Me ollaan Darcyn kanssa löydetty uusi laji. Innostuttu ja inspiroiduttu! Molemmat ihan hurjasti! :) Darcy on aina tykännyt käyttää nenäänsä kaikenlaiseen työskentelyyn, Bingley taas on sitä mieltä, että nenän tarkoitus on lähinnä tehdä lähempää tuttavuutta tyttöjen kanssa...tärkeää kai sekin nuoren miehen elämässä?
Olen jo viime vuonna miettinyt, että olisi kiva kokeilla jonkinlaista jäljestystä, ja tänä keväänä bongasin oikeaan aikaan verijälkikurssin, johon ilmoitin Darcyn. Eka kerta oli keskiviikkona ja paikalle saavuttiin odottavin ja vähän jännittynein mielin. Laura-kouluttaja kertoi vähän lajista ja tehtiin ensin yhdessä esimerkkijälki, jonka jälkeen jokainen sai tehdä omalle koiralle jäljen, joka oli suunnilleen samanlainen kuin Mejän avoimen luokan kisajälki, mutta vain jonkin verran lyhyempi näin ensimmäisellä kerralla. Kädet veressä ja mieli odottavana lähdettiin käymään yksi kerralla jälkiä läpi. Kouluttaja varoitteli, että jotkut koirat saattavat vähän pelätä veren hajua ensimmäisellä kerralla. Mä itse ajattelin, että Darcy varmaan touhottaa ja rynnii niin kovaa, ettei se ehdi keskittyä varsinaiseen jälkityöskentelyyn. Mutta Darcy osoittautuikin varsin päteväksi shetlanninmetsästyskoiraksi! Se oli ihan huippu. <3 Darcy tajusi heti mistä on kyse ja eteni tosi tarkasti jäljellä. Pisti taas pienen ihmisen ihmettelemään ja ihailemaan a) koiran hajuaistia ja b) sitä, että ne heti tajuaa itse, mitä sillä hajujäljellä kuuluu tehdä. Ja täytyy myöntää, että yllätyin jopa itsekin vähän siitä, miten intensiiviseen työskentelymoodiin Darcy pääsi samantien. Ei tietoakaan sähläyksestä, jota niin usein näkyy agilitykentillä... Tai siis näkyy, jos katsoo ohjaajaa. Kouluttajakin käytti Darcya esimerkkinä, kun kertoi, miten koira käyttäytyy, kun on syttynyt verijäljelle. Hih. ;) Sen verran musta löytyy myös kilpailuviettiä, että en yllättyisi, jos löytäisin itseni vielä joku aamu ajelemasta kohti ensimmäistä Mejä-koetta... No, ehkä me käydään tämä kurssi kuitenkin vielä sitä ennen loppuun. ;)
Joka tapauksessa suosittelen kyllä verijälkeä (tai jäljestystä varmaan ylipäänsä) kaikille agilitykoirille vastapainoksi! Ne kaksi lajia ovat varmaan toistensa ääripäät...siinä missä agility vaatii yhdessä työskentelyä, ja ainakin sheltti on usein aika kiinnikin ohjaajassa, annetaan koiran jäljellä työskennellä hyvin pitkälti itsenäisesti. Ja siinä missä agilityssa koiran vire nousee kattoon - ja joskus sen läpikin -, täytyy jäljellä nenätyöskentelyssä löytää ihan erilainen, mutta silti intensiivinen vire. Kaiken kaikkiaan ihan mahtavaa vaihtelua agilitylle!
(^ Tämä ei ollut maksettu mainos! Vaikken siitäkään kieltäytyisi.)
Ollaan me ehditty virittäytyä myös sen meidän päälajin parissa. Siinä on vaan se ongelma, että mä vielä harjoittelen oikean vireen löytämistä kisoissa. Välillä onnistun virittäytymisessä, välillä taas en. Ja välillä tuomari on tehnyt niin hassuja ratoja, etten ole pystynyt psyykkaamaan itseäni naurun lomasta. ;) Bingley on kuitenkin tehnyt muutaman nollan ja pienen mustan pojan kanssa kisaaminen tuntuu edelleen huisilta. Ja nyt silläkin on SM-kisoihin osallistumisoikeus. Bingley sai myös ATT:n pääsiäiskisoissa toisen SERT-A:nsa, joten nyt odotellaan marraskuuta, jolloin voidaan lähteä metsästämään sitä viimeistä... :)
Darcy on kisannut vähän vähemmän tänä vuonna, ja radat on menneet juuri niin hyvin kuin oma fiilis on antanut myöten. Valitettavasti se tarkoittaa, että nyt en ole jotenkin saanut asennetta ja rytmiä kisoissa Darcyn kanssa kohdilleen. Menin pari viikkoa sitten Tuulian treeneihin Darcyn kanssa, ja aloitin avautumalla sillä, että me ollaan viime aikoina menty kummatkin ihan eri rytmillä rataa. No, jostain syystä treenit meni nappiin ja Tuulia kysyikin lopuksi, että "niin mikä se teidän ongelma olikaan?". Sama juttu viime viikolla Jaakon treeneissä. Mulla ei kuulemma ole mitään syytä ajatella meidän menosta huonosti. Eikä olekaan - Darcy ansaitsee hyvän ohjaajan. Miten mä löytäisin ton saman ajatuksen ja asenteen kisoihin? No, olen kuitenkin päättänyt, että tämän kevään kisaan Bingleyn kanssa ahkerammin, joskin kyllä herra Darcykin pääsee kisaamaan, don't worry. Ja nyt kun meillä on tuo uusi harrastus Darcyn kanssa, niin ei ole huono omatuntokaan tästä päätöksestä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti