Riemukasta uutta vuotta!

 



 

Kuvat: Sirpa Saari, Heidi Lehto ja Jukka Pätynen / Koirakuvat (kopioitu kuvaajan luvalla)

Aion vielä myöhemmin vetää tarkemmin yhteen kulunutta vuotta ja miettiä tavoitteita tulevalle vuodelle, mutta tässä vaiheessa haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille hyvää uutta vuotta.

Niin, ja myöhästyneet jouluntoivotukset samaan syssyyn. ;)

 

 

Enemmän kuin menestystä (jota sitäkin toivon meille jokaiselle)

toivon onnistumisen ja oivaltamisen riemua,

yhteenkuuluvuuden tunnetta

ja hetkessä elämisen flow-kokemuksia

vuodelle 2014! :)

 

P.S. Kiitos Pirkolle vinkistä Picasan kollaasi-toimintoon. ;) Kansikuvakin vaihtui kun pääsin vauhtiin.

P.P.S. Viikon päästä tiistaina on jännät paikat. Lizzy ultrataan.
 

Vuoden viimeiset

Vuoden viimeiset kuusi starttia on nyt kisattu. Olemme kisanneet melko vähän viime aikoina, lähinnä ATT:n oma kisat. Aina kisatessa tuntuu siltä, että olisi kivaa kisata enemmän ja se olisi myös tarpeen kunnon kisarutiinin aikaansaamiseksi. Lisäksi tämän päivän perusteella Bingleyn kanssa pitänee uhrata tulevat kisaradat puomin muistutteluun. Ihan törkeää loikkimista. Eikä voi syyttää kuin itseään, koska olen kisoissa antanut loikkia puomilta miten sattuu. Eihän se treeneissä... Tietenkään. ;)

 

Bingley jää myös odottelemaan viimeistä hyppysertiään ensi vuoteen. Tänään hyppiksellä nopein rata (etenemä mukavasti 4,91 m/s), mutta harmittavasti kaksi rimaa. Bingleyn vahvuus on ehdottomasti sen pienet käännökset, mutta valitettavasti se toisinaan johtaa rimojen tippumiseen, kun ei aivan malta keskittyä hyppäämiseen, jos oma rytmitys käännökseen on huono tai jos sillä tulee kiire perääni. Sain radan jälkeen "Jaakko-terapiaa" ja totesimme, että voisin omalla ohjauksella ja rytmityksellä tukea Bingleyä huomattavasti enemmän niin ettei rimoja tulisi. Toivon niin, että pääsen taas keväällä Jaakon oppiin, tämä syksy on ollut pitkä ja synkkä ilman niitä! ;) Kaksi jälkimmäistä agi-rataa menivätkin sitten puomin muistutteluun. Myös A:lta tuli ensimmäinen virhe tänä syksynä,  onnistumisprosentti kuitenkin edelleen reilu 90, joten tällä hetkellä luotto A:han melko hyvä. Vielä kun saisin puomin toimiman...

 

Bingleyn ensimmäinen ja viimeinen rata

 

 

Darcy toimi jälleen terapiakoirana. Eihän sen ajat millään riitä perrojen sun muiden vauhtiin eikä rytmityskään sen kanssa useimmiten osu aivan nappiin, mutta siitä huolimatta tänään kaksi nollaa ja yksi melkein nolla. ;) Suurin osa hyllyistämme Darcyn kanssa on viime aikoina johtunut siitä, että se bongaa jonkun esteen, pistää korvat luimuun ja lähtee irtoilemaan ja suorittamaan ihan omaa rataansa. Pieni kultainen Darcy ei muista, ettei shelttien kuulu irrota. :D Tupla- (tai itse asiassa tripla-) nolla siis kaatui siihen, kun Darcy lähti iloisesti suorittamaan yhtä ylimääräistä estettä. Ei siinä ohjaajan huudot hetkauttaneet höyryjunaa. Ei se mitään, Darcy on silti ihana.

 

Darcyn radat

 

 

Huomenna onkin sitten jännät paikat. Lizzy lähtee nimittäin treffeille. Kovin tyrkkyä treffiseuraa hän ainakin tällä hetkellä on.

