Terveitä koiria :)

Oli tosi vaikeaa yrittää keskittyä töissä koko eilinen päivä, kun iltapäivällä oli tiedossa Darcyn terveystarkastukset. Ehkä oli sekä mun että Darcyn onni, että olimme varanneet kimppa-ajan  Monikan ja Onnin sekä Sarin ja Aavan kanssa. Taidettiin molemmat rentoutua aika tavalla, kun klinikalla oli tuttuja. :) Sitten itse tarkastuksiin. Aluksi tarkastettiin polvet, jotka oli kuulemma tosi hienot ja kiinteät: 0 siis molemmista. Sitten oli silmien vuoro, nekin olivat muuten ok, paitsi muutama ylimääräinen ripsi on puhkeamassa. Pyysin että nämä tarkastukset tehtäisiin lattialla/sylissä, ettei näyttelypöytäkammo puhkeaisi taas nyt kun sitä on saatu taas työstettyä pikkasen parempaan malliin. Onneksi osasin avata suuni oikeassa paikassa. ;) Sitten olikin nukutuspiikin vuoro. Ensimmäisen piikin jälkeen Darcy katseli vaan valppaana ympärilleen kun toisia simmahtaneita kannettiin röntgensaliin. No, ei muuta kuin toinen piikki pyllyyn...ja edelleen Darcy oli sitkeästi sitä mieltä, että en varmalla nukahda. Voi mun pientä, näki että hän kaikin voimin yritti pysyä hereillä...kerran tuli jopa "kännirähinä" (kuten hoitaja asian ilmoitti ) päälle, kun jossain kolisi. ;) Lopulta Darcy vietiin röntgenhuoneeseen ja sille laitettiin vielä pikkasen unilääkettä suoraan suoneen, että pysyy taju kankaalla. Sitkeä sissi, ei voi muuta sanoa. Jännitin kauheasti kuulla tuloksia (joskin vain suuntaa antavia), sillä olin jo mielessäni kuvitellut, kuinka kuitenkin lonkat on ihan tosi huonot ja joudutaan lopettamaan agility jne. jne. No, näillä näkymin niin ei tule käymään ainakaan lonkkien takia, eläinlääkärin mukaan olisivat kuulemma aika selkeästi B:t. :)) Olen tosi tyytyväinen, jos sellaisina pysyvätkin. Kyynärpäätkin olivat kuulemma ihan ok:t. Pyysin vielä, että kuvaisivat samalla selkärangan ihan agilityharrastusta ajatellen. Viisaammat on sanoneet, että kannattaa kuvauttaa ihan jo sen takia, että jos joskus tulee jotain ongelmia, niin voi ainakin sanoa, että vika ei ole ollut synnynnäinen. Se olikin ihan kunnossa, mutta yksi mielenkiintoinen juttu selkärangassa oli, nimittäin kun yleensä selkänikamia on 6, niin Darcylla niitä oli 7 (tosin se 7. oli pienempi). Ei kuulemma haittaa mitään harrastamista tai elämää ylipäänsä, näitä kuulemma aina välillä tulee vastaan. No, ei siinä sitten mitään, hyvä että selkäkin oli kunnossa ylimääräisestä nikamasta huolimatta. :) 

Darcyn vielä nukkuessa, hain sitten autosta Bingleyn tarkastettavaksi. Siltä nimittäin viikonloppuna löydettiin patti/piikki kylkiluusta. No, mun huoli ja mielikuvitus lähti heti laukkaamaan rataa: sen on pakko olla murtuma, joka on luutunut huonosti tai sitten vähintäänkin luusyöpä... Kasvattaja-Pian kanssa yritettiin sitä miettiä ja tunnustella, ja päätin sitten että samalla kun mennään Darcyn kanssa tarkkeihin, voin kysyä, ehtisikö ell jossain välissä tarkastaa Bingleyn. Ja onneksi ehti. Kuulemma Been viimeinen kylkiluu ei ole kasvanut syystä tai toisesta täyteen mittaan, ja sitten siihen kärkeen on tullut rustoa, joka on nyt kääntynyt koukulle. Se siis siinä tuntuu. Suureksi helpotuksekseni se ei kuulemma mitenkään vaikuta koiran elämään tai mihinkään harrastusmahdollisuuksiin. :) Tippui kivi sydämeltä, onneksi sain sen tarkastettua näin nopeasti. :)

Taisi meillä kaikilla olla aika rankka päivä. Darcyllakin jatkui kahden piikin vaikutus vielä yöhön asti, se nukkui koko illan ja pari kertaa yritti hoippua kuin humalainen. Tänään aamulla sillä sitten oli krapula; oli niin kärttyisällä tuulella kun Bingley yritti houkutella leikkiin, mikä ei kyllä yhtään ole Darcyn tyylistä. Mamman syliin olis kuitenkin pitänyt päästä koko ajan... <3 

