Karsinnat

Pari päivää ennen karsintoja juhlittiin Darcyn 4-vuotissynttäreitä.

Onnea mun Kultainen!

Darcy ei ole tässä jotenkaan yhtään itsensä näköinen. ;)
Mutta esittää kuitenkin hienoa hyppytekniikkaansa karsinnoissa.
Kuva: Pirkko Riekki

Yllätin itsenikin sillä, etteivät perhoset eläneet omaa elämäänsä mahassa ennen karsintoja; jännitys ei juurikaan tuntunut edes kisapäivänä. Vaikka vähän sentään kuitenkin. ;) SM-kisoja jännitin paljon enemmän jo siitä lähtien, kun lähtölistat julkaistiin. Toisaalta SM-kisoihin lähdin tietyin tavoittein ja toivein (finaalipaikka jomman kumman kanssa, ei nyt sen ihmeempää..), lisäksi joukkuekisassa koen paljon enemmän painetta kuin yksilöissä kisatessa. Meidän ensimmäisiin MM-karsintoihin sen sijaan lähdin täysin vailla tavoitteita! En tiedä kehtaanko sanoa, mutta toisaalta toivoinkin, ettei päästäisi sunnuntaille, jotta saisin harrastaa maailman jännittävintä penkkiurheilua ilman että täytyy koko ajan keskittyä omaan suoritukseen... ;) Joten ei siis ihme, että myös perhosia oli mahassa aika paljon vähemmän. Toki parhaamme lähdettiin tekemään ja joka tapauksessa oli superhienoa päästä kisaamaan kisoihin, joissa tunnelma on näin korkealla ja taso tosi kova.

Ensimmäinen rata vaikutti rataantutustumisessa ihan kivalta, tuomarina Pertti Siimes, jonka radoilla en aikaisemmin ollutkaan kisannut. Meitä ennen vuorossa oli 80 koirakkoa, ja vaikka olisin toivonut vähän aikaisempaa lähtönumeroa, niin odottelu ja valmistautuminen meni oikeastaan yllättävänkin hyvin. Ja toisaalta oli oikein hyvä, että lähdettiin vasta myöhemmin...sen verran kuitenkin jännitti, että kävin ihan ylikierroksilla rataantutustumisen jälkeen. :D Radan alku meni mukavasti, sain Darcyn kääntymään muurilla Darcyksi ihan hyvin. :) Ensimmäiseen putkeen vienti vähän pelotti - Darcy kun ei toisinaan tunnu ollenkaan hahmottavan putken suita eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun se on juossut niitä päin... Uskoin sitten kuitenkin treenikavereita, kun sanoivat, että kyllä Darcy sinne menee kun vaan ohjaat kunnolla. Ja niinhän se meni, ehdin onneksi saattamaan sen ihan putken suulle saakka. :) Toisen putken jälkeen tuli kohta, jossa yllättävän moni hyllytti tai otti kiellon. Siitä huolimatta en jotenkin osannut itse varoa tarpeeksi tai ohjata huolella. Darcy kaarrattaa yleensä aika pitkään putkien jälkeen, joten oletin että se ilman muuta ajautuu hypyn taakse ilman että sitä tarvitsee sinne erikseen törkätä. Eipä sitten kuitenkaan ajautunutkaan, vaan tuli  hypyn etupuolelle, josta sain sen onneksi kierrätettyä toisen siivekkeen kautta takaakiertoon. Kielto siitä kuitenkin tuli ja sekunteja tietysti paloi. Mutta saatiin sentään jatkaa matkaa. :) Tosin loppuradan sitten olinkin enemmän tai vähemmän myöhässä ja hukassa koko ajan. Pussin jälkeen ensimmäinen valssi meni aika hyvin, mutta toisen kohdalla hukkasin Darcyn jonnekin taakseni (missähän se katse oli, ei varmaan ainakaan koirassa...? ;) ), josta se jälleen ajautui hypyn väärälle puolelle...josta sain sen jälleen kiepautettua kauemman siivekkeen kautta. Tarkoitus oli siis tehdä tuohon kohtaan päällejuoksu. Aika hauska fiilis, kun yleisö elää niin mukana ja radalle kuulin molempien läheltä piti tilanteiden aikana yleisön huokauksen. :) Nättiä loppurata ei missään nimessä ollut (käännökset valuu ja valuu...), mutta sainpahan vietyä hyvin kepeille - toinen paikka missä moni otti hyllyn tai kiellon. Joka tapauksessa olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että saatiin radalta tulos (5 ja yliaikaa). Olen myös ylpeä Darcysta, ettei se ottanut painetta isohkosta yleisöstä...toki varmasti auttoi paljon, että kisattiin kotihallissa. :)

Ensimmäinen rata

Ensimmäisen radan jälkeen lähdin käymään kotona. Onni on asua lähellä kisapaikkaa. :) Söin kunnolla, seurailin kisoja livestreamin kautta ja torkuin välillä. Myös Darcy sai ottaa kunnon päikkärit. Nollauksen jälkeen oli hyvä lähteä takaisin hallille. Toinen rata oli Jalosen käsialaa. Tykkäsin radasta kovasti ja sain korjaavan kokemuksen... ;) Mietin itse asiassa, että tämä olisi mukava treenirata, koska monessa kohtaa oli valinnan vaikeus ja olisi kiva päästä koittamaan eri vaihtoehtoja. Ehkä eniten mietin alkua...normaalisti olisin luultavasti tehnyt siihen niistopersjätön, mutta täytyy myöntää että olin niin nössö, että halusin ottaa kohdan varman päälle, että pääsen varmasti jatkamaan rataa enemmän kuin kaksi estettä. :D  Darcylla niistot toimivat periaatteessa hyvin, mutta joskus kun itse hätäilen, se saattaa ottaa kiellon tai ajautua jonnekin. Päädyin siis pakkovalssiin, joka toimi itse asiassa aika hyvin tuossa kohdassa - vauhti pysyi eikä ylimääräistä kaarrattamista tullut. Myös putkesta Darcy kääntyi jälleen yllättävän hyvin. Keinulle suurin osa ohjaajista teki puolenvaihdon, mutta mä olin taas nössö enkä uskaltanut lähteä valssaamaan tms. kiellon pelossa. ;) Ja toisekseen huonosti ajoitettu valssi (mikä on valitettavasti melko todennäköistä allekirjoittaneelta) olisi vähintään hidastanut koiraa, vaikka se sitten olisikin löytänyt tiensä keinulle. Tämä ohjausvalinta osoittautuikin hyväksi. Kepeillekin sain korjattua vähän paremmalle linjalle, mutta yllätys yllätys -  sössin ne itse rynnimällä kepeille, vaikka olin vielä ennen rataa muistuttanut itseäni, että anna Darcylle tilaa hakea kepit, se osaa ne kyllä. Keppiharmistuksen jälkeen loppurata meni kuitenkin  ihan hyvin ja mielestäni Darcy luki rataa aika hienosti. Videoita katsellessa tosin omaan silmään pistää (heiluvien käsien lisäksi..), kuinka huonoa mun rytmitys kaiken kaikkiaan on. Rytmitys on mun mielestä yksi agilityn vaikeimpia osatekijöitä ja tuntuu että olen siinä vielä ihan lähtökuopissa. Tekemällä ja harjoittelemalla se kuitenkin pikku hiljaa paranee...toivottavasti. Onneksi Jaakon treenit jatkuvat taas muutaman viikon päästä! Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin etenkin tuohon meidän toiseen rataan tyytyväinen, vaikka siellä se typerä keppivirhe tulikin. Jos jotain tavoitteita olisi ollut, voisin sanoa niiden täyttyneen. :)

Toinen rata

Sunnuntain sainkin sitten penkkiurheilla. Ja mun mielestä agility onkin ihan parasta myös katsomosta käsin: nopeatempoista, jännittävää ja niin pienestä kiinni... Vaikka ATT-areenan koon suhteen karsinnat ovat ehkä ihan maksimi-isot kisat, mitä sinne mahtuu, niin mun mielestä juuri sen vuoksi tunnelma siellä onkin jotain ihan käsittämätöntä. Täydessä hallissa hiljaisuus on käsin kosketeltavaa ja toisaalta kun tunnelma nousee, se nousee kattoon saakka. Saatiin onneksi hyvät paikat, joista oli hyvä jännittää ja seurailla taistoa joukkuepaikoista. Hyvät joukkueet Suomi saikin - joka ikinen koirakko ansaitsi paikkansa, ja ihan erityisen onnellinen olen Jaakon & Zenin sekä Anun & Riinan puolesta. Loistavaa!

Agilityn täyteisen viikonlopun jälkeen pääsin melkein heti katkolle. ;) Vein Lizzyn kasvattajalleen ja pojat vanhemmilleni hoitoon, ja lähdimme siskoni kanssa Ahvenanmaalle pyöräilemään. Neljän päivän aikana mittariin tuli lähes 200 km, mikä on ehkä enemmän kuin monena viime vuotena yhteensä pyörän selässä... Kyllä se sitten tuntuikin istumaluissa ja -lihaksissa. :D Pyöräillessä kävi monta kertaa mielessä, kuinka ihanaa siellä olisi lomailla myös koirien kanssa...mielikuvissani teimme monta verijälkeä, kävelimme pitkiä metsälenkkejä ja kävimme uintiretkillä. Harmi vaan että Ahvenanmaa on myös punkkien paratiisi...

Huomenna päättyy Bingleyn kuukauden ja Darcyn kahden viikon agilitytauko, kun käydään vähän muistuttelemassa esteitä ennen viikonlopun kisoja. Saas nähdä kuinka vallatonta etenkin Bingleyn meno on vähän pidemmän tauon jälkeen... Sitten alkaakin taas arki kun palaan takaisin töihin. Vaikka tykkäänkin kovasti työstäni, niin kyllä mä voisin ihan hyvin lomailla vaikka aina. Tai ehkä tehdä 50 % työajalla. ;) Mutta kuka sitten maksaisi mun harrastukset?? Syksy tuo mukanaan myös vähän uusia haasteita, kun lupauduin ottamaan oman möllitasoisen koulutusryhmän. Kun sitä kysyttiin, ei tarvinnut kovin kauaa sulatella asiaa, kun jo alkoi tulla mieleen kaikkia ideoita, joita haluaisi päästä toteuttamaan ryhmän kanssa... ;)