 

Tuumasta toimeen

Epäilen vahvasti, että neiti Lizzy on käynyt salaa lukemassa blogia ja todennut, että nyt kun suunnitelmat ovat "julkisia", voi hän pistää tuumasta toimeen ja alkaa toteuttaa suunnitelmaa. Juoksut siis alkoivat eilen. Olisin toivonut, että se olisi vähän pidempään jaksanut vielä pantata, mutta näillä mennään. Jännät ajat siis tiedossa, treffeille lähdetään todennäköisesti vajaan parin viikon päästä. Peukut pystyyn. :)

 

 

Onneksi ehdimme käydä osteopaatti Jarnalla viime viikonloppuna ja saatiin Lizzy (+ pojat) hoidettua ennen kuin nyt juoksut alkoivat. Lizzy oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin parina edellisenä kertana. Olen nyt kovalla kädellä (tai kovalla äänellä ja jahtaamisen luopumisesta isosti palkkaamalla) puuttunut Darcyn voimakkaaseen taipumukseen lähteä jahtaamaan Lizzyä...eikä Lizzy ole auttanut asiaa yhtään härkkimällä ja lällättelemällä Darcyn nenän edessä. Valitettavasti nämä rallattelut ovat vain usein johtaneet kovassa vauhdissa törmäämiseen. Ihanaa huomata kuitenkin, että nyt kun olen saanut jahtaamisen ja törmäilyn 97 prosenttisesti loppumaan, on se heti huomattavissa myös Lizzyn kehossa. Viimeksi neiti oli aivan mutkalla, nyt huomattavasti parempi! Pieniä jumeja ja aavistuksen vinoutta rangassa, jumit saatiin kuitenkin hoidettua ja ranka täysin suoraksi. Olen kyllä aika ylpeä Darcysta, joka Lizzyn tullessa rallattelemaan sen nenän eteen ottaakin nykyään kontaktin muhun palkan toivossa sen sijaan, että lähtisi jahtausleikkiin. :) Myös pojat pääsivät hoitoon, molemmilla jotain minimaalisen pientä jumia, ei mitään ihmeellistä.

 

Lizzy pääsi myös treenaamaan lauantaina Tuulian oppiin, kun ATT järjesti kouluttajille koulutuspäivän. Ne olivatkin viimeiset treenit ehkä pitkään aikaan. Tulee ikävä, mutta tauon (oli se sitten lyhyempi tai pidempi...) jälkeen palataan takaisin geimeihin jälleen entistä isommalla motivaatiolla. Harjoiteltiin putkijarrua ja saksalaista. Tykkään niin tuon tytön asenteesta. Se on hauska, kun siitä oikein näkee, kun päässä raksuttaa, kun se pohtii mitä siinä saksalaisessa oikein pitää tehdä. Ja sitten mennään taas täysillä säästelemättä. Näistä hyvänmielentreeneistä on hyvä jäädä tauolle. :)

 

 

 

Loppuun vielä muutama kuva pojista parin viikon takaisista kisoista.

Kuvaajana Jukka Pätynen / Koirakuvat.

Kuvat kopioitu kuvaajan luvalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuulumisia ja suunnitelmia

Taas on aikaa kulunut edellisestä päivityksestä. Hups.

 

Siinä ajassa olen ehtinyt jumpata (pitkästä aikaa...sitä se kolmenkympinkriisi aiheuttaa ;) ) niin ahkerasti, että parin viikon takaisissa kisoissa selkälihakseni kramppasivat kivenkoviksi fileiksi, eikä agilitysta tullut varsinaisesti mitään. Jos haluaisi jossitella, voisi jossitella monenlaista. Mutta tyydyn toteamaan, että yksi pelastelu-nolla saatiin Darcyn kanssa, muuten pikkuvirheitä.

 

Viime viikonloppuna osallistuin Gerard O'Shean järjestämälle koko viikonlopun kestäneelle Koiran anatomia ja rakenne -kurssille. Perjantai-illan, lauantain ja osan sunnuntaistakin kävimme anatomiaa, rakennetta sekä liikkeitä teoriassa läpi, ja suuren osan sunnuntaista sitten pääsimme soveltamaan opittua ja arvostelemaan esimerkkikoiria sekä niiden liikkeitä. Tietoa tuli PALJON - niin paljon että todennäköisesti iso osa meni yli ymmärryksen.  Kaiken kruunasi kun pääsi käytännössä kopeloimaan ja katselemaan eri rotuisten ja tyyppisten koirien rakennetta ja liikkeitä. Kurssin jälkeen luin shetlanninlammaskoiran rotumääritelmän "uusin silmin", kopeloin omat koirani tehden jos jonkinlaisia löytöjä ja arvostelin mielessäni naapureiden ja treenikavereidenkin koirat. :D Ihan mielettömän hyvä kurssi siis! Gerard on  loistava, karismaattinen luennoitsija, joten suosittelen kaikille, jos vain tulee mahdollisuus joskus osallistua. Hän ilmeisesti käy silloin tällöin Suomessa pitämässä kursseja, joten pitäkää silmät auki. :)

