Bee on aika makee

Aloitetaan tärkeimmästä. :) Darcy on toipunut leikkauksesta ihan tosi hyvin! Tikit poistettiin maanantaina, ja loppuviikosta Darcy on päässyt jo juoksemaan vapaana. Ilo onkin ollut ylimmillään sekä toipilaalla itsellään että toipilaan parhaalla kaverilla, Bingleyllä. ;) Ja täytyy sanoa, että onneksi päädyin leikkauttamaan nyt enkä esim. syksyllä. On ollut niin helppoa, kun haava on pysynyt puhtaana kun ulkona on lunta ja pakkasta. Voin vaan kuvitella kuinka stressaavaa olisi kurakelillä ja kuinka paljon herkemmin haava tulehtuisi silloin...

Bingley pääsi tänään kisaamaan kotikisoihin. Tajusin vasta kisoissa, että mehän ollaan Bingleyn kanssa kisattu viimeksi joulukuussa, joten reilun parin kuukauden kisatauko tuli nyt päätökseen. Meillähän on keinun uudelleen opettelu vielä kesken, joten kompromissina päätin ilmoittaa hyppärille ja toiselle agiradalle. En tiedä oliko sitten mun tuuria vai mitä, mutta tietysti kävi niin, että ilmoittamallani agiradalla oli keinu, mutta sillä toisella ei... Päästiin kuitenkin nollakoirakoksi viimeiselle radalle, joten saatiin kisata kaikki kolme kivaa rataa. :)

Ensimmäinen rata oli Leena Rantamäki-Lahtisen käsialaa. Hyppiksen alku oli hauskaa takaakiertoa toisen perään. Alku menikin hyvin, mutta itse hyydyin ihan täysin vähän puolenvälin jälkeen. Renkaan ja putken välissä mun jalat tuntui ihan betonilta, ja tuntui etten oikeasti pääse lähtemään minnekään. :o Meinasinkin sitten kivijalkojeni kanssa myöhästyä putken jälkeisestä persjätöstä, mutta just ja just siihen ehdin... Pitäis ehkä oikeasti kuntoilla? Tästä siis kuitenkin nolla sijoituksella 3/25. :)

Agiradoilla tuomarina toimi Mikkilän Sari. Tiesin jo ennen rataa että tästä tulee hyl. :D Alkurata meni taas ihan jees, mutta puomin jälkeen jätin yhden hypyn ohjaamatta, joten Bingley tuli ohi ja jatkettiin siitä sujuvasti. Hylly tuli jo siis ennen keinua, josta se tällä radalla olisi viimeistään tullut.

Ärsytti kun en ollut ilmoittanut meitä enää kolmannelle radalle. Etenkin kun sillä radalla ei ollut keinua. Päästiin kuitenkin tekemään rata nollakoirana. Rata oli niin kiva, että onneksi saatiin tämä mahdollisuus! Radan jälkeen ärsyttikin sitten vähän lisää, kun rata sujui melko sutjakkaasti ja täytimme tehtävämme nollakoirakkona. :D Ainahan sitä voisi pilkkua viilata, mutta tämä rata tuntui aika hyvin vastaavan meidän nykyistä taitotasoa. Vaikka tästä ei siis merkintää kisakirjaan tullutkaan, niin ainakin saatiin hyvää kisakokemusta ja vielä parempi fiilis lauantaille. :)

Hyvä fiilis saatiin myös viime Jaakon treeneissä. Ei siitä nyt sen enempää, mutta totesin Jaakollekin, että niillä kehuilla mä elän vuoden. Purina-areenan (lämpimässä!) vessassa on pitkä lista mietelauseita. Yksi niistä kuuluu jotenkin niin, että menestykseen ei ole avainta, vaan rappuset. On aika hienoa, että on valmentaja, joka huomaa ja kertoo, kun rappusissa on kiivetty seuraavalle askelmalle. :)

Nyt lähden koittamaan onneani, kuinka hyvin neljä hihnaa (ja niiden päässä olevat koirat) pysyvät ojennuksessa iltalenkillä. Bingleyn äiti ja serkku tulivat nimittäin pariksi yöksi hoitoon...tsekkaamaan Bingleyn poikamiesboxin. Ja kovasti Bingley on jo yrittänyt liehitellä serkkuaan. :D

Kisoja ja kastrointia

Viime lauantaina kisattiin pitkästä aikaa Darcyn kanssa. Bingleyllä on vielä keinun uudelleen opettelu kesken, joten sen kovana kohtalona oli katsoa (ja piipata) vierestä, kun Darcy pääsi kisaamaan. Tavoitteena olisi saada Bingleyn keinu kuntoon helmikuun ATT:n kisoihin...katsotaan toteutuuko tavoite. :) Saisi nämä pakkaset vähän hellittää, että pääsisi edes treenaamaan!

Perjantaina seura järjesti psyykkisen valmentautumisen luennon, ja Julia Kärnä ylitti odotukset luennon suhteen! Niinpä tästä inspiroituneena halusin kisoissa keskittyä tulosten sijaan enemmän hakemaan sitä oikeaa fiilistä. Parin kuukauden kisatauon jälkeen jännitys tuntui taas vatsassa ja polvissa. Niinpä ensimmäiselle radalle yritin rauhoittaa itseäni. Noh, onnistuin siinä vähän liiankin hyvin, nimittäin rata meni ihan kamalaksi löysäilyksi ja ohjaus oli ihan luokatonta. Ja huomasi, ettei Darcykaan mennyt yhtään normaalista. Ja miksi olisikaan mennyt, kun ohjaaja oli niin huono..? :D Totesin, että okei, tämä psyykkaustaktiikka ei ainakaan sovi meille. ;) Niinpä kahdelle seuraavalle radalle hain ennemminkin aggressiota, nipistelin itseäni ja psyykkasin itseäni tsemppi- ja aggressioasenteeseen. Ja tämä toimi! Molemmat radat oli oikeastaan tosi hyviä, lukuunottamatta pieniä lipsahduksia, joiden vuoksi toiselta radalta hyl (väärä este) ja toiselta 10 (pari kieltoa toiseksi viimeiseltä esteeltä). Tuloksista huolimatta olen tosi tyytyväinen muuten meidän menoon! Tuo oikean viretilan löytyminen kisoihin on vaan välillä tosi vaikeaa...etenkin kun se vire, jossa toimii parhaiten treeneissä ei enää toimikaan kisoissa. Siinäpä sitä onkin haastetta löytää se optimaalinen vire kisoihin, ilman että ohjaa tosi eri tavalla kuin treeneissä ja että se vaikuttaa koiran suoritukseen...

Kisojen jälkeen lähdettiin shelttilenkille Bingleyn sukulaisten ja vähän muidenkin kanssa. :) Tosin Bingley ei juurikaan sukulaisiaan huomannut, kun mukana oli ah-niin-ihana-Aava. Bingleyn Elämän Rakkaus. <3  Tässä muutama kuva, kiitos Sirpa jälleen kuvista!

"Olen ihan viaton!"

Tänään oli sitten Darcyn kastrointileikkaus. Olin aamun töissä (ja ihme kyllä pystyin keskittymään töiden tekemiseen), lounaan jälkeen lähdin kotiin ja metsälenkin jälkeen suunnattiin Darcyn kanssa Koira- ja Kissaklinikalle. Viimeksi kun Darcy rauhoitettiin lonkka- ym. kuviin, sille jouduttiin antamaan vähintään tupla-annos rauhoitusainetta ennen kuin se suostui laskemaan päänsä maahan. Toinen kun on niin valppaana varsinkin uusissa jännisssä paikoissa, ettei millään malttaisi rauhoittua... Tänään viime kertaisesta viisastuneena eläinlääkäri kokeili jotain toista rauhoitusainetta, joka kyllä toimikin paljon paremmin. Pystyin siis hyvin mielin jättämään Darcyn varsinaiseen nukutukseen ja leikkaukseen. Ja osaaviin käsiinhän se jäikin! Darcyllahan on ollut myös muutama ylimääräinen ripsi, ja vaikka ne eivät mitenkään oireilleet, niin pyysin eläinlääkäriä katsomaan samalla nukutuksella, jos olisi jotain poistettavaa. Eläinlääkäri poistikin molemmista yläluomista neljä ylimääräistä ripseä. Ihan hyvä että tuli nyt samalla poistettua etteivät ala myöhemminkään vaivata!

Leikkaus meni hyvin ja nyt toivutaan kotona. Bingley-parka oli ihan hämillään, kun päästiin kotiin. Tokkurainen Darcy näytti heti hammasta ja ilmoitti, että nyt ei tarvi tulla riekkumaan. Bingley kävi hätääntyneenä vuorotellen kyselemässä multa ja sitten taas kurkkaamassa Darcya kaukaa...ihan kummissaan raukka siitä, kun toinen vaan nukkuu tötterö päässä. 

<3 

Kun kysyin eläinlääkäriltä sohvalle ja sängylle hyppimisestä, hän totesi, että pitää rajoittaa mutta ensimmäisenä iltana ei varmaan edes halua hyppiä minnekään. No, äsken Darcy pääsi tolpilleen ja käppäili horjuvin askelin vähän. Ja ei aikaakaan kun se oli jo sängyllä tyytyväisen näköisenä. Huoh, taidan siirtyä patjalle nukkumaan joksikin aikaa ja pitää makkarin oven visusti suljettuna. Toivotaan että kaikesta huolimatta toipuminen sujuu hyvin ja että ollaan taas iskukunnossa kevään aksakauteen!