Edellisestä blogipäivityksestä on kulunut jo ikuisuus, joten eiköhän ole jo aika päivitellä viime aikojen kuulumisia. Monenmoista on tapahtunut, mutta tässä joitain "tähtihetkiä"... ;)
Paimennus. 18.9. Turun Shelttikerho järjesti tutustumispäivän paimennukseen. Halusin ehdottomasti mukaan, koska "pitäähän sitä nyt kokeilla". Vaikka vähän jännittikin, miten pojat lampaisiin ja paimennukseen suhtautuvat, niin aikalailla ennakko-odotusten mukaisesti kumpikin käyttäytyi. ;) Aluksi päästiin tutustumaan lampaisiin pienessä aitauksessa ja lopuksi päästiin testaamaan pellolla liinassa. Oli muuten yllättävän vaikeaa itsellekin yrittää pitää itsensä lampaiden toisella puolella, missä koira on.. Darcy oli jotenkin hyvin herttainen, ei mitenkään pelännyt lampaita, mutta paimensi pienen etäisyyden päässä. Kouluttaja sanoi, että aika nopeasti Darcyssa syttyi pieni paimen, vaikka eihän se toki mitenkään voimakas vietti ainakaan näin ekalla kerralla ollut. Bingley taas oli äärettömän innostunut (kuten aina ja kaikesta) ja osoitti sen haukkumalla (kuten aina ja kaikessa). Se ei vielä ihan samalla tavalla saanut ahaa-elämystä, mutta hauska kokemus se oli. Olen kyllä jälkeen päin tarkkaillut ja huomannut selkeästi, että haukkuminen taitaa olla Bingleyn tapa pitää lauma koossa. Esim. jos ollaan metsälenkillä, niin Bingley monesti juoksee mun ja Darcyn väliä huutaen. :D Tässä vielä muutama kuva, Sirpa Saaren ottamina, kuinkas muuten. :) Sirpa lähti jo ennen kuin meillä oli peltovuoro, joten kuvat on kuraisesta aitauksesta. ;) Omassa kamerassa oli harmittavasti jotkut asetukset pielessä, joten niistä tuli epätarkkoja...
Kuvat: Sirpa Saari
Aksaa, aksaa, aksaa. Sen treenaamista on riittänyt, enkä ainakaan vielä valita. ;) Elina Jänesniemen harkat on olleet erityisen antoisia...vaikka joka kerralla mennään kyllä ihan mun osaamisen ylärajoilla... Mutta on mahtavaa huomata, että kyllä sieltä aina jotain jää mieleen, ja pikkuhiljaa omat skeemat ja taidot karttuu. :) Meidän ATT:n mölliryhmässä tehdään monesti ihan perusrataa ilman sen suurempia kikkailuja, ja toisaalta sekin on tärkeää ja hyvää treeniä, mutta jos tekee aina vaan sitä, niin aika heikoksi jää kehittyminen sekä itsellä että koiralla. Bingleykin on ihan viime kertoina kehittynyt huimasti, kouluttajakin sanoi, että se on lyhyessä ajassa oppinut lukemaan mun ohjausta ja hakemaan esteitä ihan uudella tavalla. Jee. :) Bingleyn kanssa muokkasin myös pikkasen kontaktiopetusta... Nolona myönnän, että en ole tehnyt kontaktialustatreeniä niin paljon, että se olisi kunnolla ehdollistunut siihen, joten Elinan ehdotuksesta päätin muuttaa opetusta niin, että se oppii 2on2off-paikan, mutta vaan ilman kosketusalustaa. "Nenäkosketus"-metodi ilman nenäkosketusta. ;D (Koska kyseessä niin pieni koira.) Eipähän ole mitään alustaa, jota pitäisi häivyttää, vaikka Darcyn kanssahan se häivyttäminen sujuikin aika nopeasti. Tähän asti harjoitukset on sujuneet hyvin ja Bingley on nyt oppinut oikean paikan. Vielä ei olla siinä asti, että mä voin täysillä juosta sen ohi niin, että se jää kontaktille, mutta pienin askelin...eihän tässä vielä mikään kiirus ole. Nyt se kuitenkin tietää, missä mä sen haluan pysähtyvän. Ja by the way, Darcyn kanssa ollaan niin pitkällä, että voin juosta ja jatkaa vaikka ohjausta, ja silti se jää kontaktille. :)) Vaikea kuvitella, että vielä kesällä sen kontaktit oli lähes katastrofaaliset...
...Ja sit eikun kisaamaan... Apua, jännittää. Vaikka yritän sanoa itselleni, että menee miten menee, sillä ei ole väliä, ja että liika jännittäminen vain helposti paineistaa Darcyn uudessa tilanteessa. Ja sitten jatkan itsepuhelua toteamalla, että kyllä me osataan, vaikka virheitäkin tietty tulee, mutta on siellä paljon huonompiakin koirakkoja kisaamassa. ;) Suurin jännitys itselle on oikeastaan varmaan tullut siitä, kun suunnilleen pari viikkoa sitten oltiin ensimmäistä kertaa vieraassa hallissa kisaamassa. No, rata ei ollut lainkaan vaikea, mutta Darcy meni täysin lukkoon. :( Keskeytin radan, mutta jäätiin hengailemaan hetkeksi hallille ja yritin saada siitä kivan paikan. Mä soimasin itseäni taas kerran siitä, että oon "väkisin" vienyt Darcya näyttelyihin, mistä se ei alkuunkaan pidä, ja varmasti yhdisti siihen vieraan hallinkin, joka oli täynnä ihmisiä ja koiria. Mietin jo synkkänä, että me ei varmaan ikinä voida kisata vieraissa halleissa. Ulkokentillä samanlaista reaktiota ei ole koskaan tullut, vaikka ollaan oltu muutamissa epiksissä vieraissa paikoissa. Viime sunnuntaina Tsau:lla oli sitten taas epikset, ja päätin ottaa härkää sarvista ja ilmoittaa Darcyn mölliradalle. Mölleillä oli hyppyrata ja Bingley pääsi myös osallistumaan. Ensin oli Bingleyn vuoro, ja poika meni hienosti edeten kuin pieni musta tykki. <3 Parilla hypyllä tuli kuitenkin kielto, kun Bee juoksi ohi... Seurakaveri sanoi jälkeenpäin, että olin kuulemma kädellä (tietämättäni) jotenkin "työntänyt" poispäin, joten näköjään Bingley kyllä lukee ohjausta, mutta mä en vaan osaa ohjata oikein. ;) Been suorituksen jälkeen kävin nopsaan vaihtamassa koiran, että ehdin nostattaa tunnelman kattoon Darcyn kanssa ennen meidän rataa. Hengailtiin, syötiin nakkeja, katottiin muiden suorituksia, tehtiin sivussa olevaa Aata... Sitten oli meidän vuoro. Darcy vilkuili lähdössä, mutta sitten kun lähdettiin, se tuntui unohtavan kaiken muun ja keskittyvän agilityyn. <3 Sillä liitämisellä 0-voitto. Ja se merkitsi mulle enemmän kuin voittoa siinä mielessä, että se osoitti, että meille on mahdollista kisata vieraissa halleissa tulevaisuudessa. :) Kunhan vaan muistan käyttää kunnolla aikaa fiilistelyyn ennen omaa vuoroa...
Ekat kisat on kuitenkin kotikisat ATT:lla 10.10. Siitä on "helppo" aloittaa, onpahan ainakin tuttu ympäristö. Ilmoitin kaikkiin kolmeen starttiin (2xagi, 1xhyppy), mutta jos Darcy näyttää olevan ihan puhki jo aikaisemmin, niin sitten jätän väliin. Epäilen kuitenkin moista väsymistä... ;) Virallinen mittauskin tehtiin sunnuntaina Tsaun kisoissa, koska en halunnut sitä "stressiä" kisa-aamuun. Tuomari sai korkeudeksi 38 cm, Darcy ei tosin seisonut kunnolla ja itse veikkaan, että totuus on oikeasti lähempänä 39 cm:ä. Vaikka eipä tuolla niin väliä, tuomarille varmaan riitti todeta, että eipä tuosta millään saa miniä eikä maksia. Niinpä mulla on nyt virallisesti medi-koira. :) Pidetään peukut pystyssä, että vajaan puolen vuoden päästä mulla on myös virallisesti mini-koira...
...12 yötä kisoihin on, laskin aivan itse... :)
Mua kävi naurattamaan tuo sun kertomus Bingleyn paimentamisesta.. Voisin nimittäin kuvitella siskonsa käyttäytyvän ihan samoin :D Ruutikin pitää hurjaa älämölöä lenkillä juostessaan muun lauman mukana..
VastaaPoistaTsemppiä treeneihin ja ennenkaikkea ekoihin kisoihin! Hyvin ne menee!