 

 

Siinä kuulumispuoli, seuraavaksi muutama sana suunnitelmista. Olen kovasti miettinyt ja pyöritellyt mielessäni astutusasioita. Lizzyllähän oli ensimmäisten juoksujen jälkeen lievä kohtutulehdus (eläinlääkäreiden mukaan ei periytyvää, eikä ainakaan Lizzyn emälinjassa ole tietoa muista kohtutulehdustapauksista), jolla on kuitenkin uusiutumisriski. Asian pyörittelyn ja muutaman ihmisen kanssa keskustelun jälkeen olen päätynyt siihen, että Lizzy astutetaan seuraavista juoksuista...jotka alkavat Luoja-tietää-koska. :) Toivottavasti siis ensimmäinen Cerebellum's-pentue näkee auringonvalon tulevana talvena / keväänä. Superjännää!

 

Lizzylle suunniteltu  sulhanen on iskenyt silmänsä neitiin jo kauan aikaa sitten. Kirjaimellisesti Tuima (Nappulavaaran Tuli) liehitteli Lizzyä jo vuosi sitten. Olimme siis Bingleyn kanssa TopTeamissä yhtä aikaa Kajsan ja Tuiman kanssa, jona aikana sain tutustua tähän mahtavaan trikkipoikaan. Se on sähäkkä, rohkea ja kuitenkin rauhallinen arjessa. Siinä on hyvin paljon samoja ominaisuuksia kuin Bingleyssä. Niitä joita rakastan yli kaiken. Lisäksi se on täysin terve. Ja komea, kokoonsa nähden hyvin vahvaluustoinen uros.

 

Jännän odotuksen äärellä siis ollaan. Toivon kuitenkin että juoksut alkavat myöhemmin ennemmin kuin aikaisin. Lisätietoja blogin Pentuja-sivulta, ja myöhemmin enemmän tajunnanvirtaa aiheesta tulossa jos / kun siihen on aihetta. :) Peukut pystyyn ja kädet ristiin!

 

 

 

 

Perinteinen

...sunnuntaipostaus.

Vähän treenausta ja yhdet epikset. Poikien kanssa osallistuin avoimeen luokkaan ajatuksena keskittyä puomiin. Ja siihen saikin keskittyä, molemmat tulivat läpi ensimmäisellä kerralla. Eli suhasimme puomia pari kertaa edestakaisin ja sain palkattua pysähdyksestä. Ilta oli tosi pitkä...ATT:lla oli ennätysmäärä startteja (muistaakseni 195), joten Lizzyn vuoroa mölliradalle sai tovin odottaa. Minimöllejäkin oli 42, me lähdimme aivan viimeisinä, mikä oli sinänsä hauskaa, kun useimmissa kolmosluokan kisoissakaan ei ole yhtä monta osallistujaa. :) Lissunen teki kuitenkin puhtaan ja nopean nollan voittaen ison luokkansa. Oma kamera oli unohtunut kotiin, mutta onneksi Hanne sai radan kuvattua. Kiitos vielä! :)

 

Lizzyn mölliradan nollavoitto

 

 

Ei meillä muuta tällä kertaa. :)

Ihan jees viikko :)

Maanantai on normisti agilitypäivä; ensin koulutan omaa mölliryhmääni ja sitten treenaan itse Darcyn ja Bingleyn (ja satunnaisesti myös Lizzy saa tuurata jompaa kumpaa poikaa) kanssa. Tämänkin viikon maanantai oli agilitypäivä, mutta vietimme sen tällä kertaa mölliryhmäläisteni ehdotuksesta naapuriseuran epiksissä. Kouluttamisessa on ihan älyttömän palkitsevaa nähdä, kuinka ryhmäläisten into, palo ja motivaatio lajiin kasvavat. Taidoista nyt puhumattakaan! Sen voimalla jaksaa joka maanantai lähteä vetämään treenejä, ja vaikkei ihan aina lähtiessä huvittaisikaan, niin mieliala on aina hyvä treenien päätteeksi. :) Vuosi sitten aloittaessani kouluttamisen monet olivat vakaasti sitä mieltä, ettei heitä kiinnosta kisaaminen pätkääkään... Hahaa, on ollut hauska nähdä, kuinka nälkä (kisaamiseenkin) kasvaa syödessä...ja taidot harjoitellessa. ;) Eikä sillä että kisaaminen olisi "must" kaikille, mutta itse saan siitä isot fiilikset ja se on ikään kuin kuorrute kakkuun....jollain tapaa luonnollinen jatkumo oppimisen ja kehittymisen tiellä.

