Seurakaverini Silja oli Seinäjoen kisoissa radan reunalla minien kisojen ajan ja ystävällisesti kuvasi (ja latasi youtubeen) myös Bingleyn radat. Kiitos! :) Mä oon viime aikoina jaksanut tosi huonosti pyytää ketään kuvaamaan meidän ratoja, erityisesti Bingleyn kisoja ei ole kuvattu aikoihin. Olipa siis kiva nähdä liikkuvaa kuvaa liikkuvasta pikkumustasta! Niin kuin viimeksi kirjoitin, ensimmäinen rata meni yllättävän hyvin siihen nähden, että mun olo oli tosi flegmaattinen ennen radan alkua. Videolla näkee myös, miten hyvin Bingley kääntyy ihan peruspyörityksellä. Ja kuinka mä meinaan törmätä kahteen esteeseen enkä ohjaa hyppyä, josta tulee kielto. ;) Toinen rata taas on malliesimerkki siitä, mitä tarkoittaa, kun rata hajoaa käsiin. Oli siinäkin radassa hyviä kohtia, mutta joitain esteitä otettiinkin sitten ihan koko radan edestä... :D
Eilen kävin hallilla purkamassa keppiturhautumista. Bingleyn kanssa se (turhautuminen) purkautuikin: pikkupoika teki keppejä tosi hienosti, avokulmasta lähettämällä sisään ja kesti hyvin takaaleikkaamisen tiukassakin linjassa. Lähetin myös puolesta välistä keppejä avokulmaan (eli 140-180 astetta?), jossa meinasi pari kertaa aloittaa kakkosvälistä, kun itse olin lähettämässä kauempana. Tämäkin korjaantui, kun jätin pari kertaa lelun oikeaan väliin, josta Bee haki sen ja pujotteli loppuun lelu suussa. ;) Sen sijaan Darcyn kanssa keppiturhautuminen kasvoi entisestään. Höh. Se oli raukka ihan pihalla, kun yritin lähettää sitä avokulmaan vähän kauempaa. Tuntuu ettei se hahmottanut keppejä ollenkaan. Tuli mieleen, voiko tässä oikeasti olla kysymys jostain hahmotusvaikeudesta tai muusta...sama nimittäin tapahtuu putkillakin. Mun pitää oikeasti näyttää ne Darcylle, kun taas Bingley bongailee esteitä kauempaakin. Eli kyllähän Darcy kepit osaa, kun mä ohjaan läheltä. Mutta liian lähellä mä en saa olla sohlaamassa enkä näköjään liian kaukana lähettämässä. Just sanoin ensimmäisellä koulutuskerralla ryhmäläisilleni, että kisat on hyvä paikka testata omia taitojaan. No, me ollaan nyt testattu taitojamme ja todettu, että ei oo muuta vaihtoehtoa kuin treenata kepit paremmiksi! Ensi kerralla Darcy pääsee treenaamaan ohjureiden kanssa. Väännetään kullalle rautalangasta. Sydän. (Pölhö blogger ei enää hyväksy sitä faktaa, että kanannokka ja kolmonen tarkoittaa sydäntä.)
Ja Lissu senkun kasvaa! Sydän! Ja tiputtaa hampaitaan ja pentukarvojaan. Ei se mikään jättiläinen ole, eikä toivottavasti kasvakaan sellaiseksi. Mutta onhan tässä kasvuvaiheessa omat jännitysmomenttinsa... :) Neljän kuukauden iässä neiti oli 28,5 cm eli aika täydellisissä mitoissa (mun mittakaavan mukaan) ikäisekseen. Mutta katsotaan ja odotellaan. Myös Bingley on huomannut sen, että miss Liz kasvaa ja kehittyy. Rakkautta on toisinaan ilmassa, voin kertoa... ;)
Huomenna me mennään Lizzyn sukujuhliin eli Happy Master's -kasvattipäiville. Onpa kivaa nähdä Lissun sukulaisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti