Jos ajatellaan, että meissä kaikissa asuu pieni eläin, niin valitsisin itselleni ehkä hylkeen. Bingley taas on päässyt kosketuksiin oman sisäisen terrierinsä kanssa ja Darcy oman pikkugasellinsa kanssa. :) Kerron meidän torstaitreeneistä...
Teemana oli ihmisnuoli. Jälleen kerran uusi ohjauskuvio mulle. Tämä on kuulemma koirille yksi vaikeimmista ohjauksista, koska siinä koiran pitää kääntää hypätessään itsenä 90 astetta ja sietää vielä se, että ohjaaja lähtee jo liikkumaan ennen kuin koira hyppää. Siksi käytettiin paljon aikaa ihan pohjustaville harjoituksille, joista rakennettiin sitten kokonaisuus. Ensin oli Bingleyn vuoro. Hinkattiin perusjuttuja ja hyvin Bingley tuntui oppivan. Siitä huomaa, että se on vähän jäykkä/kömpelö/hidas uusia teknisiä ohjauskuvioita opeteltaessa...ei siis sillä tavalla kömpelö kuin iso koira voisi olla, mutta selkeästi huomaa, että se ei ehkä vielä osaa hallita kroppaansa täysin vaan sen pitää keskittyä tiukkoihin käännöksiin yms. niin kovasti, että ei pysty ottamaan niihin vielä vauhtia mukaan. Mutta eipä tuo mitään haittaa. Vauhtia siinä pojassa kyllä riittää ja uskon, että se tulee mukaan teknisempiinkin juttuihin ajan kanssa. Mietin myös, että onkohan se niin, että ton ikäisellä koiralla vasta alkaa hahmottua oman kehon hallinta..? Mutta takaisin treeneihin. Tehtiin siis paljon samaa harjoitusta yhdellä esteellä ja välillä sitten leikitin Bingleyä, että mielenkiinto säilyisi. Mun pikku terrieri. ;D Bingley ei ole pentuna tykännyt juurikaan leikkiä leluilla, mutta nyt viime aikoina se on jotenkin syttynyt ja...niin, no, löytänyt oman sisäisen terrierinsä. ;) Se tuo mulle kotona vähän väliä lelua ja murisee ja purisee se suussaan: "nääksää, mää oon toosi hurrrrja sheltti!". <3 Ajattelin aikaisemmin, että Bingley kuumuisi liikaa, jos palkkaisin agitreeneissä lelulla. Mutta olin jälleen väärässä. :) Kivaa, kun nykyään voin palkata sitä sekä nameilla että lelulla.
Sitten Darcyn vuoro, sama teema sen kanssa. Darcyssa taas ei asu terrieriä vaan gaselli. Se on ihan uskomattoman elastinen, notkea ja nopea koira. :) Darcyn kanssa on aina ilo treenata, kun se oppii niin nopeasti ja hymyilee jatkuvasti. Siis oikeesti, se hymyilee. :)) Ja kun sanoin Bingleystä, että sen vauhti hidastuu, mitä teknisempää treeniä tehdään, niin Darcy sen sijaan ottaa oma-aloitteisesti vauhdin mukaan heti kun se on sisäistänyt uuden ohjauksen. Ja se pystyy tekemään tiukkojakin käännöksiä vaivattomasti ja nopeasti. Elinakin sanoi, että ihmisnuoli-ohjaus sopii Darcylle hyvin. :) Meidän ongelmana ehkä on se, että tämä hylje-ohjaaja ei aina ehdi ohjata Darcya kunnolla... ;) Ja myös se, että en vielä osaa soveltaa kaikkia ohjauksia radoilla... mutta optimistihylkeenä uskon, että pikkuhiljaa opin soveltamaankin paremmin. :)
Tänään oltiinkin treenailemassa yksiksemme. Tein niitä ihmisnuolia ja niistoja. Ja vähän sitä sun tätä, putken pimeitä kulmia sun muita... en oikein osaa suunnitella omia harkkahetkiä, niinpä sitten päädyn aina tekemään vähän tuota ja vähän tätä. Mutta hauskaa meillä oli, ja tuntuu että varsinkin Bingleyä sai taas vähän enemmän kiinni noista ohjauskuvioista. Kivaa että sekin alkaa jo osata niin paljon asioita, että voin tehdä hyvin pitkälti samoja juttuja molempien kanssa. :) Helpottaa heikolla mielikuvituksella varustettua ohjaajaa... ;) Been kanssa tehtiin myös puomia ja keppejä. Luulen että seuraavissa treeneissä voisin ottaa keskeltä yhden tai kaksi ohjuria pois ja katsoa miten käy. ;) Se menee nyt niin hienosti ohjureiden kanssa, joten ajattelen, että voisin alkaa häivyttää ohjureita...josko sitten saatais kepitkin kisavalmiiksi parissa kuukaudessa... ;)
Eilen olin kuuntelemassa ATT:n järjestämää luentoa (agilitykoiran) ruokinnasta. Ja huh huh, mitähän tässä enää uskaltaa koirilleen syöttää? ;D Oon toistaiseksi syöttänyt lähinnä kuivaruokaa, mutta barffaus on kiinnostanut. Voin melkeinpä luvata, että ikinä musta ei totaalibarffaajaa tule, mutta mielenkiinnolla kuuntelin koiran ruokinnasta ja siitä, miten perusruokaan voisi lisätä myös luonnonmukaisempaa ruokaa vaikkei totaalilinjalle lähtisikään. Monimutkaiseksi sen vaan tekee se, kun koiran pitäisi saada tarpeekis valkuaisainetta...rasvaa...vitamiineja jne... Nyt pitäisi vaan saada isompi pakastin, että voisi tosissaan edes harkita kunnollista sekaruokintaa. Mutta täytyy sanoa, että heti tänään oli pakko ostaa koirille aitoja naudanluita. Niitä ne on nyt tuossa syöneet iltapalaksi. :)
Teemana oli ihmisnuoli. Jälleen kerran uusi ohjauskuvio mulle. Tämä on kuulemma koirille yksi vaikeimmista ohjauksista, koska siinä koiran pitää kääntää hypätessään itsenä 90 astetta ja sietää vielä se, että ohjaaja lähtee jo liikkumaan ennen kuin koira hyppää. Siksi käytettiin paljon aikaa ihan pohjustaville harjoituksille, joista rakennettiin sitten kokonaisuus. Ensin oli Bingleyn vuoro. Hinkattiin perusjuttuja ja hyvin Bingley tuntui oppivan. Siitä huomaa, että se on vähän jäykkä/kömpelö/hidas uusia teknisiä ohjauskuvioita opeteltaessa...ei siis sillä tavalla kömpelö kuin iso koira voisi olla, mutta selkeästi huomaa, että se ei ehkä vielä osaa hallita kroppaansa täysin vaan sen pitää keskittyä tiukkoihin käännöksiin yms. niin kovasti, että ei pysty ottamaan niihin vielä vauhtia mukaan. Mutta eipä tuo mitään haittaa. Vauhtia siinä pojassa kyllä riittää ja uskon, että se tulee mukaan teknisempiinkin juttuihin ajan kanssa. Mietin myös, että onkohan se niin, että ton ikäisellä koiralla vasta alkaa hahmottua oman kehon hallinta..? Mutta takaisin treeneihin. Tehtiin siis paljon samaa harjoitusta yhdellä esteellä ja välillä sitten leikitin Bingleyä, että mielenkiinto säilyisi. Mun pikku terrieri. ;D Bingley ei ole pentuna tykännyt juurikaan leikkiä leluilla, mutta nyt viime aikoina se on jotenkin syttynyt ja...niin, no, löytänyt oman sisäisen terrierinsä. ;) Se tuo mulle kotona vähän väliä lelua ja murisee ja purisee se suussaan: "nääksää, mää oon toosi hurrrrja sheltti!". <3 Ajattelin aikaisemmin, että Bingley kuumuisi liikaa, jos palkkaisin agitreeneissä lelulla. Mutta olin jälleen väärässä. :) Kivaa, kun nykyään voin palkata sitä sekä nameilla että lelulla.
Sitten Darcyn vuoro, sama teema sen kanssa. Darcyssa taas ei asu terrieriä vaan gaselli. Se on ihan uskomattoman elastinen, notkea ja nopea koira. :) Darcyn kanssa on aina ilo treenata, kun se oppii niin nopeasti ja hymyilee jatkuvasti. Siis oikeesti, se hymyilee. :)) Ja kun sanoin Bingleystä, että sen vauhti hidastuu, mitä teknisempää treeniä tehdään, niin Darcy sen sijaan ottaa oma-aloitteisesti vauhdin mukaan heti kun se on sisäistänyt uuden ohjauksen. Ja se pystyy tekemään tiukkojakin käännöksiä vaivattomasti ja nopeasti. Elinakin sanoi, että ihmisnuoli-ohjaus sopii Darcylle hyvin. :) Meidän ongelmana ehkä on se, että tämä hylje-ohjaaja ei aina ehdi ohjata Darcya kunnolla... ;) Ja myös se, että en vielä osaa soveltaa kaikkia ohjauksia radoilla... mutta optimistihylkeenä uskon, että pikkuhiljaa opin soveltamaankin paremmin. :)
Tänään oltiinkin treenailemassa yksiksemme. Tein niitä ihmisnuolia ja niistoja. Ja vähän sitä sun tätä, putken pimeitä kulmia sun muita... en oikein osaa suunnitella omia harkkahetkiä, niinpä sitten päädyn aina tekemään vähän tuota ja vähän tätä. Mutta hauskaa meillä oli, ja tuntuu että varsinkin Bingleyä sai taas vähän enemmän kiinni noista ohjauskuvioista. Kivaa että sekin alkaa jo osata niin paljon asioita, että voin tehdä hyvin pitkälti samoja juttuja molempien kanssa. :) Helpottaa heikolla mielikuvituksella varustettua ohjaajaa... ;) Been kanssa tehtiin myös puomia ja keppejä. Luulen että seuraavissa treeneissä voisin ottaa keskeltä yhden tai kaksi ohjuria pois ja katsoa miten käy. ;) Se menee nyt niin hienosti ohjureiden kanssa, joten ajattelen, että voisin alkaa häivyttää ohjureita...josko sitten saatais kepitkin kisavalmiiksi parissa kuukaudessa... ;)
Eilen olin kuuntelemassa ATT:n järjestämää luentoa (agilitykoiran) ruokinnasta. Ja huh huh, mitähän tässä enää uskaltaa koirilleen syöttää? ;D Oon toistaiseksi syöttänyt lähinnä kuivaruokaa, mutta barffaus on kiinnostanut. Voin melkeinpä luvata, että ikinä musta ei totaalibarffaajaa tule, mutta mielenkiinnolla kuuntelin koiran ruokinnasta ja siitä, miten perusruokaan voisi lisätä myös luonnonmukaisempaa ruokaa vaikkei totaalilinjalle lähtisikään. Monimutkaiseksi sen vaan tekee se, kun koiran pitäisi saada tarpeekis valkuaisainetta...rasvaa...vitamiineja jne... Nyt pitäisi vaan saada isompi pakastin, että voisi tosissaan edes harkita kunnollista sekaruokintaa. Mutta täytyy sanoa, että heti tänään oli pakko ostaa koirille aitoja naudanluita. Niitä ne on nyt tuossa syöneet iltapalaksi. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti