me nyt sentään niin talvihorrokseen olla vaivuttu, etteikö vähäsen oltais ehditty harkkailla. Viime viikolla Darcylla oli kahdet treenit ja Beellä yhdet. Tällä viikolla molemmilla yhdet. Bingleyn kanssa pitäis kyllä jaksaa lähteä hallille treenailemaan keppejä. Mutta en kyllä jaksa ottaa niistäkään mitään stressiä, jos ei ole valmiit vielä tammikuussa, niin ehtiihän sitä kisaamaan myöhemminkin. Se nähdään sitten.

Mutta muutama sana viime viikon treeneistä. Darcyn kanssa oli molemmissa harkoissa ihan yliupeeta menoa. Molemmat radat oli pitkiä, vaikeita ja teknisiä. :D Mut me selvittiin niistä kiitettävin arvosanoin ja fiilis oli sen mukainen! Tietty pientä takkuamista tuli, mutta vaikeustasoon nähden oon enemmän kuin tyytyväinen, sekä itseeni että koiraan (tai oikeastaan koiriin, Bingleykin menee vaikeita ratoja jo tosi kivasti). Ekat treenit siis ATT:n hallilla, rata oli Jaakko Suoknuutin käsialaa. Rataantutustuessa mä olin ihan varma, että en ikinä opi sitä pyöritystä. Ekan kerran meninkin sen pätkissä, ja ihme kyllä se upposkin mun päähän ja päästiin liitelemään se kolmeen kertaan ihan kunnolla alusta loppuun. Euforinen fiilis! Darcy on upee! Mä niin fanitan sitä: sen innokkuutta, tekemisen halua, kuulolla olemista, oikeaa virettä, iloisuutta, ihan kaikkea. Ihan mahtava harrastuskaveri, kerta kaikkiaan. <3 (Vitsit, kun se sama Darcy pääsis valloilleen kisaympäristössäkin...) Meno tuntui siis kivalta ja sujuvalta, mutta olihan siellä toki muutamia haasteita. Radalla oli mm. kohta, jossa kepit ja putki vierekkäin, eli tarkoituksena vahvistaa koiran pujottelua, putki jäi siis ohjaajan ja keppien+koiran väliin. Aluksi Darcy jätti kepit kesken, kun ei nähnyt mua ja irtosin vähän kauemmas. Mutta kun kerran laitoin palkan keppien päähän, niin sen jälkeen teki virheettömästi myös radan osana (ilman että palkka oli siellä enää jatkossa). :) Rata oli myös suunniteltu niin, että oli pakko irrota koirasta, jos meinasi ehtiä ohjaamaan seuraavat esteet. Sain siis harjoitella sitä, mitä olin toivonutkin. Ja hyvinhän se meni, vaikka edelleen mulla tuli kiire ehtiä joihinkin kohtiin, missä sitten vähän sähläsin. Mutta kaiken kaikkiaan: hyvä treeni, parempi mieli. :)

Torstaina oli molempien treenit Elinalla. Tällä kertaa ei ollut mitään varsinaista uutta ohjauskuviota ohjelmassa, vaan sovellettiin radalla vähän kaikkea opittua. Elina ei koskaan päästä helpolla ja taas oli rata haasteita täynnä. Hyvä niin. :) Ekaks Bingleyn vuoro, sen radalla 16 estettä. Bee kävi taas vähän ylikierroksilla, räksytti koko ajan. Ehkäpä olin liian myöhässä ohjauksineni sen mielestä. Luultavasti oli oikeassa. ;D Mulle tuotti jälleen kerran haasteita poispäinkäännökset ja sylkkärit...jostain syystä en vaan osaa ohjata sitä sulavasti ja niitä sitten hinkattiin molempien kanssa. Tai siis lähinnä mä hinkkasin käsieni asentoja. :D Niitä pitäis kyllä harjoitella. Mutta kuten jo totesin aikaisemminkin, Bingley on kehittynyt tosi paljon ja hienosti menee sekin. Kunhan jaksaa keskittyä. ;) Darcyn ryhmän kanssa tehtiin sama rata + 10 estettä lisää, eli yhteensä 26 esteen rata. On muuten pisin, mitä oon ikinä tehnyt. Ja joo, myönnän, meinas kyllä kunto loppua akalla kesken. :0 Mutta taas kerran Darcy oli niin pätevä pikkusoopeli. Sen kanssa on aina niin ilo treenata, sillä jos kellä on asenne kohdallaan. (Joo, on Bingleynkin kanssa kiva treenata. En mä sitä dissaa. :D) Darcyn kanssakaan ei suurempia vaikeuksia ollut muuta kuin niissä samoissa sylkkäreissä ja poispäinkäännöksissä. Mutta nekin alkoi sujua, kun sain omat kädet hallintaan vähän paremmin. Nääkin oli oikein herkkupalatreenit, mutta näin talvella ei makeaa mahan täydeltä. <3 Tai ainakin loput syödään suklaana. :P 

Pääsylippu kakkosiin

Tuuletusta!!! Me noustiin Darcyn kanssa kakkosiin!!! :))

Tänään siis Tsaun kisat, 2 starttia. Ennen medejä meni maksit ja ratoja katsellessa totesin, että tuomari juoksee aika lähellä puomia... Viime keskiviikkonahan epiksissä Darcy hyppäsi pois puomilta väistääkseen ratatyöntekijää. Niinpä päätin, että nyt meen sitten vaikka käsi kiinni Darcyn nenässä, ettei se vaan hyppäis taas pois puomilta. Veikkasin että meidän kompastuskivet tulee olemaan kontaktit. No, Darcy yllätti mut taas (joo, mitä ilmeisimmin en tunne koiraani.... ;D). Se meni kontaktit ihan loistavasti, ei edes vilkuillut tuomaria sivuilla! Sen sijaan ne kohdat, joita pidin "varmoina", tuottikin vaikeutta. Ensimmäinen kielto tuli kepeille menolta. Luotin jotenkin siihen, että kyllä Darcy kepeille löytää, mutta niin vain kävi että ohi juoksi. Mietin että syynä voi olla sekin, kun viime aikoina ollaan treenailtu lähinnä "vaikeampia" kulmia, mutta enpä muista koska oltaisiin viimeksi menty kepeille suoraan edestä...ja vielä kovassa vauhdissa, tossa ennen keppejähän koirat oli ehtineet kerätä vauhtia muutaman esteen suoralta. Olisi siis pitänyt himmailla vähän ja ohjata vielä selkeämmin eikä vaan olettaa, että koira ylipäänsä näkee kepit suoraan edestä. Keppien jälkeen valssaus, sitten taas eteenpäin. Darcy ei irtoa kovin hyvin suorilla, joten paljon se jäi kyselemään ja pyörimään, kun en vaan ehtinyt nopeammin sen perään... Että sinänsä odotan kyllä jo vähän teknisempiä kakkosen luokkia... :) Ekalla radalla toinen kielto tuli putkelle menossa...sekin tuli vähän puun takaa, kun yleensä putket ei oo tuottaneet meillä päänvaivaa. Tuloksena siis 10, mutta olin ihan superiloinen siitä, että Darcy ei näyttänyt stressaavan tuomaria. Se jos mikä on meille voitto! :) Ehkä se alkaa pikkuhiljaa tottua siihen, että radalla voi olla erinäisiä outoja ihmisiä... ;)

Darcyn ensimmäinen rata

Seuraava rata tuntuikin jo paljon kivemmalta, kun se ei ollut ihan pelkkää suoraa juoksua päästä päähän. Alku meni hienosti, kontaktit oli tälläkin radalla hienot. Aan alastulolla Darcy vilkaisi tuomaria, mutta ei näyttänyt olevan siitä moksiskaan. Jee. :) Putkella pyörittiin vähän, mutta ei kuitenkaan niin että olis tullut kieltoa. Sen jälkeen mun pasmat menikin vähän sekaisin. :0 Olin rataantutustumisessa suunnitellut kohdan ensin suunnilleen niin kuin nyt sen teinkin, mutta sitten tajusin, että helpompihan mun olis siirtyä toiselle puolelle hyppyä ja keppejä jo siinä vaiheessa kun Darcy on putkessa, niin ei tarvi tehdä valssia keppien jälkeen tai tehdä takaaleikkausta hypyllä keppien jälkeen (takaaleikkauksia hypyillä pitäis harjoitella...). No, en sit radalla muistanut tätä mun uutta suunnitelmaa, mutta onnistuihan se noinkin. Kun pääsin maaliin, tuntui että hyvin se meni, mutta en vielä luottanut nollaan.. En kuullut tuloskuulutusta ja katselin varmaan sen verran hämmentyneenä, että ratatyöntekijä valaisi mua sanomalla, että oli se nolla. :D Sijoitus oli lopulta 2. Me ollaan näköjään ikuisia kakkosia...kaikki LUVAt saatu sijalla 2. ;) No, eikös me vielä joskus nousta sieltäkin... :)

Darcyn toinen rata

Seuraavat kisat siis kakkosissa...joskus? Ehkä ensi vuonna? Nyt luokkanousun jälkeen tulee sopivasti pieni kisatauko. Ehkä se tekee ihan hyvää, toisaalta en tiedä jännitänkö sitten taas kahta kauheammin. Ensi vuonna pitää myös miettiä, miten handlaan kahden koiran kanssa kisaamisen. Sinänsähän olisi ollut kätevää, jos pojat olisivat olleet samaan aikaan ykkösluokassa, koska jos nyt haluaa kisata samoissa kisoissa, tulee toooosi pitkät päivät. No, ehkä pitää sitten tehdä kompromisseja ja ottaa vähemmän startteja per koira tai sitten suosista kisata vain toisen kanssa kerrallaan.

Ainiin, ollaan nyt myös ansaittu Shelttiyhdistyksen agilityn ykkösruusuke tänä vuonna! Nyt saadaan sitten kaksi ruusuketta ja lehteen sekä Bingleyn että Darcyn kuvat. ;)

Hei, leikitään agilityä!

Tällä viikolla on ensin leikitty agilityä, sitten harjoiteltu sitä epiksissä ja lauantaina päästään tositoimiin virallisiin kisoihin. ;) Siinäpä meidän viikko tiivistettynä.

Olen siis käynyt tiistaisin Janita Leinosen vetämällä ketteryys-kurssilla. Ollaan tehty erilaisia juoksu- yms. harjoituksia, mutta myös kuivaharjoiteltu joitain ohjauskuvioita...kuten valssia pitkin askelin, saksalaista, puolivalssia... Nyt tiistaina päästiin sitten testaamaan ohjauskuvioiden toimivuutta agiradalla. Siis sekä ohjaajan että koiran roolissa. :D Meillä oli 9 esteen rata, jossa oli joka välissä joku hieno ohjauskuvio. Sitä sitten mentiin niin, että jokainen sai vuorollaan ohjata ja olla ohjattavana eli leikkiä koiraa. Taisin kyllä syttyä lajille! Siis koirana. Saiskohan vaihtaa osia...? Oli nimittäin tosi hauskaa laittaa aivot narikkaan ja vaan juosta toisen ohjauksen mukaan. :D Oli se kokemus ihan opettavainenkin. Ensinnäkin vaikka sen on jo aikaisemminkin toki tiedostanut, että agilityssä virheet on aina (tai ainakin yleensä) ohjaajan virheitä, niin nyt se fakta kyllä jotenkin korostui. Siis oikeesti, eihän ne koirat tiedä, minne pitäisi mennä, ja jos ohjaus on epäselvä tai myöhässä niin eipä siinä jää koiralle vaihtoehdoksi muuta kuin päättää itse tai jäädä jalkoihin pyörimään. Ohjaajan vuorossani taas huomasin sen, että jostain syystä mun on kauhean vaikea luottaa koiraan (tai tässä tapauksessa koiraa leikkivään ihmiseen...) ja lähteä irtoamaan kauemmas siinä vaiheessa kun koira on kyllä jo lukinnut esteen, mutta ei vielä suorittanut sitä. Oon monen monta kertaa huomannut sen koirien kanssa, mutta näissä treeneissä tuntui jo vähän naurettavalta, että jään varmistelemaan myös ihmisen suoritusta. ;D No, ei auta kuin alkaa kiinnittää siihen huomiota ja ottaa pieniä askeleita luottamuksessa... Joka tapauksessa nämä oli oikein viikon piristys -treenit, hymyssä suin sai ajella kotiin. :)

Sitten epiksiin.

Eilen oli ATT:n viimeiset epikset tänä vuonna. Arvoin pitkään menenkö vai en, mutta päädyin kuitenkin menemään. Bingley mölleihin, Darcy avoimeen ja minä vielä näiden jälkeen kahdelle radalle töihin (oli meidän treenipäivän vetovastuu). Kotoa lähdettiin klo 18 tai kotona oltiin klo 23. Että voi sen arki-illan näinkin viettää. Ennen kisasepustuksia vielä pari sanaa videoinnista. Mähän ostin videokameran loppukesästä ihan sen takia, että voisin kuvailla kisoja (ja miksei treenejäkin). No, jotenkin en vaan oo saanut vielä kuvattua mitään kisoja...joko oon unohtanut kameran kotiin tai sitten en oo saanut aikaiseksi pyytää ketään kuvaajaksi. Nyt oon kuitenkin päättänyt ryhdistäytyä (tämänkin) asian kanssa, jotta vois oppia siitä, mitä tekee väärin ja toisaalta että sais ikuistettua myös ne hyvät suoritukset. On niitäkin kiva fiilistellä jälkikäteen. :) Se ryhdistäytyminen alkoi eilen. Kauhee vaiva oli vaan saada ne ladattua youtubeen...pitää ehkä vielä harjotella näitä teknisiä juttuja... (En tiedä tallensinko jotenkin väärässä muodossa tai jotain, mutta ainakin mun koneella kestää tosi pitkään ennen kuin se avaa ne juutuub-pätkät...kärsivällisyyttä siis tarvitaan tässä elämässä...)

Bingley. Ensin oli Been vuoro. Nämähän oli Bingleyn ekat "varsinaiset" möllikisat. Ollaanhan me oltu parissa starttiluokassa, jossa ei ollut kontakteja, vaan kyseessä oli helppo hyppis. Mua vähän jännitti, koska me ollaan harjoiteltu kontaktin alastuloa kesän lopusta lähtien, mutta koko kontaktit ei oo olleet meidän treeneissä vielä kauaakaan...radallakaan ei olla harjoiteltu niitä vielä kovinkaan montaa kertaa. No, päätin joka tapauksessa osallistua mölleihin, tähän aikaan vuodesta kun niitä ei ainakaan täällä päin liian usein järjestetä ja kiva saada edes vähän kisakokemusta, jos meinataan jo tammikuun lopulla korkata virallisissa kisoissakin... Radalla olikin sitten sopivasti 4 kontaktia. :)) Veikkaanpa, että joku oli pyytänyt möllituomaria pistämään niitä sinne reilusti... ;)

Itse rata meni loistavasti! Oli ihan tosi hienoa huomata, että Bingley ei ottanut mitään ressiä kisaympäristöstä, taisteli lelustaan ennen rataa kuten kunnon hurjan sheltin kuuluukin. Radallakin oli asialla, vaikka ympärillä oli paljon melua. Ainoastaan yhdestä asiasta huomasi, että pikkasen ehkä jänskätti: se nimittäin meni vähän hitaampaa kuin normaalisti treeneissä. Ei nyt löntystellyt, mutta ei täysiäkään päästellyt menemään. Mutta superylpeä oon mun pikkuherrasta!! <3  Pikkumusta meni niin mainiosti, kolme ensimmäistä kontaktiakin se otti ihan sairaan hyvin. :)) Mutta (aina pitää tulla se pieni mutta), viimeisellä aalla tapahtui jotain, ja siitä Bee juoksi läpi. En tiedä alkoiko se olla niin vauhdin hurmassa vai mitä, mutta näin tapahtui. Taidettiin mennä molemmat aika hämilleen. "Häh, mitä nyt tapahtui?!" Mä mietin, pitäiskö mun palata korjaamaan se vai antaa mennä... Lopulta päätin antaa mennä. Videolla näkyy selvästi tämä mun ajatusprosessi. :D Tuloksena oli 0, sijoitus 4 (mukana reilu 20 koiraa). Sen verran kilpailuhenkeä musta löytyy, että täytyy myöntää, että pikkasen harmitti, kun ero meidän ja 3. sijoittuneen välillä oli vain 0,5 sekuntia. Eli ilman sitä mun aan jälkeistä pyörimistä oltais varmaan sijoituttu. ;) No, eipä tuolla oikeesti oo mitään väliä. 0-tulos on aina hieno saavutus!

Bingleyn rata, mölliluokka

Darcy. Darcyn kanssa rata meni hienosti keppeihin saakka. Toisena oli musta mutkaputki, johon se jäi vähän jumittamaan, mutta löysi kuitenkin tien ulos. ;) Aan kontakti oli hieno, samoin keinu (vaikka parempiakin ollaan tehty). Keppien kulma olikin sitten tosi haastava. Darcy on yleensä löytänyt aika hyvin keppien aloituskohdan eri kulmista, mutta tässä se lähti ensin taakse kiertämään, joten siitä kielto. Tosin radan jälkeen puhuttiin, että varmaan sekin vaikeutti koirien hahmotusta, kun keppien takana oli puomin jalat eli koirien ei ollut ihan niin helppo hahmottaa koko keppejä. No mene ja tiedä, mutta varmaan yli puolet koirista takkus tässä kohtaa. Sen jälkeen tulikin se meidän murheenkryyni. :( Darcy nimittäin taas väisti vierasta ihmistä...tällä kertaa hyppäsi pois puomilta, kun tuli liian lähelle sivussa seisonutta ratatyöntekijää. :( No, onneksi hyppy oli hallittu, joten mitään vahinkoa ei sattunut. Muistan kyllä kun katsoin taakse Darcyn tullessa puomilla, ja ihmettelin miksi se menee niin hitaasti... No, siinä samassa se sitten hyppäsi pois ja tajusin, mitä - tai ketä - se halusi väistää. Ei muuta kuin uudelleen puomille (Darcy päätti mennä keppien kautta, eli hylly tuli ;)), mä menin puomin ja ratatyöntekijän välissä, jolloin Darcy suostui tulemaan koko puomin. Tosin sen verran se varmaan oli paineistunut, että ei enää suorittanut kontaktin alastuloa...siinä sitten pyörittiin, kun mä olin "väärällä" puolella... Darcy ei kuitenkaan tuntunut ottavan kauheita paineita tästä episodista: näyttää siltä, kuin se vaan olis halunnut väistää vierasta ihmistä, mikä tarkoitti sitä, että sen täytyy hypätä pois esteeltä...jonka se sitten tekikin. Kuitenkin tämän jälkeenkin sen häntä on pystyssä, että ei se nyt kovin paniikissa voinut olla... Voi voi. En tiedä. Mutta sen tiedän, että tällä hetkellä ottaisin mitä muita ongelmia tahansa, mutta ei näitä arkuusjuttuja. :/

Darcyn rata, avoin luokka

Loppuun vielä pakko laittaa lainaus ASB-lehdestä Dawn Weaverilta. Hän on kirjoittanut sarjan agilitymetodeistaan ja viime lehdessä aiheena olivat kontaktit. Hän itse on juoksukontaktien kannattaja...no, siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta yksi juttu kolahti, koska siinä kiteytyy myös mun ajatukset siitä, miksi en ole nyt kisoissa palauttanut Darcya kontakteille, jos se on tehnyt niissä virheen (siis mun kriteereiden mukaan). Hän kertoo seuraavassa koirastaan, joka arasteli sen vuoksi, että toinen koira hyökkäsi sen kimppuun kisoissa: "Loput siitä kaudesta sekä osan seuraavaa sen puomin kontaktit kisoissa olivat täysin erilaset kuin treeneissä, joskaan se ei toki tehnyt kontaktivirheitä. Minua arvosteltiin siitä, että hyväksyin tämän koiralta, mutta tiesin että kyse oli pikemminkin luottamusongelmasta kuin kriteerin noudattamisesta, koska sen liikkuminen kisoissa oli kauttaaltaan hidasta ja treeneissä sen puomin kontaktit olivat kunnossa. Tyydyin siihen, etten koskaan katkaissut sen etenemistä kehässä tänä aikana, kun se hiljalleen sai luottamuksensa takaisin. Nykyään sen puomisuoritus on täysin samanlaista kuin treeneissä. Jos olisin tuossa vaiheessa alkanut paineistaa koiraa, uskon että sen kontaktinopeus olisi kärsinyt pahasti."

Tämä kuvasi jotenkin kovin hyvin Darcya. Se osaa kyllä kontaktit, siitä ei ole kyse. Se myös suorittaa ne täysin oikein treeneissä ja kisoissakin, kun ei ole paineen alla. Mutta heti kun se paineistuu vieraasta ihmisestä, sen ensimmäinen reaktio on päästä kauemmas...toisin sanoen siinä tilanteessa kontaktille pysäyttäminen olisin ennemminkin rangaistus ja ajattelen että se vain pahentaisi tilannetta Darcyn kannalta. Sen sijaan nyt Bingleyn kanssa on ajateltava asiaa uudelleen... Se ei paineistu vieraista ihmisistä, joten päätänkö palauttaa kisoissa sen aina kontaktille (tai keskeyttää ja kävellä ulos), jos se yrittää lintsata...?

Terrieri ja gaselli esittäytyvät

Jos ajatellaan, että meissä kaikissa asuu pieni eläin, niin valitsisin itselleni ehkä hylkeen. Bingley taas on päässyt kosketuksiin oman sisäisen terrierinsä kanssa ja Darcy oman pikkugasellinsa kanssa. :) Kerron meidän torstaitreeneistä...

Teemana oli ihmisnuoli. Jälleen kerran uusi ohjauskuvio mulle. Tämä on kuulemma koirille yksi vaikeimmista ohjauksista, koska siinä koiran pitää kääntää hypätessään itsenä 90 astetta ja sietää vielä se, että ohjaaja lähtee jo liikkumaan ennen kuin koira hyppää. Siksi käytettiin paljon aikaa ihan pohjustaville harjoituksille, joista rakennettiin sitten kokonaisuus. Ensin oli Bingleyn vuoro. Hinkattiin perusjuttuja ja hyvin Bingley tuntui oppivan. Siitä huomaa, että se on vähän jäykkä/kömpelö/hidas uusia teknisiä ohjauskuvioita opeteltaessa...ei siis sillä tavalla kömpelö kuin iso koira voisi olla, mutta selkeästi huomaa, että se ei ehkä vielä osaa hallita kroppaansa täysin vaan sen pitää keskittyä tiukkoihin käännöksiin yms. niin kovasti, että ei pysty ottamaan niihin vielä vauhtia mukaan. Mutta eipä tuo mitään haittaa. Vauhtia siinä pojassa kyllä riittää ja uskon, että se tulee mukaan teknisempiinkin juttuihin ajan kanssa. Mietin myös, että onkohan se niin, että ton ikäisellä koiralla vasta alkaa hahmottua oman kehon hallinta..? Mutta takaisin treeneihin. Tehtiin siis paljon samaa harjoitusta yhdellä esteellä ja välillä sitten leikitin Bingleyä, että mielenkiinto säilyisi. Mun pikku terrieri. ;D Bingley ei ole pentuna tykännyt juurikaan leikkiä leluilla, mutta nyt viime aikoina se on jotenkin syttynyt ja...niin, no, löytänyt oman sisäisen terrierinsä. ;) Se tuo mulle kotona vähän väliä lelua ja murisee ja purisee se suussaan: "nääksää, mää oon toosi hurrrrja sheltti!". <3 Ajattelin aikaisemmin, että Bingley kuumuisi liikaa, jos palkkaisin agitreeneissä lelulla. Mutta olin jälleen väärässä. :) Kivaa, kun nykyään voin palkata sitä sekä nameilla että lelulla.

Sitten Darcyn vuoro, sama teema sen kanssa. Darcyssa taas ei asu terrieriä vaan gaselli. Se on ihan uskomattoman elastinen, notkea ja nopea koira. :) Darcyn kanssa on aina ilo treenata, kun se oppii niin nopeasti ja hymyilee jatkuvasti. Siis oikeesti, se hymyilee. :)) Ja kun sanoin Bingleystä, että sen vauhti hidastuu, mitä teknisempää treeniä tehdään, niin Darcy sen sijaan ottaa oma-aloitteisesti vauhdin mukaan heti kun se on sisäistänyt uuden ohjauksen. Ja se pystyy tekemään tiukkojakin käännöksiä vaivattomasti ja nopeasti. Elinakin sanoi, että ihmisnuoli-ohjaus sopii Darcylle hyvin. :) Meidän ongelmana ehkä on se, että tämä hylje-ohjaaja ei aina ehdi ohjata Darcya kunnolla... ;) Ja myös se, että en vielä osaa soveltaa kaikkia ohjauksia radoilla... mutta optimistihylkeenä uskon, että pikkuhiljaa opin soveltamaankin paremmin.  :)

Tänään oltiinkin treenailemassa yksiksemme. Tein niitä ihmisnuolia ja niistoja. Ja vähän sitä sun tätä, putken pimeitä kulmia sun muita... en oikein osaa suunnitella omia harkkahetkiä, niinpä sitten päädyn aina tekemään vähän tuota ja vähän tätä. Mutta hauskaa meillä oli, ja tuntuu että varsinkin Bingleyä sai taas vähän enemmän kiinni noista ohjauskuvioista. Kivaa että sekin alkaa jo osata niin paljon asioita, että voin tehdä hyvin pitkälti samoja juttuja molempien kanssa. :) Helpottaa heikolla mielikuvituksella varustettua ohjaajaa... ;) Been kanssa tehtiin myös puomia ja keppejä. Luulen että seuraavissa treeneissä voisin ottaa keskeltä yhden tai kaksi ohjuria pois ja katsoa miten käy. ;) Se menee nyt niin hienosti ohjureiden kanssa, joten ajattelen, että voisin alkaa häivyttää ohjureita...josko sitten saatais kepitkin kisavalmiiksi parissa kuukaudessa... ;)  

Eilen olin kuuntelemassa ATT:n järjestämää luentoa (agilitykoiran) ruokinnasta. Ja huh huh, mitähän tässä enää uskaltaa koirilleen syöttää? ;D Oon toistaiseksi syöttänyt lähinnä kuivaruokaa, mutta barffaus on kiinnostanut. Voin melkeinpä luvata, että ikinä musta ei totaalibarffaajaa tule, mutta mielenkiinnolla kuuntelin koiran ruokinnasta ja siitä, miten perusruokaan voisi lisätä myös luonnonmukaisempaa ruokaa vaikkei totaalilinjalle lähtisikään. Monimutkaiseksi sen vaan tekee se, kun koiran pitäisi saada tarpeekis valkuaisainetta...rasvaa...vitamiineja jne... Nyt pitäisi vaan saada isompi pakastin, että voisi tosissaan edes harkita kunnollista sekaruokintaa. Mutta täytyy sanoa, että heti tänään oli pakko ostaa koirille aitoja naudanluita. Niitä ne on nyt tuossa syöneet iltapalaksi. :)

Viikonlopun hurmaa

Aloitetaan kuitenkin taas kuvilla. :) Tsaun kisoista oli tullut vielä muutama kuva, jälleen Sanna Raution ottamina.

Viikolla ollaan treenailtu iltana jos toisenakin ja kolmantenakin... Ja kuluneena viikonloppuna ollaan iloiteltu sekä agikentällä että sen ulkopuolellakin. Lauantaina lähdettiin poikien kanssa kohti Helsinkiä, jossa oli lauantai-iltana ihanan Adam Lambertin konsertti. Haettiin Pia juna-asemalta, ja voi sitä Bingleyn onnea, joka aina puhkeaa kukkaan kun se näkee pentumammaansa. :)) Pojat jäivät sitten hotellille odottelemaan, kun me lähdettiin katsomaan Idolia. Keikka oli Kaapelitehtaalla ja kauheat jonot oli sekä sisälle että keikan jälkeen ulos, mutta oli se kyllä sen arvoista. Yö menikin sitten kirjaimellisesti koiranunessa, koska Darcy ystävällisesti ilmoitti puhkuen jokaisesta äänestä, joka käytävillä kuului... Tais olla Bingley ainut, joka nukkui kunnolla. ;) Aamupalan jälkeen suunta kuitenkin kohti Turkua...ja omaa sänkyä. ;D Otettiin päikkärit kera koirien, ja sitten pitikin jo lähteä ATT:lle, jonne olin ilmoittanut Darcyn yhdelle startille. Olisin tosin paljon mielummin rojahtanut sohvalle, mutta onneksi kuitenkin pakotin itseni liikkeelle... Johanna Nyberg oli tehnyt kivan agilityradan, jota lähdettiin suorittamaan ilman sen suurempia suorituspaineita. Ja ilmeisesti tämä väsytystaktiikka ennen kisoja toimi, saatiin nimittäin 0-tulos, jolla sijoituttiin lopulta 2. sijalle (yht. 8 koirakkoa) ja saatiin näin ollen meidän toinen LUVA. :)) Rata meni hyvin, yksittäisistä kohdista oon erityisen tyytyväinen keinusta, joka meni ihan nappiin sekä kepeille menoon, jossa ehdin tehdä suunnitellun valssin...ihan huippua, että Darcy löytää keppien aloituksen jo tosi varmasti mistä suunnasta hyvänsä. Kepeissä meidän pitää jatkossa vielä harjoitella lisää mun irtoamista vähän kauemmas Darcyn suorittaessa keppejä. Lisäksi oon tositosi tyytyväinen kontakteihin, Darcy kyllä vähän vilkuili tuomaria (joka ei kuitenkaan meidän onneksi ollut kovin lähellä), mutta ei paineistunut yhtään, vaan suoritti kontaktit loppuun niin kuin pitääkin. :) Samoin tuntui hyvältä, että verrattuna aikaisempiin virallisiin kisoihin, tällä kertaa Darcy veti kaikkein rennoimmin, mikä näkyi myös siinä, että se irtosi "normaalisti" (siis niin kuin treeneissäkin) eikä ottanut kieltoja tms. Ehkä sen rentous johtuu mun rentoudesta, ehkä meidän kokemuksen karttumisesta, ehkä tuomarin huomaamattomuudesta..tai ehkä näistä kaikista yhdessä. Joka tapauksessa oli mahtava fiilis radalla! :) Olin jo ajatellut, että tänä vuonna mennään korkeintaan vielä joulukuun ATT:n kisoihin, mutta tämän fiiliksen siivittämänä ilmoitin meidät äsken parin viikon päästä oleviin Tsaun kisoihin... ;D Tähän jää koukkuun!!!