Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen. Me ollaan ehditty kisata, muuttaa ja aloittaa taas treenaamaankin säännöllisesti. Seuraavassa kaikista muutamalla lauseella.
Aloitetaan kisoista. Päätin tosiaan ilmoittaa Darcyn kahdelle startille...samana päivänä kuin oli varsinainen muutto edessä. Järkevää? Tuskin. Nyt kun jälkikäteen yritän miettiä, millaisia ratoja Jalonen tällä kertaa oli tehnyt, niin tyhjää lyö. ;) Joka tapauksessa tuloksina hyl ja 5. Molemmissa radoissa hyvää oli iloinen ja vauhdikas meno, huonoa sen sijaan jälleen kerran ihan älyttömän isot kaarrokset, joissa menetettiin sekunteja, monikossa. Noille pitää oikeasti tehdä jotain...
Kisojen jälkeen lähdin nopean Ikean visiitin kautta (ex-)kotiin pakkaamaan hullun kiilto silmissä. Miten sitä tavaraa voikin riittää ja riittää ja riittää..? Mutta kiitos ihanien ystävien, tuli tavarat siirrettyä paikasta toiseen sukkelasti. Itse sain keskittyä lähinnä stressaamiseen ja sähläämiseen, kun muut olivat jo kantaneet tavarat pakettiautoon. ;) Kuten osasin odottaa, Darcy oli vähän hämmennyksissään koko muuttohässäkästä. Bingley lähinnä kiinnostuneena osallistui kaikkeen mahdolliseen. Mutta ei mennyt kauaakaan kun Darcykin oli jo sopeutunut uuteen kotiin. Alkuviikosta näin toisen seinänaapurini ja kävi ilmi, että hänkin harrastaa agilityä (tosin lainakoiralla, hänellä ei ole koiraa kotona). Pieni on maailma. :) Molemmat naapurit ovat siis koiraihmisiä, joten ei onneksi tarvitse pelätä, että jokainen koirien ääntely aiheuttaa naapurisotaa. :) Ehkä parasta kuitenkin on, kun ollaan päästy tekemään kaikki aamu- ja iltapäivälenkit metsässä. <3 Ihanaa, siitä ollaan varmaan poikien kanssa täysin samaa mieltä!
Tällä viikolla alkoi myös (vihdoin) taas ohjatut treenit, kun pakkasrajat ei enää paukkuneet. Olin ilmoittanut pojat agin lisäksi myös Elinan tokokurssille. Mua oikeesti jännitti tämän tokokurssin alku paljon enemmän kuin agility konsanaan. ;D Olin varma, että me oltais ihan p****ja... Mutta koko treeni-ilta menikin hymyillessä, kun mulla oli niiiin taitavia ja päteviä poikia. :)) Taisin löytää pienen tokotytön sisältäni, ja näytti siltä, että pojatkin löysivät pienen tokokoiran sisältään. Meidän vahvuus taitaa olla hyvä kontakti ja poikien tekemisen meininki, ja sen varaan onkin sitten hyvä alkaa rakentaa enemmän teknistä osaamista, liikkeitä yms.
Elinan torstain agikurssilla oli aiheena takaakiertojen jälkeiset ohjaukset...eli lähinnä takaakierto-persjättö, takaakierto-valssi ja saksalainen. Molempien kanssa meno oli tosi let's go. :) Ja molempien kanssa radalla oli niitä pätkiä, joissa tuntuu että ollaan yhtä koiran kanssa ja mennään kuin yhteinen ajatus. :)) Mieletön fiilis, josta saa kyllä potkua treenaamiseen! Oli myös hienoa kuulla Elinan kommentti, että mun ohjaus on kuulemma mennyt valovuoden eteenpäin puolessa vuodessa. :') Siltä ei oo parissa viime kisoissa tuntunut, mutta kai se pitää uskoa, kun kouluttaja niin kerran sanoo... Ehkä ne mun ja Darcyn kaarroksetkin saadaan vielä pienemään.
Sitten vielä loppuun yksi sokeripala torstain treeneistä. ;) Nimittäin radalla oli kepit, joissa ei ollut ohjureita. Ohjeena oli, että jos koira ei osaa vielä keppejä, niin voi jättää välistä ja jatkaa seuraavasta esteestä. Päätin kuitenkin koittaa Bingleyn kanssa...ja se meni ne! Molemmilla kerroilla! :)) Tämä taisi tosiaan olla ensimmäinen kerta kun se menee kepit (ilman ohjureita) osana pidempää rataa, ja vielä vierailla kepeillä. Elina kysyikin, että koskas me aloitetaan kisaaminen Bingleyn kanssa, johon totesin, että heti kun se osaa kepit. No, nyt se ehkä osaa ne..?? Inspiroiduin ajatuksesta, että ilmoittaisin sen maaliskuun lopun ATT:n kisoihin, jossa tuomareina Huittiset. Niin kuin Darcyllakin oli sen ensimmäisissä kisoissa neljä kuukautta sitten. :) Jännää... Eikun pöytää treenaamaan siis. (Keppejä edelleenkään unohtamatta. ;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti