Terrieri ja gaselli esittäytyvät

Jos ajatellaan, että meissä kaikissa asuu pieni eläin, niin valitsisin itselleni ehkä hylkeen. Bingley taas on päässyt kosketuksiin oman sisäisen terrierinsä kanssa ja Darcy oman pikkugasellinsa kanssa. :) Kerron meidän torstaitreeneistä...

Teemana oli ihmisnuoli. Jälleen kerran uusi ohjauskuvio mulle. Tämä on kuulemma koirille yksi vaikeimmista ohjauksista, koska siinä koiran pitää kääntää hypätessään itsenä 90 astetta ja sietää vielä se, että ohjaaja lähtee jo liikkumaan ennen kuin koira hyppää. Siksi käytettiin paljon aikaa ihan pohjustaville harjoituksille, joista rakennettiin sitten kokonaisuus. Ensin oli Bingleyn vuoro. Hinkattiin perusjuttuja ja hyvin Bingley tuntui oppivan. Siitä huomaa, että se on vähän jäykkä/kömpelö/hidas uusia teknisiä ohjauskuvioita opeteltaessa...ei siis sillä tavalla kömpelö kuin iso koira voisi olla, mutta selkeästi huomaa, että se ei ehkä vielä osaa hallita kroppaansa täysin vaan sen pitää keskittyä tiukkoihin käännöksiin yms. niin kovasti, että ei pysty ottamaan niihin vielä vauhtia mukaan. Mutta eipä tuo mitään haittaa. Vauhtia siinä pojassa kyllä riittää ja uskon, että se tulee mukaan teknisempiinkin juttuihin ajan kanssa. Mietin myös, että onkohan se niin, että ton ikäisellä koiralla vasta alkaa hahmottua oman kehon hallinta..? Mutta takaisin treeneihin. Tehtiin siis paljon samaa harjoitusta yhdellä esteellä ja välillä sitten leikitin Bingleyä, että mielenkiinto säilyisi. Mun pikku terrieri. ;D Bingley ei ole pentuna tykännyt juurikaan leikkiä leluilla, mutta nyt viime aikoina se on jotenkin syttynyt ja...niin, no, löytänyt oman sisäisen terrierinsä. ;) Se tuo mulle kotona vähän väliä lelua ja murisee ja purisee se suussaan: "nääksää, mää oon toosi hurrrrja sheltti!". <3 Ajattelin aikaisemmin, että Bingley kuumuisi liikaa, jos palkkaisin agitreeneissä lelulla. Mutta olin jälleen väärässä. :) Kivaa, kun nykyään voin palkata sitä sekä nameilla että lelulla.

Sitten Darcyn vuoro, sama teema sen kanssa. Darcyssa taas ei asu terrieriä vaan gaselli. Se on ihan uskomattoman elastinen, notkea ja nopea koira. :) Darcyn kanssa on aina ilo treenata, kun se oppii niin nopeasti ja hymyilee jatkuvasti. Siis oikeesti, se hymyilee. :)) Ja kun sanoin Bingleystä, että sen vauhti hidastuu, mitä teknisempää treeniä tehdään, niin Darcy sen sijaan ottaa oma-aloitteisesti vauhdin mukaan heti kun se on sisäistänyt uuden ohjauksen. Ja se pystyy tekemään tiukkojakin käännöksiä vaivattomasti ja nopeasti. Elinakin sanoi, että ihmisnuoli-ohjaus sopii Darcylle hyvin. :) Meidän ongelmana ehkä on se, että tämä hylje-ohjaaja ei aina ehdi ohjata Darcya kunnolla... ;) Ja myös se, että en vielä osaa soveltaa kaikkia ohjauksia radoilla... mutta optimistihylkeenä uskon, että pikkuhiljaa opin soveltamaankin paremmin.  :)

Tänään oltiinkin treenailemassa yksiksemme. Tein niitä ihmisnuolia ja niistoja. Ja vähän sitä sun tätä, putken pimeitä kulmia sun muita... en oikein osaa suunnitella omia harkkahetkiä, niinpä sitten päädyn aina tekemään vähän tuota ja vähän tätä. Mutta hauskaa meillä oli, ja tuntuu että varsinkin Bingleyä sai taas vähän enemmän kiinni noista ohjauskuvioista. Kivaa että sekin alkaa jo osata niin paljon asioita, että voin tehdä hyvin pitkälti samoja juttuja molempien kanssa. :) Helpottaa heikolla mielikuvituksella varustettua ohjaajaa... ;) Been kanssa tehtiin myös puomia ja keppejä. Luulen että seuraavissa treeneissä voisin ottaa keskeltä yhden tai kaksi ohjuria pois ja katsoa miten käy. ;) Se menee nyt niin hienosti ohjureiden kanssa, joten ajattelen, että voisin alkaa häivyttää ohjureita...josko sitten saatais kepitkin kisavalmiiksi parissa kuukaudessa... ;)  

Eilen olin kuuntelemassa ATT:n järjestämää luentoa (agilitykoiran) ruokinnasta. Ja huh huh, mitähän tässä enää uskaltaa koirilleen syöttää? ;D Oon toistaiseksi syöttänyt lähinnä kuivaruokaa, mutta barffaus on kiinnostanut. Voin melkeinpä luvata, että ikinä musta ei totaalibarffaajaa tule, mutta mielenkiinnolla kuuntelin koiran ruokinnasta ja siitä, miten perusruokaan voisi lisätä myös luonnonmukaisempaa ruokaa vaikkei totaalilinjalle lähtisikään. Monimutkaiseksi sen vaan tekee se, kun koiran pitäisi saada tarpeekis valkuaisainetta...rasvaa...vitamiineja jne... Nyt pitäisi vaan saada isompi pakastin, että voisi tosissaan edes harkita kunnollista sekaruokintaa. Mutta täytyy sanoa, että heti tänään oli pakko ostaa koirille aitoja naudanluita. Niitä ne on nyt tuossa syöneet iltapalaksi. :)

Viikonlopun hurmaa

Aloitetaan kuitenkin taas kuvilla. :) Tsaun kisoista oli tullut vielä muutama kuva, jälleen Sanna Raution ottamina.

Viikolla ollaan treenailtu iltana jos toisenakin ja kolmantenakin... Ja kuluneena viikonloppuna ollaan iloiteltu sekä agikentällä että sen ulkopuolellakin. Lauantaina lähdettiin poikien kanssa kohti Helsinkiä, jossa oli lauantai-iltana ihanan Adam Lambertin konsertti. Haettiin Pia juna-asemalta, ja voi sitä Bingleyn onnea, joka aina puhkeaa kukkaan kun se näkee pentumammaansa. :)) Pojat jäivät sitten hotellille odottelemaan, kun me lähdettiin katsomaan Idolia. Keikka oli Kaapelitehtaalla ja kauheat jonot oli sekä sisälle että keikan jälkeen ulos, mutta oli se kyllä sen arvoista. Yö menikin sitten kirjaimellisesti koiranunessa, koska Darcy ystävällisesti ilmoitti puhkuen jokaisesta äänestä, joka käytävillä kuului... Tais olla Bingley ainut, joka nukkui kunnolla. ;) Aamupalan jälkeen suunta kuitenkin kohti Turkua...ja omaa sänkyä. ;D Otettiin päikkärit kera koirien, ja sitten pitikin jo lähteä ATT:lle, jonne olin ilmoittanut Darcyn yhdelle startille. Olisin tosin paljon mielummin rojahtanut sohvalle, mutta onneksi kuitenkin pakotin itseni liikkeelle... Johanna Nyberg oli tehnyt kivan agilityradan, jota lähdettiin suorittamaan ilman sen suurempia suorituspaineita. Ja ilmeisesti tämä väsytystaktiikka ennen kisoja toimi, saatiin nimittäin 0-tulos, jolla sijoituttiin lopulta 2. sijalle (yht. 8 koirakkoa) ja saatiin näin ollen meidän toinen LUVA. :)) Rata meni hyvin, yksittäisistä kohdista oon erityisen tyytyväinen keinusta, joka meni ihan nappiin sekä kepeille menoon, jossa ehdin tehdä suunnitellun valssin...ihan huippua, että Darcy löytää keppien aloituksen jo tosi varmasti mistä suunnasta hyvänsä. Kepeissä meidän pitää jatkossa vielä harjoitella lisää mun irtoamista vähän kauemmas Darcyn suorittaessa keppejä. Lisäksi oon tositosi tyytyväinen kontakteihin, Darcy kyllä vähän vilkuili tuomaria (joka ei kuitenkaan meidän onneksi ollut kovin lähellä), mutta ei paineistunut yhtään, vaan suoritti kontaktit loppuun niin kuin pitääkin. :) Samoin tuntui hyvältä, että verrattuna aikaisempiin virallisiin kisoihin, tällä kertaa Darcy veti kaikkein rennoimmin, mikä näkyi myös siinä, että se irtosi "normaalisti" (siis niin kuin treeneissäkin) eikä ottanut kieltoja tms. Ehkä sen rentous johtuu mun rentoudesta, ehkä meidän kokemuksen karttumisesta, ehkä tuomarin huomaamattomuudesta..tai ehkä näistä kaikista yhdessä. Joka tapauksessa oli mahtava fiilis radalla! :) Olin jo ajatellut, että tänä vuonna mennään korkeintaan vielä joulukuun ATT:n kisoihin, mutta tämän fiiliksen siivittämänä ilmoitin meidät äsken parin viikon päästä oleviin Tsaun kisoihin... ;D Tähän jää koukkuun!!!

