Kesän isot kisat, osa 1

Tänä vuonna emme osallistuneet joukkuekisaan, mutta menin Kirkkonummelle jo lauantaina katsomaan joukkueratoja ja jännittämään kavereiden suorituksia ja fiilistelemään hienoja ratoja. Tosin ehkä hieman jäi hampaankoloon, ettei päästy itse kisaamaan...toivottavasti ensi vuonna taas!

 

Olin vetänyt melko klassiset jännitysoireet (sydämentykytystä, tärinää, ripulia, you name it) lukiessani yksilökisojen lähtölistoja ensimmäisen kerran. Sen mukaan mun olisi pitänyt olla samaan aikaan radalla Darcyn kanssa ja tutustumassa Bingleyn rataan. Onneksi Bingley siirrettiin seuraavaan rataantutustumisryhmään. Nurjana puolena kuitenkin se, että jouduin lähtemään molempien kanssa toisena. Kiireen lisäksi kuumuus ja se, etten ollut ehtinyt syödä kunnon aamupalaa puhumattakaan kahvin juonnista, tekivät sen, ettei olo ollut terävin mahdollinen. Onneksi seurakaveri Hanna löi ja ravisteli mua (omasta pyynnöstäni) ennen Bingleyn rataantutustumista.

 

Ja nyt kun tosiurheilijamaiseen tyyliin olen luetellut kootut selitykset, voin paljastaa, ettei kisat menneet meidän osalta ihan nappiin. ;) Joskin sitä kuuluisaa hyvääkin löytyi molempien poikien radoilta, eivätkä nollat olleet paljosta kiinni.

 

Darcyn rata oli Anne Saviojan suunnittelema, eikä ollenkaan Darcylle ihanteellinen profiili. Radalla ei vauhti päässyt kasvamaan oikein missään kohtaa. Darcy taas on vahvimmillaan radoilla, jotka ovat sujuvia ja joissa kerätty vauhti säilyy. Ja tällä radalla kun vauhti ei oikein päässyt ollenkaan huippuunsa, tuntui meno melko tahmealta. Muuten kuitenkin suoritimme rataa tasaisen tarkasti, mutta niiston jälkeen hukkasin Darcyn hetkeksi selkäni taakse ja siitä Darcy oli ehtinyt pujahtaa keppien toiseen väliin. Tulokseksi siis kielto ja yliaikaa.

 

Darcyn jäähdyttelyn jälkeen menin seuraamaan hetkeksi minien hyppyrataa, jossa oli muutamia haastavia kohtia, mutta joka vaikutti kuitenkin ihan mentävältä. Oikeastaan rataprofiili oli mielestäni oikein mukava ja sopivan haastava. Radalla ei voinut jäädä varmistelemaan, piti luottaa ja mennä. Ja siihen meidän suorituksemme taisi kosahtaakin. Huomaan että kisoissa jään helposti hieman varmistelemaan, en uskalla päästää täysiä ja luottaa koiran radanlukuun. Olin siis hieman myöhässä takaakiertopersjätössä - seisoa törötin laskeutumispaikassa kun Bingley lähti ponnistamaan, joten peiliin saan katsoa, kun Bingley tiputti riman. Niin typerä virhe. Peli oli menetetty, ja ehkä vähän luovutin ohjauksessa, kun Bingley vielä sujahti väärään päähän putkea eli tulokseksi hyl. Bingleyn suorituksen jälkeen lähdettiin Tiinan kanssa hotellille syömään vielä aamupalaa ja nollaamaan päänuppi. Sen jälkeen finaaleja oli hienoa fiilistellä, edes minien aikainen kaatosade ei (kovin paljon) haitannut. :)

 

Aika huippua kuitenkin päästä vielä tänä kesänä osallistumaan toisiin isoihin kisoihin Bingleyn kanssa. Karsintoihin heinäkuussa. On niissä arvokisoissa kuitenkin omanlaisensa tunnelma. :)

 

 

 

Darcy ja Bingley ovat osanneet ilmeisen taitavasti vältellä kameroita SM-kisoissa, koska ainakaan vielä en ole löytänyt yhtään kuvaa niistä. Eikä videoitakaan valitettavasti ole. Joten tässä muutamia kesäisiä kuvia parin viikon takaa.

 

 

Lizzy 14 kk

 

Tänä kesänä Darcysta on kuoriutunut oikea vesipeto. Aikaisemmin se on vain kahlannut,
mutta nyt ensimmäistä kertaa on oma-aloitteisesti uskaltautut myös uimaan. Ja sehän onkin hauskaa! :)

Todistetusti myös Lizzy osaa uida, vaikkei sitä kovin nautinnolla teekään... ;)

Kansa vaatii lisää keppejä!

 

 

 

 

 

Rangat hoidossa

Nopea päivitys ennen kuin unohtuu... (blogi = muistikirja ;) ) Tänään koirat pääsivät hoidettaviksi osteopaatti Jarna Uusitalon taitaviin käsiin. Tosin töissä nauroin, että huonosti nukutun viime yön jälkeen mäkin olisin tarvinnut oman hoidon jumissa olleelle selälleni.

 

Bingley sai aloittaa. Jumeja oli pitkin rankaa, etenkin oikealla puolella. Isoin probleema kuitenkin niskassa, jossa yksi nikama oli päässyt ihan vinoon. (Huomaattehan myös lähes ammattilaistasoisen sanastoni.) Hoidon myötä liikkuvuutta kuitenkin onneksi saatiin ja ranka päästä varpaisiin suoraksi! :)

 

Lizzy on aina niin kauniisti hoidettavana, hän on supersuloinen. Bingley kun on vähän hätäinen ja sitä mieltä, että hän voisi mielummin ottaa vaikka maha-hieronnan tai pusutella. ;) Lizzyllähän oli tammikuussa isompi SI-nivelen lukko oikealla puolella lannerangassa. Uudelleen kävimme hoidossa helmikuussa, koska minun silmääni Lizzy edelleen seisoi ja liikkui huonosti. Silloin oli jumi toisella puolella. Nyt Lizzy on kyllä liikkunut paljon paremmin eikä enää aseta jalkojaan ihan mahan alle seistessään, vaikka ehkä herkästi asettuukin vähän "ahtaasti". Sen sijaan olen huomannut puolieroa takajalkojen käytössä. Olemme tehneet jonkin verran erilaisia syvien lihasten harjoituksia, ja niissä huomaa, että oikean puolen käyttö on heikompaa. Jonkin verran puolieroa oli huomattavissa jo heti hoidon alun tarkastelussa, ja oikean puolen lanneranka olikin melko jumissa. Ranka saatiin kuitenkin auki. :) Jatkossa teemme harjoituksia pikkaisen enemmän oikealle puolelle, jotta puolieroa saadaan tasoittumaan.

 

Darcy oli viimeisenä valmis käsittelyyn, kunhan oli taas saanut orientoitua rauhassa. ;) Ja Darcy oli tällä kertaa kaikista parhaimmassa kunnossa. Jotain pienen pientä löytyi erityisesti rinnan kohdalta, muttei mitään suurta. Sama juttu taisi muuten olla myös viimeksi, kun kaikki olivat hoidettavina: Darcy oli parhaimmassa kunnossa silloinkin. Hyvä Darcy. :)


PS. SM-ilmot lähti tänään! :) Jännää.

Nostalgiaa ja viimeistelyä Salossa

Päivän ehkä tärkein oppitunti:

Vaikka älypuhelimesi olisi kuinka fiksu tahansa, et voi luottaa siihen sään ennustamisessa.

 

Olin mielestäni kiitettävästi valmistautunut, kun aamulla lähdin Salon kisoihin auto täynnä oleellisia varusteita: gore tex -ulkoilupuhu, gore tex -kengät, villasukat, vaihtovaatteet, sateenvarjo... Älypuhelimeni mukaan ei olisi ollut kovin fiksua pakata mukaan toppia, aurinkorasvaa tai shortseja. Uskoin sitä. Koko matkan Saloon satoi enemmän tai vähemmän ja auton mittari näytti ulkolämpötilaksi noin 18 astetta. Ajattelin olleeni fiksu, kunnes Salossa vastoin kaikkia ennusteita oli kesä täydessä terässään ja aurinko paistoi koko päivän. Ja minä tuskailin mustissa vaatteissani. Ironistahan tässä lisäksi on, että eilen ostin aurinkorasvaa ja tänään poltin rintakehäni.

 

Edes helteessä tuskastelu ei kuitenkaan estänyt muistelemasta vuoden takaisia Salon kisoja. Sama aika, sama paikka, ihan eri olosuhteet. Sadekuuroja, kylmä, huonot radat...mutta ehkä päällimmäisenä kuitenkin mielessä oma pieni pentu. Lizzy oli kotiutunut viikkoa ennen kisoja (eli tasan vuosi ja viikko sitten!), ja Salon kisat olivat hänen ensimmäiset kisansa. Kuinka söpöä! Hän oli superreipas ja ihana. Ja on sitä edelleen! Uskomatonta, että Lizzy on jo vuoden ollut osa meidän pientä laumaa. Se aina vaan sulattaa sydämeni suloisuudellaan.

 

Tosin pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon, että kyllä putkiaivopoikien kanssa harrastaminen sitten vaan on leppoisaa puuhaa. Juoksujen jälkeen ehdin jo pelätä Lizzyn veltostuneen iäksi, mutta onnekseni tällä viikolla on ollut nähtävissä terävöitymistä niin arjessa, metsälenkeillä kuin treenikentälläkin. Kevään viimeisissä Elinan treeneissä Lizzy meni ihan superhienoa rataa ja sai kehuja...harmi kun ei tullut videolle!

 

Nostalgian huumassa katselin vuosi sitten kisoissa otettuja kuvia. Pakko laittaa niitä tännekin. ;)

 

Kuvat: Sirpa Saari





 

 

 

 

 

Sitten varsinaisiin kisauutisiin. En ole koskaan ollut Salon kisojen alustan suuri fani (ja silti osallistunut jo kolmatta vuotta peräkkäin ko. karkeloihin...) ja helle saa minut heikoksi, mutta siitä huolimatta tsemppi pysyi hyvänä kolmella radalla neljästä. Ei paha! Pikkanen poskille läimiminen ennen rataa näyttää tekevän tehtävänsä.

 

Jos kysytään, mitkä ohjauskuvioista on meidän heikoimmat lenkit tällä hetkellä, vastaisin että whisky-leikkaus ja saksalainen, koska oma ajoitus on sen kanssa liian usein pielessä. Mutta yksilöidymmin lisäisin, että Bingleylle välistävedot ja Darcylle päällejuoksut tuottavat toisinaan harmaita hiuksia. Aika hauskaa, että tämän päivän radoissa tarjoiltiin molemmille pojille yksilöityä treeniä. Miten Räsäsen Minna saattoikaan tietää...? ;)

 

Bingleyn ensimmäinen rata oli ihan hyvä. Pientä hiomista ja haparointia joissain kohti, joo. Ja välistävetoihinkin tuli, mikä ei ole aina ollut ihan itsestäänselvyys! Paras aikakin sillä oli. Mutta hemmetin (anteeksi semi-ruma sana) A oli jälleen kerran kisoissa huono. :( Tilannehan on se, ettei se kertaakaan ole kisoissa tehnyt vielä hyvää A:ta se jälkeen kun ollaan aloitettu juoksu-A-projekti. Tällä hetkellä fiilis on, että palaan takaisin pysäytyksiin...luovutan. Katsotaan nyt... Mutta luultavasti palauttelen pysäytystä mieliin vielä ennen SM-kisoja. Eikös nyt tässä vaiheessa kisavuotta olekin oikein oivallinen aika tehdä muutoksia...?

 

Iloitsin siitä, että seuraava rata oli hyppis; ei ainakaan voi kontakteihin kaatua tämä rata. Ja vallan hauska putkihyppis olikin! :) Sinne mentiin pitämään hauskaa...ja teimme pitkästä aikaa hyppäri-nollan, joka riitti voittoon ja siten saimme toisen hyppysertin. Eipä ole turhan usein Bingleyn kanssa hyppynollilla juhlittu, joten tämä oli mitä mainioin viimeinen startti ennen SM-kisoja. :)

 

 

 

 

 

Minien hyppyrata oli niin hauska, että oikein harmitti kun sitä lähdettiin muuttamaan medeille. Ihan hauska se niillekin oli, putkia sai mennä kieli poskella (tai kieli keskellä suuta ohjaajan ollessa kyseessä). Darcy teki oikein kivan nollan, mukana kisassa sen verran upeita koiria, että sijoituksemme oli 6/24. Darcyn toisella radalla oma keskittyminen herpaantui...kai siinä kohtaa voi jo aurinkoakin syyttää? ;) Ensin putkelta kielto ja sitten yhden hypyn ohitse, josta kielto. A:n otti juuri ja juuri...hidastettuna näytti siltä, että takajalat osui. Ensimmäisen kerran taitaa kisoissa Darcy tulla kahdella laukalla A:n alastulon.

 

 

 

 

Olen huomannut, että erityisesti kisoissa mun omat juoksulinjat aika usein kusee...pettää...heittää. Huomaan kompuroivani ihan esteessä kiinni tai muuten vaan jossain ihan muualla, missä olen suunnitellut olevani. Ja sen huomaa ah-niin-paljastavan-selvästi myös videoilta. Se on selkeästi alue, johon täytyy kiinnittää huomiota enemmän. Tämän päivän kisoista jäi kaikista puutteistaankin huolimatta ihan hyvä fiilis...nämä oli sitten viimeiset kisat ennen SM-kisoja. Siellä nähdään, parhaamme tehdään ja hauskaa pidetään. :)

 

 

 

Vaasa - Suomen aurinkoisin kaupunki

Vuoden ensimmäiset ulkokisat kisattiin aivan ihanassa auringonpaisteessa Vaasassa merenrannalla. Mikäs sen mukavampaa! :) Tosin seuraavalla kerralla pitää muistaa juoda...oma nestetankkaus meinasi aluksi nimittäin unohtua, joten fiilis radoilla ei ehkä ollut mikään terävin ja keskittynein. Mutta kiva päivä ulkona joka tapauksessa! :)

 

Siihen nähden, että oma pää ja jalat tuntuivat melkoisen löysiltä auringonpaisteessa ja Bingley taas kävi kuumana, meni ensimmäinen rata ihan ok:sti. Kontakteihin en ole ollenkaan tyytyväinen, enkä olisi valittanut, vaikka tuomarin käsi olisi noussut sekä puomilla että A:lla. Puomilla Bingley tuli törkeästi läpi (ja jatkoin...), A:llakin hyppäsi melko korkealta. Tosin sen verran annettakoon armoa Bingleylle, että juoksu-A:ta emme ole aikaisemmin tehneet puukontaktilla eikä valsseja ym. ole myöskään harjoiteltu. Melkein-kielto tuli myös muurin jälkeen, kun olin myöhässä, sain kuin sainkin kuitenkin törkättyä Bingleyn takaakierrolle pienten pyörähdysten kera. Kyseenalaisista kohdista huolimatta Viitaniemen Heidin käsi ei kertaakaan radalla noussut ja tuloksena näin ollen nollavoitto. Toisella radalla Bingley tiputti ensimmäisen riman (kerta se ensimmäinenkin) ja varmaan annoin sen vähän vaikuttaa oman ohjauksen huolellisuuteen, koska muutama pieni huolimattomuusvirhe tuli sen jälkeen.

 

Bingleyn radat

 

 

Darcyn ensimmäiseen rataan olen tosi tyytyväinen lukuunottamatta puomin jälkeistä kuviota, jossa tuli ensin hylly Darcyn hypätessä yhden esteen väärinpäin ja vielä ohittaessa seuraavan esteen mun liikkeen mukana. Mutta kaikki kontaktit oli superit! :) Myös Darcyn hyppyrataan olen aika tyytyväinen. Pari typerää kieltoa tuli, mutta sain ohjattua paremmin kohdat, joissa Bingleyn kanssa tuli virheet. Darcyn kanssa päällejuoksut ja saksalaiset pitää edelleen ottaa taas treeniohjelmaan, kaipaavat todella vahvistusta!

 

Darcyn radat

 

 

Matkalla

SM-joukkuehaussa Bingleyllä oli seuran minien paras etenemä (keskiarvo), mutta huonoin nollaprosentti. 18. Sillä ei paljon juhlita ja ihan oikeutetusti ei tänä(kään) vuonna seuran joukkueessa kisata. Mutta ei se mitään, koska olemme matkalla. Ja se on tärkeämpi kuin määränpää! :) Kun pari vuotta sitten nousimme kolmosiin, oli ennemmin sääntö kuin poikkeus, että rata levisi käsiin. Vähitellen olemme saaneet pakkaa kasaan ja nykyisin on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että radalla sattuu joku pieni virhe. Mutta yleensä vain pieni ja yleensä vain yksi, joten kehitys kehittyy - todella! Kuitenkaan pakka ei pysy täysin koossa kuin noin joka viidennellä radalla. Juttelin Jänesniemen Elinan kanssa suoritusvarmuuden (lue: nollaprosentin) nostamisesta ja totesin, että tällä hetkellä tarvitsen eniten nimenomaan nollatreeniä. Osittain kisoissa kyse on varmasti psyykkisistä asioista (jännitys, paineet onnistua, tulosajattelu, vertailu muihin jne. jne.), mutta koen, että tarvitsemme myös treeneissä suoritusvarmuutta...yksinkertaisesti rutiinia tehdä kokonaisia ratoja puhtaasti. Jos ei treeneissä saa ensimmäisellä yrittämällä rataa nollana läpi, on melko turha odottaa, että nollia ropisisi tiheään tahtiin myöskään kisoista. Ja (liian) usein treeneissä tulee hinkattua pieniä pätkiä, mikä kuitenkin on ihan eri asia kuin tehdä kokonaista pitkää rataa. Maanantaina kouluttaja Tiina otti pyrkimykseni heti tosissaan. :) Pelin henki oli kerrasta poikki, ja jo neljännellä esteellä tuli hylly ja menimme jäähylle odottamaan kunnes seuraava koirakko oli treenannut. Sitten vasta pääsimme uudelleen radalle. Ja sekös sitten ärsytti. :D Kuulemma olin aluksi aivan jäykkä (huono kisamoodi), nollaratoja alkoi tulla vasta kun sain itseni ohjaamaan rauhallisesti. Mutta oli niin hyvät treenit, näitä tehdään lisää! Tuli myös tosi positiivinen fiilis, kun tuntuu, että me oikeasti voidaan tehdä jotain nostaaksemme nollaprosenttia. :) Vaikka niitä tuloksiahan ei toki saa katsoakaan...! ;)

 

 

Nollatreenin lisäksi tarvitsemme yllätys yllätys: juoksu-A-treeniä.

 

Darcy on hoksannut tosi mukavasti kolmen laukan mallin, ja on mennyt aika kivan ja varman oloisesti parissa treeneissä. Tänään onnistumiset tuli 12:lla 15:stä toistosta.

 

Darcyn juoksu-A

 

 

Bingley sen sijaan tahtoisi koko ajan mennä kahdella laukalla, paitsi silloin, jos vauhti ei ole kova lähestyessä. Toisaalta positiivista on se, että sellaisissa tilanteissa Bingley on oppinut itse mitoittamaan kolme laukkaa eikä loikkimisia kontaktin yli tapahdu enää niin paljon. Itse asiassa tämän päivän treeneissä osumat 15/17. :) Olen siis nyt palkannut aina kun selkeästi osuu kontaktille, oli laukka-askeleita kuinka monta hyvänsä.

 

Vähän tietysti jännittää, miten A:t sujuvat viikonlopun kisoissa Vaasassa. Molemmilla tiedossa yksi agilitystartti (ja yksi hyppis). Yritän kuitenkin jälleen olla stressaamatta A:sta ja keskittyä tekemään muuten hyvää rataa, A menee tässä vaiheessa treeniä miten menee.

 

Bingleyn juoksu-A

 

 

Myös Lizzy pääsi tekemään A:ta toista kertaa ikinä. Ensimmäisen kerran tehtiin muutama toisto ennen juoksutaukoa Elinan treeneissä ja nyt sitten toisen kerran. Pari ponnaria on auttamassa laukka-askeleiden rytmittämisessä. Aika luonnollisestihan juoksu-A näyttää tulevan, kun ei ole pysäytystä taustalla. :) Myös puomi näyttää jo aika hyvältä, vaikka sitäkin tosiaan treenattu kokonaisena vain muutama kerta. Tietysti melko hyvä nokkimisen pohjatyö alla. Sen sijaan keinun ja keppien opettaminen pitäisi jossain vaiheessa aloittaa...ehkä kesällä. Niissäkin on toki vähän pohjatyötä tehtynä, mutta aika pitkä matka vielä valmiiksi esteeksi. Mutta eipä meillä mikään kiire ole. :)

 

Lizzyn juoksu-A

 

 

 

Suunnitelma B

Kivaa että viikossa on tällainen ylimääräinen vapaapäivä. Mikä vappu? Treenipäivä! Tänään käytiin siis hallilla tekemässä sunnuntain Tsaun hyppärillä sössitty kohta, ja lisäksi testaamassa suunnitelmaa B, eli miltä näyttää juoksu-A kolmella laukka-askeleella. Sekä Bingley että Darcy tarjosivat (ymmärrettävästi) paljon kahta laukka-askelta, mikä johti myös aika reippaisiin kontaktin yli loikkimisiin. A:lle kun ei tällä kertaa tultu täydessä vauhdissa, mikä näkyy näköjään heti kontaktin yli loikkimisena, kun yrittävät tulla kahdella askeleella. Tämä siis vahvistaa sitä, ettei mun ole mitään järkeä ainakaan jatkaa kahden laukan vahvistamista.

 

Kahden laukka-askeleen lisäksi molemmat osoittivat muutamassa toistossa epävarmuutta hiippailemalla alastuloa. Sitäkään en tietysti halua. Mutta onneksi mukaan mahtui kuitenkin myös hyviä kolmen laukan toistoja! :) Etenkin Bingleyn kanssa aion jatkaa ja katsoa mihin suuntaan treenit menevät. Darcyn kanssa olen vielä kahden vaiheilla...jatkaako tätä vai siirtyäkö suoraan takaisin pysäytyksiin. Bingleyllähän ne oli alunperinkin niin huonot, että sillä saa mennä aika tosi huonosti, että suostun niihin palaamaan... ;)

 

Tässä vielä videot päivän treeneistä. Ensin Bingley:

 

 

 

 

Sitten Darcy:

 

 

 

 

Myös Lizzy pääsi tänään pitkän tauon jälkeen treenaamaan. :) Tuntuu että tyttö oli vielä vähän juoksujen jälkeisissä tunnelmissa, vähän vaisun oloinen. Tehtiin kuitenkin helppoa pientä vauhtipätkää ja muistuteltiin vähän keinun paukuttelua. 

 

Pattitilanne

Ensinnäkin, juoksu-A-projekti on nyt siinä vaiheessa, että olen turhautuneena ollut jo valmis lopettamaan koko agilityn, koska ei se vaan toimi. No, en sentään, mutta aikamoisessa pattitilanteessa olen tällä hetkellä. Mähän olen käyttänyt ihan älyttömästi aikaa ja vaivaa vahvistaakseni nimenomaan kahta laukka-askelta alastulolle, ja se toimiikin hyvin silloin - mutta vain ja ainoastaan silloin -, kun A:lle tullaan kovassa vauhdissa pitkältä suoralta ja mieluusti vielä jatketaankin suoraan. Kuitenkin fakta on, että suurin osa kolmosluokan rataprofiileista ei ole mainitun kaltaisia. Pienen koiran (tai ainakaan minun pienten koirien) fysiikka ei vain yksinkertaisesti riitä venyttämään laukkaa tarpeeksi pitkäksi.

 

Ääääh. Ja syvä huokaus.

 

Kieltämättä harmittaa isosti, että olen kuluttanut niin paljon energiaa jonkun asian opettamiseen vain todetakseni, ettei se toimi mun koirilla. Olen todennut, että näillä kriteereillä en voi jatkaa. Nykyinen A on aivan liian epävama, enkä suoraan sanottuna usko, että siitä saisi toimivan vaikka kuinka treenaisi. Uskon ettei se ole edes fyysisesti mahdollista. Isoksi kysymysmerkiksi onkin muodotunut, mitä sitten teen? Vaikkei mulla mitään ihmeellisiä tulostavoitteita kesän arvokisoihin olekaan, en mä silti A:n kontaktivirheitä halua sieltä mennä hakemaan. Olen jutellut asiasta paljon eri ihmisten kanssa, ja tänään luulen saaneeni varmuuden mielessäni siitä mitä teen seuraavaksi. Lasken treeneissä boxia alemmas ja koitan, saanko sillä aikaan kolmen laukan alastulon. Jos se lähtee toimimaan, jatkan sillä, jos ei, siirryn ainakin toistaiseksi takaisin pysäytyksiin, vaikka se tarkoittaakin takapakkia, jos joskus vielä haluan juoksukontaktia yrittää.

 

 

Näillä toivottomilla A-mietteillä olikin tosi huippu fiilis lähteä kisaamaan pitkästä aikaa... Tiesin että A on äärimmäisen huono ja virhealtis, mutta päätin sitten, että nyt yritän nollata ajatukseni niin, etten edes mieti koko A:ta, vaan yritetään tehdä muuten sujuvaa rataa. Pääkopan hallinta onnistui aika hyvin ja päivän saldona neljä sujuvaa rataa. Neljä henkistä nollaa - kolme myös papereissa. ;) Darcylle tuplanolla sijoilla 3 ja 2. Se on niin kultainen ja kiltti kisakaveri. :) Molempien, mutta etenkin Darcyn, A:lla näkyy epävarmuutta, joka johtuu varmasti myös siitä, ettei me olla juurikaan ehditty treenata A:ta ilman apuvälineitä.

 

 

 

 

 

Bingleyn kanssa teimme sitten sen henkisen tuplanollan. ;) Ensimmäisellä radalla Bee loikkasi A:n kontaktin yli, mikä harmitti kovasti, vaikkei tullut lainkaan yllätyksenä. Toisella radalla nolla, ei siinäkään A:n kontakti mitenkään hyvä ollut, mutta osui juuri ja juuri. Aika riitti voittoon isossa 50 koirakon sakissa. Nyt Bingleylläkin on kaikki arvokisanollat kasassa, MM-karsintanollista puuttui nimittäin yksi yksittäinen ennen tätä. :) 

 

 

 

 

 

Kaiken kaikkiaan siis ihan hyvä kisapäivä, ja sekin helpotti oloa, kun omassa mielessä alkoi selkeytyä suunnitelma B juoksu-A:ta ajatellen. Huomenna jatketaan Tsaukkilassa hyppärillä, ihanaa kisata molempien kanssa yksi startti ilman kontaktiahdistusta! ;)

 

Erityispisteet ja -kiitokset annan Bingleylle vielä siitä, että se jaksoi vetää hyvällä draivilla, vaikka kotona se on ollut muutaman päivän ihan täysin sekaisin tärppipäiväisestä Lizzystä. Se raukka on ulisssut, vinkunut, tärissyt, ollut syömälakossa ja muutenkin kovin stressaantunut rakkaudesta (tai himosta kai ennemminkin :D ). Onneksi sain Lizzyn päiväksi hoitoon, että Bingley sai hetkeksi levähtää, ja nyt alkaa parhaimmat päivät olla muutenkin hiipumassa. Mutta kuinka kivaa, kohta päästään treenaamaan Lizzynkin kanssa kuukauden tauon jälkeen! :)