Kuulumiskierros...

...mutta sitä ennen vielä pari kuvaa viime viikon Tsaun kisoista. Sanna Rautio oli ottanut kuvia, ja Darcystakin löytyi pari vauhtikuvaa hyppyradalta. :) Kiitos kuvaajalle!

Kuva: Sanna Rautio

Ohjaaja luulee tekevänsä valssia. ;D

Kuva: Sanna Rautio

Sitten viikon tapahtumiin. Alkuviikosta Kennelliitto lähetti mukavaa postia. Bingleyn terveystulokset oli tulleet takaisin priimana: lonkat A/A ja kyynärnivelet 0/0. Aikaisemminhan oli jo todettu polvet 0/0 ja selkä ok. :)

Näiden uutisten kera onkin sitten hyvä lähteä treenailemaan. Bingley aloitti maanantaina uudessa agiryhmässä, Darcyn seuraajana. :) Darcy siirtyy ATT:lla toiseen pienryhmään ja Bingleyn kanssa jatkan tuossa maanantai-illan mölliryhmässä. Täytyy sanoa, että oltiin aika päteviä. :D Ja erityisen iloinen olin kontakteihin. Mentiin ensimmäistä kertaa niitä osana rataa, ja mietin aluksi vähän että mahtaakohan poika muistaa, miten kontaktit suoritetaan silloinkin, kun se on vauhdin huumassa. Mutta muistihan se. :) Jes! Samoin kepit meni yllättävän hyvin, kaarethan meillä vielä on käytössä (ja on varmaan vielä pitkään), mutta Bee löysi hyvin aloitusvälin ja pujotteli sukkelaa. Tosin se ei näköjään vielä kestä kovin hyvin mun irtoamista, vaan hyppäs pari kertaa kaaren yli kun otin pari askelta kauemmas kepeistä. No, eihän me noita keppejä olla vielä paljoakaan harjoiteltu, joten siinä mielessä en oo yllättynyt. Harjoitusta siis vaan. Kaiken kaikkiaan meno oli kyllä niin kivaa, että puoliksi salaa jo odotan kisaiän täyttymistä...

Tiistaina mä aloitin oman "kuntokuurin". Eli Janita Leinosen vetämän ketteryyskurssin. Ja huh, oli kyllä välillä veren maku suussa! ;) Mutta mä taidan olla sen verran outo, että tykkään siitä kun kuntoilu on "kunnollista". :D Pari seuraavaa päivää oli kyllä pohkeet kipeet sen verran, että tiesi jotain tehneensä...

Torstaina jatkettiin sitten taas molempien poikien kanssa Elinan tunneilla. Bingleykin siirtyi nyt tekniikkaryhmään. Päivän teemana oli tällä kertaa jaakotukset. Jälleen yksi uusi ohjauskuvio mulle. Mutta jälleen kerran hyvin käytännöllinen osata ja sitä voi varmasti soveltaa monessa radan kohdassa. Tehtiin aluksi ennakoivaa valssia, koska siinä alku on samanlainen kuin jaakotuksessa, sitten tehtiin jaakotusta yhdellä esteellä. Lopuksi mentiin rataa, jossa oli useita ennakoivia valsseja ja jaakotuksia. Molemmat koirat hoksas ohjauksen tosi nopeasti. :) Itsellä oli haasteena kädet: aluksi en millään saanut niitä pysymään lähellä kehoa, vaan ne tahtoi koko ajan mennä omia reittejään. ;) Mutta kyllä ne kädet loppujen lopuksi saatiin kuriin, kun Elina jaksoi huomauttaa niistä sata ja yksi kertaa. :D Käsistä huolimatta nämä oli kyllä molempien kohdalla oikein Hyvän Mielen -treenit. Sekä Bingley että Darcy meni tosi upeesti ja tuntui huipulta mennä rataa molempien kanssa. Lopuksi Elina vielä sanoi, että meissä huomaa paljon kehitystä siitä, kun aloitettiin hänen ryhmissään (n. 2 kk sitten). Olen toki huomannut itsekin, että me kaikki kolme ollaan otettu iso harppaus eteenpäin (eikä suinkaan vähiten allekirjoittanut itse), mutta tuntuu silti hyvältä, kun joku muukin näkee ja sanoo sen. :))

Tänään lauantaina Darcy sai hieronnan Piipa Takalalta. Darcy ei ole taas hetkeen venytellyt itse lainkaan takajalkojaan ja muutenkin arvasin, että sillä on takajalat aika jumissa. Olivathan ne, mutta onneksi Piipa sai avattua niitä. :) Ja sekin oli kiva huomata, että Darcy pystyi jo ihan eri tavalla rentoutua hierontaan kuin ensimmäisellä kerralla. :) Darcyn luottamus ansaitaan pienin askelin ja nyt kolmannella hierontakerralla Piipa sai taas lisää luottamuspisteitä Darcylta. Bingleyn kiintymys sen sijaan taisi olla voitettu jo ensimmäisellä tapaamisella, ja taas se kiehnäsi hierojan ympärillä ja kerjäsi huomiota. ;) Seuraavalla kerralla pitää varmaan varata Bingleyllekin oma aika, että poika ei ihan koe olevansa hyljeksitty. <3 

Tsau 24.10. ja sydänasiaa

Tsaukkila oli ihan ok. Tuomariakaan ei muuten tarvinnut peljätä, paitsi kontakteilla :( ...mutta ei sentään pakoon juostu tällä kertaa... ;) Lopputuloksena 2 x hyl ja yksi 10. Ensimmäinen rata oli hyppäri. Se oli sellaista ilottelua. :D Olin tosi tosi tyytyväinen siihen, että Darcy ei tuntunut paineistuvan Tsaun hallista vaan mentiin täysillä rata. Se menikin hyvin niin kauan, kunnes lähti edessä oleville kepeille kun olis pitänyt tehdä tiukka käännös. Oma moka, ohjaus oli kyllä auttamattomasti myöhässä. Mutta radasta jäi kiva fiilis. :) Sitten eka agirata. Kontaktit + tuomari = Darcyn painajainen. :( Hyppiksellä Darcy ei ehdi kiinnittää huomiotaan tuomariin, mutta kun Darcy bongas tuomarin puomin vierellä, se otti kiellon...ja toisenkin...ennen kuin tuli puomille. Kontaktit on kyllä jatkuvaa vilkuilua ja pälyilyä sille. Se selkeästi paineistuu, jolloin tulee ihan "outoja" kieltovirheitä. Tämän jälkeen tosiaan tuli muiltakin esteiltä kieltoja, joten tuloksena hyl. Mutta kun vertaa viime kisoihin, niin kyllä tämä oli 100 kertaa parempi. Darcy kuitenkin pysyi koko ajan lähestulkoon hanskassa eikä lähtenyt luikkimaan pakoon minnekään. Joten treeniä, treeniä tää näköjään vaatii. Nyt vaan pitää rohkaistua pyytämään kaikkia mahdollisia ihmisiä seisomaan kontaktin viereen kun tullaan ja juoksemaan siinä vieressä.

Kolmas rata olikin sitten taas iloinen yllätys. Suurin osa otti kieltoja kepeiltä (vaikea 90 asteen kulma 1. hypyltä), ja päätin etten yritäkään lähteä sähläämään siihen eteen vaan otan riskin ja luotan siihen, että Darcy löytää keppien aloituksen vaikeastakin kulmasta. Ja jes, niinhän se teki. :) Toinen kohta, jossa olin ihan varma, että tulee kielto, oli puomi, jonka ylösmenon vieressä tuomari seisoi. Yllätyksekseni Darcy ei ottanut siitä kieltoa, vaan lähti hienosti - tosin jatkuvasti pälyillen - kiipeämään. No, kun nämä vaikeat paikat oli kunnialla suoritettu, oli sitten aikaa tehdä virheitä ns. helpommissa paikoissa. ;) Putkelta kielto ja toinen kieltokin tuli, mutta täytyy sanoa, että en ehtinyt rekisteröidä, miltä esteeltä se mahtoi tulla...? Kiva fiilis jäi kuitenkin siitä, että kepit meni niin hienosti ja puomikin tuli suoritettua ilman virheitä, vaikka tuomari juoksikin vieressä. Meillä näköjään menee aina viimeinen rata parhaiten: viimeksikin ekoista kisoista kaksi ekaa hylly, sitten viimeiseltä tulos. ;)

Sitten vielä Bingleystä muutama sana. Mehän oltiin siellä sydänultrassa viime keskiviikkona. Mua jännitti sinne meneminen luonnollisesti aika paljon, mutta nyt saan huokaista helpotuksesta, kun eläinlääkäri antoi meille luvan tehdä mitä halutaan. :)) Eli tuloksena oli, että Bingleyllä on pientä vuotoa vasempaan kammioon päin. Siitä siis sivuääni. Löydös on kuitenkin niin lievä, että sen ei pitäisi koskaan vaikuttaa koiran elämään. :) Muuten Bingleyn sydän olikin kuulemma kuin oppikirjasta, tuollainen pienen pieni "valmistusvirhe" siis vain. Kurjaahan se on, että pojalla on sydänvika, mutta pääasia, että se ei vaikuta elämään. Tässä vielä eläinlääkärin lausunto asiasta:

"Sivuääni lievä 2/6 astetta, kuuluu vasemmalta ja myös heikosti oikealta rintakehästä. Syke normaali, limakalvot normaalit. Röntgenkuvassa ei muutoksia. Ultraäänitutkimus: vasen eteinen normaali, LA:Ao 1,2, vasen kammio normaali, sydämen oikea puoli normaali. Ainoa löydös tulee aortan alueelta, jossa lievä loppusystolinen / alkudiastolinen regurgiraatio eli vuoto vas. kammioon päin. Selittää sivuäänen. Aortan ahtaumaa ei todeta. Ei lääkitystä, todennäköisesti ei myöskään kliinistä merkitystä. Seurataan auskultaatiolla rokotusten yhteydessä. Rokotukset annettiin."

Agilitykuulumisia...

...Mitäs muutakaan? ;) 

Viikko sitten opiskeltiin agilityn teoriaa Janitan radanlukutaitokurssilla. Ihan mielettömän hyödylliset neljä tuntia, paljon ahaa-elämyksiä, uusia näkökulmia, uusvanhan tiedon kertausta...vielä kun sais siirrettyä kaiken teorian käytäntöön. Miten se muka onkaan niin vaikeaa radalla, vauhdissa, miljoonaan asiaan keskittyen? Toisaalta kun niitä samoja asioita toistetaan kerrasta toiseen luennoilla ja kursseilla, niin eikös niistä aina joku tartu tekemiseenkin... :)

Keskiviikkona päästiinkin testailemaan oppeja taas käytännössä Elinan kursseilla, joista oli viimeiset kerrat viime viikolla. Ensi viikolla tosin taas jatketaan samoissa opeissa molempien kanssa, nyt Bingleykin siirtyy tekniikkaryhmään. Mutta vielä ajassa taaksepäin. :) Eli mentiin vähän pidempää ja haastavampaa (jota Elina tosin nimitti yksinkertaiseksi...niinpä, se yksinkertaisuus kai on aika suhteellinen käsite. ;)) rataa Bingleyn kurssilla. Ja vitsit, että Bee on kehittynyt ihan huimasti taas! Se osaa jo vaikka mitä. :) Tosin Elinakin kysyi, oonko huomannut, että heti jos mun ohjaus on vähänkin myöhässä, Bingley ilmoittaa siitä räksyttämällä. En ollut ajatellut asiaa sen kummemmin, mutta nyt kun se mainittiin, tajusin että niinhän asia on. Mulla on siis hyvä personal trainer, joka aina haukkuu mua, jos en ohjaa tarpeeksi hyvin. ;) Sitten se asia, josta mulle saa toistaa kerta toisensa jälkeen. Liike on koiran paras ohjaus (vai miten se slogan nyt meneekään...). Siitä sanotaan mulle lähes joka kerta, ja nyt se alkaa pikkuhiljaa iskostua mun mieleen. Hidas mikä hidas. ;) Ja nyt kun alan huomata sitä, en voi kun ihmetellä, miten paljon paremmin koira menee kun oma liike ei pysähtele tai ole epäjohdonmukaista. Tai eihän se nyt kovin ihmeellistä pitäisi olla, vaan loogista. ;D Etenkin leikkaukset ja lähes kaikki ohjauskuviot on tämän oivalluksen jälkeen alkaneet sujua 100 kertaa paremmin.

Darcyn kanssa uutena tekniikkana opeteltiin päällejuoksua. Miten voikaan olla niin vaikeeta saada kädet ja rintakehä yhteen suuntaan, varpaat toiseen ja sitten vielä katse kolmanteen? Totesinpa vaan, että joo, mä tartten jonkin verran kuivaharjoittelua ennen kuin tämä voi onnistua osana rataa. ;) Muuten Darcyn kanssa meni hienosti, sain hiottua jotain omia ohjausjuttuja paremmiksi (mm. valsseja oikeaan suuntaan... ;)) ja on aina kiva huomata, kuinka paljon paremmin koirakin menee, kun itse saa edes vähän paremmaksi omaa ohjausta.

Viikonloppuna lähdettiin aktiivilomalle Pohjanmaalle. Tai pojat olivat päättäneet pitää aktiivilomaa, mulle kelpas ihan hyvin vähän rennompikin meno. Partiolaispoikien tavoin ne juoksi, leikki, innosti erinäisiä ihmisiä lenkkipolulle ja...meni agilitya. :) Lauantaina päästiin Vöyrille harkkoihin Darcyn kanssa, kouluttajana Eija, joka tuomaroi myös ens viikonlopun kisat Tsaulla. Saatiin siis hyvää "tuomarihäiriötreeniä", toivotaan että ensi viikonloppuna ei tarvitse ainakaan tuomaria pelätä. Jostain syystä nyt oli putkikulmat vähän hakusessa, yleensä Darcy on löytänyt pimeätkin kulmat hyvin, mutta nyt tuli paljon kieltovirheitä putkilta. No, pitää vaan muistaa ohjata hyvin putkiin jatkossa. Sitten seuraa mun suuri ylpeyden aihe. :D Mä oon harmitellut sitä, kun tekniikkakurssilla opetellaan kaikkia hienoja ohjauskuvioita, mutta mun on (vielä) tosi vaikea soveltaa niitä mihinkään ratoihin ja miettiä, mikä nyt sopisi mihinkäkin. Mutta nyt radalla kokeilin yhteen kohtaan juuri opittua päällejuoksua, ja jes mikä fiilis: se sopi siihen kuin nenä päähän. :D Pienet on ilot allekirjoittaneella. ;) Tosin se kuvio ei ollut (silloin vielä) ihan täysin varma meillä, mutta sunnuntaina oli sitten pakko käydä hiomassa se varmemmaksi...ja nyt uskon, että sekä Darcy että minä tajutaan, mistä siinä on kyse. ;) Bingleyn kanssa otettiin myös harppauksia eteenpäin, erityisesti kontakteissa. Mentiin viikonloppuna ensimmäisen kerran Aa kokonaan (aikaisemmin ollaan myös menty, mutta vähän matalampana), eikä sen tarvinnut kertaakaan epäröidä. Kentällä ei ollut puomia, joten se täytyy kokeilla joskus myöhemmin. Alastulo alkaa olla mallikas. Ja nyt iloitsen siitä, että en opettanutkaan alustalla, jota tarvitsisi tässä vaiheessa alkaa häivyttämään...ihan yhtä hyvin se on oppinut ilmankin. Toinen "uusi" este oli keinu, jota ollaan vähän alustettu "paukutteluharjoituksilla". Lauantai-illan huumassa päätin kuitenkin kokeilla sitäkin kokonaan ja niin vaan meni, ja heti kerralla niin kuin mä haluankin sen menevän (= suoraan päähän, jossa pysähdys, kuitenkin niin että kaikki neljä tassua on keinulla, sitten käskyllä vapautus). Hyvä Bingley. :)

Jotenkin masentavaa siirtyä näistä onnistumisen fiiliksistä huomisen sydänultran ajatteluun. Huomenna siis selviää, mistä Bingleyn sydämestä kuuluvassa pienessä sivuäänessä on kyse. Kädet ja varpaat ristissä toivon, että kaikki olisi kunnossa...

ATT 10.10.10.: Menetetty kisaneitsyys ja tunteiden vuoristorata

Huh, olipas päivä. Voin kuvitella, että myös Darcy on tästä samaa mieltä. Ekoja kisoja on odotettu jo tovi, ja nyt ne sitten on ohi. Haikeaa sinänsä ajatella, että mä en enää ikinä kisaa virallisissa ihkaensimmäistä kertaa. Kisaneitsyys on nyt siis mennyt... ;) Sitten itse kisapäivään...

