Tavoitteita

Kaikki kiva loppuu aikanaan...niin myös työttömyys. ;D Maanantaina aloitan uudessa työpaikassa, mikä tietysti sinänsä tuo mielenkiintoa ja haastetta (välttämätöntä rahaa unohtamatta..) elämään, vaikka olisin mä kyllä voinut vielä hetken lomaillakin. Kuukausi on mennyt lähinnä tehden eiyhtäänmitään. Tosin eiyhtäänmitään tekemisen tauoilla harkattiin vähän agilityä. Muuta ei sitten juuri tehtykään. :) Mutta täytyy sanoa, että oltiin aika hyviä molemmissa! Ja selkeää kehittymistä on havaittavissa molemmissa: jaksan nyt nukkua huomattavia aikoja ja aikaansaannosten vähyys ylittää villeimmätkin tavoitteet. Myös agilityssä on nähtävissä kehitystä enemmän kuin osasin haaveillakaan. Jesjesjes.

Tästä kehityksestä inspiroituneena katselin Sagin sivuilla kisakalenteria ja päätin lyödä lukkoon Tärkeän Päivämäärän mun ja Darcyn elämässä: 10.10.2010 on paitsi maailman mielenterveyspäivä, myös päivä, jona olen päättänyt aloittaa meidän agikisauran. :D Jostain syystä mulle on tärkeää, että saan aloittaa kotikisoilla ja tuolloin olis. Aluksi ajattelin tähdätä pelkästään hyppäriin, mutta hitto vie, siihen on reilu kaksi kuukautta, kyllä me nyt saadaan meidän kontaktitkin siihen mennessä kuntoon!! Tavoitteita pitää olla. ;) Ja nyt kun sen on sanonut ääneen täällä, niin ehkä saan lisää motivaatiota treenata kepit ja kontaktit kuntoon. Halu päästä kisaamaan ainakin on kova... ;))

Ja nyt kun aloin asettaa tavoitteita, niin voisin yrittää aloittaa taas vähän säännöllisemmän juoksemisen. Ostin tänään canicross-vyön sekä hihnat ja tekis varmaan hyvää meille kaikille käydä juoksemassa. Ikuinen projekti..? ;) Tällä kertaa lähden kuitenkin NYT enkä huomenna.

Kerrankin...

...jotain positiivista sanottavaa kontakteista! :) Me ollaan lähes koko heinäkuu tahkottu kontaktien "kontaktialustaa" eli oon opettanut molemmille alustaan koskemisen tassulla. Nyt päätin ottaa harppauksen eteenpäin ja liittää harjoitukseen kontaktilaudan (puomin alastulon kaltainen). Ja jee, sekä Darcy että Bingley menevät tosi hienosti harjoitusta! Darcy jopa pysähtyy 2on-2off asentoon vaikka itse jatkan rauhallista juoksua eteenpäin. :)) Paljon toki tarvitaan toistoja vielä, mutta nyt oon vaan niin iloinen siitä, että ollaan kontaktien suhteen oikealla tiellä. Kiitos kaikille, jotka kannustitte mua vaihtamaan opetustekniikkaa alun hankaluuksien jälkeen! Nyt vaan jatketaan harjoittelua kontaktilaudan kanssa ja luulenpa, että seuraavan kerran kun mennään kentälle, niin otan vähän oikean puomin (ja Aan?) alastuloa... Darcy saa totutella uuteen tekniikkaan vanhalla ja tutulla esteellä ja Bingley taas saa ensikosketuksen uuteen esteeseen (tai lähinnä sen alastulo-osaan ).

Nimim. Agilitylomalainen ;)

Kesäkuulumisia...

Ihan ensin onnea mun 2-vuotiaalle hurmuripojalleni!!! <3  Darcylla oli siis eilen synttärit..Paljon on mahtunut kahteen vuoteen ja ensimmäisenä koirana Darcy on opettanut mulle ihan tosi paljon kaikesta...elämästä. :) Joten kiitos siitä "esikoiselleni"..iloiselle hännänheiluttajalleni, reippaalle treenikaverilleni, rauhalliselle sohvakoiralleni.

Synttäreiden kunniaksi lähdettiin Pian ja Indianin matkassa Lapuan möllikisoihin. Ja äh, ei vissiin pitäis olla näin kilpailuhenkinen, kun jää jotkut möllikisat harmittamaan, vaikka ei meillä oikeesti edes kovin huonosti mennyt. ;) Mutta huonommin kuin olisi voinut mennä. Virheet tuli kielloista, Darcy juoksi kolmen esteen ohi (pöytä, putki ja hyppy). Ihan tyypillisiä virheitä meille toisaalta, mutta tällä kertaa niitä tuli vaan harmittavan monta. Saattaa tosin johtua siitä, että kuulemma pöydällä Darcy oli epäilevästi vilkuillut tuomaria tyyliin "ethän vaan tuu koplaamaan mua", ja sen jälkeen putkelta ja hypyltä tulikin ne kiellot. Darcy ei onneksi arastele tai tunnu edes huomaavan tuomaria radalla, mutta näköjään pöytä on sellainen pysähdyksen paikka, jossa se ehtii noteeraamaan "epäilyttävän ihmisen", joka seisoo vieressä...ihan niin kuin näyttelykehässä... *yäk* ;0 Toinen juttu jonka huomasin, oli että lämpö vaikuttaa Darcyn (ja mun) menoon huomattavan hidastavasti. Ei tuntunut yhtään normaalilta mennä radalla, kun Darcy tuntui niin hitaalta... No, valivali, pitäis olla tyytyväinen meidän hyviin kohtiin ja kokemuksen saamiseen. :) Eikä 15 virhepistettä ehkä kovin paha oo alottelevalta koirakolta. :D Tästä on hyvä taas jatkaa.

Epistunnelmista onkin hyvä siirtyä MM-karsintatunnelmiin. :D Pakko kirjoittaa siitä muutama rivi, oli se vaan niin hieno kokemus! En oo tosiaan koskaan aiemmin ollut missään isommissa agi-kisoissa katsomassa, joten nyt kun oma seura järjesti karsinnat, niin pakkohan sinne oli päästä töihin ja katsomoon. :) Lauantain kärvistelin helteessä parkkipirkkona ja hetken buffetissa, enkä sinä päivänä nähnyt montaakaan rataa. Sunnuntaina tulin sitten turistiksi ja näinkin lähes kaikki radat, lukuun ottamatta aamun aloittavaa ekaa maksirataa. Sitten seuraa paljastus. :D Mä oon ihan yliherkkä aina kun nään jonkun koiran tekevän hyvän suorituksen, oli laji mikä tahansa. Joten niin mä istuin kuumassa katsomossa pala kurkussa ja kyynel silmäkulmassa lähes koko päivän. :'D Hih, mutta oli se vaan niin hienon näköistä menoa, että ehkä siitä hyvästä voi muutaman liikutuksen kyyneleen vuodattaakin... ;)

Karsintojen jälkeen lähdettiin ajamaan Pohjanmaalle...ja täällä ollaan vielä toistaiseksi määrittelemätön aika. Katsotaan kuinka kauan viihdyn. Koirat ainakin viihtyy. Hilluvat päivät pitkät ulkona ja aina on joku, jota seurata kuin hai laivaa... "jos vaikka tulis jotain kivaa actionia". :) Kepit (plekseineen) on myös pystytetty takapihalle ja oon  ottanut niitä nyt muutaman kerran. Darcy alkaa löytää jo vähän rytmiäkin pujotteluun, mikä on selkeä merkki edistymisestä. Lisää vaan treeniä siis ja sit pikkuhiljaa vähentämään pleksejä, ottamaan erilaisia sisäänmenokulmia ja "siedättämään" omaan liikkumiseen kauempana yms. Bingleyn kanssa taas ollaan hyvällä alulla: se juoksee suht tiiviissä olevia kujakeppejä lujaa. Sen kanssa siis seuraava askel on pikkuhiljaa pienentää kujaa. Kivaa kun keppitreenit on ihan käden ulottuvilla. :)

Tänään oltiin siskoni ja koirien kanssa uimassa ja iloitsin kovin siitä, että Bingley tykkää uida. Se on niin söpö kun se tuhisee ja painaa menemään uintikierrostaan. <3  Ja Darcy haukkuu rannassa...yrittää varmaan komentaa meitä vähän lähemmäs. On se hyvä, että joku komentaa meitä innokkaita uimareita. ;) Uimasta mentiin suoraan Vöyrille agilitykentälle treenailemaan. Darcyn kanssa otettiin vähän takaaleikkauksia putkella, rengasta ja pientä radan pätkää putkien, renkaan ja parin hypyn ja pussin kanssa. Lopuksi vielä muutama toisto keinulla. Bingleyn kanssa otettiin edelleen meidän "peruskauraa" eli paria hyppyä, jotka oon jo laittanut vähän kaarelle. Ja vitsit miten se on edistynyt! Siis vaikka noinkin yksinkertaista juttua mennään, niin siitä oikein näkee, että se alkaa tajuta jutun ideaa. Jee! Koska kaksi hyppyä meni niin hienosti, niin oli sitten pakko koittaa vielä kolmella hypyllä, jotka olin asetellut tosi loivaksi kaareksi. Hienosti meni sekin, ei enää tietoakaan siitä, että Bingley tuijottais mua ja räksyttäis, vaan poika painaa menemään eteenpäin kuin vanha tekijä. On mulla taitava agilitykoiran alku! :) Lisäksi otin yksittäisesteinä rengasta, pussia ja putkea. Putkea eka suorana, sitten vähän kaarella ja lopuksi pari takaaleikkausta suoralla putkella. Putkikin alkaa sujua loistavasti, Bee ei hämääntynyt edes mun takaaleikkauksista. :) Oon niin iloinen kun meidän lyhyet treenihetket ei enää tuota mulle harmaita hiuksia, vaan iloista mieltä. Ja niinhän se kuuluukin olla!!! Joten ei me treeneissä ihan hakoteillä voida nyt olla. :))

Asioilla on (edelleen) tapana järjestyä :)

Täytyy ilmeisesti alkaa pitää jonkinlaista avautumisblogia omista ongelmista, kun näyttää siltä, että aina kun "valitan" jostain täällä, niin ei mene kauaakaan, kun asiat selviävät tavalla tai toisella. Edellisessä päivityksessänihän pohdin sitä, missä jatkaisin agilityn treenaamista Bingleyn kanssa kun mikään vaihtoehto ei oikein tuntunut sopivalta. Googlailin sitten agilitykoulutusta Turussa ja päädyin http://www.koiranomi.com/ sivustolle, josta olin kyllä kuullut joskus aikaisemmin, mutta en muistanut ko koirakoulun olemassaoloa. Siellä näytti olevan sopivasti kursseja alkamassa Elina Jänesniemen vetämänä, joten lähetin kyselyä siitä. Ja sattuikin niin, että olin juuri viime tippaan asialla, mutta niin että mahduttiin kuitenkin vielä ryhmään. :)) Ja siitä innostuneena kysyin, sattuisiko tekniikkakurssilla vielä olemaan paikkoja... ;) Joten lopputuloksena sain paikan jatkoryhmästä (= koiralle, joka osaa yksittäiset esteet, mutta ei vielä juuri muuta) Bingleyn kanssa ja tekniikkaryhmästä (= tekniikoita ilman ratoja...tekee meille ja mulle varsinkin erittäin hyvää, kun Darcyn pienryhmässä mennään tällä hetkellä lähinnä ratoja) Darcyn kanssa. :D Eli 18.8. aloitetaan ja siihen asti treenailen vielä perusjuttuja Bingleyn kanssa aina kun mahdollisuus avautuu ja Darcyn kanssahan pienryhmätreenaus alkaa taas elokuun alusta. Jee, oon kyllä niiiin iloinen että osasin olla oikeaan aikaan liikkeellä, kuulostaa niin huippu treenipaikalta. :) Mitäpä parempaakaan sitä palkkarahoillaan tekisi...?? ;D

Päivittelyn poikasta

Mä oon aina sanonut, että oon kesäihminen ja mitä lämpimämpi sen parempi. No, nyt olen huomannut, että taidankin olla + 20 asteen kesäihminen. Sen lämpimämpiä ilmoja kestän vain, jos edes jossain olisi viileää (eli jos olisi ilmastointi kotona...). Siksipä lomailu on mennyt lähinnä horroksessa sekä itseni että koirien osalta. Iltamyöhällä ollaan yritetty käydä aina vähän pidempi lenkki ja kehitellä jotain muuta aktiviteettia, kun päivisin ei oikein viitsi käydä ulkona kuin pyörähtämässä. Mutta valittaminen sikseen, ehkä mä vielä tulen kaipaamaan näitä päiviä talvella. :D

Horroselämisestä huolimatta paljon on tapahtunut, vaikka en ole jaksanut blogia juuri päivittää. Yritän koota nyt jotain... Eli ensinnäkin Bingley on nyt 1-vuotias nuorukainen! <3  Onnea vielä! Oltiin muutama päivä ennen varsinaista syntymäpäivää Pohjanmaalla, jossa Bee pääsi Pia the Valokuvaajan kuvaussessioihin. Kiitos taas kuvaamisesta. :) Tässä pari 1-vuotisotosta komeasta pojasta:

Kuva: Pia Lumme

Kuva: Pia Lumme

Kuvaussessioiden ohella Bingley myös mitattiin "virallisesti"...ja arvatkaa mitä, mulla on kuulemma tositosi hyvät mahdollisuudet saada MINIkoira!!! :D Se jäi sen verran reilusti alle 35 sentin, että Eija ja Pia meinasivat molemmat, että ei se niin paljon massaa kasvata, että se menis yli rajan. Eihän mitään voi toki varmaksi sanoa, mutta nyt on huomattavasti levollisempi olo sen suhteen. Hassuahan tässä on, että vielä vuosi sitten pentua etsiessäni halusin mielummin "vähän ison" kuin "vähän pienen", mutta nyt oon ihan yli-iloinen mun pikkupojasta. :) Synttäreiden kunniaksi Bee päätti myös tiputtaa turkkinsa, joten nyt se on ihan minikoiran näköinenkin. :D Uusia karvoja siis odotellessa..luulenpa että seuraavat näyttelykehät meillä on tiedossa vasta ensi vuonna..?

Samalla kuvaus-ja mittaussessiolla pääsin pyörähtämään molempien poikien kanssa myös agilitykentällä, jossa sain hyviä neuvoja Viisailta ja Kokeneilta. :D Oon oikeesti tosi kiitollinen aina kun joku jaksaa neuvoa ja paneutua, ja jälleen kerran oli tosi antoisa pyörähdys. :) Ensin käytiin Darcyn kanssa näyttämässä, kuinka meidän kontaktit pissii. Ja pissiihän ne. Sain Pialta ja Eijalta kannustusta siihen, että opetan ne alusta asti uudella tekniikalla. Vaikka se viivästyttääkin meidän kisaamisen aloittamista, niin huomattavasti mielummin teen sen tässä vaiheessa kuin harmittelen myöhemmin. Ainut kontakti, joka näytti hyvältä, oli keinu. Hah, ironista että luulin meidän kisauran jäävän siitä kiinni...

Bingleyn kanssa tehtiin ihan perusperusjuttuja Pian opissa. :) Oon tosiaan ollut vähän turhautunut sen kanssa ja tuntuu ettei ihan olla löydetty yhteistä säveltä agissa. Mutta tuntuu että Vöyri teki taikansa ja päivästä tuli onnistunut niin kuvaus-, mittaus- kuin agilitysessioidenkin osalta! :)) Tuntuu, että niin monet asiat on kiinni pikkujutuista ja niin nytkin... Rauhallisuus ja yksinkertaisuus, siinä meidän treenaamisen uusi johtoajatus. Kaikessa yksinkertaisuudessaan... ;) Ja ilokseni se alkaa tuottaa tulosta. Ollaan muutamana kertana käyty yksiksemme treenailemassa, ja nyt on ollut ihan eri fiilis kuin aikaisemmin (ohjatuissa) treeneissä, joissa on vaadittu ihan liian vaativia juttuja ja jotka on vaan johtanut Bingleyn turhautumiseen, jonka se tosiaan purkaa räksyttämällä mulle, jolloin tekemisestä ei tuu muuta kuin lannistunut olo. Nyt viimeisimmissä treenihetkissä se ei juurikaan edes hauku, vaan keskittyy itse tekemiseen ja siitä oikein näkee, että se alkaa pikkupäässään hahmottaa mistä tässä kaikessa on kyse. ;D Ja mikä parasta, mä alan ymmärtää sitä aina vaan paremmin ja paremmin, mikä ehkä toivottavasti myös näkyy mun ohjauksessa. Nyt vaan mietin kovasti, miten mä jatkaisin harjoittelua syksyllä. Koen olevani edelleen niin aloitteleva ohjaaja, että mieluusti menisin ryhmään, mutta ehkä ihan alkeisryhmään meidän ei kannata mennä (tai mikä ettei...). No, se jää nähtäväksi. Tällä hetkellä yritän kuitenkin paneutua kontakteja pohjustaviin harjoituksiin molempien kanssa ja käydä Bingleyn kanssa tekemässä jotain helppoja juttuja aina silloin tällöin. Ai niin, ja nyt mä oon saanut keppeihin pleksit (kiitos siitä iskälle...taas vaihteeksi. :D), joten keppitreenit alkakoon molempien kanssa. :)

Asioilla on tapana järjestyä...

...klisee joka näköjään jälleen kerran pitää paikkansa. :) Viime kirjoituksessa "valitin", kun mulla ei ole paikkaa, jossa voisin käydä Been kanssa treenailemassa rauhassa... No, päätin kysyä mun ja Darcyn kouluttajalta, voinko käydä ulkokentillä treenaamassa toisen koirani kanssa ja hän totesi että muuten voi paitsi ei MM-karsintaviikolla. :)) Jee, kannatti taas avata suunsa oikeaan aikaan. :)

Ja toisekseen, nyt mulla on töitä syksyksi. :) Oon kyllä hakenut muitakin paikkoja ja yksi toinenkin haave mulla on, joka toivottavasti joskus toteutuu... ;) En vaan tiedä, onko sen aika nyt syksyllä vai myöhemmin...vai jääkö se vaan haaveeksi. Mutta jos kaikki muut ovet sulkeutuu, niin ainakin tiedän että jotain töitä on elokuussa. Eli nyt voin keskittyä lomailuun...ja tokoiluun...ja agilityyn Been kanssa! :D

Was and is and is to come

Laiskuus on iskenyt, enkä ole jaksanut/ehtinyt kirjoitella kuulumisia tännekään. Ajattelinkin nyt kirjoitella vähän yleisemmin menneen kevään tunnelmia ja tulevaisuuden tavoitteita...

Darcy on nyt hyvin ansaitulla agi-treenitauolla, elokuussa taas jatketaan ryhmässä. Tuntuu että sen kanssa ollaan menty iso harppaus eteenpäin kevään aikana. :) Tosin niin kuin yksi kouluttajamme sanoi osuvasti, että Darcylla on vauhti kehittynyt nopeammin kuin tekninen osaaminen...niinpä meille tulee aika usein virheitä, jotka johtuvat paitsi musta, myös siitä, että välillä Darcy vaan menee vauhdin huumassa eikä tunnu edes huomaavan edessä olevaa estettä ja juoksee ohi vaikka (kuulemma) ohjaan ihan oikein... :o No, en ole mitenkään huolissani siitä, saman kouluttajan sanoin Darcy on lupaava agilitykoira ja itsekin nautin kovasti meidän menosta. Ja olen ihan varma, että ajan ja oppimisen myötä varmuus radalla kehittyy meillä molemmilla ja tyhmät virheet jää vähemmälle. Ehkä? ;D Tällä hetkellä onnistuessamme ollaan hyviä - vaikka itse sanonkin ;) -, mutta toisaalta epäonnistuessamme tehdään paljon virheitä...

Tosi positiivinen kokemus mulle jäi myös meidän ihkaensimmäisistä möllikisoista muutama viikko sitten. Ihan jo sen takia, että en osannut veikata tarkalleen, miten jännitys muhun (ja Darcyyn) vaikuttaa nimenomaan agilityssä... Tiesin kyllä että monissa tilanteissa jännitys antaa mulle lisätsempin yrittää parastani, mutta pelkäsin että radalla mulle tulisi täysi black out tai että Darcy herkkänä koirana menisi lukkoon mun jännityksestä. Onneksi molemmat pelot osoittautuivat perättömiksi. :) Eikä johtunut siitä ettenkö olis jännittänyt epiksissä, nimittäin kyllä eka rata jännitti ihan riittävästi! Mutta näköjään kisatunnelma tuo meille  molemmille tarvittavaa lisäpotkua ja tuntuu, että kolme neljästä mölliradasta meni paremmin kuin treeneissä keskimäärin. Sekin tuo toivoa tulevaisuutta ajatellen... Mutta siitä lisää vähän myöhemmin. :)

Sitten Bingley. Sen kanssa ollaan aloiteltu alkeiskurssilla agilityn ihmeellisessä maailmassa. Ja musta on ihan ihmeellistä ohjata sitä...ehkä osittain kun oon nyt tottunut ohjaamaan Darcya, niin on tietyllä tavalla vaikeaa sopeutua ohjaamaan toista koiraa, jolla on erilaiset tarpeet ja joka ei ylipäänsä vielä osaa mitään. Tuntuu ettei ihan vielä olla löydetty yhteistä agi-säveltä.. :/ Eikä tosin Bingleykään vielä ole löytänyt jutun ideaa, vaan lähinnä haukkuu turhautumistaan kun tehdään jotain. Mun pitää varmaan vaan hyväksyä se tosiasia, että Bingley tulee aina olemaan äänekkäämpi koira myös agilityradalla kuin Darcy, mutta silti vähän turhauttaa kun en oikein tiedä, miten saisin lampun syttymään pienen pojan pään päällä. ;( Vaikka uskon että se tulee sitten joskus aikanaan...niin kauan (ja varmaan vielä sen jälkeenkin) me vaan sählätään jotain ja mä yritän pysyä rauhallisena, vaikka toinen haukkuu mut metsään. :D Lisäksi haluaisin opettaa Bingleyä paljon rauhallisemmassa ympäristössä...nyt treeneissä on harmikseni sellainen tyyli, että kaikki harjoittelee yksittäisesteitä samaan aikaan, jolloin koko halli on täynnä menoa ja meininkiä ja homma tuntuu ihan hullulta, kun saa koko ajan olla ottamassa takaisin Been huomiota.  Sitten vasta lopuksi tehdään lyhyttä tekniikkaharjoitusta kahdestaan kentällä. Ei ihme, ettei se vielä ole tajunnut homman ideaa.. :( En vaan tiedä, missä voisin harjoitella perusasiat kuntoon yksinäni tällä hetkellä.. No, eiköhän mekin tästä vielä nousta. 

Sitten tulevaisuuden tavoitteista:

Darcy

1. Kesätauon jälkeen lähdetään agilitykentille taas suurella sydämellä. Kepit on suurin yksittäinen haaste...luulen että sitten kun ne alkaa oleen kunnossa, alan katsella kisakalenteria "sillä silmällä". Onneksi ATT:lla on kisoja sen verran tiheään, että voidaan korkata kisaura tutussa hallissa tutuilla esteillä. Sitten joskus loppusyksystä ehkä... ;) Agilitytavoitteina syksyllä on lisäksi saada varmuutta ylipäänsä kaikkeen: omaan ohjaukseen, koiran tekniseen osaamiseen, kontakteihin...eiköhän meillä hommaa riitä muussakin kuin kepeissä. :)

2. Olen heinäkuun lomalla (tai työttömänä, mutta ajattelen sitä mielummin lomana..), joten sittenhän meillä ei muuta olekaan kuin aikaa tokoilla...! (??) :D No, ainakin tavoitteena on virkistää muistia perusasioissa. Erityistavoitteena olisi saada seuraaminen "näyttökelpoiseksi" ja muutenkin katsella alokas-luokan liikkeitä vähän. Kuka tietää, vaikka korkattais tokokisailukin joskus tulevaisuudessa... :D Oon nyt parina päivänä tehnyt jotain pientä ja ollut ihan yllättynyt siitä, kuinka pätevä Darcy on (siinäkin), vaikka ei olla treenattu mitään tokoon liittyvää ikuisuuksiin. Oon ylpeä mun mammanpojasta. <3  Musta on niiiiin nautinto tehdä juttuja sen kanssa, kun murkkuiän häslääminen alkaa olla historiaa, mutta kuitenkin Darcy on niin täynnä tekemisen meininkiä, tahtoa ja osaamista (jos vaan jaksaisin panostaa enemmän :)). Huippukoira se on kaikinpuolin...ainoa harmittavuus on arkuus ihmisiä kohtaan...onneksi se ei kuitenkaan vaikeuta normielämää tai agilityä millään tavalla.

Bingley

1. Agilityssä suurin tavoite on tehdä piakkoin kontaktialusta, jonka kanssa voi alkaa harjoitella kontakteja. Aion opettaa ne Bingleylle vähän eri tavalla kuin Darcylle...itse asiassa harkitsen tyylin vaihtamista jopa Darcyn kohdalla, vaikka tiedän että tekniikanvaihto ei ole kovin suositeltavaa. Mutta jotain on tehtävä, ettei ne leviä käsiin ennen kuin on edes kilpailemista aloitettu. Mutta takaisin Beehen.. :) En ole vielä ihan varma, miten käytännössä tuun ne opettamaan, mutta ajatus on valmiina... ;) Alkeiskurssi jatkuu vielä pari viikkoa ja sitten on vielä avoinna, missä ja koska jatketaan treenausta. Aika näyttää.

2. Bingleyn kanssa olisi tarkoitus myös tokoilla/temppuilla kesäloman aikana. Ihan jo sen takia, että tokan koiran kanssa kahdestaan puuhaaminen on valitettavasti jäänyt vähemmälle kuin aikoinaan Darcyn kanssa, jolloin oli käytännössäkin helpompi toteuttaa lyhyet treenit esim. lenkkeillessä. Nyt siitä syntyisi niin kova meteli, jos lenkillä sitoisin toisen johonkin puuhun kiinni ja treenaisin toisen kanssa, että mun kärsivällisyys ei vaan riittäisi siihen.. Enkä jaksa aina kantaa sitrispantaakaan mukana.. Niinpä siis oon päättänyt ryhdistäytyä kesällä ja tehdä molempien kanssa sekä sisä- että ulkotreeniä. Bingleyn kanssa erityisen tärkeää on varmasti vaan tehdä kahdestaan asioita. Se on kyllä ihan superihana ja innokas, kun tehdään mitä vaan, joten uskon että kun vaan jaksan järjestää lyhyitä treenihetkiä, niin mekin edistytään nopeasti. Ja samalla opitaan toistemme tapoja paremmin, mikä tietysti auttaa sitten agilityssäkin...peruselämästä puhumattakaan. :)

Heidi

Last but certainly not least... Oon päättänyt, että mut on pakko pistää kuntokuurille. ;D Lenkkeilenhän mä noitten kanssa pitkiä pätkiä, mutta huomaan että esim. agilityssä ei kunto yhtään riitä nopeisiin spurtteihin yms. Lopetin oman kuntosalijäsenyyden talvella, kun en yksinkertaisesti ehtinyt käydä siellä riittävästi hintaan nähden, mutta nyt oon vuokrannut siskoni kortin kesäksi. Ja voi veljet, kun tekee hyvää käydä jumppaamassa ja hengästymässä kunnolla pitkästä aikaa! Kroppa ja mieli kiittää. Kukahan mut vielä potkis sinne silloinkin kun tekis mieli vaan rojahtaa sohvalle?