Terveitä koiria :)

Oli tosi vaikeaa yrittää keskittyä töissä koko eilinen päivä, kun iltapäivällä oli tiedossa Darcyn terveystarkastukset. Ehkä oli sekä mun että Darcyn onni, että olimme varanneet kimppa-ajan  Monikan ja Onnin sekä Sarin ja Aavan kanssa. Taidettiin molemmat rentoutua aika tavalla, kun klinikalla oli tuttuja. :) Sitten itse tarkastuksiin. Aluksi tarkastettiin polvet, jotka oli kuulemma tosi hienot ja kiinteät: 0 siis molemmista. Sitten oli silmien vuoro, nekin olivat muuten ok, paitsi muutama ylimääräinen ripsi on puhkeamassa. Pyysin että nämä tarkastukset tehtäisiin lattialla/sylissä, ettei näyttelypöytäkammo puhkeaisi taas nyt kun sitä on saatu taas työstettyä pikkasen parempaan malliin. Onneksi osasin avata suuni oikeassa paikassa. ;) Sitten olikin nukutuspiikin vuoro. Ensimmäisen piikin jälkeen Darcy katseli vaan valppaana ympärilleen kun toisia simmahtaneita kannettiin röntgensaliin. No, ei muuta kuin toinen piikki pyllyyn...ja edelleen Darcy oli sitkeästi sitä mieltä, että en varmalla nukahda. Voi mun pientä, näki että hän kaikin voimin yritti pysyä hereillä...kerran tuli jopa "kännirähinä" (kuten hoitaja asian ilmoitti ) päälle, kun jossain kolisi. ;) Lopulta Darcy vietiin röntgenhuoneeseen ja sille laitettiin vielä pikkasen unilääkettä suoraan suoneen, että pysyy taju kankaalla. Sitkeä sissi, ei voi muuta sanoa. Jännitin kauheasti kuulla tuloksia (joskin vain suuntaa antavia), sillä olin jo mielessäni kuvitellut, kuinka kuitenkin lonkat on ihan tosi huonot ja joudutaan lopettamaan agility jne. jne. No, näillä näkymin niin ei tule käymään ainakaan lonkkien takia, eläinlääkärin mukaan olisivat kuulemma aika selkeästi B:t. :)) Olen tosi tyytyväinen, jos sellaisina pysyvätkin. Kyynärpäätkin olivat kuulemma ihan ok:t. Pyysin vielä, että kuvaisivat samalla selkärangan ihan agilityharrastusta ajatellen. Viisaammat on sanoneet, että kannattaa kuvauttaa ihan jo sen takia, että jos joskus tulee jotain ongelmia, niin voi ainakin sanoa, että vika ei ole ollut synnynnäinen. Se olikin ihan kunnossa, mutta yksi mielenkiintoinen juttu selkärangassa oli, nimittäin kun yleensä selkänikamia on 6, niin Darcylla niitä oli 7 (tosin se 7. oli pienempi). Ei kuulemma haittaa mitään harrastamista tai elämää ylipäänsä, näitä kuulemma aina välillä tulee vastaan. No, ei siinä sitten mitään, hyvä että selkäkin oli kunnossa ylimääräisestä nikamasta huolimatta. :) 

Darcyn vielä nukkuessa, hain sitten autosta Bingleyn tarkastettavaksi. Siltä nimittäin viikonloppuna löydettiin patti/piikki kylkiluusta. No, mun huoli ja mielikuvitus lähti heti laukkaamaan rataa: sen on pakko olla murtuma, joka on luutunut huonosti tai sitten vähintäänkin luusyöpä... Kasvattaja-Pian kanssa yritettiin sitä miettiä ja tunnustella, ja päätin sitten että samalla kun mennään Darcyn kanssa tarkkeihin, voin kysyä, ehtisikö ell jossain välissä tarkastaa Bingleyn. Ja onneksi ehti. Kuulemma Been viimeinen kylkiluu ei ole kasvanut syystä tai toisesta täyteen mittaan, ja sitten siihen kärkeen on tullut rustoa, joka on nyt kääntynyt koukulle. Se siis siinä tuntuu. Suureksi helpotuksekseni se ei kuulemma mitenkään vaikuta koiran elämään tai mihinkään harrastusmahdollisuuksiin. :) Tippui kivi sydämeltä, onneksi sain sen tarkastettua näin nopeasti. :)

Taisi meillä kaikilla olla aika rankka päivä. Darcyllakin jatkui kahden piikin vaikutus vielä yöhön asti, se nukkui koko illan ja pari kertaa yritti hoippua kuin humalainen. Tänään aamulla sillä sitten oli krapula; oli niin kärttyisällä tuulella kun Bingley yritti houkutella leikkiin, mikä ei kyllä yhtään ole Darcyn tyylistä. Mamman syliin olis kuitenkin pitänyt päästä koko ajan... <3 

Agilityä sanoin ja kuvin

Aloitetaan vaikka tämän viikon treeneillä, jotka meni ihan yli mun odotusten. :) Me ei siis olla vielä menty kovin paljon mitään radan tyyppistä, mutta tällä kerralla mentiin lyhyt sarja: putki, hyppy, hyppy, putki, hyppy - ja sama vielä toisinpäin. Putket oli mutkalla eikä hypytkään olleet suorassa linjassa, joten tämä pikkupätkä vaati valsseja ja takaaleikkauksia. Pelkäsin ennen meidän vuoroa, että mä oon kuitenkin liian hidas ja Darcy jää paikalleen räksyttämään ja sitten ite sekoan  jaloissa ja käsissä, ja pienen pätkän jälkeen olen masentunut... Mutta suureksi yllätyksekseni kaikki  meni tosi hyvin. :) Tulihan mulla tietysti kiire, mutta mikä hienointa, Darcy osasi mun pieneksi yllätyksekseni jopa irrota mallikkaasti esteille, eli vaikka mä tulinkin vähän jäljessä sen minkä kintuistani kerkesin, niin Darcy ei jäänyt polkemaan paikoilleen, vaan ymmärsi mun ohjauksen ja eteni niiiin hienosti. :)) Vaikka pari kertaa kävikin niin, että Darcy ei heti löytänytkään putken suuta tms. pientä, niin kaiken kaikkiaan oon vaan niin iloinen tästä treenikerrasta...se antaa myös paljon toivoa tulevaisuuteen... ;)

Koska ollaan Darcyn kanssa hurahdettu agilityyn, niin mulla on meneillään projekti "esteitä Pohjanmaalle", että voin sitten tulla tänne "harjoitusleireille" kuten oikeat urheilijat ikään. :D Edellisellä visiitillä ostin tarvittavan puutavaran ja eilen sitten sormet syyhyten lähdin vanhempieni autotalliin...onneksi perfektionistinen isäni tuli avuksi poraamaan ja sahaamaan. :D Olikohan tämä nyt sitten sitä kuuluisaa isän ja tyttären välistä laatuaikaa...? ;) Niin tai näin, lopputulos oli täydellinen. :) Oon tosi tyytyväinen esteeseen; se on kevyt, kaunis ja toimiva. Eilen tehtiin ensimmäinen este valmiiksi, tarkoituksena olisi rakentaa yhteensä kuusi estettä, joilla saisi jo hyvin tehtyä vaikka minkä näköisiä kuvioita ja radan pätkiä. Keväämmällä aion tietysti myös maalata esteet. Tässä vielä pari kuvaa kahdesta täydellisestä yksilöstä...

Loppuun vielä muutama kuva joen jäältä...

   

   

   

   

  "I'm too cute!"  <3    :)

Treeniä...

Treenailtu on vähän kaikennäköistä: agilityä, näyttelyitä, tokoa, arkitottelevaisuutta... Vähän kaikkea siis, mutta ei ehkä kunnolla mitään. ;) Aloitetaan vaikka Darcysta ja lempparilajista eli agilitystä. Oltiin treeneissä parin viikon tauon jälkeen ja vauhtia riitti. Tehtiin ekaa kertaa takaakiertoja ja välistä vetoja. Darcy tajusi kaiken tosi nopeesti ja mäkin sitten pienellä viiveellä... ;) Kiire ton kanssa kyllä tulee. Luulenpa että sitten joskus kun mennään kisaamaan, tullaan saamaan aika monta hylkyä kun en vaan pysy vauhtisammakon perässä enkä ehdi ohjeistaan sitä tarpeeksi nopeesti. :D Mutta sehän tässä lajissa ehkä viehättääkin, kun on koko ajan niiiin paljon opittavaa ja sitä tehdessä superkivaa molemmilla. Darcyn kanssa ollaan myös jatkettu näyttelyharkkakurssia. Ja täytyy sanoa, että on olleet ehdottomasti loistavimmat näyttelytreenit, joissa olen ollut. :)) Ollaan opittu tosi paljon kaikenlaisia harjoituksia, joiden avulla Darcy saa itsevarmuutta kehäesiintymiseen...ja hienointa on, että se alkaa oikeasti näkyä. Tosin siis toistaiseksi vain treeniympäristössä ja siitä on vielä pitkä matka oikeisiin näytelmiin... Mutta kehitystä on tapahtunut hurjasti ja siitä oon tosi iloinen! :) Tällä kurssilla ei olla edetty perinteiseen (?) näyttelytreenimalliin, jossa edetään niin kuin näyttelyissä edettäisiin, vaan käydään jokainen osio (mm. liikkeet, seisominen, pöytä, käsittely...) itsenäisesti ja perusteellisesti läpi. Tämä on antanut hyvän tilaisuuden kokeilla vähän eri juttuja ja nähdä, mitkä toimii just meillä parhaiten.

 

Darcyn kanssa oltiin myös ensimmäistä kertaa fysioterapiassa vajaa pari viikkoa sitten. Mun  mielestä se liikkui vähän jäykästi takaa ja halusin myös oman mielenrauhan vuoksi käydä tarkistuttamassa asian. Ja olihan se takapää aika jumissa, mutta onneksi ei mitään sen vakavampaa ollut. Piira antoi hoidot, ja vaikka aluksi Darcyn pitikin vähän arastella uutta ihmistä, niin kyllä sen näki että osas se sitten silminnähden nauttiakin käsittelystä.. <3 Ja nyt Darcy liikkuu selvästi vapaammin takaa.

 

Bingleyn kanssa ollaan aloiteltu alkeistoko/arkitottelevaisuuden jatkokurssia. Tosi perusasioita siellä ollaan harjoiteltu, mutta olen tosi tyytyväinen siihen, kuinka Bee keskittyy 110 %:sti ja innolla tekemiseen, vaikka ympärillä riekkuis mitä koiria. :)) Mun taitava poika. <3 Millähän itsensä sais vielä piiskattua treenaamaan kunnolla myös kotona, että oikeesti joskus tästä kehityttäiskin..?

 

Onnistumisia ja oivalluksia näyttelyrintamalla! :)

Tänään alkoi neljän kerran näyttelykurssi Darcyn kanssa. Tiesin että kurssin vetäjä, Johanna Tammiala, on loistava kouluttaja ja toivoin, että Johannalla olisi annettavana hyviä vinkkejä mun ja Darcyn kehäongelmiin, vaikka samaan aikaan vähän epäilinkin, että mitään mullistavaa kuitenkaan voisi ikinä tapahtua. No, yksi meidän suurimmista ongelmistahan on ollut Darcyn arka ja luimisteleva seisominen (lattiallakin). Se on yleensä kyllä seissyt paikallaan, mutta ihan sen näköisenä, että "jos voisin niin luikkisin pois tästä tyhmästä kehästä ja äkkiä". Ei siis anna mitään voittajan vaikutelmaa.. ;) Tänään harkat aloitettiinkin nimenomaan lattialla seisottamisella, ja Darcy seisoi taas vähän pälyillen ja luimistellen. Sain sitten vinkin palkata ja samalla vapauttaa Darcy heittämällä nami parinkymmenen sentin päähän lattialle, sen sijaan että antaisin namin suoraan suuhun kuten olen tähän asti tehnyt. Hyvin pieni muutos siis käytännön tasolla. Tarkoituksena oli saada koira valppaana odottamaan "saalista", joka saattaa hetkenä minä hyvänsä lentää kädestä, minkä seurauksena koiran viretila valpas, tarkkaavainen ja keskittynyt. Ja SE TOIMI!!! :))) Oikeesti, Darcy ei ole KOSKAAN seissyt niiiiin hienosti korvat höröllä keskittyen tarkasti mun käteen. Ihana!!! <3  Nyt vaan pitää harjoitella paljon, että tämä "uusi" viretila ehdollistuisi voimakkaasti näyttelyseisomiseen. En tietenkään kuvittele, että nyt kaikki menee ongelmattomasti myös kehässä, tietysti oikea näyttely-ympäristö on tuhat kertaa haastavampi kuin tuttu halli, vaikka siellä olikin useita vieraita koirakoita ympärillä. Joka tapauksessa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on sellainen olo, että ihan vielä ei kannata heittää hanskoja tiskiin Darcyn näyttelyiden kanssa. :)

Darcy pääsee myös ensimmäistä kertaa tulevana maanantaina fysioterapeutille Leena Piiralle. Varasin molemmille pojille tammikuussa ajan ja ensimmäinen vapaa tupla-aika oli 31.5. Darcy on kuitenkin mun mielestä liikkunut jotenkin tosi kankeasti lantion seudulta ja portaissa kulkenut jännästi selkä vähän kyyryssä. Halusin siis koittaa tuuriani ja saada tarkastusajan Darcylle jo ennen kesän alkua, ja Piiralla sattuikin olemaan peruutusaika maanantaiksi. Sitten nähdään, onko mun intuitio oikeassa siinä, että jumeja on... Agilitytreenit jää siis väliin. Tämänkin viikon treenit peruttiin kovan pakkasen vuoksi, joten pieni taukohan tässä tulee. No, eiköhän ne tauotkin hyvää tee. :)

Kuin yö ja päivä...

...on se arka ja luimisteleva Darcy, joka nähtiin eilen näyttelykehässä sekä toisaalta se innokas ja sata lasissa painava Darcy, joka nähdään agikentällä... Vaikka joskus harmittelen Darcyn arkaa puolta, on kuitenkin ihanaa huomata, että se ei todellakaan ole koko totuus. On aina niin ihanaa katsoa, kun se harkoissa nauttii ihan silmin nähden ja keskittyy tekemiseen täysillä. That's my boy. :) Toki olen jo nyt miettinyt, miten käy sitten kun joskus lähdetään kisaamaan, tuleeko arkuus sielläkin pilaamaan kovin pahasti keskittymistä ja suoritusta. Toisaalta meillä ATT:n hallilla on yleensä kaikki hallin kolme kenttää käytössä ja meteli ja meno sen mukaista (heh, luulen että kisoissa on jopa rauhallisempi ympäristö..) eikä se tunnu haittaavan Darcya yhtään. Toivon siis että kiva tekeminen voittaa jännityksen, meidän molempien kohdalla. :)

Tänään oli treenikerran aiheena takaaleikkaus hypyn ja putken välissä. Ei mitään moittimista, hienosti meni. Vaikka hikihän siinä meinaa tulla, kun saan juosta Darcyn perässä minkä ehdin.. ;) Lisäksi mentiin vähän muutaman hypyn ja putken yhdistelmiä, kivaa oli. Putken suunkin Darcy alkaa löytää jo tosi kivasti mitä erilaisimmista kulmista. Yksittäisesteenä olikin sitten meidän (ja monen muun) kauhu ja kompastuskivi. Eli keinu. Ei me sitä olla vielä montaa kertaa harjoiteltu, vaikka siihen verrattuna, miten hankala este se on, toivoisin kyllä että voitais useammin ottaa keinutreeniä. Pitkä aika menee vielä ennen kuin keinu on meillä valmiina...mietin jo, että onkohan kukaan koskaan tehnyt niin, että lähtee kisaamaan ja sitten vaan ottaa virhepisteet keinulta, jos sellainen radalla sattuu olemaan...? Heh, ehkä nyt kuitenkin lähdetään ainakin siitä, että kyllä sekin ajan ja harjoittelun kautta tulee varmaksi.  

Bingleykin oli lauantaina kosketuksissa agilityyn, oltiin taas kisoissa sen kanssa. Ja tosi hyvin meni, ei valittamista. ;) On se vaan niin reipas pentu...junnu...koira...mikä lie. ;D Odotan jo että pääsen aloittelemaan senkin kanssa agilityä... Kuinkahan erilainen agikoira siitä tulee...? Aika näyttää eikä tässä vielä mikään kiirus ole. Loppukeväästä tai kesällä päästään kuitenkin toivottavasti aloittelemaan Been kanssa, tai riippuu tietysti siitä, missä päin Suomea silloin eletään... 

Täytyy muuten lopuksi vielä todeta, että kukapa olisi arvannut, että musta tulee näin aktiivinen blogisti joskus. ;) Pitää näköjään joka käänteestä ja treenistä tänne raportoida. :)) No, ehkä joskus on sitten kiva palata takaisin muistelemaan näitä "alkeis"aikoja ja huomata, että kait sitä koko ajan jotain oppii.

Tampereen näyttelyreissu...tulipahan tehtyä.

Tampereella ryhmisteltiin tänään. Kiva reissu oli, vaikka itse näytelmät ei parhaalla mahdollisella tavalla meidän osalta tällä kertaa menneetkään. Ensin oli Darcyn vuoro nuorten luokassa. Sehän ei ole oikein koskaan innostunut kehässä olosta, mutta yleensä kuitenkin ollut pöydällä nätisti ja seissyt suht kivasti. Tänään kuitenkin se ilmeisesti pelästyi tuomarin lähestymistä pöydällä ollessaan ja meni ihan lukkoon, mun raukka parka. :( Väisteli täysillä tuomaria, eikä pystynyt rauhoittumaan edes maassa arvostelun aikana. Harmi, sillä tuomarikin sanoi vielä sinistä nauhaa antaessaan, että erinomaisen tyyppinen, mutta tänään niin rauhaton, ettei voinut saada parempaa. Ja tottahan se on... Nyt päätinkin pitää vähän näyttelytaukoa Darcyn kohdalla, katotaan sitten jos kesällä osallistutaan johonkin ulkonäyttelyyn. Ilmoittauduin myös näyttelykurssille arvostamalleni kouluttajalle (Johanna Tammiala), ja oon miettinyt, kumman kanssa osallistuisin. Tämän päiväinen kyllä vahvisti Darcyn paikan kurssilla, katsotaan jos sieltä saatais vähän itsevarmuutta kehään. Tässä vielä mielestäni kiva arvostelu, tuomarina Jaana Hartus:

Erittäin hyvätyyppinen, mutta kovin levottomasti esiintyvä nuori uros. Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto, varsin hyvä pää ja kulmat, riittävä runko. Riittävät kulmaukse, vielä ahdas edestä ja takaa. Karvapeite tulossa.

Nuo H

Tuomarimuutoksen vuoksi pennut arvosteltiin vähän myöhemmin, tuomarina pennuilla Paula Heikkinen-Lehkonen. Myöhäisempi arvosteluajankohta sopikin meille hyvin, Bee ehti touhottaa riittävästi ennen kehää ja olikin sitten aivan ihana kehässä. :))) Jaksoi kiitettävästi rauhoittua seisomaan, ollen silti tarkkaavainen ja liikkui nätisti vetämättä tai riekkumatta. Hienosta kehäesiintymisestä iloitsen kovasti, vaikkei kilpailussa pärjättykään tänään. Been kanssa seuraavan kerran mennään luultavasti Vaasan KV-näyttelyyn huhtikuussa, silloin kehään ei astelekaan enää pentu vaan tuore junnu. :) Tässä vielä Been arvostelu:

Pieni, hieman kevytluinen nuori uros. Hyvä pään pituus, mutta kuono saisi olla täyteläisempi. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä selkälinja. Hieman pysty lapa ja olkavarsi. Eturinta kaipaa vielä lisää täytettä. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen karvan laatu. Sekä etu- että takaliikkeet kapeat. Reipas käytös.

PEK3

Bingley 7 kk

Tässä vielä Bingleyn 7 kk-kuva. Ei paras mahdollinen, mutta malli on silti söpö. <3