Uskomatonta!
Bingley on Varsinais-Suomen Piirinmestari!
Tähän voisi rehellisesti sanoa: didn't see this coming.
Mutta en valita, aika huikeeta. :)
Kisapäivä alkoi joukkueradoilla, molemmat pojat kisasivat ATT:n kakkosjoukkueessa. Valitettavasti kummankin rata päättyi hylkäykseen. "Onneksi" myös muilla joukkueenjäsenillä kävi samanmoisesti, joten ei tarvitse harmitella sen suuremmin.
Sanoinkin jollekin seurakaverille, että säästettiin nollat yksilöradoille. Totuuden nimissä tunnustan auliisti, että tarkoitin sen lähinnä vitsinä. Bingleyllä edellinen nolla on kirjattu 1.6.2013 ja edellinen tuplanolla 25.8.2012...you do the math.
Yksilöradat mentiin medi-mini-medi-mini -järjestyksellä. Darcy siis sai aloittaa. Hyppyrata oli juuri sellainen, jossa tiedän, että Darcy tulee kaarrattamaan ja paljon. Juuri sellaista loivaa kaarretta ja käännöstä koko rata, sellaista johon Darcya tuntuu olevan mahdoton saada kääntymään tiukasti. Oikeassa olin ja kaarratus myös koitui kohtaloksemme, kun loppumetreillä Darcy kaarratti niin paljon loivassa valssissa, että suoritti matkan varrelta yhden ylimääräisen hypyn.
Tiesin että Bingley ei tule kaarrattamaan (se ei varmaan edes osaa :P ), sen sijaan pelkäsin rimoja. Ei saisi antaa tuollaiselle pelolle tilaa, mutta kuitenkin tiedän, että samanlaisissa kohdissa, joissa Darcy lähtee kaarrattamaan, ottaa Bingley herkästi riman, etenkin jos olen vähänkin myöhässä esim. valsseissa. Lisäksi ennen rataa huomasin jännittäväni ihan hirveästi. Sydän pamppaili kuin viimeistä päivää, kun edellinen koirakko suoritti rataa. Pikaisen itsetutkiskelun tuloksena sain itseni kiinni negatiivisista, tuomitsevista ajatuksista: "Me ei voida ikinä onnistua, koska aina kisoissa tapahtuu jotain.". Yhtä pikaisena interventiona korvasin nuo ajatukset positiivisemmilla: "Kyllä me osataan, treeneissäkin ollaan tehty hyvää rataa viime aikoina. Tehdään nytkin vaan omaa juttuamme.". Ja niinhän me tehtiin. :) Pari rimaa kyllä kolahteli, mutta onneksi tässä lajissa melkeitä ei lasketa ja niinpä ensimmäiseltä radalta Bingleylle nollavoitto. Olin ihan huumassa jo tästä, ensimmäinen onnistuminen kisoissa pitkään aikaan! :)
Agilityradalla Darcy teki hyvää rataa, mutta itse mokasin kepeillä. Hätäilin ja huitaisin, joten Darcy meni toiseen keppiväliin. Myös pituuden palikka kaatui, kun Darcy yllättäen kääntyikin hyvin edelliseltä hypyltä eikä saanutkaan kunnon vauhtia pitkään loikkaan. Niinpä siis tulokseksi 10.
Bingleyn rataantutustumisessa vietin pitkän tovin pohtiessani kepeille menoa. Ei saa hätäillä, huitoa tai jyrätä. Loppujen lopuksi otin yllättävän vähän painetta siitä, että ensimmäiseltä radalta oli nolla alla. Päätin yrittää täysillä ja tarkasti. Kepit onnistuivat kun en hätäillyt, rimat pysyivät ja muutenkin meno tuntui hyvältä...niin kuin treeneissäkin. :) Myös tältä radalta siis nollatulos ja nopein aika pysyi loppuun saakka. Tuntui melko uskomattomalta tajuta, että me tehtiin kaksi nollaa peräkkäin! Ja vielä uskomattomammalta tuntui tajuta, että kahdella nollavoitolla Bingleystä tuli Varsinais-Suomen piirinmestari. Hieno pikkumusta! ATT:n trikkisheltit olivat ylivoimaisia vieden kolmoisvoiton, onnea siis myös Jenna & Rela ja Heidi & Wii!
 |
| Kuva: Heidi Kohonen / Kaisa Saarinen |
A:t toimivat molemmilla pojilla "siinä hilkulla", virheitä ei kuitenkaan kummallekaan tullut. Lähitulevaisuudessa pitää molemmilla vahvistaa harjan yli loikkaamista madalletulla A:lla. Kiitos Anni muistutusvinkistä! Puomit olivat huomattavasti paremmat kuin viime viikonloppuna Tsaulla. Vaikka edelleen erityisesti Bingleylle on näköjään kisapuomin paikka epäselvä (enkä ihmettele...syyllinen löytyy peilistä), koska se himmaa alastulolle ihan eri tavalla kuin treeneissä. No, eipä onneksi loikannut ja ottanut virhettä.
Pakko muuten vielä sanoa pari sanaa nesteytyksestä. Tällä kertaa lähinnä omasta. Viime viikonloppuna nimittäin Tsaulla olin tosi heikkona jo parin radan jälkeen, tuntui kuin sen paremmin jalat kuin järkikään ei juokse minnekään. Kauhulla odotinkin miten nyt jaksan kuusi rataa. Päätin panostaa tankkaukseen ja juoda, syödä ja istuskella kaiken sen ajan mitä kisaamiselta ja lenkitykseltä ehdin. Join kisapäivän aikana lähes kolme litraa nestettä ja napostelin pähkinöitä, energiapatukoita, banaanin ja proteiinijogurttia. Uskon vahvasti, että tämän tankkauksen ansiosta sekä järki että jalat toimivat koko kisapäivän ajan lähes niin hyvin kuin voi odottaa (erityisesti jalkojen käyttö toki paranisi myös ahkerammalla juoksutreenillä... ;) ). Vasta aivan viimeisellä radalla alkoi jaloissa tuntua, että on tässä jo jotain tehty. Jatkossakin kiinnitän siis ehdottomasti tankkaukseen enemmän huomiota! Lisäksi väkisinkin tuli mieleen, että saman täytyy päteä myös koiriin. Niidenkin tankkaus on äärimmäisen tärkeää. Onneksi on Fitdog-energiajuoma, jonka ansiosta myös muuten hyvin huonosti juovan Bingleyn saa juomaan kisapäivän aikana.
Loppuun vielä Happy Master's -päivillä Maija Savijärven ottama kuva Darcysta.
On sekin aivan huippukoira, vaikka tämä viikonloppu olikin Bingleyn juhlaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti