Ihan ensin onnea mun 2-vuotiaalle hurmuripojalleni!!! <3 Darcylla oli siis eilen synttärit..Paljon on mahtunut kahteen vuoteen ja ensimmäisenä koirana Darcy on opettanut mulle ihan tosi paljon kaikesta...elämästä. :) Joten kiitos siitä "esikoiselleni"..iloiselle hännänheiluttajalleni, reippaalle treenikaverilleni, rauhalliselle sohvakoiralleni.
Synttäreiden kunniaksi lähdettiin Pian ja Indianin matkassa Lapuan möllikisoihin. Ja äh, ei vissiin pitäis olla näin kilpailuhenkinen, kun jää jotkut möllikisat harmittamaan, vaikka ei meillä oikeesti edes kovin huonosti mennyt. ;) Mutta huonommin kuin olisi voinut mennä. Virheet tuli kielloista, Darcy juoksi kolmen esteen ohi (pöytä, putki ja hyppy). Ihan tyypillisiä virheitä meille toisaalta, mutta tällä kertaa niitä tuli vaan harmittavan monta. Saattaa tosin johtua siitä, että kuulemma pöydällä Darcy oli epäilevästi vilkuillut tuomaria tyyliin "ethän vaan tuu koplaamaan mua", ja sen jälkeen putkelta ja hypyltä tulikin ne kiellot. Darcy ei onneksi arastele tai tunnu edes huomaavan tuomaria radalla, mutta näköjään pöytä on sellainen pysähdyksen paikka, jossa se ehtii noteeraamaan "epäilyttävän ihmisen", joka seisoo vieressä...ihan niin kuin näyttelykehässä... *yäk* ;0 Toinen juttu jonka huomasin, oli että lämpö vaikuttaa Darcyn (ja mun) menoon huomattavan hidastavasti. Ei tuntunut yhtään normaalilta mennä radalla, kun Darcy tuntui niin hitaalta... No, valivali, pitäis olla tyytyväinen meidän hyviin kohtiin ja kokemuksen saamiseen. :) Eikä 15 virhepistettä ehkä kovin paha oo alottelevalta koirakolta. :D Tästä on hyvä taas jatkaa.
Epistunnelmista onkin hyvä siirtyä MM-karsintatunnelmiin. :D Pakko kirjoittaa siitä muutama rivi, oli se vaan niin hieno kokemus! En oo tosiaan koskaan aiemmin ollut missään isommissa agi-kisoissa katsomassa, joten nyt kun oma seura järjesti karsinnat, niin pakkohan sinne oli päästä töihin ja katsomoon. :) Lauantain kärvistelin helteessä parkkipirkkona ja hetken buffetissa, enkä sinä päivänä nähnyt montaakaan rataa. Sunnuntaina tulin sitten turistiksi ja näinkin lähes kaikki radat, lukuun ottamatta aamun aloittavaa ekaa maksirataa. Sitten seuraa paljastus. :D Mä oon ihan yliherkkä aina kun nään jonkun koiran tekevän hyvän suorituksen, oli laji mikä tahansa. Joten niin mä istuin kuumassa katsomossa pala kurkussa ja kyynel silmäkulmassa lähes koko päivän. :'D Hih, mutta oli se vaan niin hienon näköistä menoa, että ehkä siitä hyvästä voi muutaman liikutuksen kyyneleen vuodattaakin... ;)
Karsintojen jälkeen lähdettiin ajamaan Pohjanmaalle...ja täällä ollaan vielä toistaiseksi määrittelemätön aika. Katsotaan kuinka kauan viihdyn. Koirat ainakin viihtyy. Hilluvat päivät pitkät ulkona ja aina on joku, jota seurata kuin hai laivaa... "jos vaikka tulis jotain kivaa actionia". :) Kepit (plekseineen) on myös pystytetty takapihalle ja oon ottanut niitä nyt muutaman kerran. Darcy alkaa löytää jo vähän rytmiäkin pujotteluun, mikä on selkeä merkki edistymisestä. Lisää vaan treeniä siis ja sit pikkuhiljaa vähentämään pleksejä, ottamaan erilaisia sisäänmenokulmia ja "siedättämään" omaan liikkumiseen kauempana yms. Bingleyn kanssa taas ollaan hyvällä alulla: se juoksee suht tiiviissä olevia kujakeppejä lujaa. Sen kanssa siis seuraava askel on pikkuhiljaa pienentää kujaa. Kivaa kun keppitreenit on ihan käden ulottuvilla. :)
Tänään oltiin siskoni ja koirien kanssa uimassa ja iloitsin kovin siitä, että Bingley tykkää uida. Se on niin söpö kun se tuhisee ja painaa menemään uintikierrostaan. <3 Ja Darcy haukkuu rannassa...yrittää varmaan komentaa meitä vähän lähemmäs. On se hyvä, että joku komentaa meitä innokkaita uimareita. ;) Uimasta mentiin suoraan Vöyrille agilitykentälle treenailemaan. Darcyn kanssa otettiin vähän takaaleikkauksia putkella, rengasta ja pientä radan pätkää putkien, renkaan ja parin hypyn ja pussin kanssa. Lopuksi vielä muutama toisto keinulla. Bingleyn kanssa otettiin edelleen meidän "peruskauraa" eli paria hyppyä, jotka oon jo laittanut vähän kaarelle. Ja vitsit miten se on edistynyt! Siis vaikka noinkin yksinkertaista juttua mennään, niin siitä oikein näkee, että se alkaa tajuta jutun ideaa. Jee! Koska kaksi hyppyä meni niin hienosti, niin oli sitten pakko koittaa vielä kolmella hypyllä, jotka olin asetellut tosi loivaksi kaareksi. Hienosti meni sekin, ei enää tietoakaan siitä, että Bingley tuijottais mua ja räksyttäis, vaan poika painaa menemään eteenpäin kuin vanha tekijä. On mulla taitava agilitykoiran alku! :) Lisäksi otin yksittäisesteinä rengasta, pussia ja putkea. Putkea eka suorana, sitten vähän kaarella ja lopuksi pari takaaleikkausta suoralla putkella. Putkikin alkaa sujua loistavasti, Bee ei hämääntynyt edes mun takaaleikkauksista. :) Oon niin iloinen kun meidän lyhyet treenihetket ei enää tuota mulle harmaita hiuksia, vaan iloista mieltä. Ja niinhän se kuuluukin olla!!! Joten ei me treeneissä ihan hakoteillä voida nyt olla. :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti