Hyppelyä kantojen ja esteiden yli

Ollaan keksitty poikien kanssa taas pitkästä aikaa metsän ihanuus. :) Meillä on noin viiden minuutin kävelymatkan päässä "oma" pieni metsä, jossa ollaan taas kevään tullen alettu käydä. On niin ihanaa kun työpäivän päätteeksi pääsee lähes liikenteen melun ulottumattomiin ja koirat saa juoksennella minimetsässä sydämensä kyllyydestä. Suloisia ovatkin. <3  Fiksu on ollut se kaupunkisuunnittelija, joka on päättänyt jättää metsäläikän kaupunkiin. Kiitos hänelle. ;) Lisäksi on vähän vähemmän syyllinen olo, jos illalla vaan rojahtaa sohvalle kun on ensin käyty metsässä juoksentelemassa...

Darcy on päässyt metsän kantojen ja kivien lisäksi hyppelemään myös agi-esteiden yli. ATT:n kurssi päättyi harjoituskisoihin, joissa päästiin kokeilemaan helppoa rataa. Ihan hyvin meillä meni, yks kielto tuli pussille mentäessä..ihan oma moka tietysti kun kroppa ja käsi osoitti ihan väärään suuntaan kuin pussin suulle ja niinpä mentiin eka kerta ohi. ;) Nyt ollaan käyty Koirakoulussa Johanna Tammialan opissa taas, siellä ollaan treenailtu myös kaikenlaisia meille uusia kuvioita, joiden kaikkien nimiä mä en edes muista... :D Hyvin on kuitenkin mennyt. Treenit on vaan sen verran aikasin, että joudun tuleen töistä kiireellä kotiin, käymään lenkillä ja sitten heti lähtemään Darcyn kanssa. Ja huomaan, että väsymys kyllä vaikuttaa hidastavasti sekä mun aivotoimintaan että liikenopeuteen.. Välillä oikeen harmittaa, kun ei millään jaksa tsempata ja se sitten tietty näkyy suorituksessakin. Nopean koiran kanssa kun pitäis olla skarppina... 8) Eilisen treeneissä puhuttiin kouluttajan kanssa myös siitä, että Darcy on taitava läheltä ohjattuna ja nopeus on kohdallaan (öö, mun mielestä vähän liiankin..), mutta Darcy ei (vielä) irtoa juurikaan. Sitä pitäiskin harjoitella.. Oon kyllä niin kade niille (= ainakin Pia...;)), joilla on omassa pihassa esteet.. Olis mahdollisuus harjoitella vaikeita kohtia ja keskittyä lisäksi kontakteihinkin, että joskus voitais päästä kisaamaankin.. No, ehkä joskus..

Maanantaina pitäis päättää, haenko pienryhmäpaikkaa ATT:lta. Mut mä en tiedä, koska oikeesti tulevaisuus on tällä hetkellä niiiin avoin. Pohjanmaa vai Turku vai joku muu? En tiedä, kannattaako mun sitten maksaa harkkamaksut, jos kuitenkin lähden kesällä lakeuksille. Mutku ei voi tietää. Voi ahdistus.

Bingley korkkas junnuluokan :)

Aamulla Botnia-hallille ajellessani olin ihan varma, että nyt se noro-virus on iskenyt... Mutta ei, se oli vain vatsani, joka ilmoitti että jotain jännää on nyt edessä... ;) Kiitos maha tiedosta, en sitä varmasti muuten olisi tiennytkään. Samalla nostalgia täytti mielen, vuosi sitten astelin ensimmäistä kertaa näyttelykehään (no, jos ei jotain kertaa lapsena lasketa..) mukanani Darcy. Ja heh, oltiin tosi huonoja. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka paljon olen vuoden aikana oppinut näyttelyiden ihmeellisestä maailmasta... ;) Vaikka toki sitä opittavaa vielä riittää... Kiitos kaikille jotka jaksatte neuvoa ja antaa hyviä vinkkejä!

Näyttelypaikalla Bingley tapansa mukaan uhkui intoa ja sit jos ei päässyt menemään ja tekemään, niin se vääryys piti osoittaa miten muutenkaan kuin vinkumalla ja ulisemalla. ;s Kehässäkin piti aluksi vinkua ja hyöriä ympäriinsä, mutta jotenkin Bee aina yllättää mut hienolla käytöksellään silloin kun on "tosi kyseessä" eli silloin kun tuomari katsoo/arvostelee. Mun pieni showmies. :D Pöydällä Bingley oli suht hienosti, ei ihan tattina, mutta ei toisaalta pahasti väistänytkään tuomaria tms. Seisominen lattialla meni täydellisesti. ;D Mutta liikkeet...ilmeisesti tokon treenailu on nyt alkanut näkyä niissä, eli Bee hakee koko ajan kontaktia muhun, vaikka miten yritän katsella taivaisiin ja olla kiinnittämättä huomiota siihen. No, ei voi valittaa, on se varmaan hämmentävää, kun yleensä kontaktista palkitaan ja sit yhtäkkiä pitäiskin kulkea nokka eteenpäin suunnattuna... Pitääpä alkaa harjoitella sitä enemmän, yhdistää näyttelyraviin vaikka joku uusi käskysana, että erottais sen tokoilusta...

