Kesäkuulumisia...

Ihan ensin onnea mun 2-vuotiaalle hurmuripojalleni!!! <3  Darcylla oli siis eilen synttärit..Paljon on mahtunut kahteen vuoteen ja ensimmäisenä koirana Darcy on opettanut mulle ihan tosi paljon kaikesta...elämästä. :) Joten kiitos siitä "esikoiselleni"..iloiselle hännänheiluttajalleni, reippaalle treenikaverilleni, rauhalliselle sohvakoiralleni.

Synttäreiden kunniaksi lähdettiin Pian ja Indianin matkassa Lapuan möllikisoihin. Ja äh, ei vissiin pitäis olla näin kilpailuhenkinen, kun jää jotkut möllikisat harmittamaan, vaikka ei meillä oikeesti edes kovin huonosti mennyt. ;) Mutta huonommin kuin olisi voinut mennä. Virheet tuli kielloista, Darcy juoksi kolmen esteen ohi (pöytä, putki ja hyppy). Ihan tyypillisiä virheitä meille toisaalta, mutta tällä kertaa niitä tuli vaan harmittavan monta. Saattaa tosin johtua siitä, että kuulemma pöydällä Darcy oli epäilevästi vilkuillut tuomaria tyyliin "ethän vaan tuu koplaamaan mua", ja sen jälkeen putkelta ja hypyltä tulikin ne kiellot. Darcy ei onneksi arastele tai tunnu edes huomaavan tuomaria radalla, mutta näköjään pöytä on sellainen pysähdyksen paikka, jossa se ehtii noteeraamaan "epäilyttävän ihmisen", joka seisoo vieressä...ihan niin kuin näyttelykehässä... *yäk* ;0 Toinen juttu jonka huomasin, oli että lämpö vaikuttaa Darcyn (ja mun) menoon huomattavan hidastavasti. Ei tuntunut yhtään normaalilta mennä radalla, kun Darcy tuntui niin hitaalta... No, valivali, pitäis olla tyytyväinen meidän hyviin kohtiin ja kokemuksen saamiseen. :) Eikä 15 virhepistettä ehkä kovin paha oo alottelevalta koirakolta. :D Tästä on hyvä taas jatkaa.

Epistunnelmista onkin hyvä siirtyä MM-karsintatunnelmiin. :D Pakko kirjoittaa siitä muutama rivi, oli se vaan niin hieno kokemus! En oo tosiaan koskaan aiemmin ollut missään isommissa agi-kisoissa katsomassa, joten nyt kun oma seura järjesti karsinnat, niin pakkohan sinne oli päästä töihin ja katsomoon. :) Lauantain kärvistelin helteessä parkkipirkkona ja hetken buffetissa, enkä sinä päivänä nähnyt montaakaan rataa. Sunnuntaina tulin sitten turistiksi ja näinkin lähes kaikki radat, lukuun ottamatta aamun aloittavaa ekaa maksirataa. Sitten seuraa paljastus. :D Mä oon ihan yliherkkä aina kun nään jonkun koiran tekevän hyvän suorituksen, oli laji mikä tahansa. Joten niin mä istuin kuumassa katsomossa pala kurkussa ja kyynel silmäkulmassa lähes koko päivän. :'D Hih, mutta oli se vaan niin hienon näköistä menoa, että ehkä siitä hyvästä voi muutaman liikutuksen kyyneleen vuodattaakin... ;)

Karsintojen jälkeen lähdettiin ajamaan Pohjanmaalle...ja täällä ollaan vielä toistaiseksi määrittelemätön aika. Katsotaan kuinka kauan viihdyn. Koirat ainakin viihtyy. Hilluvat päivät pitkät ulkona ja aina on joku, jota seurata kuin hai laivaa... "jos vaikka tulis jotain kivaa actionia". :) Kepit (plekseineen) on myös pystytetty takapihalle ja oon  ottanut niitä nyt muutaman kerran. Darcy alkaa löytää jo vähän rytmiäkin pujotteluun, mikä on selkeä merkki edistymisestä. Lisää vaan treeniä siis ja sit pikkuhiljaa vähentämään pleksejä, ottamaan erilaisia sisäänmenokulmia ja "siedättämään" omaan liikkumiseen kauempana yms. Bingleyn kanssa taas ollaan hyvällä alulla: se juoksee suht tiiviissä olevia kujakeppejä lujaa. Sen kanssa siis seuraava askel on pikkuhiljaa pienentää kujaa. Kivaa kun keppitreenit on ihan käden ulottuvilla. :)

Tänään oltiin siskoni ja koirien kanssa uimassa ja iloitsin kovin siitä, että Bingley tykkää uida. Se on niin söpö kun se tuhisee ja painaa menemään uintikierrostaan. <3  Ja Darcy haukkuu rannassa...yrittää varmaan komentaa meitä vähän lähemmäs. On se hyvä, että joku komentaa meitä innokkaita uimareita. ;) Uimasta mentiin suoraan Vöyrille agilitykentälle treenailemaan. Darcyn kanssa otettiin vähän takaaleikkauksia putkella, rengasta ja pientä radan pätkää putkien, renkaan ja parin hypyn ja pussin kanssa. Lopuksi vielä muutama toisto keinulla. Bingleyn kanssa otettiin edelleen meidän "peruskauraa" eli paria hyppyä, jotka oon jo laittanut vähän kaarelle. Ja vitsit miten se on edistynyt! Siis vaikka noinkin yksinkertaista juttua mennään, niin siitä oikein näkee, että se alkaa tajuta jutun ideaa. Jee! Koska kaksi hyppyä meni niin hienosti, niin oli sitten pakko koittaa vielä kolmella hypyllä, jotka olin asetellut tosi loivaksi kaareksi. Hienosti meni sekin, ei enää tietoakaan siitä, että Bingley tuijottais mua ja räksyttäis, vaan poika painaa menemään eteenpäin kuin vanha tekijä. On mulla taitava agilitykoiran alku! :) Lisäksi otin yksittäisesteinä rengasta, pussia ja putkea. Putkea eka suorana, sitten vähän kaarella ja lopuksi pari takaaleikkausta suoralla putkella. Putkikin alkaa sujua loistavasti, Bee ei hämääntynyt edes mun takaaleikkauksista. :) Oon niin iloinen kun meidän lyhyet treenihetket ei enää tuota mulle harmaita hiuksia, vaan iloista mieltä. Ja niinhän se kuuluukin olla!!! Joten ei me treeneissä ihan hakoteillä voida nyt olla. :))

Asioilla on (edelleen) tapana järjestyä :)

Täytyy ilmeisesti alkaa pitää jonkinlaista avautumisblogia omista ongelmista, kun näyttää siltä, että aina kun "valitan" jostain täällä, niin ei mene kauaakaan, kun asiat selviävät tavalla tai toisella. Edellisessä päivityksessänihän pohdin sitä, missä jatkaisin agilityn treenaamista Bingleyn kanssa kun mikään vaihtoehto ei oikein tuntunut sopivalta. Googlailin sitten agilitykoulutusta Turussa ja päädyin http://www.koiranomi.com/ sivustolle, josta olin kyllä kuullut joskus aikaisemmin, mutta en muistanut ko koirakoulun olemassaoloa. Siellä näytti olevan sopivasti kursseja alkamassa Elina Jänesniemen vetämänä, joten lähetin kyselyä siitä. Ja sattuikin niin, että olin juuri viime tippaan asialla, mutta niin että mahduttiin kuitenkin vielä ryhmään. :)) Ja siitä innostuneena kysyin, sattuisiko tekniikkakurssilla vielä olemaan paikkoja... ;) Joten lopputuloksena sain paikan jatkoryhmästä (= koiralle, joka osaa yksittäiset esteet, mutta ei vielä juuri muuta) Bingleyn kanssa ja tekniikkaryhmästä (= tekniikoita ilman ratoja...tekee meille ja mulle varsinkin erittäin hyvää, kun Darcyn pienryhmässä mennään tällä hetkellä lähinnä ratoja) Darcyn kanssa. :D Eli 18.8. aloitetaan ja siihen asti treenailen vielä perusjuttuja Bingleyn kanssa aina kun mahdollisuus avautuu ja Darcyn kanssahan pienryhmätreenaus alkaa taas elokuun alusta. Jee, oon kyllä niiiin iloinen että osasin olla oikeaan aikaan liikkeellä, kuulostaa niin huippu treenipaikalta. :) Mitäpä parempaakaan sitä palkkarahoillaan tekisi...?? ;D

Päivittelyn poikasta

Mä oon aina sanonut, että oon kesäihminen ja mitä lämpimämpi sen parempi. No, nyt olen huomannut, että taidankin olla + 20 asteen kesäihminen. Sen lämpimämpiä ilmoja kestän vain, jos edes jossain olisi viileää (eli jos olisi ilmastointi kotona...). Siksipä lomailu on mennyt lähinnä horroksessa sekä itseni että koirien osalta. Iltamyöhällä ollaan yritetty käydä aina vähän pidempi lenkki ja kehitellä jotain muuta aktiviteettia, kun päivisin ei oikein viitsi käydä ulkona kuin pyörähtämässä. Mutta valittaminen sikseen, ehkä mä vielä tulen kaipaamaan näitä päiviä talvella. :D

Horroselämisestä huolimatta paljon on tapahtunut, vaikka en ole jaksanut blogia juuri päivittää. Yritän koota nyt jotain... Eli ensinnäkin Bingley on nyt 1-vuotias nuorukainen! <3  Onnea vielä! Oltiin muutama päivä ennen varsinaista syntymäpäivää Pohjanmaalla, jossa Bee pääsi Pia the Valokuvaajan kuvaussessioihin. Kiitos taas kuvaamisesta. :) Tässä pari 1-vuotisotosta komeasta pojasta:

Kuva: Pia Lumme

Kuva: Pia Lumme

Kuvaussessioiden ohella Bingley myös mitattiin "virallisesti"...ja arvatkaa mitä, mulla on kuulemma tositosi hyvät mahdollisuudet saada MINIkoira!!! :D Se jäi sen verran reilusti alle 35 sentin, että Eija ja Pia meinasivat molemmat, että ei se niin paljon massaa kasvata, että se menis yli rajan. Eihän mitään voi toki varmaksi sanoa, mutta nyt on huomattavasti levollisempi olo sen suhteen. Hassuahan tässä on, että vielä vuosi sitten pentua etsiessäni halusin mielummin "vähän ison" kuin "vähän pienen", mutta nyt oon ihan yli-iloinen mun pikkupojasta. :) Synttäreiden kunniaksi Bee päätti myös tiputtaa turkkinsa, joten nyt se on ihan minikoiran näköinenkin. :D Uusia karvoja siis odotellessa..luulenpa että seuraavat näyttelykehät meillä on tiedossa vasta ensi vuonna..?

Samalla kuvaus-ja mittaussessiolla pääsin pyörähtämään molempien poikien kanssa myös agilitykentällä, jossa sain hyviä neuvoja Viisailta ja Kokeneilta. :D Oon oikeesti tosi kiitollinen aina kun joku jaksaa neuvoa ja paneutua, ja jälleen kerran oli tosi antoisa pyörähdys. :) Ensin käytiin Darcyn kanssa näyttämässä, kuinka meidän kontaktit pissii. Ja pissiihän ne. Sain Pialta ja Eijalta kannustusta siihen, että opetan ne alusta asti uudella tekniikalla. Vaikka se viivästyttääkin meidän kisaamisen aloittamista, niin huomattavasti mielummin teen sen tässä vaiheessa kuin harmittelen myöhemmin. Ainut kontakti, joka näytti hyvältä, oli keinu. Hah, ironista että luulin meidän kisauran jäävän siitä kiinni...

Bingleyn kanssa tehtiin ihan perusperusjuttuja Pian opissa. :) Oon tosiaan ollut vähän turhautunut sen kanssa ja tuntuu ettei ihan olla löydetty yhteistä säveltä agissa. Mutta tuntuu että Vöyri teki taikansa ja päivästä tuli onnistunut niin kuvaus-, mittaus- kuin agilitysessioidenkin osalta! :)) Tuntuu, että niin monet asiat on kiinni pikkujutuista ja niin nytkin... Rauhallisuus ja yksinkertaisuus, siinä meidän treenaamisen uusi johtoajatus. Kaikessa yksinkertaisuudessaan... ;) Ja ilokseni se alkaa tuottaa tulosta. Ollaan muutamana kertana käyty yksiksemme treenailemassa, ja nyt on ollut ihan eri fiilis kuin aikaisemmin (ohjatuissa) treeneissä, joissa on vaadittu ihan liian vaativia juttuja ja jotka on vaan johtanut Bingleyn turhautumiseen, jonka se tosiaan purkaa räksyttämällä mulle, jolloin tekemisestä ei tuu muuta kuin lannistunut olo. Nyt viimeisimmissä treenihetkissä se ei juurikaan edes hauku, vaan keskittyy itse tekemiseen ja siitä oikein näkee, että se alkaa pikkupäässään hahmottaa mistä tässä kaikessa on kyse. ;D Ja mikä parasta, mä alan ymmärtää sitä aina vaan paremmin ja paremmin, mikä ehkä toivottavasti myös näkyy mun ohjauksessa. Nyt vaan mietin kovasti, miten mä jatkaisin harjoittelua syksyllä. Koen olevani edelleen niin aloitteleva ohjaaja, että mieluusti menisin ryhmään, mutta ehkä ihan alkeisryhmään meidän ei kannata mennä (tai mikä ettei...). No, se jää nähtäväksi. Tällä hetkellä yritän kuitenkin paneutua kontakteja pohjustaviin harjoituksiin molempien kanssa ja käydä Bingleyn kanssa tekemässä jotain helppoja juttuja aina silloin tällöin. Ai niin, ja nyt mä oon saanut keppeihin pleksit (kiitos siitä iskälle...taas vaihteeksi. :D), joten keppitreenit alkakoon molempien kanssa. :)

Asioilla on tapana järjestyä...

...klisee joka näköjään jälleen kerran pitää paikkansa. :) Viime kirjoituksessa "valitin", kun mulla ei ole paikkaa, jossa voisin käydä Been kanssa treenailemassa rauhassa... No, päätin kysyä mun ja Darcyn kouluttajalta, voinko käydä ulkokentillä treenaamassa toisen koirani kanssa ja hän totesi että muuten voi paitsi ei MM-karsintaviikolla. :)) Jee, kannatti taas avata suunsa oikeaan aikaan. :)

Ja toisekseen, nyt mulla on töitä syksyksi. :) Oon kyllä hakenut muitakin paikkoja ja yksi toinenkin haave mulla on, joka toivottavasti joskus toteutuu... ;) En vaan tiedä, onko sen aika nyt syksyllä vai myöhemmin...vai jääkö se vaan haaveeksi. Mutta jos kaikki muut ovet sulkeutuu, niin ainakin tiedän että jotain töitä on elokuussa. Eli nyt voin keskittyä lomailuun...ja tokoiluun...ja agilityyn Been kanssa! :D

Was and is and is to come

Laiskuus on iskenyt, enkä ole jaksanut/ehtinyt kirjoitella kuulumisia tännekään. Ajattelinkin nyt kirjoitella vähän yleisemmin menneen kevään tunnelmia ja tulevaisuuden tavoitteita...