Kuulumiskierros...

...mutta sitä ennen vielä pari kuvaa viime viikon Tsaun kisoista. Sanna Rautio oli ottanut kuvia, ja Darcystakin löytyi pari vauhtikuvaa hyppyradalta. :) Kiitos kuvaajalle!

Kuva: Sanna Rautio

Ohjaaja luulee tekevänsä valssia. ;D

Kuva: Sanna Rautio

Sitten viikon tapahtumiin. Alkuviikosta Kennelliitto lähetti mukavaa postia. Bingleyn terveystulokset oli tulleet takaisin priimana: lonkat A/A ja kyynärnivelet 0/0. Aikaisemminhan oli jo todettu polvet 0/0 ja selkä ok. :)

Näiden uutisten kera onkin sitten hyvä lähteä treenailemaan. Bingley aloitti maanantaina uudessa agiryhmässä, Darcyn seuraajana. :) Darcy siirtyy ATT:lla toiseen pienryhmään ja Bingleyn kanssa jatkan tuossa maanantai-illan mölliryhmässä. Täytyy sanoa, että oltiin aika päteviä. :D Ja erityisen iloinen olin kontakteihin. Mentiin ensimmäistä kertaa niitä osana rataa, ja mietin aluksi vähän että mahtaakohan poika muistaa, miten kontaktit suoritetaan silloinkin, kun se on vauhdin huumassa. Mutta muistihan se. :) Jes! Samoin kepit meni yllättävän hyvin, kaarethan meillä vielä on käytössä (ja on varmaan vielä pitkään), mutta Bee löysi hyvin aloitusvälin ja pujotteli sukkelaa. Tosin se ei näköjään vielä kestä kovin hyvin mun irtoamista, vaan hyppäs pari kertaa kaaren yli kun otin pari askelta kauemmas kepeistä. No, eihän me noita keppejä olla vielä paljoakaan harjoiteltu, joten siinä mielessä en oo yllättynyt. Harjoitusta siis vaan. Kaiken kaikkiaan meno oli kyllä niin kivaa, että puoliksi salaa jo odotan kisaiän täyttymistä...

Tiistaina mä aloitin oman "kuntokuurin". Eli Janita Leinosen vetämän ketteryyskurssin. Ja huh, oli kyllä välillä veren maku suussa! ;) Mutta mä taidan olla sen verran outo, että tykkään siitä kun kuntoilu on "kunnollista". :D Pari seuraavaa päivää oli kyllä pohkeet kipeet sen verran, että tiesi jotain tehneensä...

Torstaina jatkettiin sitten taas molempien poikien kanssa Elinan tunneilla. Bingleykin siirtyi nyt tekniikkaryhmään. Päivän teemana oli tällä kertaa jaakotukset. Jälleen yksi uusi ohjauskuvio mulle. Mutta jälleen kerran hyvin käytännöllinen osata ja sitä voi varmasti soveltaa monessa radan kohdassa. Tehtiin aluksi ennakoivaa valssia, koska siinä alku on samanlainen kuin jaakotuksessa, sitten tehtiin jaakotusta yhdellä esteellä. Lopuksi mentiin rataa, jossa oli useita ennakoivia valsseja ja jaakotuksia. Molemmat koirat hoksas ohjauksen tosi nopeasti. :) Itsellä oli haasteena kädet: aluksi en millään saanut niitä pysymään lähellä kehoa, vaan ne tahtoi koko ajan mennä omia reittejään. ;) Mutta kyllä ne kädet loppujen lopuksi saatiin kuriin, kun Elina jaksoi huomauttaa niistä sata ja yksi kertaa. :D Käsistä huolimatta nämä oli kyllä molempien kohdalla oikein Hyvän Mielen -treenit. Sekä Bingley että Darcy meni tosi upeesti ja tuntui huipulta mennä rataa molempien kanssa. Lopuksi Elina vielä sanoi, että meissä huomaa paljon kehitystä siitä, kun aloitettiin hänen ryhmissään (n. 2 kk sitten). Olen toki huomannut itsekin, että me kaikki kolme ollaan otettu iso harppaus eteenpäin (eikä suinkaan vähiten allekirjoittanut itse), mutta tuntuu silti hyvältä, kun joku muukin näkee ja sanoo sen. :))

Tänään lauantaina Darcy sai hieronnan Piipa Takalalta. Darcy ei ole taas hetkeen venytellyt itse lainkaan takajalkojaan ja muutenkin arvasin, että sillä on takajalat aika jumissa. Olivathan ne, mutta onneksi Piipa sai avattua niitä. :) Ja sekin oli kiva huomata, että Darcy pystyi jo ihan eri tavalla rentoutua hierontaan kuin ensimmäisellä kerralla. :) Darcyn luottamus ansaitaan pienin askelin ja nyt kolmannella hierontakerralla Piipa sai taas lisää luottamuspisteitä Darcylta. Bingleyn kiintymys sen sijaan taisi olla voitettu jo ensimmäisellä tapaamisella, ja taas se kiehnäsi hierojan ympärillä ja kerjäsi huomiota. ;) Seuraavalla kerralla pitää varmaan varata Bingleyllekin oma aika, että poika ei ihan koe olevansa hyljeksitty. <3 

Tsau 24.10. ja sydänasiaa

Tsaukkila oli ihan ok. Tuomariakaan ei muuten tarvinnut peljätä, paitsi kontakteilla :( ...mutta ei sentään pakoon juostu tällä kertaa... ;) Lopputuloksena 2 x hyl ja yksi 10. Ensimmäinen rata oli hyppäri. Se oli sellaista ilottelua. :D Olin tosi tosi tyytyväinen siihen, että Darcy ei tuntunut paineistuvan Tsaun hallista vaan mentiin täysillä rata. Se menikin hyvin niin kauan, kunnes lähti edessä oleville kepeille kun olis pitänyt tehdä tiukka käännös. Oma moka, ohjaus oli kyllä auttamattomasti myöhässä. Mutta radasta jäi kiva fiilis. :) Sitten eka agirata. Kontaktit + tuomari = Darcyn painajainen. :( Hyppiksellä Darcy ei ehdi kiinnittää huomiotaan tuomariin, mutta kun Darcy bongas tuomarin puomin vierellä, se otti kiellon...ja toisenkin...ennen kuin tuli puomille. Kontaktit on kyllä jatkuvaa vilkuilua ja pälyilyä sille. Se selkeästi paineistuu, jolloin tulee ihan "outoja" kieltovirheitä. Tämän jälkeen tosiaan tuli muiltakin esteiltä kieltoja, joten tuloksena hyl. Mutta kun vertaa viime kisoihin, niin kyllä tämä oli 100 kertaa parempi. Darcy kuitenkin pysyi koko ajan lähestulkoon hanskassa eikä lähtenyt luikkimaan pakoon minnekään. Joten treeniä, treeniä tää näköjään vaatii. Nyt vaan pitää rohkaistua pyytämään kaikkia mahdollisia ihmisiä seisomaan kontaktin viereen kun tullaan ja juoksemaan siinä vieressä.

Kolmas rata olikin sitten taas iloinen yllätys. Suurin osa otti kieltoja kepeiltä (vaikea 90 asteen kulma 1. hypyltä), ja päätin etten yritäkään lähteä sähläämään siihen eteen vaan otan riskin ja luotan siihen, että Darcy löytää keppien aloituksen vaikeastakin kulmasta. Ja jes, niinhän se teki. :) Toinen kohta, jossa olin ihan varma, että tulee kielto, oli puomi, jonka ylösmenon vieressä tuomari seisoi. Yllätyksekseni Darcy ei ottanut siitä kieltoa, vaan lähti hienosti - tosin jatkuvasti pälyillen - kiipeämään. No, kun nämä vaikeat paikat oli kunnialla suoritettu, oli sitten aikaa tehdä virheitä ns. helpommissa paikoissa. ;) Putkelta kielto ja toinen kieltokin tuli, mutta täytyy sanoa, että en ehtinyt rekisteröidä, miltä esteeltä se mahtoi tulla...? Kiva fiilis jäi kuitenkin siitä, että kepit meni niin hienosti ja puomikin tuli suoritettua ilman virheitä, vaikka tuomari juoksikin vieressä. Meillä näköjään menee aina viimeinen rata parhaiten: viimeksikin ekoista kisoista kaksi ekaa hylly, sitten viimeiseltä tulos. ;)