Agilityä sanoin ja kuvin

Aloitetaan vaikka tämän viikon treeneillä, jotka meni ihan yli mun odotusten. :) Me ei siis olla vielä menty kovin paljon mitään radan tyyppistä, mutta tällä kerralla mentiin lyhyt sarja: putki, hyppy, hyppy, putki, hyppy - ja sama vielä toisinpäin. Putket oli mutkalla eikä hypytkään olleet suorassa linjassa, joten tämä pikkupätkä vaati valsseja ja takaaleikkauksia. Pelkäsin ennen meidän vuoroa, että mä oon kuitenkin liian hidas ja Darcy jää paikalleen räksyttämään ja sitten ite sekoan  jaloissa ja käsissä, ja pienen pätkän jälkeen olen masentunut... Mutta suureksi yllätyksekseni kaikki  meni tosi hyvin. :) Tulihan mulla tietysti kiire, mutta mikä hienointa, Darcy osasi mun pieneksi yllätyksekseni jopa irrota mallikkaasti esteille, eli vaikka mä tulinkin vähän jäljessä sen minkä kintuistani kerkesin, niin Darcy ei jäänyt polkemaan paikoilleen, vaan ymmärsi mun ohjauksen ja eteni niiiin hienosti. :)) Vaikka pari kertaa kävikin niin, että Darcy ei heti löytänytkään putken suuta tms. pientä, niin kaiken kaikkiaan oon vaan niin iloinen tästä treenikerrasta...se antaa myös paljon toivoa tulevaisuuteen... ;)

Koska ollaan Darcyn kanssa hurahdettu agilityyn, niin mulla on meneillään projekti "esteitä Pohjanmaalle", että voin sitten tulla tänne "harjoitusleireille" kuten oikeat urheilijat ikään. :D Edellisellä visiitillä ostin tarvittavan puutavaran ja eilen sitten sormet syyhyten lähdin vanhempieni autotalliin...onneksi perfektionistinen isäni tuli avuksi poraamaan ja sahaamaan. :D Olikohan tämä nyt sitten sitä kuuluisaa isän ja tyttären välistä laatuaikaa...? ;) Niin tai näin, lopputulos oli täydellinen. :) Oon tosi tyytyväinen esteeseen; se on kevyt, kaunis ja toimiva. Eilen tehtiin ensimmäinen este valmiiksi, tarkoituksena olisi rakentaa yhteensä kuusi estettä, joilla saisi jo hyvin tehtyä vaikka minkä näköisiä kuvioita ja radan pätkiä. Keväämmällä aion tietysti myös maalata esteet. Tässä vielä pari kuvaa kahdesta täydellisestä yksilöstä...

Loppuun vielä muutama kuva joen jäältä...

   

   

   

   

  "I'm too cute!"  <3    :)

Treeniä...

Treenailtu on vähän kaikennäköistä: agilityä, näyttelyitä, tokoa, arkitottelevaisuutta... Vähän kaikkea siis, mutta ei ehkä kunnolla mitään. ;) Aloitetaan vaikka Darcysta ja lempparilajista eli agilitystä. Oltiin treeneissä parin viikon tauon jälkeen ja vauhtia riitti. Tehtiin ekaa kertaa takaakiertoja ja välistä vetoja. Darcy tajusi kaiken tosi nopeesti ja mäkin sitten pienellä viiveellä... ;) Kiire ton kanssa kyllä tulee. Luulenpa että sitten joskus kun mennään kisaamaan, tullaan saamaan aika monta hylkyä kun en vaan pysy vauhtisammakon perässä enkä ehdi ohjeistaan sitä tarpeeksi nopeesti. :D Mutta sehän tässä lajissa ehkä viehättääkin, kun on koko ajan niiiin paljon opittavaa ja sitä tehdessä superkivaa molemmilla. Darcyn kanssa ollaan myös jatkettu näyttelyharkkakurssia. Ja täytyy sanoa, että on olleet ehdottomasti loistavimmat näyttelytreenit, joissa olen ollut. :)) Ollaan opittu tosi paljon kaikenlaisia harjoituksia, joiden avulla Darcy saa itsevarmuutta kehäesiintymiseen...ja hienointa on, että se alkaa oikeasti näkyä. Tosin siis toistaiseksi vain treeniympäristössä ja siitä on vielä pitkä matka oikeisiin näytelmiin... Mutta kehitystä on tapahtunut hurjasti ja siitä oon tosi iloinen! :) Tällä kurssilla ei olla edetty perinteiseen (?) näyttelytreenimalliin, jossa edetään niin kuin näyttelyissä edettäisiin, vaan käydään jokainen osio (mm. liikkeet, seisominen, pöytä, käsittely...) itsenäisesti ja perusteellisesti läpi. Tämä on antanut hyvän tilaisuuden kokeilla vähän eri juttuja ja nähdä, mitkä toimii just meillä parhaiten.

 

Darcyn kanssa oltiin myös ensimmäistä kertaa fysioterapiassa vajaa pari viikkoa sitten. Mun  mielestä se liikkui vähän jäykästi takaa ja halusin myös oman mielenrauhan vuoksi käydä tarkistuttamassa asian. Ja olihan se takapää aika jumissa, mutta onneksi ei mitään sen vakavampaa ollut. Piira antoi hoidot, ja vaikka aluksi Darcyn pitikin vähän arastella uutta ihmistä, niin kyllä sen näki että osas se sitten silminnähden nauttiakin käsittelystä.. <3 Ja nyt Darcy liikkuu selvästi vapaammin takaa.

 

Bingleyn kanssa ollaan aloiteltu alkeistoko/arkitottelevaisuuden jatkokurssia. Tosi perusasioita siellä ollaan harjoiteltu, mutta olen tosi tyytyväinen siihen, kuinka Bee keskittyy 110 %:sti ja innolla tekemiseen, vaikka ympärillä riekkuis mitä koiria. :)) Mun taitava poika. <3 Millähän itsensä sais vielä piiskattua treenaamaan kunnolla myös kotona, että oikeesti joskus tästä kehityttäiskin..?