Jännitin jopa vähemmän kuin odotin. Jouduin toki pakottaa itseni aamulla syömään jotain ja vatsa oli kuralla, mutta muuten pääsin aika helpolla jännittämisen suhteen. Ehkä siksi, että mulla ei varsinaisesti ollut mitään suuria tavoitteita kisojen suhteen. Ekan radan alku meni tosi hienosti lukuun ottamatta keppejä, joissa Darcy lähti väärästä välistä pujottelemaan - no, ihan oma moka, kun en antanut Darcylle tarpeeksi tilaa etsiä itse keppien aloitusta vaan olin jotenkin vähän edessä ja liian lähellä. Darcy kyllä osaa löytää keppien aloituksen hienosti, kunhan en vaan oo häiritsemässä sitä. ;) Noin puolessa välissä rataa oli pöytä, jolloin tapahtui se, mitä eniten pelkäsin/jännitin etukäteen. Tuomarilla oli "piippauskone" laskemassa aikaa pöydällä, ja kun se lähti käyntiin, Darcy katsoi taakseen ja huomasi ensimmäisen kerran, että siellä on Pelottava Vieras Mies. :( Niinpä se lähti pöydältä karkuun. Tuomari oli onneksi sensitiivinen ja siirtyi itse kauemmas, jolloin Darcy tuli takaisin pöydälle. Mutta siinä vaiheessa oli peli menetetty, Darcy oli täysin lukossa eikä suostunut jatkamaan rataa tuomarin suuntaan. :( Sain sen kuitenkin kehuen houkuteltua maaliin niin että se meni vielä muutaman esteen. Maaliin päästyämme tuomari tuli heti kysymään, onko mulla taskussa nameja, että hän voisi tarjota niin ettei Darcylle jää kurja olo hänestä. Niin tuomari syötti pari namia ja antoi lisää vielä vähän myöhemmin tauolla. Tosi kivasti toimittu tuomarilta, kun ihan oma-aloitteisesti ottaa huomioon herkän aloittelevan koiran. Arvostus Harri Huittista kohtaan on suuri tämän perusteella! :) Ja seurakaverit yritti lohduttaa sillä, että ainakin me saatiin kuulemma suurimmat aplodit, kun lopulta päästiin maaliin... ;)

Sitten oli seuraavan agi-radan vuoro. Eipä auttaneet tuomarin tarjoamat namit vähentämään pelkoa ainakaan merkittävästi. Tällä radalla oli kontaktit jo heti alussa, tarkoittaen sitä, että tuomari seisoi radan alkupäässä. Darcy ottikin kieltoja vähän joka esteellä ja sain houkutella sitä kunnolla Aalle, kun tuomari seisoi vähän matkan päässä. Jos jotain positiivista haluaa keksiä, niin se olisi kai, että jopa näin suuren paineen alla Darcy pysähtyi kontaktille niin kuin pitää. Mutta tokasta radasta ei tullut oikein mitään johtuen siitä, että pelkomörkö tuli päälle jo heti alussa. :( Niinpä näiltä kahdelta radalta hyl. Tämän jälkeen olin jo heittämässä hanskoja tiskiin: mulla on hyvä ja osaava koira, jonka hermot ei vaan kestä kisaamista. :( Miten masentava ajatus. Näiden ajatusten siivittämänä lähdettiin puolen tunnin ajelulle keräämään voimia hyppäriin. Vaikka lähellä oli, etten jättänyt sitä väliin kun kaksi edellistä oli olleet niin kurjia kokemuksia. Ajattelin kuitenkin kokeilla, koska sillä radalla olisi naistuomari. Eikä siellä olisi kontakteja, joiden aikana ehtii pälyillä epäilyttäviä ihmisiä... Ja sitten - jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä - Darcy tekee jotain ihan superhienoa, juuri kun oon ollut luovuttamassa koko homman kanssa. Ihme koira. :) Se ei radalla edes huomannut tuomaria (tai ainakaan ei välittänyt). Rata oli mukava: sopivan haastava, mutta kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa. Kaikki muu meni hienosti ja suunnitelman mukaan paitsi kolmanneksi viimeinen hyppy, jossa oli lähellä, ettei tullut kieltovirhettä. Tein siihen takaaleikkauksen, jossa en malttanut odottaa tarpeeksi pitkään, vaan melkein ryntäsin Darcyn päälle. Hups. :/ Tuomari oli kuitenkin aika kiltti kieltojen kanssa, tästäkin varmasti olisi ylemmissä luokissa tullut kieltovirhe, mutta meidän(kin) onneksi tuomari antoi ykkösluokkalaisille vähän anteeksi näissä. Näin siis saatiin 0-tulos, aika -13.05, sijoitus 2 (yht. 13 koiraa). Ja ensimmäinen LUVA. :)) Ja mä olen niiiiiin onnellinen ja iloinen! Mutta edelleen olen kysymysmerkkinä siitä, miten meidän tästä kannattaisi edetä?? Kilpailla vaan paljon eri halleissa eri tuomareilla, vai keskittyä esim. oman seuran kisoihin totuttelemaan tuomareihin, vai pitää kokonaan taukoa...? Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan. :) Kohta pitäisi päättää, ilmoitanko meidät TSAUn kisoihin, jotka olisivat kahden viikon päästä. Siellä olisi ainakin semituttu naistuomari... Mutta en tiiä, mikä olisi tässä kohtaa järjevintä Darcyn kannalta...? Se on kyllä välillä niin "omituinen", kun pelkää ja menee ihan lukkoon tuomarista, mutta heti radalta tultua lähtee kuitenkin riehakkaana leikkiin ja syö nameja tuomarin kädestä. Ja ei se ilmeisesti kovin traumatisoitunut voinut olla, kun veti vielä viimeisen radan ihan loistavasti. Joskus toivoisin voivani lukea tuon pienen sopulin ajatuksia...

Terveysraporttia

Eilen oli SE päivä. Nimittäin Bingleyn terveystarkit. Saatiin sekä hyviä että huonoja (??) uutisia. Ensin hyvät. :) Polvet oli 0/0 ja silmät terveet muutamia ylimääräisiä ripsiä lukuunottamatta. Lisäksi lonkat ja kyynärpäät lähti terveinä Kennelliittoon, toivotaan että sellaisina pysyvätkin.. Eläinlääkäri sanoi, että kyllä näillä kelpaa hyppiä agilityssa. :) Pyysin kuvaamaan selkärangankin samaista harrastusta silmällä pitäen, ja sekin näytti oikein mallikkaalta. Kauniit oli kuvat, jos röntgenkuvia nyt kauniiksi voi sanoa. ;D Samaan syssyyn laskettiin hampaatkin, joita löytyi oletettu määrä eli kaikki paitsi yksi (P3) ylhäältä.

Sitten ne uutiset, jotka jätti vähän hämmentyneen ja kieltämättä apaattisenkin fiiliksen. Bingleyn sydämestä kuului pieni sivuääni. :( Lausunnossa sanottiin näin: "Sydämestä kuultiin vasemmalta puolelta stenoosimainen sivuääni. On mahdollista että koiralla on lievä kehkovaltimoahtauma. Sydämen tutkimus ultraäänellä ja dopplerilla on hyvä tehdä, jotta sivuäänen mahdollinen aiheuttaja saadaan selville." Varasin siis tuon parin viikon päähän 20.10. Syytä paniikkiin ei varmasti tässä vaiheessa todellakaan pitäisi olla, eläinlääkäri sanoi, että vaikka joku sivuääni kuuluisikin, niin näin pienellä koiralla se aiheuttaa hyvin harvoin mitään harmia. Eläinlääkäri ei myöskään pitänyt tutkimuksia ihan välttämättöminä, mutta suositteli koska kyseessä on harrastuskoira. Ja toki haluan itse tietää, mikä tilanne on, ettei sitten tarvitse koko ajan miettiä, onko jotain vai ei... Voih, en vaan vielä halua edes miettiä, kuinka kurjaa olisi, JOS jotain vakavampaa löytyisi. :( Mutta ei, uskon ja luotan vakaasti siihen, että mistään vakavasta ei ole kyse.

...Ja etten jäisi märehtimään apatioihin, on viikonloppuna luvassa... Kukaan ei varmaan arvaa mitä? ;) Lauantaina siis ensin kisatöihin koko päiväksi ja sitten sunnuntaina Darcyn kanssa pitämään hauskaa. Se on meidän tavoite. Toivotaan että päästään siihen. :)