Darcy on nyt hyvin ansaitulla agi-treenitauolla, elokuussa taas jatketaan ryhmässä. Tuntuu että sen kanssa ollaan menty iso harppaus eteenpäin kevään aikana. :) Tosin niin kuin yksi kouluttajamme sanoi osuvasti, että Darcylla on vauhti kehittynyt nopeammin kuin tekninen osaaminen...niinpä meille tulee aika usein virheitä, jotka johtuvat paitsi musta, myös siitä, että välillä Darcy vaan menee vauhdin huumassa eikä tunnu edes huomaavan edessä olevaa estettä ja juoksee ohi vaikka (kuulemma) ohjaan ihan oikein... :o No, en ole mitenkään huolissani siitä, saman kouluttajan sanoin Darcy on lupaava agilitykoira ja itsekin nautin kovasti meidän menosta. Ja olen ihan varma, että ajan ja oppimisen myötä varmuus radalla kehittyy meillä molemmilla ja tyhmät virheet jää vähemmälle. Ehkä? ;D Tällä hetkellä onnistuessamme ollaan hyviä - vaikka itse sanonkin ;) -, mutta toisaalta epäonnistuessamme tehdään paljon virheitä...

Tosi positiivinen kokemus mulle jäi myös meidän ihkaensimmäisistä möllikisoista muutama viikko sitten. Ihan jo sen takia, että en osannut veikata tarkalleen, miten jännitys muhun (ja Darcyyn) vaikuttaa nimenomaan agilityssä... Tiesin kyllä että monissa tilanteissa jännitys antaa mulle lisätsempin yrittää parastani, mutta pelkäsin että radalla mulle tulisi täysi black out tai että Darcy herkkänä koirana menisi lukkoon mun jännityksestä. Onneksi molemmat pelot osoittautuivat perättömiksi. :) Eikä johtunut siitä ettenkö olis jännittänyt epiksissä, nimittäin kyllä eka rata jännitti ihan riittävästi! Mutta näköjään kisatunnelma tuo meille  molemmille tarvittavaa lisäpotkua ja tuntuu, että kolme neljästä mölliradasta meni paremmin kuin treeneissä keskimäärin. Sekin tuo toivoa tulevaisuutta ajatellen... Mutta siitä lisää vähän myöhemmin. :)

Sitten Bingley. Sen kanssa ollaan aloiteltu alkeiskurssilla agilityn ihmeellisessä maailmassa. Ja musta on ihan ihmeellistä ohjata sitä...ehkä osittain kun oon nyt tottunut ohjaamaan Darcya, niin on tietyllä tavalla vaikeaa sopeutua ohjaamaan toista koiraa, jolla on erilaiset tarpeet ja joka ei ylipäänsä vielä osaa mitään. Tuntuu ettei ihan vielä olla löydetty yhteistä agi-säveltä.. :/ Eikä tosin Bingleykään vielä ole löytänyt jutun ideaa, vaan lähinnä haukkuu turhautumistaan kun tehdään jotain. Mun pitää varmaan vaan hyväksyä se tosiasia, että Bingley tulee aina olemaan äänekkäämpi koira myös agilityradalla kuin Darcy, mutta silti vähän turhauttaa kun en oikein tiedä, miten saisin lampun syttymään pienen pojan pään päällä. ;( Vaikka uskon että se tulee sitten joskus aikanaan...niin kauan (ja varmaan vielä sen jälkeenkin) me vaan sählätään jotain ja mä yritän pysyä rauhallisena, vaikka toinen haukkuu mut metsään. :D Lisäksi haluaisin opettaa Bingleyä paljon rauhallisemmassa ympäristössä...nyt treeneissä on harmikseni sellainen tyyli, että kaikki harjoittelee yksittäisesteitä samaan aikaan, jolloin koko halli on täynnä menoa ja meininkiä ja homma tuntuu ihan hullulta, kun saa koko ajan olla ottamassa takaisin Been huomiota.  Sitten vasta lopuksi tehdään lyhyttä tekniikkaharjoitusta kahdestaan kentällä. Ei ihme, ettei se vielä ole tajunnut homman ideaa.. :( En vaan tiedä, missä voisin harjoitella perusasiat kuntoon yksinäni tällä hetkellä.. No, eiköhän mekin tästä vielä nousta. 

Sitten tulevaisuuden tavoitteista:

Darcy

1. Kesätauon jälkeen lähdetään agilitykentille taas suurella sydämellä. Kepit on suurin yksittäinen haaste...luulen että sitten kun ne alkaa oleen kunnossa, alan katsella kisakalenteria "sillä silmällä". Onneksi ATT:lla on kisoja sen verran tiheään, että voidaan korkata kisaura tutussa hallissa tutuilla esteillä. Sitten joskus loppusyksystä ehkä... ;) Agilitytavoitteina syksyllä on lisäksi saada varmuutta ylipäänsä kaikkeen: omaan ohjaukseen, koiran tekniseen osaamiseen, kontakteihin...eiköhän meillä hommaa riitä muussakin kuin kepeissä. :)

2. Olen heinäkuun lomalla (tai työttömänä, mutta ajattelen sitä mielummin lomana..), joten sittenhän meillä ei muuta olekaan kuin aikaa tokoilla...! (??) :D No, ainakin tavoitteena on virkistää muistia perusasioissa. Erityistavoitteena olisi saada seuraaminen "näyttökelpoiseksi" ja muutenkin katsella alokas-luokan liikkeitä vähän. Kuka tietää, vaikka korkattais tokokisailukin joskus tulevaisuudessa... :D Oon nyt parina päivänä tehnyt jotain pientä ja ollut ihan yllättynyt siitä, kuinka pätevä Darcy on (siinäkin), vaikka ei olla treenattu mitään tokoon liittyvää ikuisuuksiin. Oon ylpeä mun mammanpojasta. <3  Musta on niiiiin nautinto tehdä juttuja sen kanssa, kun murkkuiän häslääminen alkaa olla historiaa, mutta kuitenkin Darcy on niin täynnä tekemisen meininkiä, tahtoa ja osaamista (jos vaan jaksaisin panostaa enemmän :)). Huippukoira se on kaikinpuolin...ainoa harmittavuus on arkuus ihmisiä kohtaan...onneksi se ei kuitenkaan vaikeuta normielämää tai agilityä millään tavalla.

Bingley

1. Agilityssä suurin tavoite on tehdä piakkoin kontaktialusta, jonka kanssa voi alkaa harjoitella kontakteja. Aion opettaa ne Bingleylle vähän eri tavalla kuin Darcylle...itse asiassa harkitsen tyylin vaihtamista jopa Darcyn kohdalla, vaikka tiedän että tekniikanvaihto ei ole kovin suositeltavaa. Mutta jotain on tehtävä, ettei ne leviä käsiin ennen kuin on edes kilpailemista aloitettu. Mutta takaisin Beehen.. :) En ole vielä ihan varma, miten käytännössä tuun ne opettamaan, mutta ajatus on valmiina... ;) Alkeiskurssi jatkuu vielä pari viikkoa ja sitten on vielä avoinna, missä ja koska jatketaan treenausta. Aika näyttää.

2. Bingleyn kanssa olisi tarkoitus myös tokoilla/temppuilla kesäloman aikana. Ihan jo sen takia, että tokan koiran kanssa kahdestaan puuhaaminen on valitettavasti jäänyt vähemmälle kuin aikoinaan Darcyn kanssa, jolloin oli käytännössäkin helpompi toteuttaa lyhyet treenit esim. lenkkeillessä. Nyt siitä syntyisi niin kova meteli, jos lenkillä sitoisin toisen johonkin puuhun kiinni ja treenaisin toisen kanssa, että mun kärsivällisyys ei vaan riittäisi siihen.. Enkä jaksa aina kantaa sitrispantaakaan mukana.. Niinpä siis oon päättänyt ryhdistäytyä kesällä ja tehdä molempien kanssa sekä sisä- että ulkotreeniä. Bingleyn kanssa erityisen tärkeää on varmasti vaan tehdä kahdestaan asioita. Se on kyllä ihan superihana ja innokas, kun tehdään mitä vaan, joten uskon että kun vaan jaksan järjestää lyhyitä treenihetkiä, niin mekin edistytään nopeasti. Ja samalla opitaan toistemme tapoja paremmin, mikä tietysti auttaa sitten agilityssäkin...peruselämästä puhumattakaan. :)

Heidi

Last but certainly not least... Oon päättänyt, että mut on pakko pistää kuntokuurille. ;D Lenkkeilenhän mä noitten kanssa pitkiä pätkiä, mutta huomaan että esim. agilityssä ei kunto yhtään riitä nopeisiin spurtteihin yms. Lopetin oman kuntosalijäsenyyden talvella, kun en yksinkertaisesti ehtinyt käydä siellä riittävästi hintaan nähden, mutta nyt oon vuokrannut siskoni kortin kesäksi. Ja voi veljet, kun tekee hyvää käydä jumppaamassa ja hengästymässä kunnolla pitkästä aikaa! Kroppa ja mieli kiittää. Kukahan mut vielä potkis sinne silloinkin kun tekis mieli vaan rojahtaa sohvalle? 

Onnistumisia...

...ja vähän myös epäonnistumisia, mutta onneksi kuitenkin niitä onnistumisia on viimeisten päivien aikana kertynyt huomattavasti enemmän. :) Aloitetaan vaikka tuoreimmasta... Me osataan nyt keinu! Siis KEINU!!! *hihkuu ja tuulettaa* :D :D En todellakaan osannut odottaa tätä päivää tapahtuvaksi näin pian, mutta niin vain kävi, että meidän "paukuttelutreeni" on tuottanut tulosta ja tänään treeneissä valo syttyi Darcyn suloisen pään päällä...ja tadaa: keinu on kiva este! :)) Ollaan siis muutamaan otteeseen tehty paukuttelutreeniä eli oon pitänyt keinun toista päätä vähän maan yläpuolella ja Darcy saa etutassuillaan paukauttaa keinun maahan omalla painollaan. Ja palkkaus jokaisesta paukuttelusta. Kun aloitettiin, keinun toinen pää oli lähellä maata ja Darcy oli tosi varovainen..pikku hiljaa varmuus kasvoi ja samalla Darcy sai paukutella aina vaan kovempaa ja korkeempaa (niin korkeelta kuin se ylettyi hyppäämään etutassuillaan). Tänään treeneissä kokeiltiin taas ja kun paukuttelu näytti olevan Maailman Kivointa, päätin kokeilla koko keinua alusta loppuun. Ja vitsit, se toimi! Koko keinu meni nätisti, eikä rämähdys haitannut herraa sitten pätkääkään. Odotti vaan että koskas se nami saadaan, kun näin hienosti paukahti.. :) Nyt sitten pitäisi saada enää kepit varmoiksi... ;)

 

Mutta sitten niihin viikonlopun onnistumisiin. Meillä oli siis ohjelmassa elämämme ensimmäiset möllikisat Wirmo-Openissa, jossa lauantaina kaksi starttia ja sunnuntaina toiset kaksi. Lauantaina autossa vatsani ei taaskaan pettänyt odotuksiani, vaan oli ihan kuralla kuten aina matkalla näyttely-/kisapaikalle. Mutta niin kuin näyttelyissäkin, jännitys helpotti kun päästiin tapahtumapaikalle, vaikka ennen omaa rataa muutama perhonen lentelikin vatsassa. Jännitys ei kuitenkaan onneksi ollut lamaannuttavaa laatua, vaan pikemminkin sellaista, joka auttaa yrittämään parhaansa. Eka rata meni hyvin... Aalta tuli kieltäytyminen, kun Darcy juoksi eka ohi (luulen että uudenlaiset esteet aiheutti sen, että Darcy ei eka edes hahmottanut "väärän väristä" aata), samoin putken edessä Darcy pyörähti niin että kieltovirhe siitä tuli. Tuloksena siis 10 virhepistettä. Eka rata oli parista virheestä huolimatta kuitenkin Onnistuminen meille. Ja tuloksella ylsi kakkossijalle neljästä medi-koirakosta. :)

 

Seuraava rata olikin sitten viikonlopun ainoa epäonnistuminen. Jo muutaman esteen jälkeen mä olin ihan pulassa Darcyn vauhdin kanssa ja ohjaus auttamattomasti jäljessä. Kuin ihmeen kaupalla oltiin kuitenkin menty virheettömästi ennen kolmanneksi viimeistä estettä, putkea. Kaikessa kiireessä sähläsin ja ohjasin Darcyn väärään päähän putkea...enkä edes huomannut virhettäni. Hups. ;) Joten ei sit saatu edes tulosta tosta radasta. Nopean koiran kanssa kun kerran menettää radalla "otteensa", niin eipä sitä kovin helposti enää takaisin saa. No, eipä ollut ensimmäinen eikä taatusti viimeinen kerta, kun mä sählään radalla ja yritän kipittää Darcyn perässä minkä kerkeän.. ;)

 

Sunnuntaina ei sitten jännittänyt enää läheskään niin paljon. Olin psyykannut itseni ajattelemaan, että tää on vaan treeniä (niin kuin se tietysti olikin) ja sunnuntaina olikin sitten aika leppoisa tunnelma - jopa automatkalla. Mun yllätyksekseni molemmat radat meni puhtaasti ja supernopeasta vauhdista huolimatta homma pysyi ainakin jollain tavalla hanskassa. :) Mieletön fiilis saada nopea nollarata! Ja se x 2 niin johan pysyy hymy huulilla hetken aikaa. :) Niillä oltiin kakkosia molemmilla starteilla seitsemästä koirakosta. Ainut kohta, missä hälytyskellot alkoi soida, oli puomin kontakti viimeisellä radalla... Virhettä ei tullut, mutta eipä se kaukana siitä oo jos tätä rataa jatketaan. Eipä siis jatketa, vaan oikeesti nyt pitää keskittyä niihin ennen kuin ne leviää käsistä.

Kontakteista puheen ollen, kävin taas mielenkiintoisia keskusteluja niihin ja yleisestikin agilityyn liittyen Anu Rajaheimon kanssa... (He olivat muuten taitavan Budi-shelttinsä kanssa lyömättömiä mediradoilla ja voittivat kaikki neljä starttia...meidän sunnuntain nollaradoilla oltiin vajaa 2 sekunttia hitaampia. ;) ) On ollut kiva kuulla kokeneiden ohjaajien ajatuksia ja kokemuksia...taas sain paljon uutta ajateltavaa. Katsotaan mihin tuon Bingleyn kanssa ryhdyn tulevaisuudessa...

Kävin vielä eilen illalla mielessäni läpi viikonlopun tapahtumia ja tulin ajatelleeksi, että vietin lauantaina ja sunnuntaina yhteensä noin 10 tuntia kisapaikalla (ja matkat sinne ja takaisin)...vain ollakseni Darcyn kanssa aksaamassa radalla neljässä startissa yhteensä noin 2 minuuttia. Mielipuolista? Ehkä, mutta myös hauskaa ja antoisaa. Tahtoo lisää. ;D Noin 1,5 minuutin aikana me myös tienattiin 7,5 kg Golden Eaglen aktiivikoiran ruokaa Bingleylle. Ei paha sekään.

Summa summarum: nyt on huippuhieno olo. Darcy ei arastellut yhtään kisaympäristöä, vaikka se oli vieras. Mä muistin radat...no ainakin melkein kokonaan. ;) Vauhtia riitti vaikka muille jakaa. Tosin mun on pakko ryhtyä kuntokuurille. Tehtiin hienoja ratoja enkä mä mokaillut ainakaan ihan hirveesti. Mä en ylipäänsä lamaantunut ja pyörtynyt radalle. Ja Bingleykin oli urhea pikku kisaturisti. Ainiin, viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä...me osataan nyt se KEINU!!! ;D

 

Kakkoseksi tulleen idioottimainen, mutta tyytyväinen hymy. ;)

Darcy posettaa sunnuntain palkintojen vieressä. :)

Suomimatkailua, kohteena Jämsä

Perjantai-iltana kyseenalaistin kovasti järkevyyttäni ja mietin, miksi olen mennyt ilmoittamaan koirat Jämsän näyttelyihin viikonloppuna. No, ei auttanut kuin kärsiä pakkaamisen tuska ja herätä aivan liian aikaisin lauantai-aamuna ajamaan kohti tuntematonta. Näyttelyihin menomatka on mulle aina yhtä tuskaa...vatsa on kuralla ja jännitys huipussa. :/ Onneksi keski-Suomen eksoottiset maisemat piristivät vähän mieltä..olo oli kuin ulkomailla kun ympärillä näkyy "vuoria".. ;) Saavuttiin näyttelypaikalle hyvissä ajoin ja siitä alkoi päivän värjöttely Suomen suvessa. Ekalle päivälle olin ilmoittanut pelkästään Bingleyn. Kehä meni ok:sti..pöydällä herra ei olis millään jaksanut seisoa, mutta ihan kivasti antoi tuomarin silti kopeloida. Seisoessa tarjosi vähän väliä istumista, mutta seisoi kuitenkin nätisti istumisten tarjoamisen väliset ajat. Huomaa kyllä, että viime aikoina ollaan keskitytty enemmän muiden kuin näyttelytaitojen opetteluun..tosin soimaan siitäkin itseäni jatkuvasti, että pitäisi jaksaa tehdä enemmän myös "sitä muuta" eli tokoa. No, se on juttu erikseen. Bingley sai kuitenkin ERIn ja voitti sillä luokkansa, jossa tosin oli ainoastaan yksi junnu-uros Been lisäksi. ;) Tässä vielä Bingleyn arvostelu:

Male 10 months, tricolor. Lighter built, graceful outline. Head good length, needs more stop. Ears small and well set. Neck flows into shoulders and strong back. Upper arms slightly short but balanced, with medium angled stifles. In nice coat. Smooth balanced movement, a little short step.

ERI1

Pääsin pyörähtämään vielä myöhemmin PN kehään Pätkis-äidin kanssa, kun Pia tarvitsi esittämisapua. Vaikka kyseessä ei ollutkaan oma koira, oli fiilis aika hieno, kun tuomari asteli meitä kohti kädessään sininen nauha. :) Kiitos siis Pialle, kun sain fiilistellä Pätkiksen hihnan toisessa päässä paras narttu -kehässä ja ottaa vastaan varasertiruusukkeen. ;D Tuomari tykkäsi myös Bingleyn muista sukulaisista: velipuoli Spike sai ensimmäisen sertinsä ja Indian-serkkukin oli PN 3. Onnea Pia vielä menestyksestä! :)

Rotukehän jälkeen käytiin Happy Master's Kaisan luona syömässä tortilloja.. Melkoinen "kennel" siellä oli, kun jaloissa pyöri yhteensä 20 shelttiä.. :D Siitä lähdettiin vielä katsomaan ryhmäkehiä ja taas pääsin kehään: tällä kertaa auttamaan Happy Master's kasvattajaryhmän esittämisessä. Ryhmä oli RYP 4, joten nyt on sitten koettu ryhmäkehäkin. :) Jos omat koirat ei koskaan sijoitu PU (tai joskus tulevaisuudessa PN..?) kehässä puhumattakaan ryhmäkehistä, niin nyt ainakin olen saanut kokea mlemmat esittäessäni muiden koiria. ;)

Yö vietettiin pienessä ja tunkkaisessa hotellihuoneessa kera Pian ja kuuden koiran. Pia oli kuulemma hotellia varatessaan ilmoittanut, että mukana on "koira_". :D No, yksi tai kuusi, kuka niitä laskee..? ;D Veljekset Bingley ja Qki ottivat vähän mittaa toisistaan..Qki halusi suojella kaikkea mahdollista ja näyttää veljelleen, että hän on Se Isompi. Bingley ei yhtään auttanut asiaa v-ttuilemalla käytöksellään koko ajan, tuntui että se oikein tahallaan ärsytti koko ajan kaikkia ja samalla se näytti siltä kuin se olisi ollut vaan niin vilpittömän iloinen ja ymmällään siitä, miksei kaikki vaan rrraaaakaasta sitä. Vertasin sitä Piallekin sellaiseen koulukiusattuun lapseen, joka on vähän sosiaalisesti taitamaton eikä oikeesti tajua olevansa kiusattu vaan haluaa ihan täpösellä olla kaikkien kaveri, vaikka muut lähettäis minkälaisia torjuvia signaaleja.. :D Hih, ihana poika se on. <3

Sunnuntaina koirat päättivät vähän viiden jälkeen, että "hei herätkää, nyt on ihana uusi päivä". Darcy puhkui ja uhkui mun kainalossa vielä pari tuntia käytävästä kuuluville äänille ja erinäiset muut koirat hyppi vähän väliä antamaan aamupusuja.. Että nuku nyt sitten siinä vielä. ;) Kun aamupala oli syöty ja kusikikkelit pesty, lähdettiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle. Sunnuntaina Bingleyn kehä meni Täydellisesti. Se oli ehkä sen verran väsyneempi, että malttoi olla paikallaan ja eilinen oli taas muistuttanut mieleen, kuinka kehässä kuuluu olla. Liikkeet meni hyvin ja pöydällä seisominen loistavasti. Tuomari antoi valita, haluaako esittää koiran pöydällä vai maassa, ja kun Bingley siinä kopeloinnin ajan seisoi niin nätisti, päätin jättää sen pöydälle seisomaan. Ja se oli niiiin ihanasti -valppaan, mutta levollisen näköisenä -, ihastelin itsekin että onpa mulla nätti koira! No, valitettavasti tuomari ei ollut mun kanssa ihan samaa mieltä..saatiin EH ja kolmen koiran joukosta oltiin viimeisiä. Tuomari tosin näytti pitävän vähän isommista koirista, että lieneekö syy ollut siinä (vaikka arvostelussa lukikin että oikean kokoinen) vai siinä että Bingleyltä puuttuu yksi hammas, josta tuomari myös oli tosi tarkka. Tai sitten se ei muuten vaan tykännyt Beestä. No, mä tykkäsin ja olin enemmän kuin tyytyväinen sen kehäesiintymiseen. Nyt on hyvä jäädä näyttelytauolle ja antaa Bingleyn kehittyä ihan rauhassa miehisiin mittoihinsa. Pitääpä käydä ostamassa sille aktiivikoiran ruokaa, jos edes se vähäinen ruoka, jota se nirsoilultaan syö, olisi energiapitoista. Saisi pikkupoika vähän massaa luidensa ympärille.. Tässä vielä Bingleyn sunnuntain arvostelu:

Good size and proportions. Masculine head. Could show more stop. Correct bite. Missing P3. Correct neck and topline. Chest must develop. Angulations could be better in front and rear. Correct movement, very narrow at the moment.

EH3

Sitten piti tehdä päätös, jota olin koko viikon pyöritellyt mielessäni.. Vienkö Darcyn kehään vai en. Darcyn luokassa oli 10 urosta ja tuomari tuntui olevan aika tiukka, joten mietin haluanko, että meidän viimeisestä (??) kehäesiintymisestä jää kurja mieli. No, yleisestä painostuksesta päätin kuitenkin mennä kehään, kun sen kerran olin maksanutkin. Darcy on parissa näyttyssä liikkeissä pistänyt stopin tuomaria kohti juostaessa, joten tällä kertaa päätin ensin juosta tuomaria päin, mutta kun tultiin lähelle, teinkin viiston käännöksen pois tuomarista kohti pöytää ennen kuin Darcy ehti pistää jarrun päälle. Toimi. :) Pöydällä Darcy oli ihmeen nätisti, luimisteli toki ja näytti muutenkin siltä, että ei tää nyt kauheen kivaa oo, mutta seisoi tattina eikä väistellyt tuomaria. Hyvä pöytäkokemus siis Darcyllakin, jee! Päätin esittää myös Darcyn pöydällä..ajattelin että siinä se ei ainakaan pääse liikkumaan levottomasti tai ottamaan pakkia tuomaripöydän luota. Se menikin ihan ok, ei Darcy edelleenkään korviaan näyttänyt, mikä ehkä sinänsä oli ihan jees, koska korvat oli taas tosi kevyet ja meinas nousta koko ajan pystyyn. Yllätys oli kuitenkin suuri kun kehätoimitsija ojensi meille pinkin nauhan! :) Se yksistään oli meille voitto. Loppujen lopuksi kymmenestä avo-uroksesta viisi sai ERI:n ja Darcy ihan oikeutetusti jäi viidenneksi. Jäi kuitenkin kiva mieli ok:sta kehäesiintymisestä ja ERInomaisesta tuloksesta. Vaikka onhan se niin, että ihan eri fiilis mulla on olla esimerkiksi Bingleyn kanssa kehässä..Bingley on kuitenkin vapautunut eikä mulla ole sellanen olo, että mun tarvitsee koko ajan tukea sen itsetuntoa kehässä toisin kuin Darcyn kanssa (öö, psykologi minussa puhuu.. ;)). Luulenpa siis, että jatkossa keskitytään Darcyn kanssa enemmän agilityyn..siellä ei tarvi pelätä tuomaria eikä kukaan tuu valittamaan jos korvat sojottaa iloisesti pystyssä. :) Tässä vielä Darcyn arvostelu:

Good size. Very masculine head with correct expression. Bit roman nose. Lines could be more parallel. Very good topline. Correct chest. Angulations could be better. Correct movement. Bit narrow in rear.

ERI

Kiitos vielä Pialle seurasta ja siitä, että ylipäätään houkuttelit mut mukaan Jämsän näyttelyreissulle! :)