 

En viitsinyt tällä kertaa ottaa poikia kisaamaan (vaikka puomin palkkaaminen epiksissä olisi aina tarpeen), koska muuten en olisi ehtinyt seurata ja tsempata koulutettaviani. Lizzyn ilmoitin kuitenkin starttiluokkaan, koska halusin sille kokemuksen uudesta paikasta. Tämä oli ensimmäinen kisakokemuksemme vieraassa hallissa; onhan neiti toki hengaillut mukana aina kun pojat ovat kisanneet ja siinä sivussa päässyt leikkimään halleissa ja kokeilemaan lämppäesteitä. Lizzy riekkui ja räksytti oikein mallikkaasti odotellessaan, eivätkä halli tai erilainen pohja tuottaneet mitään tuskaa. Rata ei haastavuudessaan päätä huimannut, mutta siitä huolimatta melkein sain kiellon aikaiseksi, kun yhdessä kohtaa unohdin törkätä esteelle. Tästä huolimatta siis nolla ja sijoitus 2. Alla vielä video radasta.

 

 

 

 

 

Agility Lizzyn kanssa alkaa olla niin kivaa, että palo oikeille kisakentille senkin kanssa kasvaa koko ajan. Ehkä ne kepit ja keinu ja vähän A:kin tästä vielä joskus valmistuvat... ;)

 

 

Tänään osallistuttiin ATT:n järjestämään lihashuoltopäivään, jossa kouluttajana / ohjaajana toimi koirahieroja Anu Rikkilä. Olin alunperin ilmoittanut sinne Bingleyn, mutta aamutoimia tehdessäni pikkuherra veteli sikeitä nautinnollisen näköisenä, kun taas pikkuneiti oli täynnä energiaa etsien ärsykkeitä ja aktiviteettia milloin mistäkin. Koira siis vaihtui lennosta ja neiti energinen pääsi mukaan. Päivään kuului teoriaa, balancea (syviä lihaksia ja tasapainoa kehittäviä harjoituksia) sekä lopuksi vielä kotihieronnan opettelua. Oli hauskaa ja opettavaista!

 

 

Hyvä Lizzy

Tänään misseiltiin pitkästä aikaa Lizzyn kanssa Seinäjoella. Tuomarin lempiväri lienee keltainen, joten suuremmin en yllättynyt, kun sen väristä lappua meidänkin edessämme heilutettiin. Arvostelu oli asiallinen ja neiti siitä tunnistettavissa, vaikka laatuarvosanasta olemmekin eri mieltä tuomarin kanssa. Kauneus on katsojan silmissä ja niin edespäin... Mutta sen(kin) vuoksi meidän päälajimme on joku ihan muu kuin näyttelyt. Ei sillä, päivä oli kiva ja tuttuja oli hauska nähdä. :)

 

 

Kauttaaltaan feminiininen, neliönmallisen rungon mittasuhteet omaava narttu,

jolla saisi olla selkeästi enemmän pituutta rungossa.

Kauniit silmät, hyvä pigmentti, mutta toivoisin hieman pidemmän kuono-osan.

Kokoon sopiva runko, mutta kokonaisuudessaan toivoisin nartun hieman kookkaammaksi.
Oikealaatuinen karvapeite, hyvä käytös, hieman jyrkkä lantio ja korkeahko häntä liikkeessä,

esiintyy mallikelpoisesti.

NUO H

tuomari: Tanya Ahlman-Stockmari

 

 

 

Viime torstain Tuulian mölliratatreeneissä sain myös pitkästä aikaa Lizzyn treeniä videolle...tai osan treenistä ennen kuin kuvaaja lähti lämmittelemään omaa koiraansa. Mutta kiva oli saada videota Lizzyn menosta, vaikka tähän pätkään tulikin lähinnä yhden kohdan hinkkausta, kun en millään meinannut saada persjättöä oikea-aikaiseksi ja Lizzy lähti kaarrattamaan esteen ohi. Mutta hauskaa oli! Tuulia on niin huippu ja positiivinen kouluttaja, että aina jää hyvä mieli treeneistä. :)