Lähimenneisyys pähkinänkuoressa

Edellisestä blogipäivityksestä on kulunut jo ikuisuus, joten eiköhän ole jo aika päivitellä viime aikojen kuulumisia. Monenmoista on tapahtunut, mutta tässä joitain "tähtihetkiä"... ;)

Paimennus. 18.9. Turun Shelttikerho järjesti tutustumispäivän paimennukseen. Halusin ehdottomasti mukaan, koska "pitäähän sitä nyt kokeilla". Vaikka vähän jännittikin, miten pojat lampaisiin ja paimennukseen suhtautuvat, niin aikalailla ennakko-odotusten mukaisesti kumpikin käyttäytyi. ;) Aluksi päästiin tutustumaan lampaisiin pienessä aitauksessa ja lopuksi päästiin testaamaan pellolla liinassa. Oli muuten yllättävän vaikeaa itsellekin yrittää pitää itsensä lampaiden toisella puolella, missä koira on.. Darcy oli jotenkin hyvin herttainen, ei mitenkään pelännyt lampaita, mutta paimensi pienen etäisyyden päässä. Kouluttaja sanoi, että aika nopeasti Darcyssa syttyi pieni paimen, vaikka eihän se toki mitenkään voimakas vietti ainakaan näin ekalla kerralla ollut. Bingley taas oli äärettömän innostunut (kuten aina ja kaikesta) ja osoitti sen haukkumalla (kuten aina ja kaikessa). Se ei vielä ihan samalla tavalla saanut ahaa-elämystä, mutta hauska kokemus se oli. Olen kyllä jälkeen päin tarkkaillut ja huomannut selkeästi, että haukkuminen taitaa olla Bingleyn tapa pitää lauma koossa. Esim. jos ollaan metsälenkillä, niin Bingley monesti juoksee mun ja Darcyn väliä huutaen. :D Tässä vielä muutama kuva, Sirpa Saaren ottamina, kuinkas muuten. :) Sirpa lähti jo ennen kuin meillä oli peltovuoro, joten kuvat on kuraisesta aitauksesta. ;) Omassa kamerassa oli harmittavasti jotkut asetukset pielessä, joten niistä tuli epätarkkoja...

Kuvat: Sirpa Saari

Aksaa, aksaa, aksaa. Sen treenaamista on riittänyt, enkä ainakaan vielä valita. ;) Elina Jänesniemen harkat on olleet erityisen antoisia...vaikka joka kerralla mennään kyllä ihan mun osaamisen ylärajoilla... Mutta on mahtavaa huomata, että kyllä sieltä aina jotain jää mieleen, ja pikkuhiljaa omat skeemat ja taidot karttuu. :) Meidän ATT:n mölliryhmässä tehdään monesti ihan perusrataa ilman sen suurempia kikkailuja, ja toisaalta sekin on tärkeää ja hyvää treeniä, mutta jos tekee aina vaan sitä, niin aika heikoksi jää kehittyminen sekä itsellä että koiralla. Bingleykin on ihan viime kertoina kehittynyt huimasti, kouluttajakin sanoi, että se on lyhyessä ajassa oppinut lukemaan mun ohjausta ja hakemaan esteitä ihan uudella tavalla. Jee. :) Bingleyn kanssa muokkasin myös pikkasen kontaktiopetusta... Nolona myönnän, että en ole tehnyt kontaktialustatreeniä niin paljon, että se olisi kunnolla ehdollistunut siihen, joten Elinan ehdotuksesta päätin muuttaa opetusta niin, että se oppii 2on2off-paikan, mutta vaan ilman kosketusalustaa. "Nenäkosketus"-metodi ilman nenäkosketusta. ;D (Koska kyseessä niin pieni koira.) Eipähän ole mitään alustaa, jota pitäisi häivyttää, vaikka Darcyn kanssahan se häivyttäminen sujuikin aika nopeasti. Tähän asti harjoitukset on sujuneet hyvin ja Bingley on nyt oppinut oikean paikan. Vielä ei olla siinä asti, että mä voin täysillä juosta sen ohi niin, että se jää kontaktille, mutta pienin askelin...eihän tässä vielä mikään kiirus ole. Nyt se kuitenkin tietää, missä mä sen haluan pysähtyvän. Ja by the way, Darcyn kanssa ollaan niin pitkällä, että voin juosta ja jatkaa vaikka ohjausta, ja silti se jää kontaktille. :)) Vaikea kuvitella, että vielä kesällä sen kontaktit oli lähes katastrofaaliset...

...Ja sit eikun kisaamaan... Apua, jännittää. Vaikka yritän sanoa itselleni, että menee miten menee, sillä ei ole väliä, ja että liika jännittäminen vain helposti paineistaa Darcyn uudessa tilanteessa. Ja sitten jatkan itsepuhelua toteamalla, että kyllä me osataan, vaikka virheitäkin tietty tulee, mutta on siellä paljon huonompiakin koirakkoja kisaamassa. ;) Suurin jännitys itselle on oikeastaan varmaan tullut siitä, kun suunnilleen pari viikkoa sitten oltiin ensimmäistä kertaa vieraassa hallissa kisaamassa. No, rata ei ollut lainkaan vaikea, mutta Darcy meni täysin lukkoon. :( Keskeytin radan, mutta jäätiin hengailemaan hetkeksi hallille ja yritin saada siitä kivan paikan. Mä soimasin itseäni taas kerran siitä, että oon "väkisin" vienyt Darcya näyttelyihin, mistä se ei alkuunkaan pidä, ja varmasti yhdisti siihen vieraan hallinkin, joka oli täynnä ihmisiä ja koiria. Mietin jo synkkänä, että me ei varmaan ikinä voida kisata vieraissa halleissa. Ulkokentillä samanlaista reaktiota ei ole koskaan tullut, vaikka ollaan oltu muutamissa epiksissä vieraissa paikoissa. Viime sunnuntaina Tsau:lla oli sitten taas epikset, ja päätin ottaa härkää sarvista ja ilmoittaa Darcyn mölliradalle. Mölleillä oli hyppyrata ja Bingley pääsi myös osallistumaan. Ensin oli Bingleyn vuoro, ja poika meni hienosti edeten kuin pieni musta tykki. <3  Parilla hypyllä tuli kuitenkin kielto, kun Bee juoksi ohi... Seurakaveri sanoi jälkeenpäin, että olin kuulemma kädellä (tietämättäni) jotenkin "työntänyt" poispäin, joten näköjään Bingley kyllä lukee ohjausta, mutta mä en vaan osaa ohjata oikein. ;) Been suorituksen jälkeen kävin nopsaan vaihtamassa koiran, että ehdin nostattaa tunnelman kattoon Darcyn kanssa ennen meidän rataa. Hengailtiin, syötiin nakkeja, katottiin muiden suorituksia, tehtiin sivussa olevaa Aata... Sitten oli meidän vuoro. Darcy vilkuili lähdössä, mutta sitten kun lähdettiin, se tuntui unohtavan kaiken muun ja keskittyvän agilityyn. <3  Sillä liitämisellä 0-voitto. Ja se merkitsi mulle enemmän kuin voittoa siinä mielessä, että se osoitti, että meille on mahdollista kisata vieraissa halleissa tulevaisuudessa. :) Kunhan vaan muistan käyttää kunnolla aikaa fiilistelyyn ennen omaa vuoroa...

Ekat kisat on kuitenkin kotikisat ATT:lla 10.10. Siitä on "helppo" aloittaa, onpahan ainakin tuttu ympäristö. Ilmoitin kaikkiin kolmeen starttiin (2xagi, 1xhyppy), mutta jos Darcy näyttää olevan ihan puhki jo aikaisemmin, niin sitten jätän väliin. Epäilen kuitenkin moista väsymistä... ;) Virallinen mittauskin tehtiin sunnuntaina Tsaun kisoissa, koska en halunnut sitä "stressiä" kisa-aamuun. Tuomari sai korkeudeksi 38 cm, Darcy ei tosin seisonut kunnolla ja itse veikkaan, että totuus on oikeasti lähempänä 39 cm:ä. Vaikka eipä tuolla niin väliä, tuomarille varmaan riitti todeta, että eipä tuosta millään saa miniä eikä maksia. Niinpä mulla on nyt virallisesti medi-koira. :) Pidetään peukut pystyssä, että vajaan puolen vuoden päästä mulla on myös virallisesti mini-koira...

...12 yötä kisoihin on, laskin aivan itse... :)

Miten voi olla näin vaikeeta...

...päättää, koska me debytoidaan kisoissa Darcyn kanssa?? Olin jo asennoitunut 10.10. kisoihin, mutta tänään treenit meni niin hienosti, että yhtäkkiä se tuntuu olevan ikuisuuksien päässä. ;) Miksei joku voisi päättää mun puolesta? Tällä hetkellä kontaktit sujuu hyvin ja virheettömästi ilman kosketusalustaa. Ja kepeillä tapahtui taas uusi harppaus, kun otin viimeisetkin ohjurit pois. Onnistumisia tuli...mutta toisaalta tuli myös viimeisen kepin "unohduksiakin" jonkin verran. Alussa ei ole mitään ongelmaa, Darcy löytää oikean keppivälin hyvin eri kulmistakin. No, lisätreeniä ne vaatii, mutta joka tapauksessa tämä päivä jää historiaan ensimmäisenä kertana, kun Darcy on mennyt kepit ilman ohjurin ohjuria. JES! Kysymys siis jää...koskas me sinne kisoihin...??

Tämä päivä on ollut historiallinen myös Bingleyn osalta. Se nimittäin meni ensimmäistä kertaa elämässään koko puomin, ja hienosti menikin. :) Tähän mennessä ollaan harjoiteltu pelkkää alastuloa, ja ehkäpä Darcyn keppionnistumisista innostuneena päätin ottaa askeleen tuntemattomaan myös Bingleyn kanssa. Kokonainen Aa saa vielä odottaa, siitä riittää vielä toistaiseksi alastulon harjoittelu, mikä kyllä sujuu oikein mallikkaasti sekin.

Tämä syksy on tuntuu olevan täynnä agilitya...no, en valita eikä pojillakaan näytä olevan mitään sitä vastaan. :) Toisaalta mitä pidemmälle menee, sitä paremmin ymmärtää, kuinka mölli-ohjaaja mä vielä olen. ;) Mutta aina oppii. Erityisesti Elina Jänesniemen kurssit on olleet tosi opettavaisia sekä teknisesti (itselle ja koirille) että oman ohjauksen merkityksen ymmärtämisen kannalta. ...ja kisakuume senkun kasvaa...

(Ps. Muistuttakaa mua sitten siitä, kun oon vatsa kuralla ennen niitä kauan odotettuja ensimmäisiä kisoja...)

Häiriötreeniä ja kontaktiseurantaa

Tänään aamulla nappasin koirat autoon ja lähdettiin Mynämäelle epiksiin. Siellä oli myös starttiluokka (pelkät hypyt ja putket), joten päätin ilmoittaa Bingleyn ekoihin epiksiin. Ajatuksena oli lähinnä totuttautua häiriöympäristöön, me kun on treenattu viime ajat lähinnä kahdestaan, joten pelkäsin että Bingley ei jaksa yhtään keskittyä, kun ympärillä on hälinää. No, väärässä olin. Eihän se radalla muuta nähnytkään kuin esteet! :) Ihanaa kun sillekin on syttynyt palo agilityyn. :) Radassa oli yhteensä 11 estettä, lähinnä suoraa ja loivia kurveja, yhden putken päähän tein persjätön ja yhdelle putkelle takaaleikkauksen, muuten ei kummempia ohjauskuvioita. Mutta Bingley oli niiiiin mahtava. Se irtoaa hyvin eikä jäänyt suorillakaan pyörimään tai edes vilkaissut muhun, painoi vaan eteenpäin kuin pieni musta tykki. Oon hurjan ylpeä mun pikkuisesta. Takaaleikkauskaan ei hetkauttanut, kun herra syöksyi putkeen eikä jäänyt miettimään mitä mä teen. Jes, niin hieno alku! En keksi yhtään kohtaa, joka olisi voinut edes mennä paremmin. :)) Lopputuloksena siis nollavoitto ajalla 13.40, kun ihanneaika oli 55 s. ;) Oltais juostu muutama kerta rata tuohon ihanneaikaan...

Darcyn kanssa tarkoituksena oli mennä katsomaan, miten kontaktit sujuu. Ja eihän ne vielä suju ilman kontaktialustaa. Treeniä, treeniä, treeniä siis... Ei niistä virheitä tullut, mutta aan juoksi pysähtymättä ja puomilla pysähtyi keskelle kontaktia eikä 2on2off-asentoon niin kuin pitäisi. No, ei auta muuta kuin treenata vaan lisää. Ja tämähän oli eka kerta kun kokeilin ilman kontaktialustaa, joten en sinänsä ihmettele, ettei sujunutkaan..ei ehkä ollut fiksua edes mennä kokeilemaan vielä tässä vaiheessa. No, mutta nytpä tiedän, mitä pitää treenata lisää. Muuten rata meni ihan kivasti, vaikka parissa kohtaa vähän tökki. Mölliradan alku oli sama kuin starteilla, ja siinä huomasin konkreettisesti, että Bingleyn kanssa oon alusta asti keskittynyt irtoamiseen ja etenemiseen. Bingleyllä ei ollutkaan siinä mitään ongelmaa, mutta Darcy jäi vähän pyörähtelemään ja vilkuilemaan kun jäin jälkeen. Ei kuitenkaan virheitä siinä kohtaa. Radan ainut varsinainen virhe tuli, kun käännyin vähän liian aikaisin seuraavalle esteelle, jolloin Darcy lähti itsekin sinne ja suoritti väärän esteen. Hylky josta siis mölleissä tuli 15. Sen sähellyksen jälkeen valssissa tuli sitten yhteentörmäys, mutta siitä tuomari ei antanut virhettä. Lopputuloksena 15 ja niin kuin sanotaan, virheistä oppii. Taitaa näyttää siltä, että meidän eka virallinen startti on 10.10.10. ;D

Oli hauskaa päästä kisailemaan taas. Olis vaan kiva, jos useammissa epiksissä olisi myös starttiluokka. Meillä kun menee vielä tovi ennen kuin saadaan Bingleyn kanssa kontaktit valmiiksi niin että päästäis mölliluokkaan. Yks juttu vielä, harmittaa ihan vietävästi, kun unohdin videokameran keittiönpöydälle. Olisin halunnut saada tallennettua Bingleyn upea rata ja toisaalta myös Darcyn rata, että näkis kunnolla, miten mä siellä mokailin. Käyn aina ennen lähtöä päässä nopean listan siitä, onko kaikki tarvittava mukana, ja näköjään videokamera ei vielä ole päässyt mun päänsisäiseen muistilistaan. Oppia ikä kaikki.

Reeniä

Arki on palannut keskuuteemme. Työt ja ohjatut harkat on alkaneet...sinänsä kivaa, mutta voisin mä taas lomailla vähän aikaa. ;) Darcyn kanssa treenit on alkaneet tosi kivasti, ja kisakuume sen kuin kasvaa. Kävi jo mielessä, ehdittäiskö saada kepit kuntoon syyskuuksi...vai odottaisinko sittenkin lokakuuhun... Syyskuun ATT-kisojen viimeinen ilmopäivä on 1.9., joten katson miten meillä silloin menee ja päätän sen mukaan. Jännää...hyvällä tavalla. :)

Annoin myös joku aika sitten periksi ja ostin videokameran.. Inhoan katsoa (ja kuunnella!) videota itsestäni, mutta oli pakko myöntää, että onhan se valtavan hyvä väline oppimisen kannalta. Näkee virheensä jne... Eilen opettelin vihdoin, miten videot ladataan koneelle ja sieltä youtubeen. Pakko laittaa tänne kokeeksi pieni pätkä meidän keppitreeneistä.. Ja niistä omista virheistä, mulla on ihmeelliset käsiliikkeet, ohjaava  käsi vähän turhan korkealla ja ääni vielä korkeammalla. Joo, oon nolo, mutta yritän ottaa tämän oppimisen kannalta. ;) Onneksi koira sentään osaa. :D Kepit tosiaan menee jo sillai, että alussa on yksi ohjuri ja lopussa yksi tai kaksi..keskikohta siis ilman ohjureita. Koskahan mä uskaltaisin kokeilla ilman alku- ja loppuohjureita?? Huomatkaa videolta myös hieno takaaleikkaus jälkimmäisillä kepeillä. ;)

Darcyn keppitreenit

Bingleyn kanssa ollaan myös treenailtu keskenämme kerran, pari viikossa. Se on taitava pikku koira. :) Vauhtiakin alkaa löytyä ja se on aina ihan intona kun mennään kentälle. Ollaan sen kanssa otettu lähinnä lyhyitä pätkiä ja treenattu kontaktien (sekä aa että puomi) alastuloa, mikä menee jo tosi hyvin. Oon tosi tyytyväinen siihen, että ollaan saatu rauhassa treenailla ja etsiä yhteistä säveltä. Mutta on siinä sekin huono puoli, että Bingley on nyt tottunut siihen, että kentällä tai sen lähettyvillä ei ole muita koiria.. Viimeksi sunnuntaina viereiselle kentälle tuli toinen koirakko eikä Bee pystynyt kunnolla enää keskittymään meidän treeniin, kun pojan piti jatkuvasti vilkuilla, mitä ne siellä viereisellä radalla touhuaa... :/ No, siinä mielessä meillä alkaakin pienryhmäharkat juuri oikeaan saumaan. Ollaan tosiaan päästy hyvään alkuun kaksistaan ja huomenna alkavalta kurssilta lähdetään hakemaan paitsi uusia vinkkejä ja kokeneen ohjaajan näkemystä myös häiriötreeniä, että Bingley tottuu siihen että kentän ympärillä on muita koiria ja ihmisiä. Odotan siis jo kovasti huomista, jolloin Bingleyllä alkaa jatkokurssi ja Darcylla tekniikkakurssi. Niistä myöhemmin lisää... ;)

Tavoitteita

Kaikki kiva loppuu aikanaan...niin myös työttömyys. ;D Maanantaina aloitan uudessa työpaikassa, mikä tietysti sinänsä tuo mielenkiintoa ja haastetta (välttämätöntä rahaa unohtamatta..) elämään, vaikka olisin mä kyllä voinut vielä hetken lomaillakin. Kuukausi on mennyt lähinnä tehden eiyhtäänmitään. Tosin eiyhtäänmitään tekemisen tauoilla harkattiin vähän agilityä. Muuta ei sitten juuri tehtykään. :) Mutta täytyy sanoa, että oltiin aika hyviä molemmissa! Ja selkeää kehittymistä on havaittavissa molemmissa: jaksan nyt nukkua huomattavia aikoja ja aikaansaannosten vähyys ylittää villeimmätkin tavoitteet. Myös agilityssä on nähtävissä kehitystä enemmän kuin osasin haaveillakaan. Jesjesjes.

Tästä kehityksestä inspiroituneena katselin Sagin sivuilla kisakalenteria ja päätin lyödä lukkoon Tärkeän Päivämäärän mun ja Darcyn elämässä: 10.10.2010 on paitsi maailman mielenterveyspäivä, myös päivä, jona olen päättänyt aloittaa meidän agikisauran. :D Jostain syystä mulle on tärkeää, että saan aloittaa kotikisoilla ja tuolloin olis. Aluksi ajattelin tähdätä pelkästään hyppäriin, mutta hitto vie, siihen on reilu kaksi kuukautta, kyllä me nyt saadaan meidän kontaktitkin siihen mennessä kuntoon!! Tavoitteita pitää olla. ;) Ja nyt kun sen on sanonut ääneen täällä, niin ehkä saan lisää motivaatiota treenata kepit ja kontaktit kuntoon. Halu päästä kisaamaan ainakin on kova... ;))

Ja nyt kun aloin asettaa tavoitteita, niin voisin yrittää aloittaa taas vähän säännöllisemmän juoksemisen. Ostin tänään canicross-vyön sekä hihnat ja tekis varmaan hyvää meille kaikille käydä juoksemassa. Ikuinen projekti..? ;) Tällä kertaa lähden kuitenkin NYT enkä huomenna.

Kerrankin...

...jotain positiivista sanottavaa kontakteista! :) Me ollaan lähes koko heinäkuu tahkottu kontaktien "kontaktialustaa" eli oon opettanut molemmille alustaan koskemisen tassulla. Nyt päätin ottaa harppauksen eteenpäin ja liittää harjoitukseen kontaktilaudan (puomin alastulon kaltainen). Ja jee, sekä Darcy että Bingley menevät tosi hienosti harjoitusta! Darcy jopa pysähtyy 2on-2off asentoon vaikka itse jatkan rauhallista juoksua eteenpäin. :)) Paljon toki tarvitaan toistoja vielä, mutta nyt oon vaan niin iloinen siitä, että ollaan kontaktien suhteen oikealla tiellä. Kiitos kaikille, jotka kannustitte mua vaihtamaan opetustekniikkaa alun hankaluuksien jälkeen! Nyt vaan jatketaan harjoittelua kontaktilaudan kanssa ja luulenpa, että seuraavan kerran kun mennään kentälle, niin otan vähän oikean puomin (ja Aan?) alastuloa... Darcy saa totutella uuteen tekniikkaan vanhalla ja tutulla esteellä ja Bingley taas saa ensikosketuksen uuteen esteeseen (tai lähinnä sen alastulo-osaan ).

Nimim. Agilitylomalainen ;)

Kesäkuulumisia...

Ihan ensin onnea mun 2-vuotiaalle hurmuripojalleni!!! <3  Darcylla oli siis eilen synttärit..Paljon on mahtunut kahteen vuoteen ja ensimmäisenä koirana Darcy on opettanut mulle ihan tosi paljon kaikesta...elämästä. :) Joten kiitos siitä "esikoiselleni"..iloiselle hännänheiluttajalleni, reippaalle treenikaverilleni, rauhalliselle sohvakoiralleni.

Synttäreiden kunniaksi lähdettiin Pian ja Indianin matkassa Lapuan möllikisoihin. Ja äh, ei vissiin pitäis olla näin kilpailuhenkinen, kun jää jotkut möllikisat harmittamaan, vaikka ei meillä oikeesti edes kovin huonosti mennyt. ;) Mutta huonommin kuin olisi voinut mennä. Virheet tuli kielloista, Darcy juoksi kolmen esteen ohi (pöytä, putki ja hyppy). Ihan tyypillisiä virheitä meille toisaalta, mutta tällä kertaa niitä tuli vaan harmittavan monta. Saattaa tosin johtua siitä, että kuulemma pöydällä Darcy oli epäilevästi vilkuillut tuomaria tyyliin "ethän vaan tuu koplaamaan mua", ja sen jälkeen putkelta ja hypyltä tulikin ne kiellot. Darcy ei onneksi arastele tai tunnu edes huomaavan tuomaria radalla, mutta näköjään pöytä on sellainen pysähdyksen paikka, jossa se ehtii noteeraamaan "epäilyttävän ihmisen", joka seisoo vieressä...ihan niin kuin näyttelykehässä... *yäk* ;0 Toinen juttu jonka huomasin, oli että lämpö vaikuttaa Darcyn (ja mun) menoon huomattavan hidastavasti. Ei tuntunut yhtään normaalilta mennä radalla, kun Darcy tuntui niin hitaalta... No, valivali, pitäis olla tyytyväinen meidän hyviin kohtiin ja kokemuksen saamiseen. :) Eikä 15 virhepistettä ehkä kovin paha oo alottelevalta koirakolta. :D Tästä on hyvä taas jatkaa.

Epistunnelmista onkin hyvä siirtyä MM-karsintatunnelmiin. :D Pakko kirjoittaa siitä muutama rivi, oli se vaan niin hieno kokemus! En oo tosiaan koskaan aiemmin ollut missään isommissa agi-kisoissa katsomassa, joten nyt kun oma seura järjesti karsinnat, niin pakkohan sinne oli päästä töihin ja katsomoon. :) Lauantain kärvistelin helteessä parkkipirkkona ja hetken buffetissa, enkä sinä päivänä nähnyt montaakaan rataa. Sunnuntaina tulin sitten turistiksi ja näinkin lähes kaikki radat, lukuun ottamatta aamun aloittavaa ekaa maksirataa. Sitten seuraa paljastus. :D Mä oon ihan yliherkkä aina kun nään jonkun koiran tekevän hyvän suorituksen, oli laji mikä tahansa. Joten niin mä istuin kuumassa katsomossa pala kurkussa ja kyynel silmäkulmassa lähes koko päivän. :'D Hih, mutta oli se vaan niin hienon näköistä menoa, että ehkä siitä hyvästä voi muutaman liikutuksen kyyneleen vuodattaakin... ;)

Karsintojen jälkeen lähdettiin ajamaan Pohjanmaalle...ja täällä ollaan vielä toistaiseksi määrittelemätön aika. Katsotaan kuinka kauan viihdyn. Koirat ainakin viihtyy. Hilluvat päivät pitkät ulkona ja aina on joku, jota seurata kuin hai laivaa... "jos vaikka tulis jotain kivaa actionia". :) Kepit (plekseineen) on myös pystytetty takapihalle ja oon  ottanut niitä nyt muutaman kerran. Darcy alkaa löytää jo vähän rytmiäkin pujotteluun, mikä on selkeä merkki edistymisestä. Lisää vaan treeniä siis ja sit pikkuhiljaa vähentämään pleksejä, ottamaan erilaisia sisäänmenokulmia ja "siedättämään" omaan liikkumiseen kauempana yms. Bingleyn kanssa taas ollaan hyvällä alulla: se juoksee suht tiiviissä olevia kujakeppejä lujaa. Sen kanssa siis seuraava askel on pikkuhiljaa pienentää kujaa. Kivaa kun keppitreenit on ihan käden ulottuvilla. :)

Tänään oltiin siskoni ja koirien kanssa uimassa ja iloitsin kovin siitä, että Bingley tykkää uida. Se on niin söpö kun se tuhisee ja painaa menemään uintikierrostaan. <3  Ja Darcy haukkuu rannassa...yrittää varmaan komentaa meitä vähän lähemmäs. On se hyvä, että joku komentaa meitä innokkaita uimareita. ;) Uimasta mentiin suoraan Vöyrille agilitykentälle treenailemaan. Darcyn kanssa otettiin vähän takaaleikkauksia putkella, rengasta ja pientä radan pätkää putkien, renkaan ja parin hypyn ja pussin kanssa. Lopuksi vielä muutama toisto keinulla. Bingleyn kanssa otettiin edelleen meidän "peruskauraa" eli paria hyppyä, jotka oon jo laittanut vähän kaarelle. Ja vitsit miten se on edistynyt! Siis vaikka noinkin yksinkertaista juttua mennään, niin siitä oikein näkee, että se alkaa tajuta jutun ideaa. Jee! Koska kaksi hyppyä meni niin hienosti, niin oli sitten pakko koittaa vielä kolmella hypyllä, jotka olin asetellut tosi loivaksi kaareksi. Hienosti meni sekin, ei enää tietoakaan siitä, että Bingley tuijottais mua ja räksyttäis, vaan poika painaa menemään eteenpäin kuin vanha tekijä. On mulla taitava agilitykoiran alku! :) Lisäksi otin yksittäisesteinä rengasta, pussia ja putkea. Putkea eka suorana, sitten vähän kaarella ja lopuksi pari takaaleikkausta suoralla putkella. Putkikin alkaa sujua loistavasti, Bee ei hämääntynyt edes mun takaaleikkauksista. :) Oon niin iloinen kun meidän lyhyet treenihetket ei enää tuota mulle harmaita hiuksia, vaan iloista mieltä. Ja niinhän se kuuluukin olla!!! Joten ei me treeneissä ihan hakoteillä voida nyt olla. :))