Kahdenlaisissa kehissä

Kävimme viime viikonloppuna pyörähtämässä vähän harvinaisemmillakin mestoilla Bingleyn kanssa. Bingley-parka luuli, että oltaisiin tultu johonkin hauskaan paikkaan (uusi aksahalli?) ja pettymys olikin pojalle suuri, kun hän havaitsi, että kehästä löytyy ainoastaan pöytä...eikä sekään ollut agilitypöytä. Mutta hienosti herra nieli pettymyksensä ja esiintyi ihan superisti siitä huolimatta, ettei kahteen vuoteen olla näyttelyissä käyty saati treenattu moista. ;) Ilo on olla kehässä itsevarman koiran kanssa! Tällä kertaa hieno esiintyminen ei kuitenkaan riittänyt hurmaamaan tuomaria kuin EH:n verran. Mun mielestähän Bingley on tietysti vähintäänkin erinomainen ellei jopa täydellinen rotunsa edustaja!

Kuva: Sari Sainio

Pääosin tunnistan kyllä koirani arvostelusta: 

"Typical head. Good ears. A bit round on eye. Needs more neck. Correct topline. Tailset a bit high. (Liikkeessä nosti häntää aavistuksen yli selkälinjan, vaikkei mitenkään kovin pahasti...) Correct shoulders. Good hindquarters. Overall lacks refinement of the breed. (Mitä sekin sitten tarkoittaa..) Moved well on profile, close behind. Good coat."

AVO EH, tuomari: Margaret Martin

Joka tapauksessa päivän tavoite tuli täytettyä, kun ystäväni koira valioitui. Siis agilityssa, virallisesti nyt kun se näyttelytuloskin tuli. Onnea vielä Mini ja Jenna! :)   

Viime päivityksen jälkeen olemme käyneet kisaamassa tutummillakin kentillä pari kertaa. Kotikisoissa oli jopa videokamera mukana, mutta akku oli loppunut ihan ensimmäisen startin alussa. Tsaun järjestämissä piirimestiksissä taas juoksin kahden radan väliä, enkä ottanut kameraa enää ylimääräiseksi stressoriksi. Siispä ei valitettavasti taaskaan kuvatodistetta suorituksista! ATT:lla Bingleylle yksi nollavoitto hyppikseltä, jonka myötä saimme myös ensimmäisen hyppysertimme. :) Muuta muistettavaa ei noista kisoista tainnutkaan jäädä... ;) Piirimestiksissä kisasimme molempien kanssa ATT:n joukkueessa, Bingley ykkös- ja Darcy kakkosjoukkueessa. Bingleyn kanssa kaksi huolimattomuuskieltoa, joten siitä 10. Joukkueemme nousi kuitenkin hopealle. :) Darcylle viralliseksi tulokseksi 15, vaikka oikeasti se oli 10 koska olen 100 % varma, että saimme väärän tuomion Aan alastulolta. No, en ollut ainoa, joka kyseenalaisti ko. tuomarin tuomioita... Kuitenkin myös medien joukkueemme sai hopeaa. :) Yksilökisat alkoivatkin sitten lupaavasti, kun hyllytin Bingleyn kanssa hukkaamalla sen selkäni taakse, jolloin poika pujahti väärään päähän putkea. Toisella radalla Bingleylle vitonen toiseksi viimeisen esteen kiellosta, kun päällejuoksussa en ottanut koiraa mukaan hyppyyn... Tosin luulin, että olisimme saaneet toisen vitosen Aan kontaktista, jonka Bingley hyppäsi törkeästi. :/ Olisi pitänyt lopettaa rata siihen... Darcylle ensimmäiseltä radalta vitonen, toiselta nolla sijoituksella 4. :)

 

Eilen Lizzy sai ensimmäisen kerran ihmetellä sitä, kun maa on täynnä valkoista hauskaa ainetta, johon voi muun muassa työntää nenänsä. Lisäksi se sai hepulin, pyydysteli suuria lumihiutaleita eikä muistanut aamulenkillä tehdä tarpeitaan, kun lumi täytti lapsen pienen mielen. Joka talvi se on yhtä hellyyttävää katsoa, kun toiset innostuvat niin silminnähtävästi lumen tulosta! Ainoa huono puoli tässä talven tulossa on, että auton talvirenkaat ovat vielä kaksi viikkoa Pohjanmaalla. Onneksi sain työkaverilta kyydin töihin, mutta suunniteltu iltapäivätreeni sai tänään jäädä. Niinpä menemme sunnuntaina Ulla Kaukosen hyppytekniikka-kurssille ilman että on ehditty (/ muistettu) tehdä hyppytekniikkaharjoitteita pitkään aikaan. Mutta hyvä siitä tulee! :)

Sydän sykkii sulle eikä hellitä vieläkään

No nyt on hyviä uutisia!

Viime postauksessa kirjoitin Bingleyn sydämestä kuuluneesta rytmihäiriöstä. Ja nyt voin suuresti helpottuneena todeta, että kyse oli enemmän tai vähemmän väärästä hälytyksestä. :) Bingley kävi EKG:ssa, jossa todettiin "normaali sinusaurytmia eli rytmi muuttuu hengityksen tahdissa. Lisälyöntejä ei ollut havaittavissa (6 min. tallennus). Aikaisempi rytmihäiriö on saattanut liittyä nenäpunkkiin (voimakas vagushermoärsytys mm. hengitystieongelmissa voi aiheuttaa sydämen rytmin muutoksia)". Bingleyllähän oli tuolloin juuri nenäpunkkioireita, joiden vuoksi koko poppoo saikin lääkityksen ja eläinlääkäri selitti, että Bingleyllä on saattanut käydä samoin kuin usein lyhytkuonoisilla koirilla eli hengitysvaikeudet (niiskutus, tukkoisuus) ovat jollain tavoin vaikuttaneet sydämeen aiheuttaen harmitonta sivuääntä. Tärkeää oli kuitenkin tutkia sydän jälleen kerran ja saada taas siunaus normaalille elämälle ja harrastamiselle! :)

Bingleyllä on on-off-nappula. Se on joko-tai. Säätö nyt offilla.

Harrastettu on. Kisattukin on! Tosin kartturi on ollut vähän huolimaton, eikä nollilla ole juurikaan juhlittu. Pari viikkoa sitten Tsaulla Bingleylle pari hienoa (Jalosen!!!) rataa ärsyttävillä vitostuloksilla: toisella rima ja toisella huolimaton ohjaus (eli oletus) että koira menee putkeen - ei mennyt eli kielto tuli siitä. Viime viikonloppuna Maalahdessa en kertakaikkisesti löytänyt itselleni kisafiilistä. Bingleylle molemmilla radoilla kielto keinulle. :/ Ensimmäisellä radalla ohi myös viimeiseltä hypyltä, jota en edes lähtenyt korjaamaan... Ja kun kisojen jälkeen otin muutaman kerran puukeinua "ettei jäisi jäisi mitään traumoja", meni kaikki tietysti kuin Strömsössä. Darcy-rakas yritti paikkailla p***aa ohjaajaansa, toisella radalla siitä huolimatta jotain sekoilua ja hylly, toisella kökösti ohjattu nolla, sij. 3. Kuten Mikkilän Sari asian kauniisti ilmaisi, "sä et kyllä yhtään ohjannut Darcya". :D

Kuva: Sirpa Saari

Darcy ihan itsensä näköisenä. Kuva: Sirpa Saari

Maailman ihanin Darcy. Sydän!!   Kuva: Sirpa Saari

Lissumissu oli pätevä viimeisellä Elinan pentuagilitykerrallaan. Joku on varmasti käynyt treenaamassa salaa, koska neiti ylitti mun odotukset (jotka tosin olivat ihan olemattomat!) ihan täysin. :) Lizzyn kanssa idea on ollut mennä ihan superlyhyttä pätkää kerrallaan: pari toistoa, superpalkka ja autoon. Mutta täytyy myöntää, että kerran jos toisenkin on käynyt mielessä, että miten ihmeessä mä oon ikinä saanut opetettua pojat (edes) tuolle tasolle jolla nyt ovat. :D

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Leyan kanssa vauhdissa :) Kuva: Sirpa Saari

Lizzy joutui myös lääkäritädille, koska neiti oli näköjään päättänyt että viisi kulmuria on parempi kuin neljä. Mä olin eri mieltä. Siispä Lissu nukkui keskiviikkona sikeitä kauneusunia ja häneltä poistettiin viimeinen sitkeä maitokulmuri. Sen juuri olikin niin pitkälle kasvanut, ettei varmasti olisi heiluttelulla tai repimisellä lähtenytkään... Hyvä uutinen on, että kaikki legot löytyivät suusta, tosin kaksi etuposkihammasta vasta tuloillaan, mutta tuntuivat ikenen alla. Näin ollen Lizzyllä ei ole hammaspuutoksia, mikä jo sinällään on hurraahuutojen paikka!

Tämä viikonloppu onkin pyhitetty agilityn seuraamiseen, ei tekemiseen. Sekin on ihan tervetullutta vaihteeksi. :) Huikeita fiiliksiä MM-kisojen livestreamin äärellä, nautin!!

Pieni, suurempi, medi. Nuori, vanhempi, viisain.

Rytmi sydämessä

 

Kliseisesti sanottuna mulla on hyviä ja huonoja uutisia.

Aloitetaan hyvistä.

 

 

Tai oikeastaan, aloitetaan imelästi! Pahoittelut kaikille siirappiallergikoille. ;) Bingley on sydän sydän sydän. Tuntuu että kesällä me oltiin toisillemme hieman epävireessä, mutta nyt ollaan taas synkronoitu samalle taajuudelle. Sydän!!!

 

Viime viikonloppuna olimme TopTeam-valintatilaisuudessa pikkumustan kanssa. Halusin mennä kokeilemaan ja vähän testaamaan omaa tasoamme. Lähdettiin tekemään parhaamme, mutten ollenkaan olettanut, että pääsisimme tiimiin. Rata oli helppo juoksurata, ja meitä ohjeisettiin menemään täysillä. Mä yritin mennä, sillä seurauksella, että Bingleyllä tuli kiire mun perään ja molemmilla kierroksilla yksi rima tippui. Muuten oli ihan nättiä menoa. Ajattelin, että joukkuepaikka taisi nyt tippua niiden rimojen mukana, koska mineissä tehtiin myös paljon hienoja nollatuloksia. Fysiikkaosiossa meinasin kuolla, mutta loppuviikosta aloin olla jo toimintakunnossa... :D Yllätys oli oikeasti melkoinen, kun sain sähköpostiin tiedon, että meidät on valittu joukkueeseen. Aika hienoa ja mielenkiintoista päästä tällaiseen valmennussysteemiin! :) 

 

Tajusin valintatilaisuudessa, että aika harvoin menen oikeasti täysillä. Yritänkö mä varmistella tai oonko mä muuten jäässä kisatilanteessa? Päätin siinä, että nyt yritän oikeasti päästää hieman kontrollista ja mennä täysillä, riskilläkin.

 

Uskon että tänään kotikisoissa oli nähtävissä hieman tuosta päätöksestä. :) Olo oli flunssainen ja vähän puolikuntoinen, mutta melkein kaikille radoille sain hyvän fiiliksen päälle! Bingleyn ensimmäisellä radalla ( - kännykkävideolaatua, sori - ) ei auttanut kuin luottaa siihen, että koira osaa putki-puomi-erottelun. Molemmat pojat osasivat sen kiitettävästi! Vaikka koira näkikin renkaalta suoraan putken suun, osasivat molemmat sanallisella käskyllä mennä puomille. :) Muutenkin rata meni ihan sujuvasti, ja sillä nappasimme nollavoiton. :) Samalla radalla Darcy lähti jahtaamaan mua alun suoralla ja tuli muurista ohi. Muuten ihan jees menoa sen jälkeen, mutta viimeiselle putkelle ei taas löytänyt millään tietään ja käväisi puomillakin koittamassa, jos se oli se mitä halusin... Tuloksena hyl. Toisella radalla Bingley tiputti riman alkupuolella enkä saanut poispäinkäännöstä onnistumaan kepeille. Koska virheitä oli joka tapauksessa alla, keskeytin Aalle, josta Bingley juoksi läpi. Tämä rupesi tosin heti kaduttamaan... Syystä että eihän koira voi tietää, onko meillä virheitä alla vai ei, ja onhan se nyt hyvänen aika epäjohdonmukaista, että välillä vaadin kunnon 2on2offin ja välillä annan juosta läpi (toki niin että aina pitää kontakti ottaa). Ärsyttää itseäkin että olen niin epäjohdonmukainen! Olen päättänyt, että Lizzyn kanssa olen alusta asti tarkka kontakteilla! Toisella radalla Darcy sai nollan. :) Pari kaarrosta valui, mutta muuten ihan nättiä menoa. Medien taso on täällä niin kova, että olen tyytyväinen 4. sijaan. :) Viimeisiä ratoja en enää saanut videolle. Bingley teki taas näpsäkän nollan, jolla päivän toinen nollavoitto! Darcyn kanssa pakka hajosi sitten ihan kunnolla, radan alkupuolella hukkasin itseni ja koirani eikä sitten enää saatu rytmiä koottua. No, ei se mitään, oon tosi iloinen päivän saldoon joka tapauksessa! Nyt Bingleyllä on kasassa sekä tuplanolla että voittonolla ensi kesän koitoksia varten! :)

 

Kuitenkin mun mieltä varjostaa pieni juttu. Sydän. Siis kirjaimellisesti Bingleyn sydän. Sillähän on jo 1-vuotiaana todettu pieni sivuääni sydämessä, joka silloin tutkittiin huolella ja eläinlääkäri antoi luvan elää ja harrastaa mielen mukaan, koska sydän on rakenteeltaan kuitenkin normaali. Viime viikolla Darcy oli rokotuksilla, ja Bingleyn sydän kuunneltiin siinä samalla. Eläinlääkäri (sama joka tutki sydämen pari vuotta sitten) kuunteli tosi pitkään, ja kertoi itsekin yllättyneenä, että sydämestä kuuluu nyt rytmihäiriö, jota ei ollut kuultavissa silloin viimeksi. :( Syke oli kuitenkin normaali, joten eläinlääkäri arveli, että sen vuoksi Bingley ei olekaan mitenkään oireillut rytmihäiriötään. Ell ei mitenkään lietsonut paniikkia, mutta varattiin aika ensi keskiviikoksi tarkempiin tutkimuksiin eli tällä kertaa EKG:hen. Mua jännittää ja pelottaa. Voi Bingleyä ja hänen suurta sydäntään...

 

Samaisella eläinlääkärireissulla kuultiin kuitenkin onneksi myös hyviä uutisia. :) Darcyhan on nyt saanut kaksi kertaa kohtauksen, joita olen kuvitellut epilepsiakohtauksiksi. Kerroin kohtauksista eläinlääkärille, joka totesi, että ne kuullostavat ennemmin ns. pyörtymiskohtauksilta. Molemmat kohtauksethan ovat alkaneet sillä, että Darcy on syönyt ruohoa ja alkanut yökkäämään / oksentamaan. Eläinlääkäri arveli, että Darcy on "unohtanut" hengittää, ja hapen puute on saanut aikaan kohtauksen, joka kyllä näyttää hurjalta (ja epileptiseltä) mutta on vaaraton ja harmiton. Näitä vastaavia tapauksia tulee kuulemma aina silloin tällöin vastaan. Juteltiin tästä pitkään ja eläinlääkäri oli melko vakuuttunut tästä pyörtymishypoteesista, vaikka tietysti epilepsiaakaan ei voida täysin poissulkea. Mutta pyörtyminen kuullostaa ehdottomasti kivemmalta kuin epilepsia! :) Toistaiseksi tämä ei vaadi mitään lisätutkimuksia tai muuta, mutta toki jos kohtauksia alkaa tulla useammin, niin sitten mennään tarkempiin tutkimuksiin.

 

Maanantaina ehdimme käydä myös Piiralla. Bingley oli melko hyvässä kunnossa, Darcylla etupää aika jumissa. Piira kävi myös Lizzyn läpi, neidin ranka oli suora eikä hurjan näköinen riekkuminen poikien kanssa ole onneksi jättänyt jälkiä. Piira kehui myös kovasti Lizzyn rakennetta ja luonnetta. Se onkin aika ihana tyttönen!

 

 

Lizzy reilu 5 kk
Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Lizzy ja Leya
Kuva:Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

 

 

 

Tavoitteena ihan kädetöntä menoa!

Miten jotkut asiat voikaan olla niin vaikeaa oppia?

Siis itselle. Useimmiten koirille se ei ole niin vaikeaa. ;)

Mulle käsien hallinta on sellainen asia. Välillä mä en kerta kaikkiaan tunnu olevan edes tietoinen niiden toimista (huolestuttavaa - ko..?). Mikä tarkoittaa sitä, että kouluttajaparat joutuvat kerta toisensa jälkeen muistuttamaan niistä. Eilen alkoi taas kauan odotetut Jaakon treenit, ja kädet oli _taas_ mun suurin ongelma. Eilen (ja monta kertaa aikaisemmin) todettiin, että kun mä käytän käsiäni (liioitellusti, usein ihan tiedostamattani), mä "unohdan" kaikki muut, ne tärkeämmät, ohjausavut: jalat, yläkropan, rytmityksen jne. Jaakko sanoikin, ettei käsien käyttössä olisi mitään vikaa, jos mä ohjaisin muutenkin, mutta useimmiten mä vaan heilautan käteni ja oletan että "that'll do it". ;) Luulenpa että esimerkiksi valtaosa meidän kielloista johtuu siitä, että mä oon heilutellut käsiäni epämääräisesti ja lopettanut (käsi)ohjauksen yhtä epämääräisesti. Ja siis hauskintahan tässä on, että mä kyllä tiedostan tämän ongelmani, mutta siitä huolimatta mun kädet elää ihan omaa elämäänsä enkä mä radalla ollessani edes huomaa sitä. Mirvan kanssa puolestaan on ollut puhetta, että mun pitäisi ostaa vaikka pienet käsipainot, joiden kanssa mä juoksisin, että hahmottaisin mitä mun kädet puuhaa. Ei huono idea. Ja Jaakko ihmetteli, miksi mun ylipäätään pitää käyttää käsiä, kun mä kuulemma ohjaan niin hyvin ilmankin. Ei huono ajatus sekään. ;) Mä mietin, pitäiskö mun ihan tosissaan lanseerata itselleni kädetön syyskuu ja keskittyä ihan oikeasti ohjaamaan ilman käsiä niin treeneissä kuin kisoissakin... Ja katson sitten, annanko käsien tulla mukaan töihin vaikkapa osa-aikaisesti.

Ihan huippua oli kuitenkin aloittaa Jaakon treenit taas tälle syksylle! Darcykin oli samaa mieltä, hänellä oli sata lasissa ja hymy huulilla. :) Ensi viikolla Bingley pääsee mun kädettömään ohjaukseeni. :)

Olin myös tosi iloinen, että Lizzy mahtui Elinan penturyhmään ja että Jaakon ratakurssi ja Elinan pentukurssi saatiin lähes peräkkäin. Ensimmäisenä Elina halusi nähdä kaikkien leikkivän. Lizzyllä on (sheltiksi) tosi kivasti taistelutahtoa ja olenkin ajatellut, että tulen palkkaamaan Lizzyä pääasiassa lelulla. Darcyhan on agilityssa täysin namipalkattava, vaikka muuten leikkiikin ihan ok:sti, Bingley taas sekapalkattava; sen kanssa usein aloitan lelulla, johon se tarttuukin raivolla, mutta jossain vaiheessa siirryn nameihin kun huomaan että Bingley alkaa vähän väsyä (siinä vaiheessa tosin yleensä lopetellaankin).

Pentukurssilla mentiin myös hypylle ja putkeen vastaanottaen, lähettäen ja mukana juosten. Näitä ollaan tosin tehty jo itsekin, mutta harjoitus tekee mestarin. :) Lopuksi Elina kävi läpi kontaktien opetusta. Olin päättänytkin, etten ala tehdä mitään kontaktien kanssa ennen Elinan kurssia, vaan odotan että saan yksityiskohtaiset ohjeet mestarilta. ;) Darcyn ja Bingleyn kanssahan kontaktit on Elinan opetuksessa myös opetettu uusiksi, mutta vähän sovelletusti, koska olivat jo ehtineet tehdä kontakteja (vähemmän onnistuneesti). Kotiläksyjen kimppuun on jo tänään käyty käsiksi, ja mun kontaktipala on päässyt taas käyttöön. Tänään Lizzy alkoi jo tarjoamaan nokkimista ihan itse. :)

Kisaaminen - kivaa kaikesta huolimatta!

Viime blogikirjoitus jäi siihen, että oltiin menossa Lizzyn Happy Master's -kasvattipäiville. Olipa kyllä mukavaa nähdä neidin pentuesisaruksia, sukulaisia ja muita HM-kasvatteja. :) Darcy ja Bingleykin pääsivät mukaan kuokkimaan juhliin ja kaikilla nelijalkaisillani oli oikein hauska päivä, mitä nyt Bingleyllä korvassa reikä toisen uroksen kanssa isottelun seurauksena... Eipä sekään kyllä näyttänyt menoa haittaavan. ;) Ja Lizzy sen kuin kasvaa, eilen tuli mittariin 5 kk ja hän on jo kovin iso tyttö - tarkalleen ottaen 31 cm. Hampaat ja tukka ovat myös kovaa vauhtia vaihtumassa. Tuoreita kuviakin pitäisi pienestä ottaa... HM-päivilläkin Lizzyllä oli ilmeisesti niin kiire, että vain Darcy ja Bingley ehtivät kuviin:

Maailman ihanin Darcy
Kuva: Jari Savijärvi

Bingley tutustuu siskopuoleensa Nekkuun (heillä on sama isä).
Kuva: Jari Savijärvi

Eilen pakattiin Jennan kanssa auto täyteen shelttejä ja lähdettiin kisaamaan Vantaalle. Alunperin siellä piti olla toisena tuomarina Harri Huittinen, jonka kanssa mulla ja Darcylla on vielä revanssi ottamatta. ;) Nyt tuomarina oli kuitenkin ainoastaan Tuija Kokkonen, jonka radoilla en aikaisemmin ole ollut. Kisat oli melko pienet, mutta käytiin siitä huolimatta kahdella radalla. Täytyy myöntää, että huumorintaju meinasi loppua siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt jäähdytellä Darcy, lämmitellä Bingley ja samaan aikaan olla tutustumassa rataan ja heti perään olla palkintojenjaossa ja hakea uusi koira radalle. Kaiken kukkuraksi join aurinkoisen päivän aikana ihan liian vähän ja olo oli tosi löysä. No, loppu hyvin, kaikki hyvin, ja kyllä me voidaan myöhemminkin lähteä Vantaalle kisaamaan. :)

Darcyn ensimmäinen rata oli ainoa, jonka sain videolle. Rata oli melkoista vääntöä. Darcy hyppää luonnostaan pitkiä, laakeita hyppyjä eikä sitä ole helppo saada kääntymään. Rata ei sinänsä ollut mitenkään vaikea, mutta kyllä siinä sai tarkkana olla. Eihän se lopulta mikään wow-rata ollutkaan, mutta ihan ok kuitenkin ja nollalla tästä sijoitus 3. Darcyn toinen rata päätyi hyllyyn, kun en ehtinyt ohjaamaan yhdelle takaakierrolle ja Darcy hyppäsi sen väärinpäin.

Bingleyn kanssa ekalle radalle lähdettiin asetelmalla ylivireä koira ja alivireä ohjaaja. Ei kovin hyvä yhdistelmä. :D Eipä olla aikoihin tehty noin huonoa rataa, mutta ehkä sen seurauksena Bingley sai pahimmat paineet purettua ja itse sain taistelutahtoa seuraaville radoille. ;) Toinen rata oli (sama) vääntöhyppis, joka tuntui Bingleyn kanssa paljon helpommalta, kun ei sitä tarvitse niin kovin voimalla vääntää kun kääntyy ihan ilmankin. Muutamassa kohdassa se joutui kyselemään ja siinä menetettiin taas niitä pieniä sekunnin kymmenesosia... Ei sillä, päivän suvereeni voittaja oli sheltti Hunni, joten olimme oikein tyytyväisiä nollaan ja kakkossijaan tällä radalla. :) Matkalla kisapaikalle sanoin Jennalle, että olisi kyllä kiva saada tuplanolla jommalle kummalle. Bingley sen sitten tekikin saadessaan myös viimeiseltä radalta nollan, sijoituksella 3. :) Radalla oli tiukka vienti kepeille, sain Bingleyn sisään tosi hyvin, mutta käännöksessä petti omat jalat ja kaaduin. Bingley jäi tuijottamaan mua että mitä sä siinä teet... Onneksi se ei lähtenyt kauas oikeasta välistä, ja kun olin saanut kammettua itseni ylös, niin jatkettiin pujottelua. Yleensä en juurikaan kuuntele kuulutteluja, mutta nyt kuulin, kun kuuluttaja sanoi jotain, että ei tuomarin käsi noussut, että kyllähän sitä saa maassa käydä välillä.. ;) Tuntui kyllä ikuisuudelta tuo kaatuminen, vaikka kuulemma olinkin yllättävän nopeasti sieltä noussut...


Tänään kisattiin ATT:n seuramestaruus-kisoissa. Lizzylläkin oli hauskaa kun pääsi lämppäesteillä juoksemaan putkeen ja hypylle. Se on aika hauska tapaus, rakastaa agilitya ihan täysillä jo nyt vaikkei yhtään mitään osatakaan. ;) Odotan jo innolla ensi viikolla alkavaa Elinan pentukurssia!