Hienon esiintymisen päätteeksi Bingley sai punaisen nauhan, josta olen kyllä tosi tyytyväinen, etenkin kun tuomari (Gunnel Holm) oli tosi tiukka ja jakeli sinisiä nauhoja yllättävänkin paljon. Junnuluokassa oli yhteensä 7 urosta, ja Bingley nousi hienosti 2:ksi. :)) Noin nuorelle ja keskeneräiselle koiralle tosi hieno aloitus. Mamma on tyytyväinen, tästä on hyvä jatkaa kuukauden päästä Mynämäellä ja Raumalla. <3 

Tässä vielä arvostelu enemmän tai vähemmän vapaasti suomennettuna:

Uros, jolla hyvä ilme ja pää, hieman raskaat korvat, erinomainen luusto, hyvin kulmautunut takaosa, vielä kehittymätön ruumiinrakenne, hieman luisu ristiselkä, voisi liikkua pidemmällä askeleella.
JUN EH 2

Kevät tuli metsään

   

Nam, käpyjä!

     

Bingley 9 kk  ja komea kauluksen alku. :)

     

      

       

Piilossa! ;)

       

Treeniä...

Eilen aloitettiin Darcyn kanssa uusi parin kuukauden agi-kurssi Koirakoulussa, jossa siis käydään muillakin kursseilla. Tämä ihan sen takia, kun ATT:lla on alkeisjatkokurssia jäljellä enää kaksi kertaa ja sen jälkeen voi joutua odottelemaan hetken ennen kuin löytyy pienryhmä, koska ne ovat kuulemma kaikki aika täynnä tällä hetkellä... En kuitenkaan tässä vaiheessa halua pitää pitkää tauko agilitysta, joten päätin palata juurille Koirakoululle; siellähän me käytiin agilityn alkeiskurssi ennen kuin siirryttiin ATT:lle ja Bingleyn kanssa aloitetaan aksa-kurssi siellä toukokuun lopulla. :) Nyt on ainakin pari viikkoa agi-treeniä kaksi kertaa viikossa, mutta eipä tuo tunnu kumpaakaan haittaavan... ;)

Ekat treenit siellä meni hyvin. Alkeisjatkokurssilla ollaan tähän mennessä lähinnä opeteltu erilaisia tekniikkajuttuja, eikä olla menty oikeastaan muutamaa estettä pidempiä sarjoja. Tuolla sitten mietin hiljaa mielessäni että mitenköhän meidän käy, kun ekalla radalla oli 8 estettä: hyppyjä ja putkia, useita valsseja, takaa- ja edestäleikkauksia sun muita hienouksia.. Mutta täytyy sanoa, että loistavasti meni! Oltiin niiiiin hyviä! :) Ainoa juttu, missä mä voisin petrata, on ennakointi vielä aikaisemmin, ettei Darcyn käännökset mene niin pitkiksi.. Muuten mäkin pysyin yllättävän hyvin koossa, ei kuulemma kädet heiluneet taivaita kohti jne... ;D Toka rata oli myös 8 estettä, samantyyppinen mutta vähän haastavampi. Hienosti meni sekin, tosin takaakierto on meillä vielä pikkasen hakusessa. Harjoitusta vaan...onneksi on jo yksi este ens viikonloppuna Vähässäkyrössä odottamassa, sillä voin sitten vaikka niitä takaakiertoja harjoitella... :) Kiva fiilis jäi kaiken kaikkiaan siis näistä treeneistä. Ehkä ensimmäisen kerran oli sellainen fiilis, että me oikeasti mennään agilityä, varmaan juuri sen takia kun radalla oli tällä kertaa vähän enemmän pituutta kuin vaan muutama este... Tästä on hyvä jatkaa. :)

Sitten Beehen...eli Bingley täyttää tänään 9 kk eikä siis ole enää virallisesti pentu, vaan junnu! Onnea mun pienelle murrosikäiselle pojalleni! <3 

Tänään oli sitten vuorossa Been treenit. Tehtiin käsittelyharjoituksia, samalla periaatteella kuin tokokokeessakin 1-luokan aluksi. Me ollaan Been kanssa harjoiteltu sivulle tuloa / perusasentoa jonkin verran kotona, ja se osaakin sen jo kiitettävästi, tosin käsiapuja käytän edelleen sivulle tulossa. Häiriöympäristössä ei kuitenkaan olla harjoiteltu perusasentoa lainkaan, mutta päätin kuitenkin koittaa ottaa harjoituksessa sen perusasentoon, vaikka olisi saanut ihan vaan pitää koiraa vierellä. Mutta Bee oli perusasennossa niiiin nätisti! Tuli sivulle hienosti, tapitti mua hievahtamatta eikä välittänyt tippaakaan, kun joku tuli siihen hiplaamaan sitä. Tuijotti vaan mua (tai nameja...). <3  Oon niin ylpeä siitä. Ja tyytyväinen siitä, että se ei osoittanut pienintäkään epävarmuuden merkkiä tai yrittänyt kertaakaan väistää ihmisiä, jotka tuli rapsuttamaan, mutta toiaalta tyytyväinen olen siitäkin, että se pystyi niin hienosti keskittymään muhun, eikä osoittanut merkkiäkään esim. ryntäämisestä ihmisen luokse. Harjoitus meni siis just hienosti. :) Lopuksi kouluttaja tuli vielä kiertämään mittakepin kanssa, että koirat tottuu siihenkin. Ja mä heti tietysti pyysin koittamaan, olisko mitään mahkuja, että Bingley mahtuisi 35 cm:n alle... ;)) Ja sehän mahtui! ...joinain kertoina...joinain taas ei. ;) On siis ihan siinä rajalla, mutta tällä hetkellä siis näyttää siltä, että mini-koko olisi mahdollinen, etenkin jos ensimmäinen tuomari sitten joskus olisi armelias... :)

Terveystulokset

Odottavan aika on pitkä, sen olen huomannut odottaessani Kennelliiton virallisia lonkkalausuntoja. Mutta tänään tuli vihdoin ja viimein sähköpostiin tieto, että Darcylla on virallisesti B-lonkat ja 0-kyynärpäät. Jee! :)) Darcyn molemmilla vanhemmillahan on B-lonkat, joten A-tulosta en edes odottanut, mutta kovasti piirtelin mielessäni kauhuskenaarioita D-lonkista, joiden takia jouduttaisiin lopettaa Darcyn rakastama agility ja muutenkin vauhdikas elämä... Niin, mitenkäs sinne hysteeristen koiranomistajien kerhoon voi liittyä...?? ;) Kaiken tämän jännittämisen  jälkeen olen enemmän kuin tyytyväinen tuloksiin. :))

Agilitykisoissa...

...oltiin tänään meidän alkeisjatkokurssin kanssa tutustumassa kisatöihin. :) Oli kiva hyöriä taas kisatunnelmissa...joku siinä tunnelmassa kyllä on, mikä vetää puoleensa, vaikka jännitänkin yleensä ihan kamalasti oli kisa mikä tahansa. Ehkä siihen  kutkuttavaan tunteeseen sitten syntyy riippuvuus... ;) Joka tapauksessa ootan jo kovasti, että päästään Darcyn kanssa kisaamaan. Vaikka ei me siis vielä olla ollenkaan valmiita. Me ollaan Möllejä. Mutta ehkäpä pian aletaan kiertää möllikisoja ja ehkä sitten syksyllä päästäis ihan aikuisten oikeestikin aloittamaan kisaaminen. Ehkäpä sitten ei myöskään enää tarvis haaskata rahaa näyttelyihin, kun sais kokea addiktoivaa kisatunnelmaa aksakentillä. ;D

Mutta ennen kuin sinne asti päästään, mun pitää vissiin jonnekin päästä osallistumaan... :) Seurasin netistä erkkarin tulospäivityksiä, ja oli sitten ihan pakko ilmottaa molemmat pojat sekä Mynämäelle että Raumalle. Kauheen kallista puuhaa kyllä... Oon miettinyt, onko siinä edes mitään järkeä viedä Bingleyä vielä näyttelykehiin, kun se on vielä niin selkeästi kesken kehityksessä. Kaulusta ei ole pojalla vielä yhtään, vaikka muuten turkki on ihana ja hyvällä "alulla". Ja oon melkein satavarma, että tulevissa arvosteluissa tulee lukemaan että pää/kuono kaipaa lisää täytettä... No, mennään nyt sitten kuitenkin kehäkokemusta saamaan ja ykkösruusukkeeseen tarvittavia punasävyisiä nauhoja metsästämään... :) Darcylla taas ei karvaa ole koskaan ollut niin paljon kuin monilla muilla uroksilla. Nyt se on kuitenkin lopputalven kasvatellut tukkaa reippaasti...ja näköjään ihan vain tiputtaakseen sen samantien pois. :0 Pöh, yritin sanoa sille, ettei sitä nyt heti kuulu tiputtaa pois vaikka kevät tuleekin, mutta niin vain tuppoja lähtee kun vähän koskee.. Eli kehiin sitten vaan kaljun ja vauvan kanssa! Millonkohan mä oikein oppisin luovuttamaan näiden näyttelyiden suhteen...? ;D

Muuten meillä on pääsiäinen mennyt mukavasti kotona köllötellessä. Ja siinä sivussa oon kai vähän saanut tuota graduakin valmiimmaksi. Tässä vaiheessa rima on tosin sen suhteen laskettu hyvin alkeis-minien tasolle... Mutta mulle riittää kun yli pääsen. :)