Sitten vielä Bingleystä muutama sana. Mehän oltiin siellä sydänultrassa viime keskiviikkona. Mua jännitti sinne meneminen luonnollisesti aika paljon, mutta nyt saan huokaista helpotuksesta, kun eläinlääkäri antoi meille luvan tehdä mitä halutaan. :)) Eli tuloksena oli, että Bingleyllä on pientä vuotoa vasempaan kammioon päin. Siitä siis sivuääni. Löydös on kuitenkin niin lievä, että sen ei pitäisi koskaan vaikuttaa koiran elämään. :) Muuten Bingleyn sydän olikin kuulemma kuin oppikirjasta, tuollainen pienen pieni "valmistusvirhe" siis vain. Kurjaahan se on, että pojalla on sydänvika, mutta pääasia, että se ei vaikuta elämään. Tässä vielä eläinlääkärin lausunto asiasta:

"Sivuääni lievä 2/6 astetta, kuuluu vasemmalta ja myös heikosti oikealta rintakehästä. Syke normaali, limakalvot normaalit. Röntgenkuvassa ei muutoksia. Ultraäänitutkimus: vasen eteinen normaali, LA:Ao 1,2, vasen kammio normaali, sydämen oikea puoli normaali. Ainoa löydös tulee aortan alueelta, jossa lievä loppusystolinen / alkudiastolinen regurgiraatio eli vuoto vas. kammioon päin. Selittää sivuäänen. Aortan ahtaumaa ei todeta. Ei lääkitystä, todennäköisesti ei myöskään kliinistä merkitystä. Seurataan auskultaatiolla rokotusten yhteydessä. Rokotukset annettiin."

Agilitykuulumisia...

...Mitäs muutakaan? ;) 

Viikko sitten opiskeltiin agilityn teoriaa Janitan radanlukutaitokurssilla. Ihan mielettömän hyödylliset neljä tuntia, paljon ahaa-elämyksiä, uusia näkökulmia, uusvanhan tiedon kertausta...vielä kun sais siirrettyä kaiken teorian käytäntöön. Miten se muka onkaan niin vaikeaa radalla, vauhdissa, miljoonaan asiaan keskittyen? Toisaalta kun niitä samoja asioita toistetaan kerrasta toiseen luennoilla ja kursseilla, niin eikös niistä aina joku tartu tekemiseenkin... :)

Keskiviikkona päästiinkin testailemaan oppeja taas käytännössä Elinan kursseilla, joista oli viimeiset kerrat viime viikolla. Ensi viikolla tosin taas jatketaan samoissa opeissa molempien kanssa, nyt Bingleykin siirtyy tekniikkaryhmään. Mutta vielä ajassa taaksepäin. :) Eli mentiin vähän pidempää ja haastavampaa (jota Elina tosin nimitti yksinkertaiseksi...niinpä, se yksinkertaisuus kai on aika suhteellinen käsite. ;)) rataa Bingleyn kurssilla. Ja vitsit, että Bee on kehittynyt ihan huimasti taas! Se osaa jo vaikka mitä. :) Tosin Elinakin kysyi, oonko huomannut, että heti jos mun ohjaus on vähänkin myöhässä, Bingley ilmoittaa siitä räksyttämällä. En ollut ajatellut asiaa sen kummemmin, mutta nyt kun se mainittiin, tajusin että niinhän asia on. Mulla on siis hyvä personal trainer, joka aina haukkuu mua, jos en ohjaa tarpeeksi hyvin. ;) Sitten se asia, josta mulle saa toistaa kerta toisensa jälkeen. Liike on koiran paras ohjaus (vai miten se slogan nyt meneekään...). Siitä sanotaan mulle lähes joka kerta, ja nyt se alkaa pikkuhiljaa iskostua mun mieleen. Hidas mikä hidas. ;) Ja nyt kun alan huomata sitä, en voi kun ihmetellä, miten paljon paremmin koira menee kun oma liike ei pysähtele tai ole epäjohdonmukaista. Tai eihän se nyt kovin ihmeellistä pitäisi olla, vaan loogista. ;D Etenkin leikkaukset ja lähes kaikki ohjauskuviot on tämän oivalluksen jälkeen alkaneet sujua 100 kertaa paremmin.

Darcyn kanssa uutena tekniikkana opeteltiin päällejuoksua. Miten voikaan olla niin vaikeeta saada kädet ja rintakehä yhteen suuntaan, varpaat toiseen ja sitten vielä katse kolmanteen? Totesinpa vaan, että joo, mä tartten jonkin verran kuivaharjoittelua ennen kuin tämä voi onnistua osana rataa. ;) Muuten Darcyn kanssa meni hienosti, sain hiottua jotain omia ohjausjuttuja paremmiksi (mm. valsseja oikeaan suuntaan... ;)) ja on aina kiva huomata, kuinka paljon paremmin koirakin menee, kun itse saa edes vähän paremmaksi omaa ohjausta.

Viikonloppuna lähdettiin aktiivilomalle Pohjanmaalle. Tai pojat olivat päättäneet pitää aktiivilomaa, mulle kelpas ihan hyvin vähän rennompikin meno. Partiolaispoikien tavoin ne juoksi, leikki, innosti erinäisiä ihmisiä lenkkipolulle ja...meni agilitya. :) Lauantaina päästiin Vöyrille harkkoihin Darcyn kanssa, kouluttajana Eija, joka tuomaroi myös ens viikonlopun kisat Tsaulla. Saatiin siis hyvää "tuomarihäiriötreeniä", toivotaan että ensi viikonloppuna ei tarvitse ainakaan tuomaria pelätä. Jostain syystä nyt oli putkikulmat vähän hakusessa, yleensä Darcy on löytänyt pimeätkin kulmat hyvin, mutta nyt tuli paljon kieltovirheitä putkilta. No, pitää vaan muistaa ohjata hyvin putkiin jatkossa. Sitten seuraa mun suuri ylpeyden aihe. :D Mä oon harmitellut sitä, kun tekniikkakurssilla opetellaan kaikkia hienoja ohjauskuvioita, mutta mun on (vielä) tosi vaikea soveltaa niitä mihinkään ratoihin ja miettiä, mikä nyt sopisi mihinkäkin. Mutta nyt radalla kokeilin yhteen kohtaan juuri opittua päällejuoksua, ja jes mikä fiilis: se sopi siihen kuin nenä päähän. :D Pienet on ilot allekirjoittaneella. ;) Tosin se kuvio ei ollut (silloin vielä) ihan täysin varma meillä, mutta sunnuntaina oli sitten pakko käydä hiomassa se varmemmaksi...ja nyt uskon, että sekä Darcy että minä tajutaan, mistä siinä on kyse. ;) Bingleyn kanssa otettiin myös harppauksia eteenpäin, erityisesti kontakteissa. Mentiin viikonloppuna ensimmäisen kerran Aa kokonaan (aikaisemmin ollaan myös menty, mutta vähän matalampana), eikä sen tarvinnut kertaakaan epäröidä. Kentällä ei ollut puomia, joten se täytyy kokeilla joskus myöhemmin. Alastulo alkaa olla mallikas. Ja nyt iloitsen siitä, että en opettanutkaan alustalla, jota tarvitsisi tässä vaiheessa alkaa häivyttämään...ihan yhtä hyvin se on oppinut ilmankin. Toinen "uusi" este oli keinu, jota ollaan vähän alustettu "paukutteluharjoituksilla". Lauantai-illan huumassa päätin kuitenkin kokeilla sitäkin kokonaan ja niin vaan meni, ja heti kerralla niin kuin mä haluankin sen menevän (= suoraan päähän, jossa pysähdys, kuitenkin niin että kaikki neljä tassua on keinulla, sitten käskyllä vapautus). Hyvä Bingley. :)

Jotenkin masentavaa siirtyä näistä onnistumisen fiiliksistä huomisen sydänultran ajatteluun. Huomenna siis selviää, mistä Bingleyn sydämestä kuuluvassa pienessä sivuäänessä on kyse. Kädet ja varpaat ristissä toivon, että kaikki olisi kunnossa...

ATT 10.10.10.: Menetetty kisaneitsyys ja tunteiden vuoristorata

Huh, olipas päivä. Voin kuvitella, että myös Darcy on tästä samaa mieltä. Ekoja kisoja on odotettu jo tovi, ja nyt ne sitten on ohi. Haikeaa sinänsä ajatella, että mä en enää ikinä kisaa virallisissa ihkaensimmäistä kertaa. Kisaneitsyys on nyt siis mennyt... ;) Sitten itse kisapäivään...

Jännitin jopa vähemmän kuin odotin. Jouduin toki pakottaa itseni aamulla syömään jotain ja vatsa oli kuralla, mutta muuten pääsin aika helpolla jännittämisen suhteen. Ehkä siksi, että mulla ei varsinaisesti ollut mitään suuria tavoitteita kisojen suhteen. Ekan radan alku meni tosi hienosti lukuun ottamatta keppejä, joissa Darcy lähti väärästä välistä pujottelemaan - no, ihan oma moka, kun en antanut Darcylle tarpeeksi tilaa etsiä itse keppien aloitusta vaan olin jotenkin vähän edessä ja liian lähellä. Darcy kyllä osaa löytää keppien aloituksen hienosti, kunhan en vaan oo häiritsemässä sitä. ;) Noin puolessa välissä rataa oli pöytä, jolloin tapahtui se, mitä eniten pelkäsin/jännitin etukäteen. Tuomarilla oli "piippauskone" laskemassa aikaa pöydällä, ja kun se lähti käyntiin, Darcy katsoi taakseen ja huomasi ensimmäisen kerran, että siellä on Pelottava Vieras Mies. :( Niinpä se lähti pöydältä karkuun. Tuomari oli onneksi sensitiivinen ja siirtyi itse kauemmas, jolloin Darcy tuli takaisin pöydälle. Mutta siinä vaiheessa oli peli menetetty, Darcy oli täysin lukossa eikä suostunut jatkamaan rataa tuomarin suuntaan. :( Sain sen kuitenkin kehuen houkuteltua maaliin niin että se meni vielä muutaman esteen. Maaliin päästyämme tuomari tuli heti kysymään, onko mulla taskussa nameja, että hän voisi tarjota niin ettei Darcylle jää kurja olo hänestä. Niin tuomari syötti pari namia ja antoi lisää vielä vähän myöhemmin tauolla. Tosi kivasti toimittu tuomarilta, kun ihan oma-aloitteisesti ottaa huomioon herkän aloittelevan koiran. Arvostus Harri Huittista kohtaan on suuri tämän perusteella! :) Ja seurakaverit yritti lohduttaa sillä, että ainakin me saatiin kuulemma suurimmat aplodit, kun lopulta päästiin maaliin... ;)

Sitten oli seuraavan agi-radan vuoro. Eipä auttaneet tuomarin tarjoamat namit vähentämään pelkoa ainakaan merkittävästi. Tällä radalla oli kontaktit jo heti alussa, tarkoittaen sitä, että tuomari seisoi radan alkupäässä. Darcy ottikin kieltoja vähän joka esteellä ja sain houkutella sitä kunnolla Aalle, kun tuomari seisoi vähän matkan päässä. Jos jotain positiivista haluaa keksiä, niin se olisi kai, että jopa näin suuren paineen alla Darcy pysähtyi kontaktille niin kuin pitää. Mutta tokasta radasta ei tullut oikein mitään johtuen siitä, että pelkomörkö tuli päälle jo heti alussa. :( Niinpä näiltä kahdelta radalta hyl. Tämän jälkeen olin jo heittämässä hanskoja tiskiin: mulla on hyvä ja osaava koira, jonka hermot ei vaan kestä kisaamista. :( Miten masentava ajatus. Näiden ajatusten siivittämänä lähdettiin puolen tunnin ajelulle keräämään voimia hyppäriin. Vaikka lähellä oli, etten jättänyt sitä väliin kun kaksi edellistä oli olleet niin kurjia kokemuksia. Ajattelin kuitenkin kokeilla, koska sillä radalla olisi naistuomari. Eikä siellä olisi kontakteja, joiden aikana ehtii pälyillä epäilyttäviä ihmisiä... Ja sitten - jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä - Darcy tekee jotain ihan superhienoa, juuri kun oon ollut luovuttamassa koko homman kanssa. Ihme koira. :) Se ei radalla edes huomannut tuomaria (tai ainakaan ei välittänyt). Rata oli mukava: sopivan haastava, mutta kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa. Kaikki muu meni hienosti ja suunnitelman mukaan paitsi kolmanneksi viimeinen hyppy, jossa oli lähellä, ettei tullut kieltovirhettä. Tein siihen takaaleikkauksen, jossa en malttanut odottaa tarpeeksi pitkään, vaan melkein ryntäsin Darcyn päälle. Hups. :/ Tuomari oli kuitenkin aika kiltti kieltojen kanssa, tästäkin varmasti olisi ylemmissä luokissa tullut kieltovirhe, mutta meidän(kin) onneksi tuomari antoi ykkösluokkalaisille vähän anteeksi näissä. Näin siis saatiin 0-tulos, aika -13.05, sijoitus 2 (yht. 13 koiraa). Ja ensimmäinen LUVA. :)) Ja mä olen niiiiiin onnellinen ja iloinen! Mutta edelleen olen kysymysmerkkinä siitä, miten meidän tästä kannattaisi edetä?? Kilpailla vaan paljon eri halleissa eri tuomareilla, vai keskittyä esim. oman seuran kisoihin totuttelemaan tuomareihin, vai pitää kokonaan taukoa...? Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan. :) Kohta pitäisi päättää, ilmoitanko meidät TSAUn kisoihin, jotka olisivat kahden viikon päästä. Siellä olisi ainakin semituttu naistuomari... Mutta en tiiä, mikä olisi tässä kohtaa järjevintä Darcyn kannalta...? Se on kyllä välillä niin "omituinen", kun pelkää ja menee ihan lukkoon tuomarista, mutta heti radalta tultua lähtee kuitenkin riehakkaana leikkiin ja syö nameja tuomarin kädestä. Ja ei se ilmeisesti kovin traumatisoitunut voinut olla, kun veti vielä viimeisen radan ihan loistavasti. Joskus toivoisin voivani lukea tuon pienen sopulin ajatuksia...