Darcy tuntui mun mielestä radalla jotenkin oudolle (ja hitaalle), vaikkei se niin kamalalta sitten videolla näyttänytkään. Erityisen tyytyväinen olen kepeillä leikkaukseen, sitä kun en ole Darcyn kanssa juurikaan uskaltanut tehdä. Toisten keppien jälkeen oma ajoitus oli kuitenkin ihan pielessä, siitä hyl. Onneksi tuomari ei häätänyt meitä radalta, vaikka jäätiinkin "treenaamaan"...onneksi saatiin kohta kuitenkin kolmannella yrittämällä onnistumaan. Mineille rataa hieman helpotettiin ja otettiin yksi hyppy juuri tuosta kohdasta pois, missä Darcynkin kanssa mokattiin. Bingleyn rata meni ihan jees, toisten keppien jälkeen olin tarkkana, että sain ohjattua sen takaakierrolle, mutta seuraavan takaakierron jälkeistä elämää en ohjannut yhtään ja oma liike vei esteen ohi, joten ihan loogisestihan Bingley siinä sitten hyllytti. On se pienestä kiinni. ;) Mutta olipa taas kiva kisata tänä viikonloppuna "pitkästä" aikaa!

Tässä vielä kesäisiä muistoja eli pari Jukka Pätysen ottamaa kuvaa karsinnoista.



Ei ihme, että tässä tuli kielto...Darcyhan menee silmät kiinni. ;)

 

Liikkuvaa kuvaa

Seurakaverini Silja oli Seinäjoen kisoissa radan reunalla minien kisojen ajan ja ystävällisesti kuvasi (ja latasi youtubeen) myös Bingleyn radat. Kiitos! :) Mä oon viime aikoina jaksanut tosi huonosti pyytää ketään kuvaamaan meidän ratoja, erityisesti Bingleyn kisoja ei ole kuvattu aikoihin. Olipa siis kiva nähdä liikkuvaa kuvaa liikkuvasta pikkumustasta! Niin kuin viimeksi kirjoitin, ensimmäinen rata meni yllättävän hyvin siihen nähden, että mun olo oli tosi flegmaattinen ennen radan alkua. Videolla näkee myös, miten hyvin Bingley kääntyy ihan peruspyörityksellä. Ja kuinka mä meinaan törmätä kahteen esteeseen enkä ohjaa hyppyä, josta tulee kielto. ;) Toinen rata taas on malliesimerkki siitä, mitä tarkoittaa, kun rata hajoaa käsiin. Oli siinäkin radassa hyviä kohtia, mutta joitain esteitä otettiinkin sitten ihan koko radan edestä... :D

Bingley liitelee Seinäjoella

Eilen kävin hallilla purkamassa keppiturhautumista. Bingleyn kanssa se (turhautuminen) purkautuikin: pikkupoika teki keppejä tosi hienosti, avokulmasta lähettämällä sisään ja kesti hyvin takaaleikkaamisen tiukassakin linjassa. Lähetin myös puolesta välistä keppejä avokulmaan (eli 140-180 astetta?), jossa meinasi pari kertaa aloittaa kakkosvälistä, kun itse olin lähettämässä kauempana. Tämäkin korjaantui, kun jätin pari kertaa lelun oikeaan väliin, josta Bee haki sen ja pujotteli loppuun lelu suussa. ;) Sen sijaan Darcyn kanssa keppiturhautuminen kasvoi entisestään. Höh. Se oli raukka ihan pihalla, kun yritin lähettää sitä avokulmaan vähän kauempaa. Tuntuu ettei se hahmottanut keppejä ollenkaan. Tuli mieleen, voiko tässä oikeasti olla kysymys jostain hahmotusvaikeudesta tai muusta...sama nimittäin tapahtuu putkillakin. Mun pitää oikeasti näyttää ne Darcylle, kun taas Bingley bongailee esteitä kauempaakin. Eli kyllähän Darcy kepit osaa, kun mä ohjaan läheltä. Mutta liian lähellä mä en saa olla sohlaamassa enkä näköjään liian kaukana lähettämässä. Just sanoin ensimmäisellä koulutuskerralla ryhmäläisilleni, että kisat on hyvä paikka testata omia taitojaan. No, me ollaan nyt testattu taitojamme ja todettu, että ei oo muuta vaihtoehtoa kuin treenata kepit paremmiksi! Ensi kerralla Darcy pääsee treenaamaan ohjureiden kanssa. Väännetään kullalle rautalangasta. Sydän. (Pölhö blogger ei enää hyväksy sitä faktaa, että kanannokka ja kolmonen tarkoittaa sydäntä.)

Ja Lissu senkun kasvaa! Sydän! Ja tiputtaa hampaitaan ja pentukarvojaan. Ei se mikään jättiläinen ole, eikä toivottavasti kasvakaan sellaiseksi. Mutta onhan tässä kasvuvaiheessa omat jännitysmomenttinsa... :) Neljän kuukauden iässä neiti oli 28,5 cm eli aika täydellisissä mitoissa (mun mittakaavan mukaan) ikäisekseen. Mutta katsotaan ja odotellaan. Myös Bingley on huomannut sen, että miss Liz kasvaa ja kehittyy. Rakkautta on toisinaan ilmassa, voin kertoa... ;)

Huomenna me mennään Lizzyn sukujuhliin eli Happy Master's -kasvattipäiville. Onpa kivaa nähdä Lissun sukulaisia!

FI AVA Darcy :)

Loman viimeinen viikonloppu kului kisatessa. Lauantaina kaksi starttia per poika Seinäjoella ja sunnuntaina samanmoiset Vöyrillä. Matkalla Seinäjoelle satoi ihan kaatamalla, ja kieltämättä kävi mielessä että ihan hullun hommaahan tämä on. ;) Kisajärjestäjät olivat kuitenkin ilmeisesti tilanneet hyvän sään ainakin kolmosten ajaksi, kiitos Lagulle siitä. 

Mun oli jotenkin tosi vaikea saada oikeaa fiilistä ensimmäiselle radalle...oli ihan flegmaattinen olo. Se yhdistettynä Bingleyn tauon jälkeiseen ylivirittyneisyystilaan olisi hyvin voinut tarkoittaa katastrofia, mutta ensimmäinen rata meni jopa ihan hyvin yhtä huolimattomuuskieltoa lukuun ottamatta. :) Darcy taas teki sillä radalla ihan ok:n nollan. Radalla oli vaikea avokeppikulma (suorakulma), johon tsemppasin ja sain hyvin onnistumaan molempien kanssa. Sen jälkeen sitten alkoikin pieni keppipainajainen... Seuraavallakin radalla oli avokulma kepeille ja sössin sen molempien kanssa. Bingleyn kanssa rata hajosi ihan täysin sen jälkeen ja meni lähinnä hömpöttämiseksi, mutta Darcylle ei tullut muita virheitä.

Seuraavana päivänä Vöyrillä sössin jälleen kepit Bingleyn kanssa. Muuten hieno rata, mutta keppien sisääntulossa en taaskaan antanut tilaa koiralle vaan rynnin sinne itsekin. Tässä vaiheessa kävi mielessä, että enkö mä ikinä opi...karsinnoissa tein saman virheen ja viikonloppuna siihen astisilta viideltä radalta kolmella oli tullut keppivirhe. Niinpä päätin, että mitä tahansa muuta mä teen Darcyn kanssa samaisella radalla, niin en ainakaan tee keppivirhettä! Eikä tehty. Vaikka vähän kökkö se kohta olikin, kun otin Darcyn oikein kunnolla haltuun ennen kepeille lähetystä. (Kepeille tultiin putkesta suorakulmassa.) Eikä tehty muitakaan virheitä. :) Ehkä mun psyykettä auttoi, kun itseeni suivaantuneena keskityin vaan niihin keppeihin, eikä takaraivossa ollut ajatusta siitä, että jos nyt onnistutaan, niin valioituminen on lähellä... Radan jälkeen lähdettiin lenkille ja sen jälkeen kävin kurkkaamassa tuloslistat, jossa komeili Darcy 2. sijalla, nimen perässä SERT-A ja tällä siis Darcy valioitui. :) Aika huikeaa, mun ensimmäinen oma valioni! Seuraava rata oli samalla järjestettävien shelttimestaruuksien karsintarata (finaalirata oli epävirallinen varsinaisten kisojen jälkeen). Täytyy myöntää että lähdin radoille ajatellen, ettei oikeastaan haittaa vaikkei saataisi tulosta ja päästäisi finaaliin. Kello alkoi olla jo paljon ja edessä vielä neljän tunnin ajomatka kotiin Turkuun. Molempien kanssa radoilla oli paljon hyvää ja mm. kepit onnistuivat. ;) Hylkäys kuitenkin molemmille. Valiotunnelmissa oli kuitenkin hyvä lähteä kotimatkalle. :)