Terveysraporttia

Eilen oli SE päivä. Nimittäin Bingleyn terveystarkit. Saatiin sekä hyviä että huonoja (??) uutisia. Ensin hyvät. :) Polvet oli 0/0 ja silmät terveet muutamia ylimääräisiä ripsiä lukuunottamatta. Lisäksi lonkat ja kyynärpäät lähti terveinä Kennelliittoon, toivotaan että sellaisina pysyvätkin.. Eläinlääkäri sanoi, että kyllä näillä kelpaa hyppiä agilityssa. :) Pyysin kuvaamaan selkärangankin samaista harrastusta silmällä pitäen, ja sekin näytti oikein mallikkaalta. Kauniit oli kuvat, jos röntgenkuvia nyt kauniiksi voi sanoa. ;D Samaan syssyyn laskettiin hampaatkin, joita löytyi oletettu määrä eli kaikki paitsi yksi (P3) ylhäältä.

Sitten ne uutiset, jotka jätti vähän hämmentyneen ja kieltämättä apaattisenkin fiiliksen. Bingleyn sydämestä kuului pieni sivuääni. :( Lausunnossa sanottiin näin: "Sydämestä kuultiin vasemmalta puolelta stenoosimainen sivuääni. On mahdollista että koiralla on lievä kehkovaltimoahtauma. Sydämen tutkimus ultraäänellä ja dopplerilla on hyvä tehdä, jotta sivuäänen mahdollinen aiheuttaja saadaan selville." Varasin siis tuon parin viikon päähän 20.10. Syytä paniikkiin ei varmasti tässä vaiheessa todellakaan pitäisi olla, eläinlääkäri sanoi, että vaikka joku sivuääni kuuluisikin, niin näin pienellä koiralla se aiheuttaa hyvin harvoin mitään harmia. Eläinlääkäri ei myöskään pitänyt tutkimuksia ihan välttämättöminä, mutta suositteli koska kyseessä on harrastuskoira. Ja toki haluan itse tietää, mikä tilanne on, ettei sitten tarvitse koko ajan miettiä, onko jotain vai ei... Voih, en vaan vielä halua edes miettiä, kuinka kurjaa olisi, JOS jotain vakavampaa löytyisi. :( Mutta ei, uskon ja luotan vakaasti siihen, että mistään vakavasta ei ole kyse.

...Ja etten jäisi märehtimään apatioihin, on viikonloppuna luvassa... Kukaan ei varmaan arvaa mitä? ;) Lauantaina siis ensin kisatöihin koko päiväksi ja sitten sunnuntaina Darcyn kanssa pitämään hauskaa. Se on meidän tavoite. Toivotaan että päästään siihen. :)